Tuntemattomassa sotilaassa on tuttu kohtaus, jossa Rokka opastaa asemasotavaiheessa juoksuhaudassa olevaa nuorta täydennysmiestä. Täydennysmies kyselee, miltä tuntuu ampua ihmistä. Rokka lausahtaa siihen: En tiiä, kun on ampunut vaan vihollissii! Siitä täydennysmies jatkaa kysymään, että eivätkös ne sitten ole ihmisiä. Ja Rokka kehottaa nuorta sotilasta olemaan pohtimatta liikoja sellaisia.

Tuntemattoman sotilaan pohdinnat ovat olleet ajankohtaisia viime aikoina. Eräs kansanedustaja otti asiaan kantaa ja ilmaisi, että vihollisten tai tässä tapauksessa Ukrainaan hyökänneiden vihollisten epäinhimillistäminen on tarpeen ja oikein. Asia liittyi myös ”kranaattiterveisiin”, joita useat suomalaiset ovat ostaneet. He ovat siis lahjoittaneet rahaa ja pyytäneet kranaattiin laitettavaksi haluamansa tekstin, terveiset niille vihollisille. Tätäkin muuten harrastettiin jo viime sotien aikana, joten ilmiö ja idea ei ole uusi.

Kysymys vihollisiin suhtautumisesta on poikinut melko laajaa keskustelua. Muiden muassa Hesari on kirjoittanut aiheesta ja some-kanavissa on ollut kannanottoja asiaan. Useissa kirjoituksissa ja kannanotoissa on viitattu sodan eettisiin pelisääntöihin ja sopimuksiin (mm. Haagin sopimukset) sekä varoittaviin esimerkkeihin historiasta ja maailmalta.

Erässä tilaisuudessa syntyi keskustelua Ukrainan sodan kauheuksista ja sotaan liittyvistä sopimuksista ja säännöistä. Syntyi keskustelua sotarikoksista. Yksi keskustelija totesi, että sodan säännöt ja sana sotarikos tuntuvat ”hassuilta”. Koko sota on rikos – hän jatkoi! Tuon ihmisen ajattelu osui oikeaan, mutta jatkoin itse toteamalla, että reaalimaailmassa sotien ollessa todellisuutta on ollut tarve luoda niihinkin sääntöjä.

Maamme puolustusvoimien jossakin some-julkaisussa viitattiin myös varusmiehille ja sotilaille annettavaan eettiseen opetukseen ja todettiin, että vihollisesta käytetään termiä ”kohde”. Itsekin muistan hatarasti saaneeni varusmiehenä tuota opetusta ja itse annoin sitä toimiessani oto sotilaspappina muutaman vuoden ajan.

Mitä ne varoittavat esimerkit sitten ovat? Ne ovat hyvinkin tuttuja eli vaikkapa natsi-Saksan ajalta, Ruandasta, Kamputseasta ja vastaavista tilanteista. Monissa diktatuureissa ja myös sisällissodissa on toisesta osapuolesta luotu viholliskuva vahvan propagandan avulla. Siihen on liittynyt juuri ”niiden vihollisten” epäinhimillistäminen. Natsit leimasivat omassa sairaassa propagandassaan juutalaisia rotiksi ja vastaaviksi.

Hieman sama kaava toistui salakavalasti Venäjän sisäisessä propagandassa omille kansalaisilleen: Ukrainasta ja sen ihmisistä luotiin viholliskuva, jolla luotiin laittoman ja rikollisen hyökkäyksen oikeutus. Mitään todellista oikeutusta ja syytä hyökkäykselle ei tietenkään ollut tai korkeintaan Venäjän halua pitää Ukrainaa valtapiirissään tai vallassaan esim. nukkehallinnon kautta. Toki hyökkäyksen ja sodan alettua Ukrainan puolelta on vihollissotilaita kutsuttu muiden muassa nimillä örkki ja vatnikki. (Urbaanisanakirjan mukaan vatnikki tarkoittaa:” Vatnikit edustavat kaikkea sitä, mikä on vastenmielistä venäläisyydessä: tyhmyyttä, oppimattomuutta, sivistyksen halveksuntaa, väkivaltaisuutta, huonokäytöksisyyttä, juoppoutta ja kritiikitöntä uskoa hallituksen propagandaan. Tyypilliset vatnikit ovat Putinin hallinnon uskollisia kannattajia.”.)

Vastustajien ja vihollisina pidettyjen tai sellaisiksi tulleiden epäinhimillistäminen on esimerkiksi puolustussodassa ymmärrettävää, mutta se ei ole hyväksi. Mainitut esimerkit maailmalta ja historiasta kertovat, miten asiat voivat eskaloitua ja kärjistyä ja miten toisten epäinhimillistäminen voi johtaa julmuuksiin ja kauheuksiin toisia ihmisiä kohtaan. Venäläiset sotilaat ovat sellaisia tehneet, mutta oikeutetun puolustajan ei pitäisi ”alentua” vastaavaan. Meilläkin kansalaissodassa oli piirteitä vihollisena pidettyjen leimaamisesta ja jopa epäinhimillistämisestä.

Ja lopuksi. Kun etiikkaan on viitattu, niin voi viitata myös teologiaan: Jumalan luomina olemme kaikki ihmisiä. On järkyttävää, että joskus ihminen muuttuu eläimeksi ja unohtaa, miten toisia ihmisiä tulee kohdella ja miten heistä voi puhua ja ajatella.

Toivo Loikkanen, Varareservin ylil. (aikanaan sotimaan opetettu)