Voi aikaa joulutonta

Lukijani!

Toivotan lämpimästi menestystä kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon valituille. Voin kuvitella, että parta pärisee ja letti liehuu kun pyritään päättämään, miten kirkon itseymmärrystä pitää päivittää yhteiskunnassa jo tehtyjen ja eteen tulevien muutosten myötä.

Kaksi aiemmissa käänteissä kovia kokenutta kirkollista juhlapyhää on jälleen otettu tulilinjalle. Loppiaisen ja helatorstain kohtalo selvinnee yhteiskuntasopimuksen syntymisen tai epäonnistumisen myötä.

Loppiaisen paluu sukkuloimaan 6.1. läheisenä lauantaina ei ole todennäköistä. Tuskin kajotaan edes helatorstain sijainnin laskentaan varhentamalla Kristuksen taivaaseenastumisen muistoa 35. päivään pääsiäisestä 40. päivän sijaan. On pikemminkin odotettavissa, että helatorstaista tulee palkaton vapaapäivä.

Kun juhlapyhät kipusivat työmarkkinapöydälle, kohosi mieleeni muutakin laskentaa. Loppiainen sitoi ajatukseni jouluun. Paavi Franciscuksen ja patriarkka Kirillin hiljattainen historiallinen kohtaaminen Kuuban kamaralla aiheutti puolestaan sen, että juhlakalenterin pohdiskelu sai lisäväriä kuin huomionosoituksena kirkollisen kädenpuristuksen sillanrakennusluonteelle.

Kuvitellaanpa siis sydänten siltoja sommitellut ekumeeninen avioliitto, jossa yksi osapuoli edustaa Suomen itäistä ja toinen sen läntistä perinnettä. Kuvitellaan myös, että kumpikin puoliso on joulunvieton ystävä ja että sen vuoksi pari yhdistää mahdollisimman tarkoin kummankin perinteen parhaat puolet.

Milloin joulua voi aikaisintaan alkaa odottaa? Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestyksestä 25.3. – yhdeksän kuukautta ennen joulua, sanoo ortodoksi. Mutta toinen tietää, että luterilainen matematiikka on vähän väljempi. Jos pääsiäistä vietetään varhaisimpana mahdollisena ajankohtana, se osuu maaliskuun 22. päiväksi. Ja sitä ennen pitää viettää palmusunnuntaita. Silloin Marianpäivä on jo 8. maaliskuuta.

Mihin joulu loppuu? Kynttilänpäivään tietenkin. Läntinen juhla vaeltaa. Vastaava itäinen on aina 2.2. Mutta siihen liittyy Herran temppeliintuomisen päättäjäisjuhla viikkoa myöhemmin. Vihdoin 9. helmikuuta pitää joulunvietto tuossa liitossa siis lopettaa.

Oi ja voi! Kuukausi ilman joulua – ja useimmiten ylikin. Kuinka sen kestää…

Sinun

Harmaa rovasti

  1. Ihmettelen, miksi on poistettu se juttu missä kerrotaan, kuinka pääkaupunkiseudun seurakuntien päätös kirkon virallisen lähetysjärjestön SLEYn on vaikuttanut maailman köyhimpiin luterilaisiin kuuluvan Sambian elämään. Kirkon koko budjetti on pienempi kuin tavallisen suomalaisen perheen autoiluun käyttämä rahasumma. Papit eivät saa palkaa työstään jne.

    Myös Kamerunissa jouduttiin työ lopettamaan. Lähdin sieltä viimeisenä SLEYn työntekijänä.
    Saimme kohdata pappeja, joiden palkkaa maksettiin vain osa tai se oli vuosia perässä. Esim. yhteen aikaan Etelän hiippakunnan varapresidentin (~varapiispan) kuukausipalkka todellisuudessa oli noin kahdeksan euroa kuussa.
    Yhden kirkon rakentamisessakin naiset kantoivat veden 1½ km päästä joesta tiilien tekoon, jotka miehet sotkivat jaloillaan.
    Monien kotitalouksien veden naiset kantoivat pitkien matkojen päästä.
    Juuri noissa oloissa evankeliumi on tärkeää.
    Mitä tapahtui vuosina 1990-2007, kun SLEY oli pieneltä osaltaan mukana tapahtumien kulussa.
    Alle 100.000 jäsenen kirkko on nyt noin 300.000 jäsenen kirkko.
    Alle sadan papin kirkko pääsi jo 2004 mennessä 104 pappiin, vuoden 2006 päästiin 156 pappiin ja työn päättyessä 2007 oli kirkossa jo 177 pappia.
    Kahden maakunnan kirkosta oli seurakuntia syntynyt jo yhdeksään maan kymmenestä maakunnasta.
    Syrjäseutujen väestöstä oli siirrytty myös suurkaupunkeihin ja kulttuurielämään mukaan. Vuonna 2007 parlamentin varapuheenjohtaja oli kirkkomme jäsen, jo toinen. Vuosien kuluessa oli ollut useita ministereitä. Saharan eteläpuolisen Afrikan suurimman kirjankustantamon toimitusjohtaja oli rovastikuntaneuvostomme puheenjohtaja.
    Kun eläkkeelle siirtynyt kirkon presidentti (~ arkkipiispa) aloitti niin oli vaikea saada lukutaitoista saarnamiestä, lähtiessämme maassa oli useita tohtoritason teologeja ja papisto oli opiskellut muutamassa kymmenessä maassa.
    Juuri äskettäin kuollut Thomas Nyiwe oli Luterilaisen maailmanliiton ja anglikaanien välisen yhteistyöelimen puheenjohtaja. Jne.
    Ja tilastoa koko maan kaikista uskonnoista:
    Noin vuonna 1980 maassa oli noin pyöreästi neljännes katolisia, noin pyöreästi neljännes kaikki protestantit yhdessä, noin pyöreästi neljännes muslimeja ja noin pyöreästi neljännes perinteisten heimouskontojen kannattajia.
    Tällä hetkellä vähän yli 70% on kristittyjä, vajaa 20% on muslimeita ja vajaa 10% on perinteisten heimouskontojen kannattajia.
    Kun pääkaupunkiseudun antaman lähetyksen tuki poistui niin myös tuolla työ päättyi. Menetys oli kirkon kannalta merkittävä.

    • Kiitos Matias Roto kuvauksestasi Sambian oloista. Toivoisin, että kuvaamasi kaltaisia kertomuksia saisimme lukea useamminkin täältä, sillä ne juuri kertovat elävästä elämästä lähetyskentillä ja siitä arvokkaasta panoksesta, jota kirkkomme eri lähetysjärjestöt tekevät sekä iäisen että ajallisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

      Haluan uskoa, että edellisen kommenttisi poiston syy ei ollut se, että siinä kerrottiin SLEYn tekemästä työstä, sillä jos näin olisi niin poisto olisi mielestäni pahanlaatuista syrjintää. Ehkäpä jotkut ovat ilmoittaneet kommenttisi tarpeeksi monta kertaa häiriköksi ja niin se poistuu näkyvistä. No, lapsellista kiusantekoahan tuollainen tietysti on.

    • Harmillista kun sekä Matias Roton kuvaus Sambiassa tehtävästä lähetystyöstä että hänen pahoittelunsa ko. kommentin häipymisestä, ovat nyt molemmat poissa. Ehkä e palaavat vielä näkyviin. Samoin kuin moni muukin näkymättömiin häipynyt kommentti.

    • Roto: ”Monien kotitalouksien veden naiset kantoivat pitkien matkojen päästä. Juuri noissa oloissa evankeliumi on tärkeää.”

      Jaa, minun mielestäni kaivot olis tärkeempiä. Ei kai sitä evankeliumia voi käyttää veden sijasta tai korvikkeena???

  2. Jumala ei koskaan siunaa syntiä. Synnin puolustajat ovat tulleet yhä röyhkeämmiksi ja äänekkäämmiksi. Lähetysjärjestöjen tehtävä on viedä puhdasta täyttä Jumalan Sanaa kohdemaihin. Jeesus antoi lähetykäskyn opetuslapsilleen. Tänäkin aikana lähetystyöntekijöiksi kelpaavat vain Jeesuksen opetuslapset, jotka elävät Jumalan Sanan mukaan nuhteettomina.

  3. Sonja Ottavainen kirjoittaa: ”Salme, systeemi menee niin, että kun tulee 3 asiaton kommentti klikkausta, niin kommnetti lähtee odottamaan hyväksyntää.”

    Näin minullekin kerrottiin. Täällä on varmaanTulkaa kaikki -liikkeen porukkaa päivystämässä ja ilmoittamassa asiattomiksi kaikki sitä kritisoivat kommentit.

    Uskon, että sinä et ole näitä ilmiantaja. Sinun tehtäväsi on kiittää ja ylistää joka ikistä Sari Roman-Lagerspetzin kirjoitusta.

  4. Just joo. Ja nyt en kyllä pysy Korhosen ja Roman-Lagerspetzin ajatuksenjuoksun perässä. Onko heidän missionsa tehtailla kanteluita ja huomautuksia perä perän jälkeen vai mikä oikein on tarkoitus? Eikö olisi parempi rakentaa kuin repiä? Jatkaessaan samaa linjaa rouvat saattavat itsensä yhä enemmän saarroksiin ja pähkähulluun tilanteeseen, vaikkei heiltä sinänsä luulisi älyä puuttuvan. Ehkä kuitenkin viisautta saisi olla vähän enemmän, miten sitä älyä käyttää.

  5. Kimmolle.
    Esimerkiksi ruotsinkielinen evankelumiyhdistys on yhteen aikaan tehnyt valtavan määrän kylien vesilaitoksia. Kun lähetyssaarnaaja tuli uuden tekniikan mukana paikkakunnille ja kyläläiset yhdistivät talkootyönsä tähän, niin erittäin moniin kyliin saatiin uudet vesijärjestelmät eikä naisten enää tarvinnut kantaa vettä pitkien matkojen takaa.
    Toisaalta Kimmo. Elämä vain on sellaista Afrikassa että monin paikoin veden saanti on tosikaukana niin että runsaskaan apu ei vielä ole ongelmaa poistanut. Tilannetta ei mitenkään paranna päivittely täällä Suomessa – että pitäisi , että pitäisi – vaan se että ihan oikeasti tehdään.
    Juuri tästä konkreettisesta tekemisestä on kysymys kun lähetystyötä tehdään.
    Ja hyötysuhde on selkeä:
    Esim Kamerunissa noin kymmenen vuotta sitten tilanne tarkasti ottaen:
    – Yhden koulun luokan rakentaminen valtion työnä sikäläistä rahaa n 9 milj.
    – Yhden koulun luokan rakentaminen kunnallisena työnä, siellä missä tämä toimi, sikäläistä rahaa 4,5 milj.
    – Yhden koulun luokan rakentaminen kirkon kehitysapukassan välityksellä sikäläistä rahaa noin 2,2-2,4 milj.
    Maassa missä lasten osuus koko kansasta on noin 60% koulujen rakentaminen on erittäin tärkeätä.

    Koska käytännön työ ratkaisee, niin pääkaupunkiseudun seurakuntien päätökset tuntuvat suoraan tuon konkreettisen työn vähentymistä. Afrikka itkee, kun suomalaiset rikkaat tallovat heidän keskuudessaan tehtävän työn happiletkujen päälle.

  6. Kirjauduin tänään sivustolle ja ajattelin kommentoida uutista vaaliehdokkaista. Huomasin, että edellinen kommentti on siirretty odottamaan hyväksyntää.
    Voisitteko avata tätä systeemiä?
    Lähetetäänkö osa kommenteista hyväksyttäväksi kirkolliskokoukseen vai piispoille vai?

    Niin kauan kuin konsut sana KM24 keskusteluissa sallitaan/hyväksytään, tulee tasapuolisuuden vuoksi sallia sana lipsut.

    ”Kommenttisi odottaa hyväksyntää.
    13.09.2014 10:48

    Ystävällisesti laitan teille kommentoijille tiedoksi toisenkin lyhenteen, siis LIPSUT ja KONSUT.

    Sonja Ottavainen kirjoitti: “Jani, konsujen strategia on…”

Jouni Parviainen
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.