Seppo, ihan lyhyesti vastaan tuohon kysymykseesi.

Jeesuksen vertauksen paikka johon viittaat löytyy Matteuksen evankeliumin 22. luvusta. Huomion arvoisaa on siis, että sanat ovat Hänen, eivät essealaisten.

Mainitsemaasi tekstikohtaa edeltää Jeesuksen vertaus kuninkaan pojan häistä, joissa viimekädessä kaikkia(sekä hyviä, että myös pahoja) kutsutaan häihin, jotka ovat viittaus Taivasten valtakunnasta. Kaikki eivät kuitenkaan kutsusta välitä ja sen torjuvat.

Mielenkiintoinen seikka on se, että yksi hääjuhlassa oleva mies ei ole juhlavaatteissa, jotka juhlan järjestäjä tarjoaa. Hänet heitetään juhlista ulos. Voisiko tuo viitata ihmisen pyrkimykseen itse ansaita pelastumisensa, vaikka mitään ei tarvitse tehdä? Ei tarvitse maksaa ”pääsylippua” juhlaan eikä hankkia juhlapukua. Kaikki on ilmaista.

Minulle hääpuku on Jeesuksen Kristuksen ansio ristinpuulla, Hänen verinen sovituskuolemansa ja ylösnousemisensa taivaaseen Isän oikealle puolelle. Tämä puku on minulle jo kasteessani päälle puettu ja lahjoitettu. Ylleni on jo kasteessani ristinmerkki tehty. Ja tämän kaiken saan uskolla omistaa ja tähän luottaa. Hän on kaiken tehnyt minun puolestani, eikä vain minun vaan koko maailman! Kaikki on valmiina ja kaikkia kutsutaan. Pelastus ei riipu ihmisestä. Jeesuksen veressä on lunastus ja kaikkien syntien täysi anteeksiantamus! Taivas on auki. Tämän saa jokainen uskoa.

Evankelisen liikkeen laulukirjan Siionin kanteleen vanhassa laulussa sanotaan hienosti suunnilleen näin: Golgatan risti ja kasteeni kallis, niissä mä kurja oon Taivaaseen valmis.

Seppo,

Muutamia perusteita sille, että Jeesus ei ollut essealainen: Jeesus todella nousi kuolleista ja tästä edeltäkäsin puhuikin. Essealaiset samoin kuin saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen. Jeesus ei myöskään vältellyt ”toisuskoisia”.

Seppo,

kiitos kommentistasi.

Keskustelumme polveilee täällä nyt monin paikoin, mutta lukekaamme toistemme kommentit, vaikka ne vähän sirpaleisesti täällä ovat. Ehkäpä löydämme toisemme?

Yksi tulokulma vielä tuohon temppelin puhdistamiseen on tietenkin se, että Kristus antoi itsensä uhriksi koko maailman edestä, eikä tämän jälkeen enää uhreja tarvittu/tarvita. Nostit toisaalla esiin Johannes Kastajan, ja hyvä niin. Liitän tähän kohtaan Johanneksen todistuksen Jeesuksesta, jossa Johannes puhui Hänestä Jumalan Karitsana, joka pois ottaa maailman synnin:

Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Tämä on se, josta minä sanoin: ’Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä’. Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan.” Ja Johannes todisti sanoen: ”Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä. Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä’. Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika.” Johanneksen evankeliumi 1:29-34

Vielä essealaisista, siis tarkennuksena: essealaiset eivät uskoneet ruumiin ylösnousemiseen. Tämä on yksi oleellinen yksityiskohta, joka liittyy tietyllä tavalla myös gnostilaisuuteen, ja erottaa kristillisen uskon sekä essealaisuudesta, että gnostilaisuudesta. Jumala tuli lihaksi ja syntyi pieneksi vauvaksi eläinten suojaan. Sana, jonka kautta kaikki oli luotu, tuli osaksi luomakuntaansa. Hän kantoi koko maailman synnin ruumiissaan, johon naulanjäljet ja keihäänpisto olivat tehneet haavat. Kristus ei totisesti hyljeksinyt ruumiillisuutta. Siitähän ensi sunnuntain evankeliumitekstikin puhuu ja siihenhän Hannu Kippo tuossa blogissani viittaa puhuen evankeliumin ruumistakin friskaavasta voimasta. Jumala on siis syntynyt historiaan juutalaisen kansan jäseneksi, elänyt ihmisenä ihmisten joukossa, kuoli ja nousi ruumiillisesti ylös. Hän on nimenomaan edelleenkin kohdattavissa MATERIASSA, johon Hän sitoutuu: Jumalan sanaan, Jeesuksen asettamaan kasteeseen ja ehtoolliseen yhdistyy Jumala itse henkensä kautta. Eikö ole lohdullista? Ei tarvitse lähteä etsimään Jumalaa piilosta. Hänet voi ja saa kohdata.

Siis mitään sellaista salattua tietoa ei ole, joka estää meitä, tai ketä tahansa löytämästä Jumalaa ja Jumalan Ilmoitusta Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesuksen raamattu oli Vanha testamentti, josta löytyi laki, jonka Hän täytti puolestamme, ja josta löytyivät profetiat Hänestä kansansa kuninkaana, oikeudenmukaisena ja vanhurskaana Tuomarina, ja jonka valtakunta laajenee koskettamaan kaikkia maailman kansoja.

Eivätkö ne muuten olleet pahat henget, jotka menivät sikoihin, ja tämän jälkeen siat syöksyivät rotkosta alas? Jeesuksella oli ja on siis valta yli pahojen henkien ja pahan vallan. Pahojen henkien vaikutukset ja toisaalta Jumalan suvereeni hallintavalta yli niiden, ovat Raamatussa selvästi nähtävissä.

Uusi Testamentti on siis Vanhan täyttymys, Uusi liitto Hänen nimessään ja veressään! Jeesus ei tehnyt rikosta, mutta Hänet tehtiin synniksi meidän tähtemme.

Päätän keskusteluni tässä blogissa aikaisemmin mainitsemani asian takia.

Hienoa, jos sinulla on Erkki Rannan ja Risto Santalan kirjoja. Kiitän sinua ajatustenvaihdostamme ja keskustelustamme. Toivotan sinulle kaikkea hyvää, muistuttaen, että Jumalalla on hyvä tahto kaikkia ihmisiä kohtaan – myös minua ja sinua kohtaan.