Julkaisen tässä alustukseni Helsingin hiippakunnan synodaalikokokouksen kanavassa:

Luterilaisen uskon kulmakiviä on käsitys Raamatusta vaikuttavana Jumalan sanana. Kysymys on siis asiasta, jota pitäisi opettaa ja josta pitäisi saarnata. Kuitenkin asia tuntuu jotenkin vaikealta. Usein puhe Raamatusta Jumalan sanana tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta. Pitäisikö papin olla huolissaan, jos tuntuu vaikealta puhua Raamatusta Jumalan sanana? Ei, siitä pitäisi olla huolissaan, jos se tuntuu helpolta! Kysymys on nimittäin hyvin monitasoisesta ongelmasta, johon vaikuttaa vuosisatainen dogmaattinen painolasti, kielen muutokset, Raamatun lukemisen väheneminen, uskonnollisen kulttuurin moninaistuminen vain muutamia mainitakseni. On syntynyt tilanne, että kuulija ymmärtää ilmauksella ’Jumalan sana’ aivan eri asiaa kuin puhuja. Joskus tämä ero on suorastaan viestin ymmärtämisen este.

Emme lue Raamattua, emmekä tunne sitä. Siksi yhä useammalta puuttuu kokemus Jumalan puhuttelusta Raamatussa. Näin puhe Raamatusta Jumalan sanana on irronnut Raamatun lukemisesta. Tämä näköala on kadonnut suuresta osasta suomalaista kulttuuria. Ikuiset kertomukset eivät enää välity sukupolvelta toiselle. Raamattu on Jumalan sana, on muuttunut teoreettiseksi oppilauselmaksi.

Raamatun tieteellisen tutkimuksen tapa on lukea Raamattua niin kuin mitä tahansa muuta antiikin kirjaa. Raamattu on kirja, joka kertoo ihmisistä, heidän elämästään, heidän käsityksestään maailmasta ja myös heidän käsityksistään tuonpuoleisuudesta ja Jumalasta. Kristitylle eksegeetille Raamattu on ihmisten todistusta Jumalasta ja Jumalan sanasta, sanan kaikissa merkityksissä.

Samaan aikaan kulttuuriimme on tullut vuolaana virtana amerikkalaisen fundamentalismin käsitys Raamatusta Jumalan sanana. Sen keskeisiä piirteitä ovat Raamatun erehtymättömyyden korostus. Tämän julistuksen vastapoolina on vapaa-ajattelijoiden kritiikki, jossa keskeistä ovat Raamatun virheet. Tästä seuraa, että julistus keskittyy Raamatun erehtymättömyyden puolustamiseen asioissa, joissa moderni tiede ja Raamatun kirjain ovat törmäyskurssilla. Kuulijalle tarjotaan valinta: kaikki tai ei mitään. Ylivoimainen enemmistö valitsee modernin tieteen maailman.

Kysymys ei ole vain Raamatun erehtymättömyyden puolustamisesta, vaan myös Raamatun käytöstä, jossa omaa teologista, poliittista tai kulttuurista agendaa ajetaan Raamatun lauseilla tai kertomuksilla. Tällä hetkellä päällimmäisenä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman nopea muutos yhteiskunnassamme. Yhä useampi suomalainen pitää tätä muutosta oikeana ja hyvänä, täysin riippumatta siitä, mitä hän ajattelee miesparin tai naisparin kirkollisesta vihkimisestä. Kun Mika Niikko maalaa Sodoman kauheuksia Raamattu kädessä eduskunnassa, hän antaa samalla sisällön lauseelle: Raamattu on Jumalan sana. Suomalaisten suurta enemmistöä puistattaa helluntaisveljemme esiintyminen.

Tässä asetelmassa moni julistaja puhuu mieluummin Raamatusta ihmisten todistuksena Jumalasta, siis sanana Jumalasta, koska sen hyväksyvät useimmat kuulijat. Sen sijaan puhe Raamatusta Jumalan sanana liittyy helposti kuulijoiden mielessä sellaisiin hengellisiin virtauksiin, joista halutaan pysyä erossa.

Tapa, jolla Raamatusta puhutaan Jumalan sanana on ongelmallinen myös teologisista syistä. Jumalan sana lakina voi olla kutsua parannukseen. Silloin liitytään siihen lakiin, joka on tuttu jokaiselle ihmiselle luonnostaan. Tästä on kysymys silloin, kun yhteiskunnallisen vääryyden ja korruption kohdalla luetaan Amoksen sanoja: Voi teitä, jotka teette lainkäytöstä katkeraa koiruohoa ja jätätte heitteille oikeuden! Te vihaatte sitä, joka kaupunginportin kokouksessa vaatii oikeaa tuomiota, ja inhoatte sitä, joka kertoo totuuden. Te poljette tilattomia ja viette maanvuokrana heidän viljansa. Sen tähden teidän käy näin: Vaikka te rakennatte taloja hakatuista kivistä, ette saa asua niissä. Vaikka te istutatte ihania viinitarhoja, ette saa nauttia niiden viiniä. Sillä minä tiedän teidän rikostenne luvun ja syntienne määrän. Te sorratte syytöntä, te otatte lahjuksia ja syrjitte köyhiä oikeuspaikalla. Hyvää luterilaista käyttöä.

Paljon yleisempää on kuitenkin Raamatun kutsuminen Jumalan sanaksi osana vallankäyttöä. Kansanomaisesti tätä kutsutaan Raamatulla lyömiseksi. Siinä keskustelun toinen osapuoli perustelee oman kantansa Raamatulla ja määritellessään Raamatun Jumalan sanaksi itseasiassa väittää puhuvansa Jumalan äänellä. Kysymys on Jumalan nimissä esitetyistä vaatimuksista. Sinun on pidettävä totena epätieteellistä kuvaa maailmankaikkeudesta ja sen synnystä. Sinun on pidettävä totena väkivaltaista harmonisointi keskenään ristiriitaisten kertomusten välillä. Sinun on pidettävä totena Mika Niikon tulkintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöitä. Kuitenkin tieto, järki ja omatunto haravat vastaan. Tällöin irrationaalinen laki on liitetty siihen, että Raamattu on Jumalan sanaa. Nämä vaatimukset ovat luterilaisen teologian näkökulmasta laki, vaikka epäilemättä useimpien julistajien mielestä ne ovat evankeliumia. Tässä taas törmätään luterilaisen ja reformoidun teologian erilaisiin rakenteisiin. Lain ja evankeliumin suhde on erilainen ja ilmoituskäsitys on myös erilainen.

Abusus non tollit usum. Väärinkäyttö ei estä oikein käyttämistä. Silloin, kun evankeliumi, itse luettu tai toisen kertoma, avaa Kristusta ihmiselle, Raamattu on hänelle Jumalan sanaa. Eikä tämä rajoitu vain Uuden testamentin neljään ensimmäiseen kirjaan. Silloin kysymys on elävästä Jumalan sanasta. Ja laajemminkin: lohdutus murheessa, rohkaisu ahdistuksessa, toivo epätoivon keskellä, mutta myös Jumalan luomistyön ja johdatuksen näkeminen; kaikissa näissä on kysymys Raamatusta Jumalan sanana. Tähän sanaan pätee sitten Augustanan opetus: Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.

Ajattelen niin että Raamattu on Jumalan sanaa ennen kaikkea ollessaan sanaa Jumalan lihaksi tulleesta Sanasta, Jeesuksesta Kristuksesta ja pelastuksesta hänessä. Se voi olla yhtä aikaa erehtyvää ja vajavaista, omaan kulttuuriinsa sidottua ihmissanaa ja Jumalan elävää puhetta meille. Silloin Raamattu on sitä, miksi se on tarkoitettukin, vaikuttava Jumalan sana.

Meidän tehtävämme on antaa tämän vakaumuksen elää julistuksessa. Meidän haasteemme on miettiä, miten tämä voisi välittyä vääristymättömänä kuulijoille, joiden kieli on vieraantunut meidän kielestämme.