Mietelause

Jokainen hyvä teko on tappio pahan vallalle. Every good deed is a defeat of the power of evil.

  1. Siis mistä näkökulmasta tuota pitäisi tutkailla, ihmisenkö, ihminenkö ymmärtää mikä on todella ”hyvä teko”?

    Ajatellaampa nyt eri uskontoja, eikö ne kaikki pidä ”hyvänä tekona” kun lapset liitetään ja opetetaan omaan ”oikeaan uskoon”, onko se Jumalan silmissä ”hyvä teko” vaikka se on näiden ihmisten ymmärryksessä sitä?

    • Kristitty kyllä ymmärtää, mikä on hyvän tekemistä. Onhan hänellä Raamattu ja Jeesuksen esikuva siihen.

      Tässä on todella rautainen Jeesuksen ohje:
      Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille. Matt. 7:12

    • Totta turiset, kyllähän kristityt ymmärtävät, entäpä ne jotka ovat lihallisia kristittyjä eli pimeydessä?

      Siis miksi Jeesus sanoo:

      Matt. 13:15
      Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

      Eivät lihalliset kristityt erota hyvää pahasta, vaan voivat jopa väkivallalla puolustaa omaa ”oikeaa kristillisyyttään”.

    • Jokaisella on armon aikaa niin kauan kuin hän elää, että hän voi tehdä parannuksen ja kääntyä. Hänelle annetaan myös erityisiä ns. etsikkoaikoja, jolloin Jumala puhuttelee erityisellä tavalla. Mutta aina on niitäkin, jotka paatuvat lopullisesti, valitettavasti.

    • Uskoontuloa ja armon kirkastumista henkilökohtaisesti.

      Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet. 1. Kor. 15:10-11

    • Siis miten tuo eroaa uudestisyntymästä?

      Voiko olla uudestisyntynyt ilman uskoa?

      Siis voiko olla ihmisessä Pyhä Henki ilman uskoa?

    • Siis kuinka on ”uskovaisen” tila ennen uskoontuoloa ja armon kirkastumista?

      Onko uudestisyntynyt? Onko Pyhää Henkeä?

    • Nyt pääsit asiaan eli ihmisen täytyy tehdä parannus ja kääntyä eli uudestisyntyä, siis tulla uskoon.

      Tämähän kumoaa luterilaisen lapsikasteen ja siihen liitetyn uudestisyntymän, mikä on oikein.

    • Kiitos taas, Ari, keskustelusta, mutta nyt se loppuu täällä meidän välillämme. En ala nyt täällä käymään loputtomia kastekeskusteluja.

      Tai tämän verran: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Matt. 16:16. Pelastumiseen tarvitaan siis molemmat.

  2. XII Parannus

    Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.

    Augsburgin tunnustus

    Parannus on katumusta ja uskoa.

    Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa. Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.

  3. O Herra Jumala! varjele aina ja puhdista sinun kristillistä seurakuntaas; sillä ei se ilman sinutta taida pysyväinen olla: niin varjele siis ja hallitse sitä aina voimallas. Sinun Poikas Jesuksen Kristuksen kautta. Amen.

    Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 580, Raumalla 1963.

Kirjoittaja

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.