Eräs yhteiskunnan moraalin mittari on siinä, miten se kohtelee omia vähemmistöjään. Tietoisuus yhteiskunnan omistä vähemistöistä ja heidän oikeuksistaa on siis hyvä asia. Tilanne muuttuu, jos näillä oikeuksilla rajoitetaan muiden oikeuksia tai jos niitä edistetään tekemällä vahinkoa muille. Tämä sama pätee yhteiskunnassa hyväksi koettujen arvojen puolustamisen. Jos vahingonteon kynnys ylitetään eikä vahingonteon kierrettä saada katkaistua, niin lopulta vallankumous syö lapsensa.
Mustamme varmasti uutiset iskusta Pride kuluetta vastaan vuonna 2010. Isku sai tuolloin osakseen laajan paheksunnan. Tuolloin korostettiin myös sateenkaariväen omaa rauhanomaisuutta. Tänään samme jälleen lukea uutisen satenkaariasiaan littyyvästä iskusta. Tällä kertaa asialla on mitä ilmeisimmin sateenkaari-aatteen kannattajat. Tämän kertaiseen iskuun ei liity väkivaltaa, mutta kiistatonta vahingontekoa yhteiselle omaisuudelle
Viittaan siis eilisiltaisen suojatien töhrimiseen Tehtaankadun ja Raatimiehenkadun risteyksessä Venäjän suurlähetystön edustalla.
http://yle.fi/uutiset/suojatie_maalattiin_sateenkaarivareihin_venajan_suurlahetyston_edessa/6819443
Eilisen iskun takana on vaarmaankin pieni marginaali ryhmä, siis jokin vähemmistön vähemmistö, mutta saako se osakseen lajemman sateenkariväen tuomion. Ellei iskua selvästi tuomita, kertoo se paljon sateeenkaariaktivistien suhtautumisesta muun väestön oikeuksiin.
Kuten jo kirjoitin: Tietoisuus yhteiskunnan omistä vähemmistöistä ja heidän oikeuksistaa on hyvä asia. Itsensä ja olemasaolonsa muiden tietoisuuteen nostaminen ei kuitenkaan ole asia, joka oikeuttaisi ketään yhteisen omaisuuden tärvelemiseen. Yksittäisen kansalaisen velvollisuus ei ole tietää maamme seksuaalivähemmistöistä mitään ja sama varmasti pätee naapurimaamme kansalaisiin. Seikka ettei väestö aktiivisesti musta seksuaalivähemmistöjen olemassa oloa, ei selalisenaan vielä merkitse että heidän oikeutensa olisivat kaventuneet sen enempää Suomessa kuin Venäjällä. Isku jää siis vaille moraalista oikeusperustetta.
”Nuo sateenkaaren väreissä olevat raidat näyttävät kyllä ihan hyviltä, mutta suojatyöhön ne eivät kuulu. Raidat on maalattu omankäden oikeudella ja ne joudutaan poistamaan veronmaksajien kustannuksella.” Mielivallalla ja ilkvallalla on eroa. Omin luvin tehty hyvännäköinen ympäristön koristelu ei ole ilkivaltaa, koska se ei vahingoita ketään eikä loukkaa kenenkään oikeuksia. Pelkästään se, että suojatie on maalattu kirjavaksi omin luvin ei ole minusta peruste ades sen puhdistamiselle. Julkisivulautakunta, liikennevirasto tai mikä taho sitten onkaan, joka ratkaisun tekee, perustellee sitä muulla kuin pelkällä omavaltaisuudella.
Tenka, kiitoksia vaan natsikortista
Julkiset hellyydenosoitukset eivät ole Suomessa kiellettyjä. Joku saattaa kokea häiritseväksi myös tämän kaltaisen mielenilmaisun, mutta sama pätee myös vaikkapa vappumarssin tai protestihenkiseen katusoittajaan.
Yhteiskunnassamme on ihmisiä, joiden mielestä minkäänlainen julkinen hellyyden osoittaminen ei ole soveliasta ja toki heitäkin tulee kunnioittaa, mutta ei heidän mukansa voida edellytää koko yhteiskunnan toimivan.
Ihmisten ajatukset menevät monessa muussakin ristiin. Jotkut kokevat että naisen ei ole soveliasta kulkea kadulla ilman huivia, jotkut toiset puolestaan pitävät huvinkäyttöä asiana, jota pitäisi rajoittaa. Jotku kokevat julkisen uskonnonharjoitamisen häiritseväksi, jotku toiset puolestaan kokevat asian keskeiseksi osaksi identiteettiään.
Arvelisin ettei perjantaisella tempauksella ollut oikeastaan mitään tekemistä ”homosaatio” ilmiön kanssa – mitä kyseisellä käsitteellä sitten tarkoitetaankaan. Pitää olla entuudestaa kohtuullisen tietoinen asiayhteydestä, jotta sateenkaarivärit osaisi yhdistää seksuaalivähemmistöön. Jos se tietoisuus jollakulla on, on se välitetty muita kanavia pitkin.
Keskustelu näyttää lopullisesti vapautuvan järjen ja todellisuuden kahleista.
Saksassa on muuten nollatoleranssi holokaustin vähättelyä kohtaan (= se on kriminalisoitu). Kommentti, jossa rinnastetaan kristalliyö ja suojatien maalaminen poistettaisiin välittömästi.
Mutta siitä riippumatta, ihan ystävällisenä vihjeenä, että nyt kannataisi ehkä lopettaa.
Jani Salminen
Ongelmallista jos keskustelussa on tabuja joista ei saa puhua.
Saksalaisilla on kansallinen trauma holokaustin suhteen, mutta meillä holokaustista voi aivan vapaasti puhua samassa lauseessa vaikkapa Bosnian sodan joukkotuhojen, Antiikin Rooman kristittyjen vainon tai vaikkapa muinaisen Kiinan historiallisesta tavan tappaa valloitetun kylän miehet viimeistä poikalasta myöden kanssa. Mitään noista ei tietenkään pidä vähätellä ihmisoikeusrikkomuksena.
Kristalliyötä voidaan omaltaosaltaan pitää jonkinlaisena starttina holokaustille. Käsitteenä Kristalli yö ei kuitenkaan ole sama asia kuin Holokausti. Kristalliyö oli luonteeltaan masiivinen vahinkonteko, jonka yhteydessä toki sattui myös kuolemantapauksia.Varsinainen kohde oli kuitenkin omaisuus. Joukkotuho alkoi vasta Kristalliyön jälkeen.
Jos vieraan omaisuuden tuhoamista ”oikean asian” vuoksi pidetään periaatteellisella tasolla hyväksyttävänä, niin sen jälkeen rajaksi jää vain relativismi.Jää kunkin kultuurijakson sisäisesti määriteltäväksi, mitä kulloinkin pidetään ”hyvänä asiana”.
Jukka Kivimäki: ””Ongelmallista jos keskustelussa on tabuja joista ei saa puhua. Saksalaisilla on kansallinen trauma holokaustin suhteen, mutta meillä holokaustista voi aivan vapaasti puhua samassa lauseessa vaikkapa Bosnian sodan joukkotuhojen.”
No hyvä, että varsinkaan poliittisia tabuja ei ole. Meillä voidaan siis puhua vapaasti myös itäisen suurvallan entisistä gulageista, joissa murhattiin mm. noin 20 000 suomalaista, kun haluttiin ”vapautua epäkansallisesta aineksesta sosialistisessa rakennustyössä” tai Speziallagereiksi muutetuista entisistä Saksan keskitysleireistä, joissa neuvostoliittolaiset ”vapauttajat” jatkoivat omaa keskitysleiritoimintaansa ja 2000-luvun Venäjän federaation filtration campeista puhumattakaan kiinalaisesta Laogaista tai vaikkapa vastoin YK:n pakolaissopimusta Suomesta itärajan taakse palautetuista ”loikkareista”?
”Jää kunkin kultuurijakson sisäisesti määriteltäväksi, mitä kulloinkin pidetään ’hyvänä asiana’.” Näin se kai on. Terroristit ja sabotöörit muuttuvat kansallissankareiksi, kun itsenäisyys saavutetaan. Eiköhän näin tapahtunut Suomessakin.
Kivimäellä on argumentoinnissaan selkeitä vaikeuksia yhtäaikaa leimata sateenkaaritempaus ilkivallaksi, ”jonka merkitystä tuskin kukaan tajuaa”, ja samalla kuitenkin pitää yllä alkuperäisestä ideasta ”jonkun oikeuksien ajamisesta tuomittavin keinoin”. Kun ilkivalta on kasvotonta, mutta tässä oli nyt ideana vaatia seksuaalivähemmistöjä irtisanoutumaan tempauksesta, mitä oletettavasti ei tapahdu, joten tässä jo hiukan ennalta herkutellaan mahdollisuudella leimata etujärjestö rikollisten tukijaksi.
Samaan aikaan ”olisi mahdollista valita periaatteelliseen keskusteluun muitakin esimerkkejä”, mutta jätetään nyt kaikin mokomin blogin hilpeä logiikka tässä kohtaa kesken, koska ”rikollisia tukeviin” tahoihinhan päästään pian lukemaan kaikki kirkkoa myöten. Lahdentien ylikulkusillan betonissa muuten lukee sinisellä spray-maalilla ”Jesus loves you”. Ei tässä siis mistään homosaation vastustamisesta ole kyse, kun ihan sattumaa että kristalliyön kaltainen ongelma nousi pintaan sateenkaarisuojatien kohdalla…
Martti Pentti,
Venäjän sos.demit jakautuivat v. 1897 alkaen Iskraa julkaisseeseen ”valtiolliseen” ja ”taloudelliseen” siipeen. ”Valtiollisen siiven” piirissä syntyi käsitys, että tsaarin hallinnon mielivalta voitiin muuttaa vain ”taistelujärjestön” tekemien valtiomiesmurhien avulla. Verisunnuntain jälkeen ensimmäinen teloitettu oli suuriruhtinas Sergei. Kun oikeuden pj. kysyi murhan tehneeltä Ivan Kaljajeffiltä, tunnustaako hän itsensä rikolliseksi, tämä vastasi tunnustavansa murhan, mutta ei sitä että olisi rikollinen. Sankarina voisin ehkä pitää esim. isoisäni isää, joka osallistui Pietarin Verisunnuntain mielenosoitukseen, jossa työläiset pappi Gabonin johdolla vaativat mm. takeet henkilökohtaisesta vapaudesta, kokoontumis-, omantunnon- ja lausuntovapaudesta, valtion varoilla toimeenpantavasta pakollisesta kouluopetuksesta ja perustuslaillisesta hallitusmuodosta eduskuntineen. Lainvastaista väkivaltaa en pidä sankaruutena.