Oletko pysähtynyt ajattelemaan sellaisia yhdyssanoja kuin verikosto, verenvuodatus ja verivelka? Huolimatta siitä, että ne sisältävät veri-sanan, kyse ei ole välttämättä tuolla punaisella nesteellä lotraamisesta. Verityön jäljiltä ei aina jää minkäänlaista verilätäkköä, ja verilöylykin voi olla kuivahko lopputulokseltaan.
Meidän ja muidenkin kielien ilmaisuissa veri edustaa oikeastaan elämää. Veren vuodattaminen merkitsee usein tämän meidän henkiriepumme pois ottamista.
Raamatussa on pitkälti sama symboliikka. Kun puhutaan Kristuksen verestä, huomio kiinnitetään siihen kuinka Vapahtajamme antoi henkensä ja elämänsä meidän puolestamme. Kirjaimellisesti ottaen Golgatalla ei niin kovin paljon elämännestettä vuodatettu, verenhukkaan Jeesus ei kuollut.
Heprealaiskirjeessä verrataan Kristuksen verta ja eläinten verta toisiinsa, ja se tehdään melkoisen mielenkiintoisella tavalla: ”Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä.”(Hepr9:12) Tässä lauseessa on tiivistetty pitkälti se, mikä Raamatun mukaan on veren ainoa oikea käyttötarkoitus: Se on varattu vain ja ainoastaan uhraamiseen. Eläinten veren rinnastamisella Raamattu viittaa Mooseksen lain eläinuhreihin, jotka kasvattivat Jumalan omaisuuskansaa ottamaan vastaan Messiaan.
Raamattu kertoo, että ihmiskunnan alkuvaiheessa tultiin toimeen kasviravinnolla. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen kuvaan astui eläimistä valmistetut ateriat. Kaikkea Nooalle ei kuitenkaan käyttöön annettu, Kaikkivaltias nimittäin pidätti itsellään eläimen veren: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.”(1.Mo9:4) Alkutekstissä ”elämänvoima” on heprean sana ”nefes”, joka tavallisesti kääntyy sanaksi sielu. Käännös KR92:ssa on varsin oivaltava.
Mooseksen laki astui voimaan noin tuhat vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, ja tämäkin Luojamme lainsäädäntö sääteli veren käyttöä. Tahallisesta veren nauttimisesta seurasi kuolemantuomio: ”Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta.” Kielto myös perusteltiin: ”Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.”(3.Mo17:10,11)
Kristillisen ajan saavuttua Mooseksen lain velvoitteet olivat olleet voimassa puolentoista tuhatta vuotta. Jeesus ja kaikki hänen ensimmäiset opetuslapsensa olivat tottuneet ehdottomaan veren nauttimiskieltoon. Myöhemmin ei-juutalaisten tultua kristillisen seurakunnan yhteyteen Mooseksen lain velvoitteet joutuivat kuitenkin tarkempaan syyniin. Varhaiskristityt alkoivat keskustella ympärileikkauksen välttämättömyydestä ja asiasta ”käytiin kiivasta väittelyä”. Aihepiiri imaisi sisälleen myös veren käytön: Kuinka vereen, ”elämänvoiman” sisältävään nesteeseen tulisi nyt kristittyjen suhtautua. Olisiko Jehova Jumalalta nyt tulossa lisenssi ottaa veri ihmisten hyödynnettäväksi? Siis jotakin sellaista, joka ihmiskunnan aiemmassa historiassa oli ankarasti kiellettyä?
Apostolien tekojen 15. luvussa tehtiin asiassa linjaus, joka jatkoi veren pyhyyden kunnioituksen koskemaan myös kristillistä seurakuntaa. Näin päätöslauselman Raamattu muotoilee: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet.” Ja yksi näistä harvalukuisista ”välttämättömistä ohjeista” oli, että ”karttakaa …verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu”(Apt15:29) Tässä yhteydessä ”veren karttaminen” asetettiin samalle viivalle kuin ”haureuden karttaminen”.
Kyse ei ollut mistään paikallisesta, yhtä seurakuntaa koskevasta ennakkopäätöksestä. Seuraavassa Raamatun luvussa kerrotaan, että ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä.” Yksimielisyys antoi ilmeisesti siunauksia, koska kerrotaan, että ”seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Apt16:4,5)
Joskus kuulee sanottavan, että Apostolien tekojen 15. luvun kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Tähän sisältyy helposti se ajatus, että myöhemmät kokoontumiset voisivat repiä auki Raamatun sivuilla annetut ohjeet ja päätökset. On kuitenkin otettava huomioon, että myöhemmin pidetyt kirkolliskokoukset olivat paitsi vauhdikkaampia myös pidetty aikana, jolloin kristillinen opetus on ollut jo enemmän tai vähemmän repaleisena. Voitaisiinko niissä kumota apostolien johdolla ja Jumalan hengellä ohjatun kokoontumisen päätös? Itse en voi uskoa sellaiseen, voitko sinä?
Käytännön linjauksissa apostolinen määräys ”veren karttamisesta” siinä missä ”haureuden karttamisesta” on saanut ihan omat tulkintalinjansa. Mutta onko menty Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan meidän ihmisten päätöksillä?
Miten sinä suhtaudut Raamatun antamaan kuvaan verestä pyhänä, erilleen asetettuna, materiaalina? Vuodatatko sen maahan, kuten Iso Kirja kannesta kanteen määrää? Vai teetkö verestä esimerkiksi verilettuja, joiden aiemmin uskottiin kovastikin korjaavan anemiaa potevan veriarvoja? Eikö semmoinen ole veridopingia? Ja ihan sieltä epäraamatullisimmasta päästä?
P.S. 15.4.2020
Tämä artikkeli on ollut todella suosittu ja sitä on luettu paljon, kiitän mielenkiinnosta. Jotta varsinainen aihe (”veri Raamatussa”) pääsee paremmin esille, tiivistin kommenttiketjua poistamalla sivuraiteille ajautuneita ketjuja.
Hyvä Rauli, painotat nyt hieman yli-innokkaasti tavallisten lehtijuttujen sensaatiohakuisuutta, kun kyse on ihan tavallisesta uutisoinnista. Tapaukset ovat ihan todellisia ja sellaiseksi todennettuja. Tämän lisäksi on selvää, että kieltäytymällä verituotteista esimerkiksi synnytyksessä ilmenneen verenvuodon yhteydessä tai leukemian hoidossa, seuraksena on väistämättä menehtyneitä ihmisiä.
Rauli -> ”Kommentissasi ainoa piirre, johon tunnen tarvetta vastata…”
Ymmärrän.
Rauli -> ”Veren varsinaisista komponenteista sanotaan, että ”Verisolut jaetaan kolmeen ryhmään: punasolut (erytrosyytit), valkosolut (leukosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit). Kaikki niistä muodostuvat luuytimessä, prosessissa, joka tunnetaan hematopoieesina.” Ja näitä komponentteja en salli itseeni pumpata missään tilanteessa.”
Et ilmeisesti siis hyväksy elinsiirtoja, niissä kun liikkuu runsaasti myös valkosoluja?
Rauli -> ”Veren karttamiskäsky ja sen periaate on Raamatussa varsin selkeä, kun sitä sovelletaan suolensisäiseen käyttöön. Tämä suonensisäinen on paljon komplisoituneempi, vaikka erona on yksi ainoa kirjain.”
Suonensisäiseen käyttöön liittyvä veren karttamiskäsky saattaa olla komplisoituneempi myös siitä syystä, ettei sitä löydy Raamatusta. Kyse on pelkästä tulkinnasta, joka on muuttunut ajan myötä useampaan otteeseen ja usealla tavalla. Samaa sarjaa ovat Jehovan todistajien aikaisemmat käsitykset siitä, että rokotukset aiheuttavat demonismia, verensiirto on syömistä suonten välityksellä, elinsiirto on kannibalismia tai luonteenpiirteiden siirtyminen verensiirron välityksellä.
Rauli -> ”Ymmärrän toisaalta oikein hyvin myös sen näkemyksen, että jos valmiste on tehty luovutusverta käyttäen, se ei mene täysin Raamatun antaman ohjeistuksen mukaan.”
Niin, ja olet kuitenkin itse valmis käyttämään tällaisia verituotteita.
Mielestäni edellä esittämäni kysymys verivelkaan liittyen on oleellinen ja toivoisin siihen jonkinlaista vastausta. On kuitenkin niin, että mikäli Jehovan todistajien verioppi on virheellinen ja se aiheuttaa siis aivan turhia kuolemia, sen ylläpitämisestä seuraa luonnollisesti vastuu.
Eipä voisi juuri paremmin kritisiida Raulin epäjohdonmukaista kantaa verenkäyttöön. Pidän lähinnä saivartelua veren eri osien erittelyä. Samoin on käsittämätöntä jos julkisessa terveydenhuollossa ruvetaan tekemään jotain erityisjärjestelyitä jonkun pienen ryhmän tarpeiden takia.
Juhani -> ”Samoin on käsittämätöntä jos julkisessa terveydenhuollossa ruvetaan tekemään jotain erityisjärjestelyitä jonkun pienen ryhmän tarpeiden takia.”
Puhumattakaan siitä, että hyväksymällä hoitomuodoksi vain tietyt veren osat, tuhlaa luovutusverta enemmän kuin olisi tarvetta. Tuhlailevaisuus on sitäkin irvokkaampaa, kun ottaa huomioon, että Jehovan todistajien oppi kieltää heitä itseään luovuttamasta verta.
Siis mitä? ”Hyväksymällä hoitomuodoksi vain tietyt veren osat, tuhlaa luovutusverta enemmän kuin olisi tarvetta.”
Kuvitteletko Marjaana asian olevan niin, että luovutusverestä hyödynnetään vain ja ainoastaan plasmaproteiinit, ja kaikki muu sitten ”tuhlataan”? Ja tämä tuhlaus tapahtuu näkemyksesi mukaan näppärästi vain ”hyväksymyksen antamisella”?
Rauli -> ”Kuvitteletko Marjaana asian olevan niin, että luovutusverestä hyödynnetään vain ja ainoastaan plasmaproteiinit, ja kaikki muu sitten “tuhlataan”?
En suinkaan.
Esitin edellä sinulle kysymyksiä. Ehtisitkö keskittyä niihin, kun virtaa vastaamiseen näyttää kuitenkin riittävän?
Ahaa. Tunnut siis ymmärtävän, että luovutusverestä valmistetaan monenlaisia komponentteja, jotka kaikki menevät käyttöön. Ja tiedät, että prosessi sujuu ilman minun kaltaisiani ”nirppaneniä”, jotka hyväksymme vain plasmaproteiinit omalle kohdallemme (käytän käsitettä tässä keskustelussa yleiskäsitteenomaisesti ilman erittelyä. )
Millä perusteella syytät minua ja muita ”rajoittuneita” asiakkaita kokoveren tuhlailusta? Joka tapahtuu siis ”hyväksymällä hoitomuodoksi vain tietyt veren osat”¨, kuten asian formuloit tekstissäsi?Ja tuhlaaminen on kuulemma ”sitäkin irvokkaampaa” siksi, koska emme vapaaehtoiseen verenluovutukseen vakaumuksemme vuoksi halua osallistu?
Oletko vakuuttunut siitä, että myös verenluovuttajat yleisesti jakavat leimauksesi meistä ”irvokkaina luovutusveren tuhlaajina”? Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, josta tällaiset syytökset kumpuavat henkilökohtaisessa plogissa esille tuomani päälle? Miten sinä ymmärrät tällaisessa yhteydessä käsitteen ”vihapuhe tiettyä kansanryhmää kohtaan”? Onko ajatuskulkusi sellainen, että näille tuhlareille pitäisi kenties jopa tehdä jotakin? Kovin olet nimittäin kiinnostunut noista vastuukysymyksistä.
Olet Juhani siis sitä mieltä, että esittämäni veren erittely varsinaiseen kuljetusalustaan ja kuljetettaviin on saivartelua. Ymmärrän oikein hyvin kantasi, varmasti monet muutkin kummastelevat samaa asiaa. Huomasithan toki, että siteerasin tieteellisesti käyttökelpoista lähdettä, joka tämän linjauksen vahvistaa.
Sinä Juhani olet näillä palstoilla ilmaissut kantasi aina varsin suoraan, kenties monen mielestä liiankin suoraan, mutta sellaista puhetta minä kunnioitan. Kieroilijat on asia erikseen.
Kuten plogistani saatoit ymmärtää, verellä on Raamatussa erityisasema, joka saa aikaan sen, että ihmiselle ei siinä kirjassa ole annettu koskaan lupaa käyttää verta muuhun kuin uhraamistarkoituksessa. Ja uhraaminenhan liittyi aikaan ennen kristillisyyttä.
Veren käyttämisestä lääkinnällisiin tarkoituksiin Raamattu ei puhu mitään, vaikka toki raamatullisina aikoinakin lienee ollut käytössä mystisiä seoksia, joiden komponenttina verta on käytetty. Minun suhtautumiseni rakentuu siis kokonaan Raamatun esittämän kokonaisperiaatteen varaan. Ja siksi suonet anteeksi ”saivarteluni”, jota nyt tässä sitten vielä jatkan. Mutkikkaassa nyky-yhteiskunnassa joutuu jonkin verran ”saivartelemaan”, kun Raamatun periaatteita pyrkii soveltamaan. Puhdas omatunto Raamatun perusteella tehdyissä ratkaisuissa on kuitenkin mukavan kevyt päänalunen.
Nykyinen lääkinnällinen teknologia on täynnä laitteita, joiden toimintaperiaatteiden yksityiskohdat ovat varsin monimutkaisia. Joku voisi ajatella, että jo tavanomainen dialyysilaitteisto, jossa verta puhdistetaan, on pyhän materiaalin ”ronkkimista”. Raamatun mukaan kun se pitää vuodattaa maahan.
Joku voisi nähdä verikokeen ongelmallisena, koska siinähän elämänvoiman sisältämää nestettä manipuoloidaan oikein viimeisen päälle. Ja vasta sitten kaadetaan viemäriin.
Minä en näe näissä tilanteissa mitään omantuntoni vastaista, en edes saivartelua. Annan toki toisten tehdä tilanteesta omat johtopäätöksensä vapaasti, koska jokainen juridisesti täysvaltainen vastaa itse tekemisistään. Eikös se juristi-Juhaninkin mielestä näin mene?
Käytin tuossa aiemmin hiilidioksidia esimerkkinä yhdisteestä, jota veri kuljettaa kohti keuhkoja. Sen alkuperä on niissä monimutkaisissa hapettumisprosesseissa, joita solutasolla tapahtuu. Plasmaproteiinit ovat maksa-nimisen tuotanto- ja puhdistuslaitoksen veren kuljetettavaksi toimittamia pitkiä aminohappoketjuja. Otan toisen, vielä yksinkertaisemman esimerkin sinun ja muiden kummasteltavaksi tai ymmärrettäväksi, jälleen sieltä fiktiivisten esimerkkien ehtymättömästä laatikosta.
Oletetaan, että joku veren pyhyyttä kunnioittava juo lasillisen vanhaa arvokasta punaviiniä. Oletetaan edelleen, että hän kohta toteaa sen sisältävän isotooppikoostumukseltaan poikkeuksellista etanolia. Mikä neuvoksi, jos haluaa etanolista edes osan takaisin?
Arvokkaan kiertolaisen pyydystämiseksi veren pyhyyttä edelleen kunnioittava ottaa tarvittavan verinäytteen ja erottelee siitä tuon arvokkaan ja ainutlaatuisen etanolin talteen. Käyttää sitä sitten johonkin tärkeään. Ymmärrätkö sinä lainoppineen logiikalla samoin minä omallani: Raamatun verestä annettua periaatetta ei rikottu edes yhden pisaran vertaa?
Mainitsit Juhani myös, että ”on käsittämätöntä jos julkisessa terveydenhuollossa ruvetaan tekemään jotain erityisjärjestelyitä jonkun pienen ryhmän tarpeiden takia.” Tähän lausumaasi en kajoa. Päättäjät tehköön ratkaisunsa niin kuin parhaaksi näkevät. En tule aiheesta valittamaan enkä mieltäni osoittamaan. Ja kuten tiedätkin, en edes ole äänestämässä näitä päättäjiä valtaan.
Rauli -> ”Plasmaproteiinit ovat maksa-nimisen tuotanto- ja puhdistuslaitoksen veren kuljetettavaksi toimittamia pitkiä aminohappoketjuja.”
Tämä ei taida mennä ihan näin. Plasmaproteiineihin sisältyvät myös fibrinogeeni ja globuliinit, joilla on tekijä osa veren hyytymisessä. Ne eivät siis ole mitään pelkkää ”kyytipoikaa”, vaan oleellinen osa verta.
tekijä = tärkeä
Hyvä Rauli, olisi kanssakeskustelijaa kunnioittavaa ottaa huomioon tämän esittämät kysymykset myös vaikka ne tuntuisivatkin vaikeilta. Internet ei mene rikki siitä jos myöntää ettei osaa vastata joihinkin kysymyksiin, tai jos näkemyksensä osoittautuu kaksisuuntaisen argumentoinnin johdosta epäloogiseksi tai muuten kestämättömäksi.
Rauli -> ”Millä perusteella syytät minua ja muita “rajoittuneita” asiakkaita kokoveren tuhlailusta? Joka tapahtuu siis “hyväksymällä hoitomuodoksi vain tietyt veren osat”¨, kuten asian formuloit tekstissäsi?”
Palaan tähän heti kun otat reilusti kantaa aikaisemmin esittämiini kysymyksiin.
Rauli -> ”Ja tuhlaaminen on kuulemma “sitäkin irvokkaampaa” siksi, koska emme vapaaehtoiseen verenluovutukseen vakaumuksemme vuoksi halua osallistu?”
Eikö se sitten ole sinusta irvokasta, tai moraalisesti kyseenalaista, että käytätte kyllä muiden luovuttamasta verestä valmistettuja verivalmisteita, mutta ette itse osallistu luovuttamiseen millään tavalla? Tai eikö siinä ole mitään outoa, että toisella suunpielellä puhutte Raamatun määräyksistä että veri tulee vuodattaa maahan, ja toisella suunpielellä kuitenkin hyväksytte tietyt verivalmisteet, joita ei ymmärtääkseni ole ”vuodatettu maahan”?
Rauli -> ”Oletko vakuuttunut siitä, että myös verenluovuttajat yleisesti jakavat leimauksesi meistä “irvokkaina luovutusveren tuhlaajina”?”
Tuskin keskimääräistä verenluovuttajaa asia kiinnostaa, kyse on moraalisesta oikeutuksesta.
Rauli -> ”Mitä pahaa olen sinulle tehnyt, josta tällaiset syytökset kumpuavat henkilökohtaisessa plogissa esille tuomani päälle?”
Mehän keskustelemme tässä Jehovan todistajien vereen liittyvistä – raamatulliseksi kutsutuista – näkemyksistä, emme niinkään Rauli Toivosesta. Minä olin ajatellut, että Jehovan todistajat tarttuvat hyvin mielellään tilaisuuteen perustella uskonkäsityksiään, ilman sarvia ja hampaita tai marttyyrin osaa.
Rauli -> ”Miten sinä ymmärrät tällaisessa yhteydessä käsitteen “vihapuhe tiettyä kansanryhmää kohtaan”?”
Lakia sen enempää lukematta minulla on vahva kutina, että uskontojen tietyistä näkemyksistä, tai näkemysten moraalisesta oikeutuksesta keskusteleminen, ei flirttaile kovinkaan vakavasti esille ottamasi lainkohdan kanssa. Vielä vähemmän, jos uskonnon edustaja on itse ensin halunnut herättää keskustelua aiheesta.
Rauli -> ”Onko ajatuskulkusi sellainen, että näille tuhlareille pitäisi kenties jopa tehdä jotakin? Kovin olet nimittäin kiinnostunut noista vastuukysymyksistä.”
Ajatuskulkuni ei tietenkään ole tuollainen. Vastuukysymykset heitin teologiselta pohjalta, kuten varmasti ymmärsit, kun käytin termiä ”verivelka”.
Olet varmasti yhtä mieltä siitä, että aiheen käsittelyn kannalta olisi hyvä, jos me emme suhtautuisi siihen ylikorostuneen tunteellisesti, vaan keskittyisimme itse aiheeseen.
Marjaana Järvinen kirjoitti:
”Eikö se sitten ole sinusta irvokasta, tai moraalisesti kyseenalaista, että käytätte kyllä muiden luovuttamasta verestä valmistettuja verivalmisteita, mutta ette itse osallistu luovuttamiseen millään tavalla? Tai eikö siinä ole mitään outoa, että toisella suunpielellä puhutte Raamatun määräyksistä että veri tulee vuodattaa maahan, ja toisella suunpielellä kuitenkin hyväksytte tietyt verivalmisteet, joita ei ymmärtääkseni ole “vuodatettu maahan”?”
– – –
Minäkin haluaisin Raulilta SELVÄT vastaukset näihin HYVIIN kysymyksiin.
Sanoisin, että jos veren pienen pienet osaset (”fraktiot”) on saatu kielletyllä menetelmällä, vertaisin sitä siihen, että Jehovan todistaja menisi varastetulla polkupyörällä kenttäpalvelukseen.
Raulin (ja muidenkin) kannattaisi ehkä lukea tämä juttu:
http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s569.html
Soitin Jehovan todistajien Suomen haaratoimistoon ja kyselin, miten ne ”fraktiot” saadaan. Puhelut voi myös kuunnella. Soitin myös veripalveluun, missä asia kerrottiin niin kuin se on.
Niin, irvokkaana voi pitää niin kovin monia asioita tässä maailmanmenossa. Moraalinen kyseenalaisuuskin riippuu aika voimakkaasti siitä, millainen moraali itse kullakin on. Raamattu on minun mittarini, enkä pidä sitä ollenkaan huonona laitteena.
Toisaalta: Kukin tulkoon autuaaksi omassa näkemyksessään, on minun mielipiteeni. Kaikille se ei näytä oikein passaavan. Olisiko sellainen suvaitsemattomuus sitten sitä irvokasta?En tiedä, minä vain kysyn.
Olen myös sitä mieltä, että vapaassa maassa eläessämme kukin vetäköön rajan veren käytölle omalla kohdallaan. Ja sen itse teen toisaalta Raamatun veren pyhyydestä antaman kuvan ja toisaalta nykyteknologian antamien mahdollisuuksien reunaehdot huomioiden. Irvokasta, kenties jonkun mielestä.
Jos absoluuttinen raja voitaisiinkin tänään löytää johonkin, huominen tuo kehityskulkuineen taas uuden problematiikan. Sen verran sukkelasti verialan tekniikka näyttää edessämme juoksevan.
Mielestäni tässä keskustelussa on noussut esiin paljon suurempi kysymys: Kunnioittaako kanssaihmisen henkilökohtaista tahdon- ja valinnanvapautta sellainen ajattelu, jonka mukaan ulkopuolinen kieltää joltakin kansalaiselta vakaumuksen mukaisen menettelyn ”tuhlauksena” tai muilla vastaavilla perusteilla?
Viimeinen ulostulo vaikuttaisi siltä, että tässä meikäläisestä on tullut Uskontojen Uhrit ry:n ihan virallinen uhri. Toki olen kyllä epäillyt vahvasti, että nämä marjaanat ja anterot työskentelevät saman sylttytehtään suuntaan.
Tasan samalla tyylillä esiintyviä ihan teräväsanaisia keskustelijoita, joilla on vain yksi missio: tarttua plogeihini, kadota sitten – ja sitten on seuraavan vuoro.
Ja nyt UUT:n viralliselle edustajalle pieni vihje. Ensiksi hiukan taustaa.
Nyt kun virastoissa ja ministelreillä ei ole paljonkaan muuta tekemistä(?), voisitte kenties työllistää heitä pikku valituksilla. Kun sille konventtielokuvan väkivaltaiseksi leimaamisellekin kävi niinkuin kävi, ja taitavat olla ne rekisterinkeräämissyytökset yhtä hyvin kuin lapsiasiamiehellekin osoitetut kiukuttelut olla pahasti vaiheessa. Iltalehdet ovat olleet jonkn aikaa hiljaa ja MV-yhteistyökumppani suurissa vaikeuksissa.
Miten on, jos menisitte vaikkapa nyt lääkintäviranomaisten pakeille ja näyttäisitte heille kaapin paikan: Jehovan todistajat käyttävät irvokkaasti luovutusveren komponentteja eivätkä itse kuitenkaan verta luovuta. Voitte käyttää vaatimatonta persoonaani oivana esimerkkinä. Ja ehkä jopa irvokkaanakin.
Kenties sieltä muutama sympatian tippa herahtaisi uskonnon uhrien antaumukselliselle työlle, jota taidetaan tukea julkisista varoistakin?
Vai olisiko niin, että turhan kantelun myötä jostakin korkeassa asemassa olevasta tulisi UUT:n valituskierteen seuraava turha uhri?
Rauli, ”unohdit” vastata niihin kysymyksiin, joita sinulle esitettiin. Mutta muistit kyllä hyökätä kysymysten esittäjien kimppuun. – Ah, niin tyypillistä käytöstä tyypilliselle Jehovan todistajalle tällainen reaktio.
Muistatko Rauli tällaista ohjetta, miten kaikille kysyjille tulisi vastata:
(1. Pietarin kirje 3:15) – – olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta – –
Missä on se lempeämielisyys ja syvä kunnioitus?
Ei voi olla totta Rauli Toivonen, että sorrut Jehovan todistajana näin ala-arvoiseen tekstiin. Haarakonttoriin pitäisi tehdä ilmoitus! Vai onko niin, että näin saa vartiotornin mukaan kirjoittaa? Mitä tämä on?
Sinun vastaus ei edistä keskustelua yhtään.
Rauli, minusta ei ole kovin asiallista lähteä syyttelemään kanssakeskustelijoita ja jättää toistuvasti huomiotta keskustelijoiden varsin aiheellisia kysymyksiä. Minulla ei ole mitään tekemistä UUT:n kanssa ja on hyvin ikävää että otat oikeudeksesi vihjailla sellaista.
Rauli -> ”Olen myös sitä mieltä, että vapaassa maassa eläessämme kukin vetäköön rajan veren käytölle omalla kohdallaan. Ja sen itse teen toisaalta Raamatun veren pyhyydestä antaman kuvan ja toisaalta nykyteknologian antamien mahdollisuuksien reunaehdot huomioiden. Irvokasta, kenties jonkun mielestä.”
Tästä olemme lähtökohtaisesti herttaisen samaa mieltä. Jehovan todistajien kohdalla asia ei ole kuitenkaan ihan näin yksinkertainen. Verensiirrosta kieltäytyminen on uskonnossanne pakollista – jos aikoo jatkaa uskonnossa. (Verensiirron hyväksymisestähän erotetaan seurakunnastanne, eikö niin?) Erityisen ongelmallisen tästä tekee se, että erottamisesta seuraa karttamisrangaistus. Tässä suhteessa kyse ei siis ole yksilön ”vapaassa maassa” tehdystä valinnasta, vaan valinnasta karttamisrangaistuksen ja verensiirrosta kieltäytymisen välillä.
Kun ihmisen tulee tehdä valinta sosiaalisten suhteidensa ja elämän välillä, valinta on monien mielestä varsin kohtuuton.
Rauli -> ”Mielestäni tässä keskustelussa on noussut esiin paljon suurempi kysymys: Kunnioittaako kanssaihmisen henkilökohtaista tahdon- ja valinnanvapautta sellainen ajattelu, jonka mukaan ulkopuolinen kieltää joltakin kansalaiselta vakaumuksen mukaisen menettelyn “tuhlauksena” tai muilla vastaavilla perusteilla?”
Jos joku on sinulta tässä keskustelussa jotain kieltänyt, se en ole ainakaan minä ja toivon ettet vihjaile enempää perättömiä tähän suuntaan, olisiko sellainen sopimus ok?
Pyytäisin myös huomioimaan, että me emme edelleenkään keskustele sinusta, vaan aloituksessasi ja keskustelussa esille tuomastasi, raamatulliseksi käsittämistäsi näkemyksistä. Keskustelun tiimellyksessä ei ole mitään syytä ottaa uhrin roolia. Se ei ole rakentavaa keskustelua.
Marjaana Järvinen kirjoitti:
”Rauli, minusta ei ole kovin asiallista lähteä syyttelemään kanssakeskustelijoita ja jättää toistuvasti huomiotta keskustelijoiden varsin aiheellisia kysymyksiä.
– – –
Pyytäisin myös huomioimaan, että me emme edelleenkään keskustele sinusta, vaan aloituksessasi ja keskustelussa esille tuomastasi, raamatulliseksi käsittämistäsi näkemyksistä. Keskustelun tiimellyksessä ei ole mitään syytä ottaa uhrin roolia. Se ei ole rakentavaa keskustelua.”
* * *
Kirjoitit hyvin, Marjaana. Rauli unohtaa kokonaan, mistä tässä keskustellaan. Verestä! Ja keskustelun aloitti Rauli. Ei siis keskustella muista keskustelijoista. Mutta tuo on Jehovan todistajien tapa kiertää kysymykset ja yrittää livahtaa keskustelusta silloin, kun itseltä perustelut alkavat loppua.
Valitettavasti Jehovan todistajat eivät osaa keskustella tasavertaisesti. Sellaista keskustelutapaa ei opeteta seurakunnan kokouksessa. Siellä opetetaan saarnaamaan toiselle ainoaa oikeaa ”totuutta”. Keskustelutilanne ei ole koskaan ”normaali”. Vuorovaikutus ja toisten esittämät asiat ”unohtuvat”.
Raulilla on paljon selittämistä. Tehtävä näyttää aika vaikealta. Kaikkien lukijoiden kannattaa lukea juuri tämä linki mitä mainostetaan:
http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s569.html
Kun ottaa Raamatusta vain tietyt kohdat ja lukkituu niihin ja samalla vesittää ne, lopputulos on kaukana oikeasta Raamatun ymmärtämisestä. Näin on käynyt taas kerran.
Lukijoilta erittäin hyviä kysymyksiä.
Paavalin sanoin edelleen:
” Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. ( 1Kr. 10:25).
”Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. ( 1 Tm 4:14) ja Timoteuskirjeen rinnakaiskohta ( Apt 10:9-15), joka avaa tätä pähkinää.
Olen Marjaanan Järvisen ja Jari-Pekka Peltoniemen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Rauli Toivonen väistelee kysymyksiä ja vaihtaa keskustelun suuntaa ja aihetta jehovan todistajille niin tyypilliseen tyyliin aina kun tulee vaikea paikka eteen. Kysymjykset jäävät vaille vastausta ja oma uhriutuminen astuu esiin.
Rauli: ”Viimeinen ulostulo vaikuttaisi siltä, että tässä meikäläisestä on tullut Uskontojen Uhrit ry:n ihan virallinen uhri. Toki olen kyllä epäillyt vahvasti, että nämä marjaanat ja anterot työskentelevät saman sylttytehtään suuntaan.”
Tässä kommentissa on jo piirteitä Donald Trumpille ominaisista salaliittoteorioista.
Jos Rauli ei tule nyt kaapista ulos, hänen voi vaikea kirjoittaa seuraavaa blogia. Jehovan todistajien keskustelukulttuuri ajaa heidän tämän kaltaiseen” harakiriin”. Nyt ulos sieltä kaapista Rauli ja vastaa kuin mies.
Viittaukseni siihen suuntaan, että Marjaana olisi tavalla tai toisella kytköksissä UUT-nimiseen ryhmittymään osoittautui siis virheelliseksi. Siksi pyydän tietenkin virhettäni anteeksi sinulta, Marjaana. Ei varmaankaan ole kiva tulla leimatuksi UUT-kytköksistä? Tekisi mieleni kysyä sinulta kuitenkin jatkoksi: oletko kuitenkin ex-todistaja?
Nyt kun tuossa jo Kimmokin kyseli minun vastaamiseni perään, yritän kahlata läpi kaikki ne minulle kohdistetut lauseet, joiden lopussa on kysymysmerkki. Kunhan jonkinlainen linkitys on tähän otsikkooni ”veri ja Raamattu”. Toki oma allergiareaktioni UUTisonnista ja mUUTen vain tehdyistä viranomaisvalitteluista on keskusteluotsikon ulkopuolella. Aihepiiri ansaitsee oikeastaan oman otsikkonsa. Hmm menee harkintaan.
Ennen vastauksia kuitenkin pientä kertausta ala ”tähän mennessä tapahtunut”.
Tämä kyytipoikateoriaksi nimittämäni ajatuskulku on ollut se, jolla plasmaproteiinien hyväksyntä on omassa mielessäni asettunut Raamatun veren pyhyyttä koskevan ohjeistuksen kanssa linjaan. Joku toinen voi ajatella samasta asiasta eri tavoin, kyseessähän on Raamatun periaatteiden soveltaminen, ei pykälien.
Luulisin, että kenen mielestä tahansa roskan saa verenkierrosta poistaa ilman, että veren raamatullista käyttöohjetta rikotaan. Miksi ei sitten veren pääkomponenttien juoksuttamia hyödyllisiä plasmaproteiineja ja hormoneja voisi poimia verenkierrosta – ja jopa hyödyntää edelleen?
En tässä keskustelussa halua mennä plasmaproteiinien erittelyyn tai muihin vielä pienempiin yksityiskohtiin veren mukana liikkuviin pieniin kulkijoihin, kyytipoikiin. Tilanteen kohdalleen osuessa täytyy päätökset tehdä jälleen senhetkisen parhaan mahdollisen käytettävissä olevan tiedon mukaan, kenties jopa proteiini proteiinilta. Onneksi perheenjäsenten myötä saan aiheesta lisäinfoa ja tietokanavia, joiden myötä aiheeseen voi perehtyä, jos tarve tulee. Ja tietenkin alan asiantuntijoita on lupa konsultoida.
1) Yhdessä kyssärissään Marjaana esitti varsin voimakkaan ajatuksen siitä, että olisin kovakin luovutusveren tuhlari ja irvokkaasti toimisin. Koko luovutusveren jalostusprosessi on sellaisenaan raamatunvastainen, mutta eipä sen toteuttajat paljon Raamattua ajattele.
Toteuttaminen viimeisen päälle raamatullisesti olisi tietenkin se, että verestä todellakin otettaisiin talteen vain se, minkä ymmärretään olevan vain kyytipoikana ja hyväksyttävää. Esimerkiksi siis plasmaproteiineja talteen ja muu veri maahan, johon se Raamatun mukaan kuuluu. Nyt kun on kuitenkin valmis organisaatio, joka käsittelee luovutusverta, minun omatuntoni kertoo, että sieltä voidaan hyväksymäni ainesosat hankkia. Joku toinen kristitty voi nähdä asian toisin.
Tuossa jossakin rinnastettiin luovutusveren käyttö varastetulla pyörällä liikkumiseen. Mielestäni tämä varastettu pyörä on laillinen: se on ostettu poliisien löytötavarahuutokaupasta.
Ja sitten niihin muihin vastauksiin.
2) Keinoverellä ei ole mitään tekemistä Raamatun ohjeistuksen kanssa. Raamattu puhuu vain meissä kiertävän punaisen nesteen kuulumisesta elämänantajalle. Joten keinoveri tervetuloa! Taitaa olla kuitenkin tämä Luojan luoma systeemi aivan liian mutkikas meistä ihmisistä ymmärtäväisimmillekin.
3) ”Ovatko Jehovan todistajat todella valmiita ottamaan vastuun verivelasta, jonka verensiirrosta kieltäytyminen aiheuttaa, mikäli se onkin vain virheellinen tulkinta?”
Kyllä olen yhtenä Jehovan todistajista valmis ottamaan vastuun, omalta kohdaltani ja tietenkin omista ratkaisuistani. En jonkun toisen tekemistä. Tämän kyllä taisin tuoda esille jo useita kertoja aiemminkin.
Jos kysymyksellä tarkoitetaan vastuun kantamista niitä tapauksia, joita klikkausjournalismi tai vastaava uutisointitaso kylvää ympärillämme, sana vastuu ei tule mieleeni ihan ensimäisenä. Tuollaisten tapausten puolueettomat yksityiskohdat loistavat poissaolollaan ja eiköhän vastuusta aleta puhumaan vasta siinä vaiheessa, kun primäärisyyt ja seuraukset on aukottomasti selvitetty.
4) ”Et ilmeisesti siis hyväksy elinsiirtoja, niissä kun liikkuu runsaasti myös valkosoluja?”
Kyllähän minä hyväksyn elinsiirrot. Kun todistajapotilaalle on tehty jopa sydän-keuhkosiirto vaikka kuinkakin ”verettömästi”, kohtalainen määrän kiellettyä materiaalia on vaihtanut omistajaa. Nyt ei kuitenkaan olla tipan tarkkuudella lakia lukemassa vaan Raamatun periaatetta soveltamassa. Eihän yksikään liharuoka ole vailla verisoluja, maksalaatikosta puhumattakaan.
Tulikohan tässä nyt varmasti kaikki minulle osoitetut kysymykset käsiteltyä?
Hatun nosto siitä, että palasit kehään. Jätä kuitenkin tälläiset kysymykset pois, ”oletko kuitenkin ex-todistaja?” Eivät ne edistä keskustelua.
Sitten paljon sinulla jäi vielä vastaamatta. En ymmärrä tätä periaatetta jonka olet maininnut jo muutamaan kertaan: ”Nyt ei kuitenkaan olla tipan tarkkuudella lakia lukemassa vaan Raamatun periaatetta soveltamassa.”
Mitä eroa on siis lain soveltamisesssa ja Raamatun periaatteessa? Ovatko ne jotenkin toisiaan vastaan?
Sitten miten selität:
” Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. ( 1Kr. 10:25).
“Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. ( 1 Tm 4:14) ja Timoteuskirjeen rinnakaiskohta ( Apt 10:9-15), joka avaa tätä pähkinää.
Apt 15 konsiilin kokous tulee vasta Apt 10 jälkeen. Onko siis luku 15 voimassa vai molemmat? Koska ohjeet ovat kahtaalle kulkevat, kuten korintolaiskirjeessä.
Gal 5 kuuluu samaan problematiikkan, jonka tähden Paavali vastusti judaisteja, etkö näe yhteyttä, miksi Jerusalemiin mentiin.
Niin, kyllähän minulla on hiukan muutakin tekemistä kuin kirjoitella täällä, sinäsnsä erittäin mielenkiintoisella palstalla. Joskus ei kertakaikkiaan ehdi. Hienoa, että sinun kysymyksesi kumpuavat Ramaatusta, meille molemmille rakkaasta teoksesta.
1) Laki on huomattavasti tarkempi kuin periaate, joka ohjaa kristityn veren käyttöä.
Raamatussa ei todellakaan puhuta sanallakaan verensiirroista, siksi vain se kokonaiskuva, jonka Raamattu antaa kyseisestä materiaalista on validia tekstiä. Ja juuri tuota periaatetta täytyy soveltaa mutkikkaissakin tilanteissa. Ja niitä totisesti nykyisin on tarjolla.
Joku voisi sanoa, että kun Raamatussa ei kielletä huumausaineita sellaisina kuin me nykyään ne koemme, olisi kristityn sopivaa pöllyytellä vaikkapa kannabistuotteita. Monet Raamatun periaatteet tulevan kuitenkin kuviin.
2) Tuohon lihakauppa-asiaan jo vastasinkin aiemmin. Siinä asiayhteydessähän (1.Ko) oli puhetta epäjumalille uhratusta lihasta, joka palasi lihakauppaan uhraamattomana.
3) ”Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan.”
Varmaan me molemmat ymmärrämme reunaehdot. Kärpässieni esimerkiksi ei ole sitä hyvää, vaikka kuinka kiittäen vastaan otettaisi. Moni muu Luojan luoma on enemmän silmille kuin makuaistille iloa tuovaa.
Tuo jae olisi mielenkiintoinen sellaisen lähetyssaarnaajan käytettävälksi joka saarnaa/saarnasi hyvää uutista kannibaaleille! Heille se olisi todella hyvää sanomaa.
4) ”Apt 15 konsiilin kokous tulee vasta Apt 10 jälkeen. Onko siis luku 15 voimassa vai molemmat?”
Jos tarkoitat Pietarin saamaa ruokavalio-opetusta 10. luvussa, niin 15. luvun kokoontuminen täsmentää sitä. Pietarille näytettiin, että ympärileikkamatonkin voi astua kristilliseen seurakuntaan. Silti joillakin oli aina vain taipumus nähdä ympärileikkaus jumalallisena pakollisena käytäntönä jatkossakin. Ja siihen laitettiin piste 15. luvussa.
Galatalaiskirjeessä ilmenee, ettei Pietarikaan läksyä kerralla oppinut. Hän sai nuhtelua Paavalilta osoittamastaan kypsymättömyydestä kristillisyydessa.
Koko paketti kuitenkin jättää veren täsmälleen siihen asemaan kuin mitä se koko
Raamatussa on: Jumalalle kuuluvaa, pyhää elämänvoiman symbolia.
Siis sekä Apt 10 että 15 ovat kristylle annettua, meidän omaatuntoamme ohjaamaa materiaalia.