”Nobody knows de trouble I’ve seen” – Ajatuksia itsemurhan tehneiden muistoiltana

”Nobody knows de trouble I’ve seen…” lauletaan eräässä negrospirituaalissa.

Minulla oli tänään erilainen työilta. Itsemurhan tehneiden muistohetki.

Itsemurhan tehnyt jättää läheisilleen tyhjyyden. Kysymysten tulvan. Miksi? Miksi en huomannut ajoissa mitään? Olisinko voinut nähdä merkkejä tästä etukäteen? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Miten ihmeessä selviän tästä eteenpäin? Miten jaksan selittää tätä kaikille muille? Syyllisyys voi olla valtava. 

Itsemurha on kuitenkin sen tehneen oma päätös. Sen tehnyt on kuollut sairauteen, mielen sairauteen. Mielen sairaus on samalla tavalla hoitoa vaativa kuin mikä tahansa muukin tauti. Jos hoitoa ei saa tai se ei ole oikeanlaista tai voimavarat eivät riitä hakemaan apua, tautiin kuolee. Itsemurhan tehneen mieli ei näe muita vaihtoehtoja eikä toimi terveen mielen tavalla.

Toivon jokaiselle itsemurhan tehneen läheiselle sekä itsemurhaa suunnitelleelle ja/tai yrittäneelle ja heidän läheisilleen voimia vaikeisiin hetkiin. Et ole yksin. Muista, et ole yksin. 

Puhu. Ota yhteyttä Surunauha ry:n vertaistukeen. Ota yhteyttä lähiseurakuntasi diakoniatyöntekijään tai pappiin. Etsi joku, jolle voit purkaa ja puhua, soittaa tai kirjoittaa sähköpostia, tekstiviestiä tai mitä vaan. Et ole yksin!

Vuosittain lähes 800 ihmistä Suomessa tekee itsemurhan. Mitä voisin tehdä, että joku sitä suunnitteleva voisi vielä jäädä henkiin. Kysyä, mitä kuuluu? Kertoa, ettei hän ole yksin. Ei jätetä ketään yksin, eihän.

Alkuun kirjoittamani laulun sanat jatkuvat: ”nobody knows but Jesus”. Niin. Jumala tietää kaiken. Nekin asiat, jotka kaikilta muilta salaan. Hän ymmärtää ja tietää myös ne syyt, joiden vuoksi joku päätyy itsemurhaan.

Tänäkin iltana jään ja saan jättää kaiken Hänen armonsa varaan.

    • Kiitos kommentistasi, Tapio Tuomaala.

      Hmm… Nyt en ihan ymmärrä. Voiko itsemurha olla jonkun muun kuin sen tekijän itsensä päätös? Mielenkiintoista! Onko silloin kyse ollenkaan itsemurhasta?

    • Nostan esiin yhden tarinan, koska se on julkinen.

      https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006307751.html

      ”Kristiina, 16, oli lahjakas kympin tyttö, joka rakasti piirtämistä. Hän halusi elää, hän halusi parantua, hänellä oli unelmia. Ne jäivät toteutumatta. Kuinka monta kristiinaa on?”

      On naivia todeta, että itsemurha on aina oma päätös. Siinä toimii sama logiikka kuin Migrillä, joka karkotti irakilaismiehen ja perusteli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle, että mies lähti omasta tahdostaan. Tuomio tuli, koska miehellä oli kaksi mahdollisuutta. Palata itse tai palata poliisien keskellä. Kumpikin mahdollisuus tarkoitti kuolemantuomiota, jonka Suomen oikeuslaitos langetti. Jotkut ovat tehneet samassa tilanteessa itsemurhan. Toki omasta tahdostaan, jos Migriltä kysytään. Tai Jussi Halla-aholta, Paula Risikolta, Juha Sipilältä…

      Merkittävä syy itsemurhiin pitäisi olla kristitylle itsestään selvä, mutta en nosta sitä esiin, koska jos ei sitä ymmärrä, niin turha asiasta on mainita. Mutta vinkki.

      https://www.moniaaniset.fi/aanien-kuuleminen/

      Yhdistä sivuston tarinat itsemurhan tehneen 16-vuotiaan Kristiinan tarinaan, niin jospa alkaisi aueta, kun vielä on lukenut evankeliumeja.

    • Tapio Tuomaala, kiitos että avasit mielipidettäsi. Luulen ymmärtäväni nyt, mitä ajat takaa.

  1. Itsemurhaan ajautuu ihminen, jonka fyysiset tai henkiset tuskat/pelot tulevat niin hirvittäviksi, että hän tekee mitä tahansa päästäsen niistä eroon. Tuska on niin suuri että niistä pääseminen halu voittaa kuolemapelon.
    Tietyissä ryhmissä ennen runsaat itsemurhat ovat onneksi ilmapirin järkeistymisen ja liberalisoitumisen vuoksi niissä onneksi vähentyneet. Tarpeetonta sanoa, missä ryhmissä.

    • Korjattuna: Itsemurhaan ajautuu ihminen, jonka fyysiset tai henkiset tuskat/pelot tulevat niin hirvittäviksi, että hän tekee mitä tahansa päästäkseen niistä eroon. Tuskat ovat niin suuria että niistä pääseminen halu voittaa jopa kuolemapelon. Tietyissä ryhmissä niissä ennen runsaat itsemurhat ovat onneksi ilmapiirin järkeistymisen ja liberalisoitumisen vuoksi vähentyneet. Tarpeetonta sanoa, missä ryhmissä.

  2. Ymmärrän oikein hyvin ,että blogin kirjoittaja haluaa lähettää sanoman itsemurhaa ajattelevalle siitä että hän ei ole yksin. Eikö voisi lähteä heidän henkisestä tilastaan ja muotoilla sanoma esimerkiksi näin:

    ” Tiedän kokemuksesta ,että tunnet itsesi äärettömän yksinäiseksi . Olet ehkä moneen kertaan yrittänyt vihjaista ympäristöllesi kivuistasi ja voimattomuudestasi päästä niistä eroon. Mutta kukaan ei vielä ole ymmärtänyt mitä tahdot sanoa.

    Et ehkä usko puhumiseen kaikkien menetysten keskellä. Sillä menetyksistä tässä on kyse. Joku ei halua olla kanssasi. Suunnitelmat ovat epäonnistuneet. Sinua on nöyryytetty ja väheksytty. Olet voimaton etkä tiedä miten voisit lopettaa inhoamasta itseäsi ja olemasta vihainen itsellesi. On kuin sinulta olisi viety osa itseäsi etkä tiedä miten saisit sen takaisin.

    Ajattelemalla itsemurhaa saa helpotusta mutta on eriasia jos sen tekee sillä kaikki päättyy siihen . Koska en tunne sinua ,niin en voi kieltää sitä miten houkutteleva ja vapauttava sellainen ajatus sinulle voi olla.

    Mutta kuitenkin. Jospa yrittäisit vielä kerran kertoa voinnistasi ja mieluiten jollekin ammattilaiselle, sellaiselle joka ei ole osallinen tilanteesi. Ammattilaisia löytyy, jos haluat tehdä vielä yhden ponnistuksen . Ei vain mielenterveyspalveluksessa olijat ,vaan myöskin papit ja diakonit ovat saaneet ammatillista koulutusta kohtaamaan toivottomalta tuntuvia tilanteita ja ihmisiä niissä.

    Ota riski ja kokeile kerran vielä, jos vaikeutesi jakaminen jonkun kanssa voisi auttaa sinua.”

    • Kaunis teksti Markulta. Monen monet itsemurhaa harkisevat ja siihen päätyneet kuuluvat/ovat kuuluneet monista eri syistä erilaisiin erityisryhmiin (kevyemmästä päästä vaikkapa unettomiin), joille sangen monille on olemassa vertaistuki-ryhmiä. Näihin ohjaaminen ja mukaanmeneminen voi tarjota merkittävän avun. Tampereella toimii esim. Tampereen seudun vertaisverkko ry, jonka toimitilassa vertaiskeskuksessa toimii viikottain 14 eri ryhmää.

  3. Löysin tällaisen listan auttavia tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä, jos on itsetuhoisia ajatuksia tai kaipaa keskusteluapua. Lista on Ilta-Sanomien uutisesta, jossa käsitellään itsemurha-asiaa.

    ”Keskusteluapua ja vertaistukea saa monelta taholta.
    Suomen Mielenterveys (Mieli) ry:n kriisipuhelin antaa keskusteluapua kriisissä oleville.
    Kriisipuhelin päivystää suomeksi numerossa 09 2525 0111, ruotsiksi numerossa 09 2525 0112 ja arabiaksi numerossa 09 2525 0113.
    Mieli ry:n Sekasin-chat tarjoaa keskusteluapua nuorille lähes ympäri vuorokauden osoitteessa sekasin247.fi.
    Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lasten ja nuorten puhelin on auki vuoden jokaisena päivänä. Numero on 116 111. Palvelu on auki arkisin klo 14–20 ja viikonloppuisin klo 17–20.
    Puhelut ovat ilmaisia eivätkä näy puhelinlaskussa.
    Lapset ja nuoret voivat jutella MLL:n vaitiolovelvollisten vapaaehtoisten kanssa myös chat-palvelussa tai kirjoittamalla nettikirjeen.
    Vanhemmat voivat puhua vanhemmuuteen liittyvistä huolista MLL:n tarjoamassa puhelinpalvelussa numerossa 0800 92277, omassa chatissään ja nettikirjeessään.
    Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin yhdistykset tarjoavat mielenterveysomaisille tietoa, tukea ja neuvontaa omilla alueillaan.
    Tuki- ja neuvontapalveluiden lisäksi yhdistykset tarjoavat vertaistukiryhmiä ja toiminnallisia ryhmiä, kursseja, tapahtumia ja lomatoimintaa.
    Surunauha ry tarjoaa vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille. Yhdistys järjestää vertaistukiryhmien tapaamisia ja tarjoaa vertaistukipuheluita ja tukihenkilöiden tapaamisia sekä nettikeskustelua.
    IS”

Päivi Kemell
Päivi Kemell
Olen Vaasan suomalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijä. Tällä hetkellä olen työstäni opintovapaalla. Valmistuin diakoniksi Pieksämäen Diakista tammikuussa 2002, työnohjaajaksi valmistun Helsingin Diakista maaliskuussa 2024. Lisäksi olen saanut kirkon erityissielunhoidon koulutuksen ja täydentänyt osaamistani musiikkiterapian perusopinnoilla. Opintovapaalla suoritan Vamkissa sosiaali- ja terveysalan Hyvinvoinnin asiantuntija YAMK-tutkintoa. Kirjoitan paljon. Tässä blogissa haluan tuoda esille työhyvinvointiin ja ihmisten arkeen liittyviä asioita sekä pieniä hippusia elämän ihmeistä. Instagramista minut löytää nimimerkillä @paivialiasheinahattu. Tule seuraamaan!