Olen saanut kahdenlaista viestiä koskien vl-liikkeen evankelioimistyötä. Laitan ne tähän peräkanaa.
1) ”Minun ymmärtääkseni koko lestadiolainen herätys on alusta pitäen ollut hyvin ulospäin suuntautunut, tehnyt aktiivisesti sisälähetystyötä ilman mitään pakkoa, vaan pikemminkin sydämen kyllyydestä.”
2) ”Hei, on ollut mukava lukea blogiasi Kotimaa24:ssä. Se on auttanut minua ymmärtämään vanhoillislestadiolaisuutta. En itse kuulu liikkeeseen. Lapsena ja kouluikäisenä minulla oli muutama vl-ystävä, mutta valitettavasti ystävyyssuhteet eivät ole säilyneet eikä minulla ole ketään kenen kanssa voisin nyt aikuisena keskustella.
Olen nimittäin ihmetellyt näin jälkikäteen, että miksi vl-kaverit rajasivat minut täysin pois omista tapahtumistaan, vaikka muuten oltiin paljon tekemisissä. Salaa olisin halunnut mennä heidän nuorteniltoihinsa yms., mutta minua ei koskaan kutsuttu. Eikö vl-piireissä ajatella lähetyskäskyä, tai miten siihen ylipäänsä suhtaudutaan? Miksi tuttavani eivät halunneet käännyttää minua vl-uskoon? Ei mitään yritystä siihen suuntaan.
Verrattaessa esim. vapaisiin suuntiin kuten helluntailaisiin ero on huima; näissä herätyskristillisissä piireissä oikein opetetaan, että tuttuja kutsuttaisiin seurakunnan tapahtumiin ja rohkaistaan todistamaan uskosta. Siellä käytetään termiä ”evankeliointi”. Noissakin piireissä nähdään selkeä juopa uskovien ja ei-uskovien välillä mutta siellä kuitenkin toivotaan, että ihmisiä tulisi uskoon ja pyritään toimimaan sen eteen. Onko mitään ”evankeliointia” tai ”todistamista” vastaavaa vl-opetuksessa? Lähteekö kukaan lähetyskentille ulkomaille?
En välitä omalla nimellä julkisesti keskustella, mutta jos vaikka innostuisit tästä aiheesta kirjoittamaan blogiisi..? Pidin esim. tervehtimistä käsitelleestä jutustasi ja oikeastaan se saikin muistelemaan kouluaikoja, kun mieleen palautui omituisia ”en kuulu joukkoon” tuntemuksia kun minua ei aina huomioitu tervehdittäessä. Se oli hämmentävää kun nämä olivat muuten niin mukavia ihmisiä.”
Itselläni on asiasta sellainen käsitys, että varsinaista kotimaassa tapahtuvaa virallista lähetystyötä tai evankelioimista ei laajamittaisesti tapahdu. Ajatellaan, että liikkeen omat papit saarnaavat puhdasta evankeliumia ja oppia kirkoissa, sitten on joitakin sairaalapappeja ja myös vankiloissa käydään säännöllisesti saarnaamassa. Tää on siis minun käsitykseni, korjatkaa jos se on virheellinen.
Ulkomaille suunnatusta lähetystyöstä olen kuullut usein sanottavan, että silloin kun Jumala avaa siihen mahdollisuudet, niin sitä tehdään. Nyt on ilmeisesti niin tapahtunut useissakin maissa, mutta tästäkään mulla ei ole tarkkaa tietoa, joten ei sen enempi.
Sitten tästä ”epävirallisesta” evankelioimisesta, siitä, että joku tavantallustaja houkuttelisi ihmisiä, vastaantulijoita, junan vieruskaveria, työ- tai opiskelukaveriaan tai sukulaistaan vl-liikkeeseen. Tätä kyllä tapahtuu, mutta ehkä jotenkin harkitusti, hillitysti ja hienovaraisesti. Sitä hienovaraisemmin, mitä vähempi käännytettävällä on kosketuspintaa vl-liikkeeseen. Ja taas liikkeestä poislähtijät puhutellaan päinvastaisesti usein melkoisen ronskisti ja pelotellen.
70-luvulla liikkeessä sai syytöksen kososlaisen hengen hempeästä alalajista, jos ei ollut rohkeutta puhutella epäuskoisia ja käännyttää heitä liikkeeseen. Tästä joutui tekemään oikein parannusta seurakunnan edessä. Ja kyllä tähän myöhemminkin kehoitettiin ja silloin tällöin saattoi kuulla jonkun pyytelevän seurakuntapäivillä anteeksi sitä, kun on ollut niin huono uskontunnustaja työpaikalla ja vastentahtoinen puhuttelemaan epäuskoisia.
Tämä asenne on ehkä kaiken aikaa muuttunut. Nimittäin yhä useammin viime vuosikymmeninä on kuullut lohduteltavan huonoja puhuttelijoita sillä, että uskovainen puhuttelee epäuskoisia omalla elämällään. Kun uskovainen ei kiroile työpaikoilla/kouluissa, tekee työnsä hyvin, eikä puhu pahaa työkavereistaan, ihmiset ajattelevat, että tuossa on jotain erilaista, sellaista, mitä muissa ei ole ja näin ollen kiinnostuvat hänen taustastaan, joka on mahdollisesti ohjaamassa häntä Jumalan valtakuntaan.
Lopuksi vielä tärkeä itse kuulemani pointti sille, ettei lähetystyötä tarvitse sen kummemmin tehdä, on vain oma Naturelli itsensä.
– ”En näe mitään väärää hiusten värjäämisessä, siinähän muutetaan hiusten luonnollista olotilaa samoten kuin permanentissakin.”
– ”Mistä ihmiset sitten tietävät, missä on Jumalan valtakunta, jos me aletaan värjäämään hiuksia???”
– ”Hiusten väristäkö se katsotaan, eikö evankeliumi ole mitään???”
– ”???”
Eli olisiko tuossa evankelioimisen päänavauksessa heitetty pallo vastapuolelle, jos hän sen ottaa kiinni, eli tekee aloitteen uskomisen asioiden puhumisesta, niin siitä on sitten käännytystyötä helppo lähteä tekemään?
Iisalmen suviseurajulkaisussa (-92) kerrotaan seuraavaa Ulkolähetystyöstä:
Ulkolähetystyö
Läheinen yhteistyö Ruotsin, USA:n ja Kanadan sisarjärjestöjen kanssa on jatkunut. Ruotsiin tehtiin viime vuonna seitsemän matkaa. SRK osallistui SFC:n vuosikokoukseen ja suviseuroihin, jotka pidettiin 14.-16.6.1991 Tukholmassa. Lisäksi Suomessa on osallistuttu Ruotsin rauhanyhdistysten nuorisotyön tilaisuuksiin ja koulutustoimintaan. Monet Ruotsin veljet ja sisaret ovat vastaavasti vierlailleet Suomessa.
USA:han ja Kanadaan tehtiin kolme matkaa…
USA:sta maassamme vierailivat puhujamatkallaan…
Jo perinteeksi tullut kielileirimatka suomalaisille nuorille järjestettiin…
Norjaan on viime vuonna tehty viisi lähetysmatkaa. Lisäksi Reisjärven opiston oppilaat tekivät retken Osloon, minkä yhteydessä pidettiin seurat…
Kyllä tämä suviseurajulkaisu antaa ymmärtää, että lähetystyö vl-liikkeessä tarkoittaa jo olemassa oleville vanhoillislestadiolaisille järjestettävää seuratoimintaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Homman nimi ei ole niinkään saada laumaa kasvamaan ulkoapäin, niin kuin Jehovan todistakilla esimerkiksi, vaan oman lauman pitämisessä uskovaisina.
Tuosta ajastahan (-92) tilanne on osin muuttunut, kuten Elsa Kaunio tuossa alussa mainitsi.
Tiedä sitten, mitä nuo ”Jumalan avaamat mahdollisuudet lähetystyöhön” käytännön tasolla tarkoittavat, eli mikä on nykysellään ollut kimmokkeena esimerkiksi Afrikassa levittää vl-uskoa sinne. Onko alkusysäykseen syynä jonkun vanhoillislestadiolaisen muutto työn tms. puitteissa ko. maahan ja siitä sitten lähetnyt homma liikkeelle. Täytyypä kysellä tietäviltä. Mun on vaikea uskoa, että lähetystyö johonkin uppo-outoon maahan lätisi suunnitellusti liikkeelle siten, että päätettäisiin yhdessä rantautua johonkin maahan ja alkaa puhua pupeltamaan vl-uskosta umpimähkään. Mene ja tiedä.
Nuo Afrikan SRK-tyypin vl-herätykset on paljolti tänne tulleiden pakolaisten tms toimintaa lisänä sukulaissuhteet täällä, työ, opiskelu jne, puhuvat läheisilleen ja kyläläisille kun ovat palanneet takaisin. Saavat ry.llä huomiota ja hyväksyntää, kääntyvät uskoon ja käännyttävät sitten kotimaassaan. Maallinen apu ja ystävät ei ainakaan liennä tuota halua. Suomesta ja Ruotisita käy puhujia eri maissa. Radio Dei kertoi pari vkoa sitten monta kertaa isommasta kääntymyksestä Ev.lut. kkon parissa tehtävästä lähetystyöstä, jossa käy tuhansia afrikkalaisia. SRK:n johtama lähetystyö on siis marginaalista.
K.M Laaksonen: ainakin isoisäni puhutteli liki kaikki vastaantulevat ja vieressä istuvat. Asui Parkanossa, mutta vl-liike jäi silti marginaaliksi sielläkin, eikä edes omasta perheestä jäänyt vl:ksi kuin alle 1/3. Käännytystyö tuolleen ei siis toimi?
Rippikouluissa opetetaan edelleen, että vain vl-liikkeeseen kuuluvat pääsevät Taivaaseen. En ole kuullut, että edes kirkossa käyntiä pidetään hyvänä asiana, kun siellä puhuu epäuskoinen eli ei-vl ja pahimmassa tapauksessa vielä nainen.
>> Ev.lut. kkon parissa tehtävästä lähetystyöstä, jossa käy tuhansia afrikkalaisia. SRK:n johtama lähetystyö on siis marginaalista. >>>
En taaskaan ymmärrä mitä tällainen vertailu edustaa.
Ev.lut.kkon parissa tehtävä lähetystyö, mitä se on?
Asialla ovat lähetysjärjestöt, kun taas SRK ei ole lähetysjärjestö, vaan herätysliike. Lähetystyön roolista jossakin liikkeessä voidaan puhua, ei se ole huono asia, mutta ei minusta silti pitäisi nollata koko liikettä sinällään. Onhan sillä oman paikallisen toimintansa kautta myös suuri merkitys evankeliumin levittäjänä.
Ei tässä ole tarkoitus -ainakaan mulla- nollata koko heratysliikettä, vaan keskustella liikkeen lähetysasiasta.
Mielestäni vl-liike on sulkeutunut uskonyhteisö, joka toimii pääasiassa oman väen pitämisessä herrojen nuhteessa ja käsityksissä, eikä niinkään ulkopuolisten käännyttämisessä. Usein kuuleekin seuroissa selitettävän asiaa siten, että liike kasvaa sisältäpäin, eli vl-vanhempien lisääntymisen kautta. Seppo Lohikin totesi jossakin kannanotossaan, että liike kuihtuisi jos ehkäisy sallittaisiin siellä.
Uskonnoilla ja aatteellisila yhdistyksillä on eräs yhteinen piirre. Molemmissa toisinajattelijat joutuvat ulos. Ulkona he tekevät vähemmän vahinkoa kuin sisäpuolella. Mutta kuten Jeesus opetti niin tuhlaaja tyttökin saa palata isän kotiin, siellä annetaan katuvalle synnit anteeksi ja otetaan täysivaltaiseksi Jumalan lapseksi.
Sama systeemi (suhtautuminen toisinajattelijoihin) oli myös itä-blokin maissa; nykyään sitä edustavat esimerkiksi Valko-Venäjä ja Pohjois-Korea.
Eikös Pohjois-Korea ja Valko-Venäjä pyri pitämään toisinajattelijat kaikin mahdollisin keinoin pikemminkin sisä-kuin ulkopuolella?
Ymmärtääkseni SRK:n piirissä taas ei erityisen hanakasti ole pyritty eri tavoin uskovia väkisin pitämään liikkeessä.
Kari-Matti, kyllä erimieliset pidettäisiin mieluusti sisäpuolella, mutta ensin ne pitäisi saada samanmielisiksi ja usein tämä ei tapahdu ilman väkivaltaa, painostusta, mitätöintiä, uhkailua ja pelottelua.
Vuokko, tietysti kaikki, Tyrnävän ompeluseurasta keskustapuolueeseen haluavat ”palauttaa” eriseuraiset takaisin ruotuun. Mutta jos se ei onnistu, niin ymmärtääkseni SRK ei suinkaan sen vuoksi suoranaisesti suruliputa, vaikka luonnollisesti ”murheellisin mielin” ollaan ja ovet pysyvät parannusta tekevälle katuvalle avoinna, mikä monessa muussa maallisessa/uskonnollisessa yhdistyksessä ei helposti ole mahdollista.
On aina vaikea määrittelykysymys minkä verran kunkin ryhmän on hyvä erimielisyyttä/”opillista” pluralismia sietää kyetäkseen samalla ylläpitämään sopivaa koheesiota.
Ja mainituissa valtioissa toisinajattelijat nimenomaan eristetään yhteisöstä; heidät siis pidetään vankilan sisäpuolella mutta yhteisön ulkopuolella.