Tänään 16.1. iltapäivälehtemme ovat kertoneet kahdesta uutisesta, piispa Kaisamari Hintikan tulevasta ekumeenisesta Roomanmatkasta ja Britannian prinssi Harryn Spare-muistelmista.
Kumpikaan ei ehkä kiinnosta mediamme ykköstykkejä, niitä, jotka niin halutessaan kaivavat totuuden asiasta kuin asiasta vaikka kivennavasta.
Britannian prinssi muistelmineen on seurapiiripalstojen tavaraa – hohhoijaa monarkkia – ja kirkko nyt tekee sitä ja tätä.
Ehkä kuitenkin kumpaakin uutiseen olisi syytä kiinnittää huomiota.
Prinssi Harry on oman kertomansa mukaan käyttänyt huumeita teini-ikäisestä saakka. Kokaiinia, kannabista, sieniä, ayahuascaa ym. kera alkoholin.
Median ykköstykkien voisi olla kiinnostavaa tarkastella – vaikkapa ihan suomalaisen huumeiden laillistamisesta käydyn keskustelun näkökulmasta – mitä todellisuuden fiktiivistä tulkintaa yli 25 vuoden huumeidenkäyttö saa aikaan.
Suomessa prinssi Harryn Spare-kirjaa on kutsuttu nimellä Varamies. Hän itse kuitekin selittää, että hän on olemassa ja spare siksi, että voisi veljensä mahdollisesti tarvitessa olla hänelle spare, varaosa, terveiden ruuminosien lähde. Kaikki muutkin ”muistelmat” näyttävät olevan samantyyppistä huumeidenkäyttäjän (kaunaista) mielikuvitusta.
Vettä ja maata
Piispa Hintikka on menossa, ekumeenisissa merkeissä, tapaamaan paavia Roomaan. Tuliaisinaan hänellä on kuulemna kivi ja Itämeren vettä.
400-luvulla eKr. elänyt historiankirjoituksen isä Herodotos osaa kertoa, että miksi.
Persian suurkuningas Dareioksen (550-486 eKr) antautumisvaatimus, Persian valtiouskonnon eli zarahustralaisuuden oppien mukaisesti, oli maata ja vettä.
Lahjoittamalla suurkuninkaalle maata ja vettä hänen valtaansa alistuneet symbolisesti luovuttivat hänelle maansa ja myös kaikki oikeutensa sen tuotteisiin.
Maata ja vettä lahjoittamalla tunnustettiin Persian ylivalta, ja tämän symbolisen lahjan myötä myös alistuneiden ihmishenki kuului Persian kuninkaalle.
Kreikan vastarinta
Herodotos myös kertoo, että Persian lähettiläiden saapuessa vaatimaan Spartasta maata ja vettä spartalaiset heittivät heidät kaivoon.
Ateenassa suurkuninkaan lähettiläät heitettiin Herodotoksen mukaan rotkoon lopputoivotuksella, että voivat sieltä itse kaivaa vaatimansa maan ja veden.
Persialaissodissa kreikkalaiset voittivat persialaiset, ja loppupeleissä kreikkalaisten luoma länsimainen kulttuuri, demokratia, tiede, filosofia, teatteri, taide, olympialaiset – roomalaisten valloittamina ja ryövääminä – säästyi ja välittyi monen mutkan kautta osaksi länsimaista kulttuuriperintömme.
On historiallisesti hyvin häiritsevää, että suomalainen protestanttinen naispiispa lähtee Roomaan tarjoamaan vettä ja maata (kivi). Meille, jotka emme osaa nykykreikkaa, Wikipedia kertoo että veden ja maan tarjoaminen yhä tarkoittaa ehdotonta antautumista.
Kirkollinen ekumeeninen politiikka ei selvästikään tunne historiaa. Historian valossa veden ja kiven lahjoittaminen paaville täältä protestanttisesta pohjolasta on ääliömäistä.
Nykyajan kontekstissa asia on kuitenkin paljon vakavampi.
Piispan vesi ja kivi -viesti, Itämeren ja merien pelastamiseksi, on täysin hänen pätevyysalueensa ulkopuolella.
Sen sijaan että piispa matkustaisi Roomaan kertomaan uskonpuhdistuksesta ja sen seurauksista meillä Suomessa tai kysymään naisten asemasta katolisessa kirkossa, pappisvirasta, pyhimyskulteista, katolisen kirkon järkyttävistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tai täysin fiktiivisestä paavin ex cathedra-erehtymättömyydestä, hän aikoo viedä sinne antautumislahjan Persian suurkuninkaalle.
Piispa hoitakoon ensisijaisesti uskonnollista virkaansa, jonka hoitamisesta kirkkomme jäsenet hänelle ja kirkolle maksavat kirkollisveroa, ja jättäköön asiantuntemukseensa kuulumattoman Itämeren suojelun poliitikoille, luonnonsuojelijoille, vapaaehtoisille ja alan asiantuntijoille.
Median ykköstykkien toivoisi kiinnittävän huomiota tähän uskomattomaan tilanteeseen, että ”ekumenian” hengessä käydään tapaamassa paavia Itämeren asioissa, mutta ei ekumeniqn hengessä kohdata kotimaassa toisinajattelijoita, konservatiivejä, ateisteja, wokeja ja muita hörhöjä, kirkosta eronneita, vapaiden suuntien kristittyjä ja ennen kaikkea kaikkea sitä tieteellistä tutkimusta, joka kertoo mikä tässä maailmassa on oikeasti totta.
