On useita merkityksiä sanalle vanhurskaus ja siksi on mahdotonta löytää sanaa joka kuvaisi vain yhtä niistä, Lisäksi uskonnollisessa kielessä on kaksi voimakasta ilmaisua jotka ovat yhtä aikaa voimassa, mutta samalla toistensa täydellisiä vastakohtia. Mikä voisi olla sellainen yksi sana, joka kertoisi tämän kaiken?
Joku ajaa liikenteessä vanhurskaasti noudattaen tarkasti kaikkia liikennesääntöjä. Ajaen tarkasti mittaria seuraten ja näin ollen on aiheuttamassa ruuhkaa, kun muut tietävät, että voi aivan hyvin ylittää viidellä kilometrillä sen , mitä mittari näyttää.
Virkamies voi tehdä työnsä vanhurskaasti suotumatta mihinkään sellaiseen, josta voisi saada itselleen luvatonta hyötyä. Martti Lutherin aikana sana vanhurskaus oli varmaankin paljon käytetympi kuvaus. Silloin ehkä tuo käsite kertoi jostakin, joka normaalissa kanssakäymisessä yhteiskunnassa oli yleisessä käytössä.
Yhteiskunnan sisäinen rakenne on muuttunut niin, että sanaa vanhurskaus ei missään muualla enää käytetä, kuin uskonnollisessa kielessä. Muualla koko sana on tullut tarpeettomaksi. Tilalle on tullut uusia sanoja kuvaamaan kutakin eri aluetta omilla termeillään. Mitään yhteistä sanaa ei enää ole käytössä.
Miten siis voisimme löytää sanan joka kuvaisi uskon vanhurskautta ja lain vanhurskautta sellaisella tavalla, että lukija voisi heti tietää kummasta kulloinkin on kyse?
Tuo sana on kuitenkin niin merkittävä, että jos se poistettaisiin, niin koko kristinoppi loppuisi siihen.
Kristillisen uskon perusta on siinä, että Jumala lukee vanhurskaaksi syntisen. Pelkästään uskon kautta Jeesukseen. Samaan aikaan on voimassa toinen yhtä merkittävä vanhurskaus, joka perustuu lain kuuliaisuuteen. Kummallakin on oma huoneensa krillisessä elämässä. Näiden huoneiden väliseinää ei saa poistaa. Jos se poistetaan, niin lahjavanhurskaus katoaa saman tien ja jäljelle jää vain Mooseksen lakiin perustuva tekoihin tukeutuva vanhurskaus, joka ei enää ole kristillistä uskoa.
Onko Jumala muuttanut mieltään, siis kuka pelastuu ja miten, seuraavassa lainaus Raamatusta:
10 Ja sinä, ihmislapsi! Sano Israelin heimolle: Näin te sanotte: ’Niin, rikoksemme ja syntimme ovat meidän päällämme, ja me riudumme niiden tähden. Kuinka me voisimme pysyä elossa?’
11 Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!
12 Ja sinä, ihmislapsi! Sano kansasi lapsille: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa sinä päivänä, jona hän rikkoo, ja jumalaton pääsee suistumasta turmioon jumalattomuutensa tähden sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan, ja vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin sinä päivänä, jona hän syntiä tekee.
13 Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt.
14 Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden
15 -antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee-niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava.
16 Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt, ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää.
17 Ja vielä sinun kansasi lapset sanovat: ’Herran tie ei ole oikea’. Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat.
18 Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava.
19 Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestansa ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, saa hän sentähden elää.
20 Ja vielä te sanotte: ’Herran tie ei ole oikea’: minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan.”(Hes.33)
Siis saako mielestään ”vanhurskas aina syntinsä anteeksi?
Reijo M., se mitä kirjoitit, johtaa ajatukset vain yksinkertaisesti room.katolisen kirkkoon. Esim. keskeisimpiä kysymyksiä kristinuskossa ellei aivan keskeisin ja tärkein on kysymys ihmisen vapaasta tahdosta. Tässä myös Reijo liityt room.kirkon käsitykseen.
Miksiköhän me niin herkästi otamme toisen tikunnokkaan. Niin kuin nyt Riitta siskokin tuossa. Voimme antaa toisillemme yhtä helposti palautetta minä – viestien kautta. Ehkä se vaatii vähän opettelua meiltä kaikilta. Niin ettemme käyttäisi sinä – viestejä. ”Sinä” sanaa käyttämällä luomme ikäviä vastakkainasetteluja ja loukkaamme toisiamme turhaan.. Kertoisimme vain itsestämme ja siitä miten asiat näemme, emmekä analysoisi toisen uskoa ja elämään. Olisihan se paljon siistinpää.
”Olisi hyvä saada selvyyttä varsinkin tuohon väitteeseen, että uudestisyntymien tapahtuu kasteessa. En henkilökohtaisesti näe siitä mitään todisteita omassa, enkä muidenkaan uskon elämässä. Sen sijaan niissä, jotka ovat kokeneet uskoon tulon , on nuo merkit uudestisyntymisestä tulleet esiin. Olisiko Luther erehtynyt tuolla kohdalla? ” (Pesonen).
Kirkko on alusta asti, opettanut näin. 1800 syntynyt helluntailaisuus omaksui toisenlainen tulkinnan, joka sopii hyvin luonnollisen järkemme ymmärrykseen.
Miten ääretön Jumala voi mahtua kasteeseen, mennä veden kautta ihmiseen ja uudestisynnyttää hänet. Miten parkuvat vauvat voit uskoa, ja missä näkyy heidän Pyhän Hengen hedelmät. Miten sylivauva voi uskoa, vaikka ei ymmärrä mitään, eikä osaa lausua Jeesus on Herra.
Miten kuuro, sokea, mykkä, monivammainen voi olla kristitty, kun emme mitenkään saa häneen kontaktia. Minkälaisille korville Jeesus puhui, kun hän huusi kuolleelle Lasarukselle tule ulos.
Pekka Veli, Tarkoitukseni ei ole ollut ottaa ketään ”tikunnokkaan”, vaan kohdistaa viestini sille henkilölle, joka jotain kirjoitti. Eikö tämä ole ihan normaalia. Toki voin jättää viestini tästä lähin ihan vain yleisluontoiseksi kohdistamatta sitä kenenkään henkilön kommnenttiin, jos niin haluat.
Onko siinä että sanoo jonkin ajatuksia room.katolisiksi jotain loukkaavaa? Ihmettelen miksi!
Riitta, ei mitään hätää. Helluntailaisten näkemys vapaasta tahdosta on todella katolisen opetuksen mukainen. Tässä suhteessa helluntailaiset edustavat kristikunnan valtavirtaa, luterilaiset pientä sivupuroa.
En pyydä muuta kuin jättämään ”sinä” sanan pois. Muuten saa tienkin antaa kriittistä palautetta, mutta, sen voi tehdä myös analysoimatta toista sanalla: ”sinä”.
Reijo Mänttäri. Voiko ihminen olla vanhurskautettu, kelvata Jumalan yhteyteen, ilman uskoa? Mielestäni ei. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle, toteaa Heprealaiskirje. Jos vanhurskauttava usko edellyttää ihmisen tietoista päätöstä tai valintaa, nuo mainitsemani ihmisryhmät jäävät osattomiksi vanhurskauttamisesta. Tai sitten luodaan keinotekoisesti erilaisia kristittyjen kategorioita.
Vanhurskauttaminen tapahtuu Jumalan omana työnä yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Meidän itsemme ulkopuolella. Ja kuitenkin samanaikaisesti uudestisyntymisen kanssa. Sitten tästä seuraa tietysti erilaisia hedelmiä meidän elämässämme.
Vapaa tahtohan meillä tietenkin on. Miten muuten voisimme omia mielipiteitä tänne laittaa?
Onko se nyt sitten kuitenkin niin ettei me omasta tahdosta kirjoiteta mitään? Selittäkääpä minulle konkreettisesti tätä asiaa. En ole siitä päässyt vielä kärryille ollenkaan. Tiedän joidenkin vaihtaneen kirkkokuntaa tuon opin tähden, mutta en tajua mitä ratkaisevaa viisautta siihen kätkeytyy.
” Ikävä looginen seuraus on se, että esimerkiksi vaikeasti vammaiset, psyykkisesti vakavasti sairaat, persoonallisuudeltaan erityisen epävakaat ja pienet lapset ovat kykenemättömiä vastaanottamaan pelastusta ja näin käytännössä Jumalan pelastavan työn ulottumattomissa.” ( Sjöblom)
Kirkon sakramentit eivät kumoa, poista ihmisen vapaata tahtoa, eivätkä ole sitä vastaan. Kasteen sakramentti ei myöskään tee tässä poikkeusta, ei edes lasten kohdalla. Jos näin olisi Jumala toimisi omaa kuvaansa vastaan. Sylivauva ei ole tehnyt mitään syntiä, hän on viaton. Synti ja syyllisyys siihen vaatii ihmisen valintaa ja tahtoa. Aadamin synti oli hänen syntinsä. Ihminen ei peri hänen syntiään tai syyllisyyttään. Aadamin synnin myötä ihmisyys ja koko maailma kuitenkin lankesi. Langenneisuus on siis ”perinnöllistä” ja on kaikkialla ja kaikessa. Ortodoksinen kirkko puhuu tässä kohdin enemmänkin langenneisuudesta, kuin syntisyydestä. Sanoilla on merkittävä ero.
Luterilainen pelastusoppi on monergistinen jossa ihmisen tahto nähdään sidottuna ja niin perin turmeltuneena, niin, että hänessä ei ole mitään antropologiasta ominaisuutta jolla hän voisi Jumalan puoleen kääntyä. Viittasit Huovisen kirjaan ( fides in fantum) siinä Huovinen kuolleen Lasaruksen kohdalla puhuu juuri, että ihmisessä ei ole mitään antropologista ominaisuutta, vaan hän on kirjaimellisesti hengellisesti kuollut, myös hänen tahtonsa on kuollut, tai sidottu. tämä kuva löytyy myös tunnustuskirjoista. Tästä seuraa, seuraava harha, Jumala on armollinen niille joille hän on armollinen. Jälleen tullaan kauhistuttavan Jumalan predestinaation äärelle. Tämä on luterilaista Raamatun tulkintaa. Kannattais selvitää mistä tämä tulee ja mitkä ovat sen juuret.
Pekka Veli. Meillä on ehkä vapaa tahto, mutta se on vähintäänkin sidottu. ”Minä uskon, että en voi omasta voimastani ja järjestäni uskoa Kristukseen enkä tulla hänen tykönsä. Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä….”
Meidän käsityksemme on kyllä se, että vapaa tahto koskee ulkoisia ja arkisia valintoja, ei uskomisen asiaa. Tämä oppi on siis ns. vierasta tuontitavaraa meidän kirkkoomme. Esimerkiksi 1800-luvun suuret kansanherätykset eivät sitä tarvinneet.
Väärin luterilaiset toivat kristikuntaan vieraan tuntitavaran, sidotun tahdon joka perustuu Martti Lutherin kirjoituksiin ei muualle.
Tuossa ajatuksessa on nyt vain minulla se käytännön ongelma, etten olisi voinut, tuo mukaan valita uskon ja epäuskon välillä. En olisi voinut valita nuorena sitä, että lähden kirkkoon. Tietenkin nyt tiedän, että sain siihen kutsun työtoverini puheiden kautta, joka ei vieläkään tiedä mitä sai aikaan.
Emmekö sulje taivasta toisilta, jotka eivät samaa kutsua koe ? Sanoessamme ettei kuulija voi vaikuttaa yhtään mitään siihen, että saisi uskon? Hän ei siis voisi tehdä edes sitä valintaa, että lähtisi kuulemaan evankeliumin julistusta.
Mikäli pitäydymme siinä, että emme näe lapsessa tapahtuvaa uudestisyntymistä ei voi olla todiste siitä, ettei näin kuitenkin tapahtuisi. Ehkäpä järkeilemme liikaa tässä asiassa, emmekä kiinnitä huomiota siihen, kun Kristus käskee kastaa kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Kaikkiin kansoihin kuuluvat luonnollisesti myös lapset. Kastaminenhan ei ole pelkkä suositus vaan se on Herran käsky, jonka hän on sanallaan asettanut, perustanut ja vahvistanut. Mikäli kaste ei vaikuttaisi lapsissa mitään, niin miksi ihmeessä Jumala on sitten sitonut sanansa veteen, jolloin siitä tulee sakramentti, Jumalan sanan liittyessä aineeseen. Kristushan myös itse sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä.”
Tässä ei mielestäni meidän pidä jäädä järkemme vangiksi, vaan pitäytyä yksinomaan Jumalan sanassa ja käskyssä. Millä valtuutuksella papit kastavat lapsia Isän, Pojan Ja Pyhän Hengen nimeen? Sillä, että seurakunta on heidät siihen toimeen erottanut ja valtuuttanut. Vaikea on olla uskomatta, etteivätkö lapset saisi Pyhää Henkeä, kun heidät Jumalan järjestyksen mukaan kastetaan. Järki ei tosin näe tässä toimituksessa muuta kuin veden, jolla lapsi kastetaan, mutta se onkin vettä, jumalvettä, joka on Jumalan sanaan liitetty. Eihän meidän järkemme myöskään voi käsittää oikein sitä, että ihminen Jeesus on samalla Jumala, kun kerran enkelitkin sitä (Jaakobin tikapuilla käydessään ylös ja alas) ihmettelivät, miten ylin voi olla samalla kertaa alin.
Olen Kostin kanssa samaa mieltä. Miellä on Raamatussa Jumalan selvä käsky.
Jotkut opettavat ettei lapsikaste ole oikea kaste. Minä en ajattele sillä tavalla kasteesta. Omistan lapsena saamani kasteen ihan samalla tavalla pyhänä ja oikeana kasteena, kuin toiset aikuisena uskoon tulon jälkeen tapahtuneen kasteen. En näe siinä mitään eroa.
Siinä suhteessa meillä on Reijon kassa erilainen näkemys. Minua se ei haittaa.
On totta että meitä on käsketty kastamaan ja opettamaan. On kaikille selvää se mitä opettamisessa tapahtuu. Siinä opitaan. Kaste on hankalampi käsite. Emme oikeasti tiedä mitä kasteessa tapahtuu. Raamatussa ei tietääkseni kerrota sitä, miksi opetuslapset tulee kastaa ja mitä siinä heille tapahtuu. Siitä tehtävästä on selkeä käsky, mutta ei selkeää selitystä.
Kyllä me tiedämme, mitä kasteessa tapahtuu ks Rm 6.
Mänttäri, tuskin täällä halutaan ”piruilla”. Asiat riitelevät. Kommentissasi esiintyy väite, etä evlut kirkossa uskoon tulleiden joukossa on heitä, jotka eivät ole kastettuja, ”tarkoitan esim. Suomessa Evlut kirkon uskoontulleita, muttei kastettuja.” (Mänttäri 1.9. 00:26). Uskoon tulleet evlut kristityt ovat kastettuja.
Kaste erottaa. Onko kaste Jumalan teko ihmiskunnalle lahjana vai ihmisen ”uskon askel” ja tunnusteko?
Lapsikasteen (Isän kodissa syntyneet) jälkeen uskosta langenneet voivat tehdä parannuksen ja uskoa evankeliumin. Ei kai myöskään helluntailaisia, uskosta langenneita, katumuksen kautta seurakuntaan palanneita kasteta uudelleen? On tietysti poikkeuksena ihmisiä, jotka kertovat että eivät olleet ensimmäisen kerran uskovien kasteen saatuaan uudestisyntyneitä ja haluavat uuden uskovien kasteen, koska ovat omasta mielestään uudestisyntyneet vasta ensimmäisen uskovien kasteen jälkeen. Ihminen voi ”kokea” olevansa uudestisyntynyt, mutta ei olekaan. Miten uudestisyntyminen voidaan arvioida?
Parannus on kääntymystä Jumalan puoleen. Luterilainen kirkko tuntee termin jokapäiväinen parannus. Tänäänkin Herra Jeesus Kristus on meidän syntiemme sovitus, eikä ainoastaan meidän, vaan koko maailman.
Pesonen; ”Raamatussa ei tietääkseni kerrota sitä, miksi opetuslapset tulee kastaa ja mitä siinä heille tapahtuu. Siitä tehtävästä on selkeä käsky, mutta ei selkeää selitystä.”
Selitys on kaste käskyssä: Tehkää minun opetuslapsikseni. Kaste ja usko pelastavat Isän kotiin, jonne Herramme meni tekemään meille ”sijaa”.
Roomalaiskirjeen luku kuusi on jatkoa viidennelle, joka alkaa sanoilla: ” kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme vanhurskaiksi…” Vasta tämän jälkeen Paavali puhuu kasteesta kuudennessa luvussa. Kasteesta ei siis puhuta siinä asiana , joka tekee vanhurskaaksi. Vaan usko tekee vanhurskaaksi.
Kari P. en ole tuollaista teksti Raamatustani löytänyt: ” Kaste ja usko pelastavat Isän kotiin, jonne Herramme meni tekemään meille ”sijaa”.
Pekka Veli,
vaikkei se sinua haittaa, niin toinen kaste on uskoville toinen kaste vaikuttaa uskon. Toiseen selitystä ei Kirjoituksissa ole. Kyllä ryövärikin olisi uskoontultuaan mennyt kasteelle, muttei ehtinyt.
Tästäkö syystä miljardit ihmiset kastetaan ennen uskoontuloa?
Kristus käskee tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä hän on käskenyt pitää.
Jumala on valmistanut omilleen palastuksen Kristuksessa. Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu. Kristus on myös luvannut ottaa omansa Isän kotiin, jossa on monta asuinsijaa. Tässä on mielestäni riittävä perustelu siihen, että opetuslapset pitää kastaa.
Nämä asiat löytyvät Raamatusta.
Rm kirjettä ei tule lukea krologisessa järjestyksessä, sen intentio ei ole kasteen kohdalla tuo.
Ei huolta. En huomannut mitään virhettä, kun on tuo lukihäiriö ainaisena kiusana.
Sanotaanko Sami, jossain kohdin sitte niin, että kasteessa tulemme vanhurskaiksi? Lukeehan siellä se , että joka uskoo ja kastetaan. Se ei mielestäni kerro vielä tyhjentävästi sitä mitä kasteessa tapahtuu. Minulle kaste on sakramenttina mysteeri, enkä osaa selittää sitä, mitä siinä sanan mukaisesti tapahtuu.
Nyt nämä kaksi tuhansia lukijoita kiinnostaneet blogieni kysymykset lähti liikkeelle siitä, mahdollisuudesta että uudestisyntyminen ei voisikaan tapahtua kasteessa ja jopa ilman uskoa.
Jolloin uskoon tulo olisi tarpeeton ja hyljättävä. Se selittäisi sitten sen, että kirkko on useassa tapauksessa ryhtynyt rippikoululeireillä syntyneitä herätyksiä sammuttamaan.
Sami, kiinnitin myös huomiota juuri tähän seikkaan. Paavali kyllä kai etenee kirjessään tietyn kaavan mukaan järjestyksessä, sellainen kaava mikä oli tuohon aikaan kirjeille tyypillinen. Mutta ymmärrän myös niin, että jossain yksittäisessä asiassa kuten kaste, ei tällaista kronologista johtopäätöstä tule lukujen yksittäisiä jakeita toisiinsa vertailemalla tehdä.
Siis piti olla kronologisessa.