Sitaatti Timo Eskolan ym. blogista: ”Tässä ajassa vastuu on jätetty ihmisille. Omantunnon pitäisi toimia. Esivallan tulisi pitää pahaa kurissa. Äärimmäisissä tilanteissa, kuten Euroopalla nyt, esivallan toiminta on hetkeksi sidottu. Liittoutuneet eivät ole liikkeellä, eikä maallista tuomaria ole ainakaan vielä tarjolla. Mutta tunnistamme vastuun ja suurin osa ihmisistä ainakin lännessä toivoo, että tappamisen päättävä esivalta vielä nousisi ja rajoittaisi yksinvaltiaiden tekoja – kuten se on historiassa aina ennenkin tehnyt.

Vaikeisiin uskonnollisiin kysymyksiin on myös aivan toisenlainen vastaus. Jumala on vastannut tavalla, jota emme odota. Meillä on kertomus ihmiseksi tulleesta Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta. Se on kertomus Jumalasta, joka laskeutuu väkivallan keskellä. Vapahtaja antautuu revittäväksi meidän tähtemme. Hänet “pommitetaan kuoliaaksi” ja “ammutaan kotitalonsa pihalle”, jos siirrämme oman aikamme kauhukuvat historiaan. Kuoleman kautta hän vapauttaa meidät kuolemasta ja Perkeleestä.

Raamattu opettaa, että Jumalan kohtaaminen sisältää paradoksin. Jumala näyttäytyy ihmiselle konfliktin ja tragedian välityksellä. Hänen olemuksensa näkyy siinä tuskassa, jonka Kristus kokee hänen alistuessaan ihmiskunnan sinänsä järjettömän ja silmittömän vihan ja väkivallan kohteeksi – ja jää tässä tuskassaan Jumalan hylkäämäksi ja kiroamaksi. Sitä tarkoittaa myös meille luterilaisille tärkeä ristin teologia. Jumala ilmoittaa itsensä vastakohdassaan. Hän ei ilmesty kunniassaan ihmisten tuomarina. Sen sijaan hän ilmestyy tuomittuna ja kurjuudessa, verille hakattuna ja yhteisöstä karkoitettuna.

Ristin teologia julistaa meille, että Kristuksen kärsimys päättää tuskan kierteen. Risti paljastaa synnin alastomaksi. Sovitus on siinä, että Jumala ottaa ihmiskunnan vihan omille harteilleen. Siksi kärsimyskertomuksen varsinainen “merkitys” on usko. Kertomuksen tavoitteena on synnyttää lukijassa vihan sijaan rakkaudellinen suhde Jumalaan. Raamatun kertomus vaikuttaa, se suostuttelee, ja julistettuna sanana myös luo uudelleen. Sen ilmeisenä tavoitteena on tuoda Kristus lukijan sydämeen. Ristin teologian avautuminen on uskon lahja.

Kuka siis lukee Kristuksen kärsimystä oikein niin Uuden testamentin kertomuksen kokonaisuudessa kuin oman aikamme hirmutekojen keskellä? Viime kädessä lukija itse on syrjäytetty ja hakattu, hyväksikäytetty ja hylätty ihminen, joka kivustaan huolimatta ymmärtää itsekin olevansa osallinen samasta pimeydestä, samasta väkivallan kierteestä. Hänkin on riistäjä, pettäjä ja hyväksi käyttäjä. Myös hänen oma vastauksensa väärinkäytöksiin olisi kosto ja väkivalta. Lankeemuksen maailmassa tuomari ja tuomittu sulautuvat yhteen.

Siksi juuri aikamme väkivaltaa ja sodan kauheuksia pelkäävä ihminen kysyy lopulta oikeita kysymyksiä. Hän ymmärtää vähitellen, että kristinuskosta luopuva kulttuuri ei kykene antamaan väkivallan keskellä kestäviä vastauksia. Hän ehkä ymmärtää myös, että ihminen on itse vastuussa kaikesta aiheutetusta kärsimyksestä. Hän ehkä jopa tajuaa, että ilman Jumalaa ihminen olisi tässä helvetillisessä maailmassa yksin. Silloin aikamme uskonnollinen pohdinta ei jää hedelmättömäksi. Jumala on todellinen. Hän ei ole ollut hiljaa. Ihmisen avuksi tulee Kristus, joka on runneltu meidän pahojen tekojemme tähden.”