Virran vieminä harhaan?

Viimeaikainen, välillä kiivaskin keskustelu on pyörinyt kirkkotilan käytön ja toisaalta kannabiksen ympärillä. Kirkosta voi välittyä ”itsessään uskonnollisia merkityksiä”. Siksi jotkut tahot haluavat kieltää koululaisten viemisen kirkkoon, vaikka tilaisuus ei olisi uskonnollinen (vrt. edellinen tekstini Pyhä pössäys 13.11.).

Ehkä näin halutaan suojella lapsia, sillä kirkko on oopiumia opiskelijoille? Samaan aikaan halutaan tarjota kannabista kansalle. Eduskuntaan on tulossa käsittelyyn yli 50 000 nimeä kerännyt kansalaisaloite kannabiksen vapauttamiseksi.
_ _ _
Yksi hallituspuoleista ajaa kannabiksen hallussapidon, käytön ja omaan käyttöön kasvatuksen depenalisaatiota, siis rangaistuksettomuutta. Puolue haluaa ulottaa depenalisaation koskemaan myös muiden huumeiden käyttöä. Perusteena on helpottaa avun hakemista, ongelmiin puuttumista ja hoitoon ohjausta.

Itse liityn niihin, jotka näkevät vapaan huumepolitiikan ongelmat. Hallussa pitoa ja kasvatusta omaan käyttöön on käytännössä mahdotonta erottaa huumekaupasta ja kasvatuksesta myyntiin. Huumeiden käyttäjät ryhtyvät usein rahoittamaan huumeiden käyttöään kasvatuksella ja myynnillä.
_ _ _
Jotkut kivijalkaliikkeet saavat yllättävän paljon asiakkaita. Aamun Hesari kertoo Helsingin Kalliossa sijaitsevasta terveysalan puodista Seeds of Love, jossa käy viikoittain noin 500 asiakasta (HS 18.11.).

”Asiakkaat astelevat tottuneen oloisesti sisään, pyytävät suosikkinsa tiskin takaa ja poistuvat.” Kauppa on keskittynyt kannabislajikkeiden siemeniin. – Niitä myydään keräilytarkoituksiin, ei suinkaan kasvatettaviksi. Kaupan vastuulausekkeen mukaan ”Siemeniä ei tule pyrkiä idättämään, eikä niille täten tarjota itämistakuuta.”

Totuus lienee kuitenkin, että asiakkaat ovat viherpeukaloita, jotka harrastavat kotikasvatusta. Huoneessa on silloin valolta eristetty tila, jossa on kasvatusalustat, sekä kasteluun, lämpötilan ja kosteuden säätelyyn tarvittava tekniikka. Ja tietysti valo.

Tampereella kuulin kerran, että kirkot kiinnostavat kotikasvattajia. Monet kirkot on valaistu pimeän aikaan ulkoa päin vahvoilla lampuilla. Kalevan kirkon työntekijä kertoi vuosia sitten piispantarkastuksen yhteydessä, että näitä voimakkaita lamppuja katoaa säännöllisesti. Lamppujen teho oli tuohon aikaan erittäin suuri, ne olivat pienoisaurinkoja. Ne kehittivät valotehon lisäksi myös korkean lämpötilan ja aiheuttavat varomattomassa käytössä palovaaran. Kyse ei voinut olla mistään yrttiruuduista, vaan todellisista kasvattamoista. – Pohtimatta on varmaankin jäänyt, miten kirkon lamput ovat vaikuttaneet; onko tällä valolla voinut olla ”itsessään uskonnollisia merkityksiä”?
_ _ _
Huumeiden myynti, kokeilu ja käyttö ovat lisääntyneet nuorten parissa samalla kun alkoholin kulutus on vähentynyt. Kannabiksesta monet siirtyvät vahvempiin aineisiin, kun miedot eivät enää tuota riittävää mielihyvää.

Olen vaihtanut ajatuksia asiaa tuntevan poliisin kanssa, joka on seurannut kannabiksen polttajien elämää. Useimmille tulee vaikeuksia selvitä koulusta tai työelämästä samalla kun ajatukset keskittyvät aineiden käyttöön ja sen rahoittamiseen. Monien mielenterveys horjuu ja itsetuhoisuus kasvaa.
_ _ _
Kannabiksen puoltajat sanovat, että kyse on tuhansia vuosia vanhasta kulttuurista, jolla on myönteisiä vaikutuksia. Samaa voivat sanoa uskontojen edustajat omastaan.

Esimerkiksi kristinuskon tuhatvuotisia vaikutuksia Suomessa voi nähdä musiikissa, kuvataiteissa, arkkitehtuurissa, ja erityisesti ajattelussa. Kirkon toiminnan seurausta ovat esimerkiksi lukutaito, kansanopetus, köyhäin- ja terveydenhoito, jotka näkyvät tänään hyvinvointivaltiona, koulutusjärjestelmänä ja heikoista huolehtimisena. Erot hahmottuvat, kun vertauskohtana on jokin toinen kulttuuripiiri, esimerkiksi Aasiassa.
_ _ _
Kirkon sanoma voi vaikuttaa ihmisessä ennen kaikkea uskoa, toivoa ja lähimmäisen rakkautta. Kirkon kylvämä Sana, kun se putoaa hyvään maaperään, tuottaa hedelmää, joka kantaa iankaikkiseen elämään.

Entä kannabiksen siemenet? Samasta kasvista saadaan myös hamppuköyttä, johon jotkut joutuvat turvautumaan lopullisena ratkaisuna.
_ _ _
Asioita tulisi arvioida niiden todellisista vaikutuksista käsin. Siksi minusta tuntuu kummalliselta, että kannabikselle nostetaan peukkua ja kirkolle etusormea … monet keskisormea.

”Sen tähden meidän on tarkoin ja tunnollisesti pidettävä mielessämme se, minkä olemme kuulleet, ettemme ajautuisi virran vieminä harhaan.” (Hepr 2:1).
_ _ _
PS 19.11.2019
Tähän tekstiin liittyvässä keskustelussa viitataan pariinkin kertaan aiemmin käytyyn joulukirkko-keskusteluun. Pidän apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua Kouvolan tapauksessa lain mukaisena, kuten totean edellisessä postauksessani. Koulun yhteiset tilaisuudet eivät voi olla uskonnon harjoitusta.

Jouluvirttä tai jouluevankeliumia ei vielä voida pitää uskonnonharjoituksena.

Sen sijaan jäin miettimään ajatusta, että jo pelkkä kirkkotila välittäisi sellaisia uskonnollisia merkityksiä, että tilan sopivuus voisi olla ongelmallinen yhteiseen tilaisuuteen. Jotkut saattavat tulkita tämän niin, ettei oppilaita voida viedä edes käymään kirkossa? Tähän viittaan myös tämän tekstini alussa.

Toiseksi kommenttiketjussa viitataan siihen, ettei kannabiksen vapauttamisella ja kirkolla ole mitään korrelaatiota keskenään. No, sellainen korrelaatio kyllä on, että kirkko haluaa edistää päihteettömyyttä.

    • Uskomattomiin mittoihin paisunut tämä kirkkotilakeskustelu. Pakko ihmetellä, onko kirkossa työskentelevät jotenkin…no en sano, mutta sanon kuitenkin…tyhmiä ? Suurin osa puhuu ja kirjoittaa asian vierestä. Kun asia on harvinaisen selvä ja helposti ymmärrettävä. Jos kirkon tilalle vaihdetaan moskeija, synagoga tai valtakunnansali, olisiko keskustelu samanlaista väärinymmärtämisen juhlaa ?

      Ja hyvin ja ymmärrettävästi perusteli valtakunnansyyttäjä kantansa. Raamattu ei saa olla lyömäase.

    • On kaksi eri asiaa kutsua häpälliseksi (tai synniksi) vaikkapa varastamista kuin ihmisen identiteettiin olennaisesti liittyvää ominaisuutta, kuten homoseksuaalisuutta tai ihonväriä.

      Uskonnollisista teemoista kuten synnistä ei ole siis jatkossakaan kiellettyä puhua, toisin kuin asia halutaan joidenkin toimesta jatkuvasti väärinymmärtää. Väärinymmärtäminen on mennyt tosiaan melkoisiin mittasuhteisiin, kun osa toistaa samoja marttyyrifraaseja senkin jälkeen, kun heille on tähdennetty että heidän oletuksensa eivät pidä paikkaansa.

      Tietynlainen uskonnollisuus on tässä suhteessa vahingollista. Se estää ihmistä ajattelemasta ja hahmottamasta asioita sellaisena kuin ne ovat.

  1. Pekka Pesonen: ”Sillä mitään käyttäytymistä ei enää saa sanoa synniksi ja häpeäksi. Muutoinhan asetamme syytösten kohteet eriarvoiseen asemaan. Siispä synnistä ei saa puhua, jottei loukkaa sen harjoittajia.”

    ”Virta on viemässä kirkkoa harhapolulle, jopa harhaopiksi. Synnistä ja sen häpeällisyydestä, jos ei voi enää puhua, niin silloin ei voi puhua myöskään syntien sovituksesta.”

    Pekka Pesosen kommenteista tuli mieleen seuraava hämäläismiehen kertoma tarina;

    Eräänä sunnuntaiaamuna isäntä lähti tapansa mukaan kirkkoon. Palasi sitten puolenpäivän aikaan kotia.
    Illalla nukkumaan mentäessä, emäntä kysyi. – Mitä siellä kirkossa?
    Maanantaiaamuna isäntä vastasi. – Pappi puhui.
    Illalla emäntä kyseli. – Mistä se pappi puhui?
    Tiistaiaamuna isäntä vastasi. Synnistä.
    Illalla, jälleen kun mentiin maata, emäntä kyseli. Mitä se pappi siitä synnistä?
    Keskiviikkoaamuna isäntä vastasi. – Kuulosti vastustavan sitä.

    Tämä kommentti onneksi pysyi asiassa. Kerrottiin kirkosta, synnistä ja heteroparin elämästä.

    • ”Olisihan se hyvä, että vaivautuisitte perustelemaan. Ei kai lakipykälät kykene erottelemaan syntejä. Tästä saa puhua ja tästä ei : periaatteella.”

      Olet oikeassa perustelemisen tärkeyden suhteen. Toivon, että noudatat hyviä tapoja tässä myös itse;)

      Suomen lakipykälien kannalta syntiä ei ole olemassa, joten sitä ei voi käyttää laillisuuden arvioinnissa. On helppo nähdä, että demokratiassa lakien sitominen uskonnollisiin oppeihin johtaisi kaaokseen, kun olisi mahdotonta miellyttää erilaisia uskonnollisia käsityksiä.

      Ihmisarvosta ja -oikeuksista on onnistuttu sopimaan hyvin isolla porukalla. Valitettavasti parantamisen varaa on vielä paljon. Suomessa olemme onnekkaita, sillä meillä on kehittynyt demokratia ja ihmisoikeudet otetaan varsin hyvin huomioon yhteiskunnan säännöissä ja niiden valvomisessa.

      Ihmisen oikeuksia voi ajatella vaikka pyramidina. Huipulla ovat elämän kannalta tärkeimmät oikeudet, kuten oikeus elää ilman väkivallan uhkaa. Heti alapuolella on oikeus loukkaamattomuuteen vähemmän fataaleilla tavoilla. Vasta näiden jälkeen tulee oikeus mielipiteiden julkiseen ilmaisemiseen. Yhteiskunnan jäseneltä odotetaan yhteisiin sääntöihin sopeutumista, eikä niitä voi jättää huomiotta esimerkiksi laatimalla omia, vaikkapa uskonnollisia, sääntöjä.

      Maailmassa on surullisen paljon esimerkkejä maista, joissa ihmisoikeuksia poljetaan. Varsin usein niissä noudatetaan mieluummin uskonnolla perusteltuja sääntöjä. Meillä on siinäkin suhteessa asiat todella hyvin.

    • ”Mielenkiintoinen piirre näissä keskusteluissa on tuo, että joidenkin mielestä näissä keskustelussa saa loukata . Tätä oikeutta perustellaan silti sillä, ettei ketään saa loukata.”

      Edellisessä kommentissasi peräänkuulutit perusteluja. Nyt niitä kaivattaisiin. Epämääräinen syyttely ei edistä keskustelua, mutta ilmapiirin se pilaa.

  2. Joidenkin mielestä kirkon oppi on kuin valtatie, josa on tilaa vaihdella kaistoja mielesä mukaan. Todellisuudessa se on kapea polku, jolta voi helposti horjahtaa puolelle, tai toiselle. Jollei tätä todellisuutta tunne, niin tietysti näkemykseni vaikuttaa oudolle. Joten turha murehtia loukkaavista kommenteista. Nehän perustuvan pelkkään tietämättömyyteen.

    • Eikös kirkon opista keskusteleminen kuuluisi omaksi aiheekseen? Tämä blogi ja sen innoittanut keskustelu ei liity oppiin.

    • Ei blogi kyllä käsitellyt kirkon oppia ja sen harhaan menemisen vaaraa. Minusta olisi mukavaa, että mieluummin keskustelisit kanssani asioista, joita blogissa puhutaan. Pelkän otsikon herättämistä mielikuvistahan voit vaikka kirjoittaa blogin?

    • Kiva, mielelläni keskustelen. Kommenttisi tosin tuntuu jälleen tarkoitetun piikiksi, enkä ymmärrä syytä siihen.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.