Voiko sanan "vanhurskaus" korvata yhdellä sanalla.

On useita merkityksiä sanalle vanhurskaus ja siksi on mahdotonta löytää sanaa joka kuvaisi vain yhtä niistä, Lisäksi uskonnollisessa kielessä on kaksi voimakasta ilmaisua jotka ovat yhtä aikaa voimassa, mutta samalla toistensa täydellisiä vastakohtia. Mikä voisi olla sellainen yksi sana, joka kertoisi tämän kaiken?

Joku ajaa liikenteessä vanhurskaasti noudattaen tarkasti kaikkia liikennesääntöjä. Ajaen tarkasti mittaria seuraten ja näin ollen on aiheuttamassa ruuhkaa, kun muut tietävät, että voi aivan hyvin ylittää viidellä kilometrillä sen , mitä mittari näyttää.

Virkamies voi tehdä työnsä vanhurskaasti suotumatta mihinkään sellaiseen, josta voisi saada itselleen luvatonta hyötyä. Martti Lutherin aikana sana vanhurskaus oli varmaankin paljon käytetympi kuvaus. Silloin ehkä tuo käsite kertoi jostakin, joka normaalissa kanssakäymisessä yhteiskunnassa oli yleisessä käytössä.

Yhteiskunnan sisäinen rakenne on muuttunut niin, että sanaa vanhurskaus ei missään muualla enää käytetä, kuin uskonnollisessa kielessä. Muualla koko sana on tullut tarpeettomaksi. Tilalle on tullut uusia sanoja kuvaamaan kutakin eri aluetta omilla termeillään. Mitään yhteistä sanaa ei enää ole käytössä.

Miten siis voisimme löytää sanan joka kuvaisi uskon vanhurskautta ja lain vanhurskautta sellaisella tavalla, että lukija voisi heti tietää kummasta kulloinkin on kyse?
Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.

Kristillisen uskon perusta on siinä, että Jumala lukee vanhurskaaksi syntisen. Pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Samaan aikaan on voimassa toinen yhtä merkittävä vanhurskaus, joka perustuu lain kuuliaisuuteen. Kummallakin on oma huoneensa krillisessä elämässä. Näiden huoneiden väliseinää ei saa poistaa. Jos se poistetaan, niin lahjavanhurskaus katoaa saman tien ja jäljelle jää vain Mooseksen lakiin perustuva tekoihin tukeutuva vanhurskaus, joka ei enää ole kristillistä uskoa.

233 kommenttia

  • Riitta Sistonen sanoo:

    Ari Padanen, tarkoitatko että Luther opetti väkivaltaa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Riitta Sistonen lueppa vähä katekismuksesta Lutherin ohjeita papeille kuinka tulee kohdella nuoria jotka eivät halua opetella ulkoa tiettyjä opin kappaleita, onko mielestäsi se oikein? Siis vieläkin evlut kirkon tunnustuskirjoissa oleva.

      Entäpä kun Luther antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille, tappamiselle, tämän on luterilainen maailmanliitto pyytänyt anteeksi, entäpä juutalaisista kirjoitettu kirja?

      Tuossa selkeitä kohtia joista jokainen voi itse tehdä johtopäätöksensä onko Lutherin hedelmä huonoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Vaiket minulta kysynytkään niin uskalla asiasta paljon luettuani muistaa, että kyllä Luther kehotti myös väkivaltaan; ”Tappakaa talonpojat, nuo hullut koirat!”

      ”Juutalahttps://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdfisia on k Niin tehtäköön tässäkin, heidän synagoogansa poltettakoon, heiltä kiellettäköön kaikki, mitä edellä olen maininnut, heidät pakotettakoon työhön ja heidän kanssaan meneteltäköön kaikella armottomuudella, kuten Mooses teki erämaassa ja löi kuoliaaksi kolmetuhatta, ettei koko joukko olisi joutunut perikatoon.

      ”Olisin valmis tappamaan noitia vaikka omin käsin.” (10: WA Tr 4:51–52, no. 3979 quoted and translated in Karant-Nunn, 236. The original Latin and German text is: ”25, Augusti multa dicebant de veneficis et incantatricibus, quae ova ex gallinis et lac et butyrum furarentur. Respondit Lutherus: Cum illis nulla habenda est misericordia. Ich wolte sie selber verprennen, more legis, ubi sacerdotes reos lapidare incipiebant)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Sami Paajanen. Haluaisin kysyä: mistä ja miksi olet saanut noin negatiivisen käsityksen Lutherista? Itse kun olen aikanaan ahminut Lutherin postillatekstejä (ja Melanchthonia) hengelliseen nälkään ja saanut myös mainioita vastauksia kysymyksiini. Vaikka tunnistan myös näiden rajoitukset. (Omat inhokkini läntisen kristikunnan vanhemmassa valtavirrassa ovat Tuomas Kempiläinen ja C. O. Rosenius, Oswald Chambers sekä roomalaiskatoliset mystikot sikäli kuin heitä olen lukenut. Mutta tuomio on kyllä Jumalan).

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Marko Sjöblom mitä on kun sokea taluttaa sokeaa, ei siinä hyvin käy.

      Nyt etsit vastauksia Lutherilta, otatko kaiken mitä hän opettaa, kuten tuossa yllä olevia oppeja ja puheita, miksi et ota JOS et niin tee?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Otatko Ari Pasanen kaiken Paavalilta? Hän sanoi olevansa syntisistä suurin?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Miksi käännät asian toiseen, se että Paavali sanoo itseään syntisistä suurimmaksi on hänen menneisyys, kristittyjen vainooja.

      Pitikö hän itseään vielä syntisenä kun oli kääntynyt, ei.

      Paavali toteaa myös:

      Room. 5:8 Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä OLIMME syntisiä, kuoli meidän edestämme.

      Room. 5:10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Mietin että miksi ihminen pitäisi kastaa uskontulon jälkeen siis ts. kastaa ihmisen omalle uskolle? Jos kuitenkin käsitämme niin, että ihminen ei pelastu omalla uskollaan, vaan Kristuksen uskolla, niin eikö tämä ole ristiriita. Tosin voi tietysti olla, että ne, jotka kastavat uskolle, itseasiassa opettavatkin ihmisen pelastuvan uskonsa avulla?

    Minullakin on eräs ystävä, joka kylläkin on luterilaisen kirkon jäsen, mutta uskonsa puolesta helluntailainen. Hän sanoo olevansa synnitön ja lut. kasteensa olleen täysin tyhjänpäiväinen, joka tosin tapahtui juuri ennen rippikoulua. Ei kuitenkaan ole mennyt koskaan helluntailaisten kasteelle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Nyt taitaa olla parasta lopettaa tämä mielipiteiden vaihto. Vanhurskauttamis-termin käännöksestä ja vanhurskauttamisopista on taas kerran päädytty sujuvasti eipäs-juupas-eipäs väittelyyn lapsikasteesta, Lutherin harhaoppisuudesta ja juutalaisia ym. käsitelleistä katkerista tekstikatkelmista.

    Ari Pasanen. Ymmärrätkö, että Lutherin – tai kenen tahansa muun kristityn opettajan – tekstien lukeminen hengellisinä oppaina Raamatun sanomaan on eri asia kuin pitää hänen kaikkia näkemyksiään mitä erilaisimmista asioista tarkasti noudatettavina lakipykälinä, erehtymättöminä totuuksina ja toimintaohjeina? Ja varsinkin irrotettuna alkuperäisistä yhteyksistään. Hae kirjastosta vaikka Huonepostilla ja lue siitä muutama saarna Raamatun kanssa ja rukoillen. Ei luterilaisuuden arvostaminen mitään ISIS-kalifaatin tai Talebanien islamilaisen emiraatin kristillistä versiota tarkoita.

    Useammassakin Lutherin kirjassa on loppusanoina toteamus, jossa hän toteaa selittäneensä tekstin parhaan kykynsä mukaan ja tyytyvänsä siihen, jos joku toinen selittää paremmin. Samalla hän piti tiukasti kiinni siitä, mikä koski uskonoppia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Marko Sjöblom huomaatko ”neuvoessasi” minua lukemaan Lutherin opuksia et haluaisi että olen ulkopuolella teidän ”oikean uskon” eli kirkon, siis et itse mene sisälle ja haluat estää toisiakin menemestä?

      Viittauksesi ”. Ei luterilaisuuden arvostaminen mitään ISIS-kalifaatin tai Talebanien islamilaisen emiraatin kristillistä versiota tarkoita.” on mielenkiintoinen, kuinka oli asian kun Luther ja kump ideoivat tämän ”uskonpuhdistuksen”, oliko ihmiset vapaita ottamaan sen vastaan vai pakotettiinko heidät siihen ? Siis kansa pakotettiin sen mukaan kun ruhtinas halusi ja vieläpä alkoivat sotia niiden kanssa joista olivat eronneet, siis kuinka tuo eroaa mainitsemastasi?

      Jokainen itse joutuu ratkaisemaan uskooko Jeesuksen sanat vai katsooko ne ylen, tähän kuuluu myös väärien opettajien kuuleminen, ei heiltä voi ottaa kaikkea hyvää, pelastusta armoa vanhurskautta ja jättää kaiken väkivallan, ei voi koska sieltä ei löydy rakkautta eikä iankaikkista elämään.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Mielenkiintoisia kommentteja… Yksi asia nousi mieleen, kun puhutaan synnistä, niin on hyvä käsittää se kuoleman aiheuttajaksi, eli se ei ole pelkästään tekosynti, josta Raamatussa puhutaan.

    Syntisenä olemisesta puhutaan myös paljon, kun käsitellään ihmisen vapautta synnin edessä. Vapaa tahto on siten hypoteesi, että ihminen, joka tahtoo tehdä pelkkää hyvää, ei kuitenkaan tee niin, vaan on itsekäs ja omahyväinen, kerskailija, tekopyhä valehtelija. Jokainen ihminen löytää nuo ominaisuudet itsestään, jos on vain rehellinen. Joka taas väittää, ettei ole, niin valehtelee itselleen sujuvasti.

    Ihminen on siis vapaa tekemään syntiä Lutherin mukaan ja myös vapaa tekemään hyvää, kuten kaikilta ihmisiltä vaaditaan. Mutta Luther painotti, ettei ihminen ole vapaa tekemään sellaista tekoa tai tahtomaan sellaista ajatusta, joka voisi hänet pelastaa synnistä, ja siten myös kuolemasta.

    Tämä peritty ”synti” ja syntisenä oleminen on se mikä saa aikaan kaikki tekosynnit maailmassa, jotka taas eivät aiheuta kuolemaa (ainakaan välittömästi), mutta kuolema jokaiselle kuitenkin tulee tuon perisynnin tähden.

    Onko ihminen siis vapaa kuolemasta? Eikö vapautemme on rajallinen juuri kuoleman tähden, jonka taas aiheuttaa synti.

    Kun uskomme Kristukseen, niin me silloin myös luotamme, että kuolema on voitettu ja otettu meiltä pois ja saamme elää iankaikkisesti, vaikka nyt olemmekin hetken kuoleman omat, tässä ruumiissa.

    Kristityille sanotaan: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden”. 1.Piet.4:8

    Kristityt eivät siis ole synnittömiä, vaan pelastettuja ikuisesta kuolemasta, Kristuksen kautta, ne taas, jotka eivät ole osallisena Kristukseen, pysyvät kuoleman alla synnin tähden, sillä jokainen syntyy tänne synnin ja kuoleman alle, mutta pelastus vain Kristuksen kautta.

    Tästä peritystä ”synnistä” Raamatussa puhutaan paljon…

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Perisynti ei tarkoita perittyä syntiä vaan perimmäistä syntiä, perussyntiä. Sama etulite on sanoissa periaate tai perikuva.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • ismo malinen sanoo:

      Jep, olet oikeassa Martti Pentti, alkusynti olisi parempi ilmaisu. Vaikutus on kuitenkin meissä syntymästä. Englannissa puhutaan ”Original sin” Ne taas, jotka kieltävät tuon alkusynnin vaikutuksen, kaikien ihmisten perustana kuolemalle, ovat käsittämneet Raamatun ilmoituksen ja synnin vain lihallisena tekona. Ihmisen raadollisuus on alkusynnin juurta ja siksi myös kuoleman aiheuttaja. ”Synnin palkka on kuolema” kirjoitti Paavali ja tarkoitti juuri Aadamin tuomaa ”syntiä”, huomaa yksikkö.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Kiitos Ismo?. Yritin tästä perisynnistä myös omalla tavallani aiemmin kirjoittaa. Ihminen on luonnostaan Aadamin kuva syntiinlankeemuksen jälkeen. 1. Moos. 5:3: ”Kun Aadam oli sadankolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Autuaita ovat hengellisesti köyhät sillä heidät ravitaan.

    Voi miten helposti siirtää syrjään tuon köyhyyden. Kukapa haluaisi köyhä olla hengellisesti. Ammulla herätessäni minua alkoi jotenkin aivan huvittamaan tuo uskonsisarusten kiistely oikeasta kasteesta ja pelastuksen oikeasta käsittämisestä. Siinä sisarukset kiistelevät omasta perintöoikeudestaan ja pyrkivät kiistämään sitä toisiltaan. Sitten mietin asiaa tarkemmin ja huomasin miten epäilykset alkoivat nakertaa omankin uskoni pohjaa. Jospa olenkin väärässä ja menossa siksi kadotukseen. Sitten sain tuon sanan: onnellisia ovat hengessään köyhät.

    Niinpä olen mielelläni köyhä ja kaipaan sitä rikkautta joka vuotaa Kristuksen verisistä haavoista. Voi miten helposti hengellisen rikkauden huumassa alkaa epäillä oman uskonsa ja kristillisen ymmärryksensä riittävyyttä. Hengellisesti köyhä voi siirtää kaiken tuon syrjään ja kaivata vain päästä rikkauden lähteelle. Niin kuin peura janoissansa kaipaa lähteen virkistävää vettä. Samoin minäkin riennän takaisin armon istuimen eteen köyhänä ja kysellen riittääkö vielä minulle pelkkä puhdas armo

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Samoin minäkin riennän takaisin armon istuimen eteen köyhänä ja kysellen riittääkö vielä minulle pelkkä puhdas armo.”

      Minulle ei muu kelpaa, kuin armo. Jos armo ei riitä, minä hukun. Kristus on minulle elämä (Biblia).

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Pekka Veli, en nähtävästi käsitä miksi Arin kanssa ei voi keskustella. Hyvä että sinä käsität.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      No yksinkertaisesti siksi, että toivoisin blogieni toimivan keskustelualustana, jossa toisia kunnioitetaan. Rippumatta vastustajien mielipiteistä. Mikäli kunnioitusta ei ole , niin keskustelu muuttuu samojen lauseiden jankkaamiseksi. Mieliaiheeni on kirjottaa vanhurskaudesta. En muista tässä vuosien aikana yhtään keskustelua, jossa tuosta aiheesta olisin kirjoittanut ja keskustelu ei olisi päättynyt ikävällä tavalla turhaan väittelyyn. Voithan Riitta käydä katsomassa vanhoja blogejani, niin havaitset pian mistä syystä keskustelut on tyrehtyneet. Sinne on yleensä jäänyt kaksi väittelijää jäljelle ja muut ovat kyllästyneet sitä sivusta seuraamaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Luterilaisessa uskonopissa on vielä 1800-luvulla puhuttu aivan koulukirjoissakin alkuvanhurskaudesta, joka Aatamilla ja Eevalla oli ennen syntiinlankeemusta. Se menetettiin ja seurauksia kuvataan 1 Mooseksen kirjan alkuluvuissa sekä pitkin Raamattua. Tämä menetetty vanhurskaus saadaan takaisin yksin ja ainoastaan Kristuksessa. Jumala ojentaa sen meille kiristillisen kirkon ja sen saarnaviran hoitamassa evankeliumin sanassa, ja kasteessa sekä ylläpitää ripissä ja ehtoollisessa. Tavallisten kristittyjen todistusta ja toimintaa unohtamatta, voimme lisätä. Yhtäältä peri/alkusynti/turmelus on vanhurskauden puutetta ja toisaalta aktiivista taipumista pahaan. Emme usko Jumalaan ja olemme piittaamattomia lähimmäisistämme. Tämä ei tietysti tarkoita, että ihminen ei kykenisi hyvään ja toisten rakastamiseen. Silloinhan koko kristikunnan ulkopuolinen maailma olisi täysin kaoottisen anarkian vallassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Marko, vastaan. Lutherin teksteillä oli aikoinasn minuun suuri vaikutus. Tuntui kuin hän puhui ja kirjoitti minulle. Pidin lutheria ensimmäisenä hengellisenä opettajana. Kunnes monien vuosien jälkeen minulle avautui lutherin teksteissä olevan suuret vinoutumat. Hänen teksteissä näkyi kirkon raadollinen jakaantuneisuus, teologinen irtautuminen ekumeenisista konsiileista, omalakinen tradition muotoilu, vanhuskauden yksipuolinen korostus, muun kustannuksella, Raamatun muotoperiatteen korostus, irtautuminen omaksi kirkoksi, lain ja evankeliumin aparaatin selitysmallin tulkintaavain. Nykyään en lue lutheria.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.