Viimeaikainen, välillä kiivaskin keskustelu on pyörinyt kirkkotilan käytön ja toisaalta kannabiksen ympärillä. Kirkosta voi välittyä ”itsessään uskonnollisia merkityksiä”. Siksi jotkut tahot haluavat kieltää koululaisten viemisen kirkkoon, vaikka tilaisuus ei olisi uskonnollinen (vrt. edellinen tekstini Pyhä pössäys 13.11.).

Ehkä näin halutaan suojella lapsia, sillä kirkko on oopiumia opiskelijoille? Samaan aikaan halutaan tarjota kannabista kansalle. Eduskuntaan on tulossa käsittelyyn yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite kannabiksen vapauttamiseksi.
_ _ _
Yksi hallituspuoleista ajaa kannabiksen hallussapidon, käytön ja omaan käyttöön kasvatuksen depenalisaatiota, siis rangaistuksettomuutta. Puolue haluaa ulottaa depenalisaation koskemaan myös muiden huumeiden käyttöä. Perusteena on helpottaa avun hakemista, ongelmiin puuttumista ja hoitoon ohjausta.

Itse liityn niihin, jotka näkevät vapaan huumepolitiikan ongelmat. Hallussa pitoa ja kasvatusta omaan käyttöön on käytännössä mahdotonta erottaa huumekaupasta ja kasvatuksesta myyntiin. Huumeiden käyttäjät ryhtyvät usein rahoittamaan huumeiden käyttöään kasvatuksella ja myynnillä.
_ _ _
Jotkut kivijalkaliikkeet saavat yllättävän paljon asiakkaita. Aamun Hesari kertoo Helsingin Kalliossa sijaitsevasta terveysalan puodista Seeds of Love, jossa käy viikoittain noin 500 asiakasta (HS 18.11.).

”Asiakkaat astelevat tottuneen oloisesti sisään, pyytävät suosikkinsa tiskin takaa ja poistuvat.” Kauppa on keskittynyt kannabislajikkeiden siemeniin. - Niitä myydään keräilytarkoituksiin, ei suinkaan kasvatettaviksi. Kaupan vastuulausekkeen mukaan ”Siemeniä ei tule pyrkiä idättämään, eikä niille täten tarjota itämistakuuta.”

Totuus lienee kuitenkin, että asiakkaat ovat viherpeukaloita, jotka harrastavat kotikasvatusta. Huoneessa on silloin valolta eristetty tila, jossa on kasvatusalustat, sekä kasteluun, lämpötilan ja kosteuden säätelyyn tarvittava tekniikka. Ja tietysti valo.

Tampereella kuulin kerran, että kirkot kiinnostavat kotikasvattajia. Monet kirkot on valaistu pimeän aikaan ulkoa päin vahvoilla lampuilla. Kalevan kirkon työntekijä kertoi vuosia sitten piispantarkastuksen yhteydessä, että näitä voimakkaita lamppuja katoaa säännöllisesti. Lamppujen teho oli tuohon aikaan erittäin suuri, ne olivat pienoisaurinkoja. Ne kehittivät valotehon lisäksi myös korkean lämpötilan ja aiheuttavat varomattomassa käytössä palovaaran. Kyse ei voinut olla mistään yrttiruuduista, vaan todellisista kasvattamoista. - Pohtimatta on varmaankin jäänyt, miten kirkon lamput ovat vaikuttaneet; onko tällä valolla voinut olla ”itsessään uskonnollisia merkityksiä”?
_ _ _
Huumeiden myynti, kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet nuorten parissa samalla kun alkoholin kulutus on vähentynyt. Kannabiksesta monet siirtyvät vahvempiin aineisiin, kun miedot eivät enää tuota riittävää mielihyvää.

Olen vaihtanut ajatuksia asiaa tuntevan poliisin kanssa, joka on seurannut kannabiksen polttajien elämää. Useimmille tulee vaikeuksia selvitä koulusta tai työelämästä samalla kun ajatukset keskittyvät aineiden käyttöön ja sen rahoittamiseen. Monien mielenterveys horjuu ja itsetuhoisuus kasvaa.
_ _ _
Kannabiksen puoltajat sanovat, että kyse on tuhansia vuosia vanhasta kulttuurista, jolla on myönteisiä vaikutuksia. Samaa voivat sanoa uskontojen edustajat omastaan.

Esimerkiksi kristinuskon tuhatvuotisia vaikutuksia Suomessa voi nähdä musiikissa, kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, ja erityisesti ajattelussa. Kirkon toiminnan seurausta ovat esimerkiksi lukutaito, kansanopetus, köyhäin- ja terveydenhoito, jotka näkyvät tänään hyvinvointivaltiona, koulutusjärjestelmänä ja heikoista huolehtimisena. Erot hahmottuvat, kun vertauskohtana on jokin toinen kulttuuripiiri, esimerkiksi Aasiassa.
_ _ _
Kirkon sanoma voi vaikuttaa ihmisessä ennen kaikkea uskoa, toivoa ja lähimmäisen rakkautta. Kirkon kylvämä Sana, kun se putoaa hyvään maaperään, tuottaa hedelmää, joka kantaa iankaikkiseen elämään.

Entä kannabiksen siemenet? Samasta kasvista saadaan myös hamppuköyttä, johon jotkut joutuvat turvautumaan lopullisena ratkaisuna.
_ _ _
Asioita tulisi arvioida niiden todellisista vaikutuksista käsin. Siksi minusta tuntuu kummalliselta, että kannabikselle nostetaan peukkua ja kirkolle etusormea … monet keskisormea.

”Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.” (Hepr 2:1).
_ _ _
PS 19.11.2019
Tähän tekstiin liittyvässä keskustelussa viitataan pariinkin kertaan aiemmin käytyyn joulukirkko-keskusteluun. Pidän apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua Kouvolan tapauksessa lain mukaisena, kuten totean edellisessä postauksessani. Koulun yhteiset tilaisuudet eivät voi olla uskonnon harjoitusta.

Jouluvirttä tai jouluevankeliumia ei vielä voida pitää uskonnonharjoituksena.

Sen sijaan jäin miettimään ajatusta, että jo pelkkä kirkkotila välittäisi sellaisia uskonnollisia merkityksiä, että tilan sopivuus voisi olla ongelmallinen yhteiseen tilaisuuteen. Jotkut saattavat tulkita tämän niin, ettei oppilaita voida viedä edes käymään kirkossa? Tähän viittaan myös tämän tekstini alussa.

Toiseksi kommenttiketjussa viitataan siihen, ettei kannabiksen vapauttamisella ja kirkolla ole mitään korrelaatiota keskenään. No, sellainen korrelaatio kyllä on, että kirkko haluaa edistää päihteettömyyttä.