Oletko pysähtynyt ajattelemaan sellaisia yhdyssanoja kuin verikosto, verenvuodatus ja verivelka? Huolimatta siitä, että ne sisältävät veri-sanan, kyse ei ole välttämättä tuolla punaisella nesteellä lotraamisesta. Verityön jäljiltä ei aina jää minkäänlaista verilätäkköä, ja verilöylykin voi olla kuivahko lopputulokseltaan.
Meidän ja muidenkin kielien ilmaisuissa veri edustaa oikeastaan elämää. Veren vuodattaminen merkitsee usein tämän meidän henkiriepumme pois ottamista.
Raamatussa on pitkälti sama symboliikka. Kun puhutaan Kristuksen verestä, huomio kiinnitetään siihen kuinka Vapahtajamme antoi henkensä ja elämänsä meidän puolestamme. Kirjaimellisesti ottaen Golgatalla ei niin kovin paljon elämännestettä vuodatettu, verenhukkaan Jeesus ei kuollut.
Heprealaiskirjeessä verrataan Kristuksen verta ja eläinten verta toisiinsa, ja se tehdään melkoisen mielenkiintoisella tavalla: ”Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä.”(Hepr9:12) Tässä lauseessa on tiivistetty pitkälti se, mikä Raamatun mukaan on veren ainoa oikea käyttötarkoitus: Se on varattu vain ja ainoastaan uhraamiseen. Eläinten veren rinnastamisella Raamattu viittaa Mooseksen lain eläinuhreihin, jotka kasvattivat Jumalan omaisuuskansaa ottamaan vastaan Messiaan.
Raamattu kertoo, että ihmiskunnan alkuvaiheessa tultiin toimeen kasviravinnolla. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen kuvaan astui eläimistä valmistetut ateriat. Kaikkea Nooalle ei kuitenkaan käyttöön annettu, Kaikkivaltias nimittäin pidätti itsellään eläimen veren: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.”(1.Mo9:4) Alkutekstissä ”elämänvoima” on heprean sana ”nefes”, joka tavallisesti kääntyy sanaksi sielu. Käännös KR92:ssa on varsin oivaltava.
Mooseksen laki astui voimaan noin tuhat vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, ja tämäkin Luojamme lainsäädäntö sääteli veren käyttöä. Tahallisesta veren nauttimisesta seurasi kuolemantuomio: ”Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta.” Kielto myös perusteltiin: ”Veressä on elävän olennon elämänvoima. Minä itse olen määrännyt, että veri on tuotava alttarille teidän puolestanne tapahtuvaa sovitusta varten, sillä veressä oleva elämänvoima tuottaa sovituksen.”(3.Mo17:10,11)
Kristillisen ajan saavuttua Mooseksen lain velvoitteet olivat olleet voimassa puolentoista tuhatta vuotta. Jeesus ja kaikki hänen ensimmäiset opetuslapsensa olivat tottuneet ehdottomaan veren nauttimiskieltoon. Myöhemmin ei-juutalaisten tultua kristillisen seurakunnan yhteyteen Mooseksen lain velvoitteet joutuivat kuitenkin tarkempaan syyniin. Varhaiskristityt alkoivat keskustella ympärileikkauksen välttämättömyydestä ja asiasta ”käytiin kiivasta väittelyä”. Aihepiiri imaisi sisälleen myös veren käytön: Kuinka vereen, ”elämänvoiman” sisältävään nesteeseen tulisi nyt kristittyjen suhtautua. Olisiko Jehova Jumalalta nyt tulossa lisenssi ottaa veri ihmisten hyödynnettäväksi? Siis jotakin sellaista, joka ihmiskunnan aiemmassa historiassa oli ankarasti kiellettyä?
Apostolien tekojen 15. luvussa tehtiin asiassa linjaus, joka jatkoi veren pyhyyden kunnioituksen koskemaan myös kristillistä seurakuntaa. Näin päätöslauselman Raamattu muotoilee: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet.” Ja yksi näistä harvalukuisista ”välttämättömistä ohjeista” oli, että ”karttakaa …verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu”(Apt15:29) Tässä yhteydessä ”veren karttaminen” asetettiin samalle viivalle kuin ”haureuden karttaminen”.
Kyse ei ollut mistään paikallisesta, yhtä seurakuntaa koskevasta ennakkopäätöksestä. Seuraavassa Raamatun luvussa kerrotaan, että ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä.” Yksimielisyys antoi ilmeisesti siunauksia, koska kerrotaan, että ”seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.” (Apt16:4,5)
Joskus kuulee sanottavan, että Apostolien tekojen 15. luvun kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Tähän sisältyy helposti se ajatus, että myöhemmät kokoontumiset voisivat repiä auki Raamatun sivuilla annetut ohjeet ja päätökset. On kuitenkin otettava huomioon, että myöhemmin pidetyt kirkolliskokoukset olivat paitsi vauhdikkaampia myös pidetty aikana, jolloin kristillinen opetus on ollut jo enemmän tai vähemmän repaleisena. Voitaisiinko niissä kumota apostolien johdolla ja Jumalan hengellä ohjatun kokoontumisen päätös? Itse en voi uskoa sellaiseen, voitko sinä?
Käytännön linjauksissa apostolinen määräys ”veren karttamisesta” siinä missä ”haureuden karttamisesta” on saanut ihan omat tulkintalinjansa. Mutta onko menty Jumalan tahdon mukaiseen suuntaan meidän ihmisten päätöksillä?
Miten sinä suhtaudut Raamatun antamaan kuvaan verestä pyhänä, erilleen asetettuna, materiaalina? Vuodatatko sen maahan, kuten Iso Kirja kannesta kanteen määrää? Vai teetkö verestä esimerkiksi verilettuja, joiden aiemmin uskottiin kovastikin korjaavan anemiaa potevan veriarvoja? Eikö semmoinen ole veridopingia? Ja ihan sieltä epäraamatullisimmasta päästä?
P.S. 15.4.2020
Tämä artikkeli on ollut todella suosittu ja sitä on luettu paljon, kiitän mielenkiinnosta. Jotta varsinainen aihe (”veri Raamatussa”) pääsee paremmin esille, tiivistin kommenttiketjua poistamalla sivuraiteille ajautuneita ketjuja.
Rauli, Uskonnon uhrit Ry tekee suomessa varsin hyvää työtä, joten heidän mollaaminen ei ole mitenkään kunniakasta.
Olen samaa mieltä.
Tässä hyvä linkki Rauli, http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/25/jehovan-todistajien-johtajat-vaativat-kieltaytymaan-verensiirroista
”Jos joku israelilainen tai israelilaisten keskuudessa asuva siirtolainen syö verta, missä muodossa tahansa, minä vihastun häneen ja poistan hänet kansansa keskuudesta” ( 3 Ms 17:10)
Siinain laki oli annettu ainoastaan Israelilaisille. 3 Ms. 17:10-11 osoitetaan paitsi Israelilaisille myös muukalaisille jotka asuvat Israelin keskellä. Rauli päättelee, että tämä koskee myös kristittyjä, mutta hän tekee tähän oman lisäyksen, mistä teksti ei puhu. Raulin liittää verensiirron Raamatun tekstiin, ja esittää perusteluksi Apt 15: 28 joka puhuu syömisestä, ei verensiirrosta. Veren siirrosta hän puhuu syntinä. Tätähän ei voi tietenkään ottaa kovin vakavasti, vaan kysymyksessä on Jehovan todistajien tulkintaa ja keksintöä, mistä Raamattu ei anna mitään ohjeita.
”Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. ( 1 Kr 10:25). Verta saa siis syödä. Lihalaatuja on monia joissa aina on verta mukana, verijäämiä. Myös verilätyt kuuluvat tähän Paavalin sallimaan ruokavaljoon.
Rauli sanoo, että verta ei saa syödä. Paavalin kanta on toinen. Se miksi verensyönti kielletään Apt 15:29; karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta, koskivat juutalaisten ja pakanoiden elämää samassa seurakunnassa kristillisen rakkauden mukaisesti. Sen vuoksi verensyöntikielto on voimassa noissa olosuhteissa.
Hyvällä mielellä siis ostamaan jauhelihaa.
Hienoa Sami, että otat Raamatun tekstin vakavasti ja kiinnität minunkin huomiotani siihen. Keskustelu karkasikin, toki myös minun myötävaikutuksellani, jo kauas otsikosta ”veri ja Raamattu”.
Mooseksen kirjat kertovat israelilaisille annetusta laista, joka oli ”meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti” kuten Raamatussa myöhemmin todetaan(Gal 3:24) Tuossa laissa oli kirjaimellinen verensyöntikielto, joka koski myös juutalaisten keskellä asuvia muukalaisia. Me emme ole enää tuon lain määräysten alaisia. Olet tässä aivan oikeassa, Sami.
Mutta sitä ennen Nooalle annetun määräyksen alaisia kyllä oikeastaan olemme. Vai näetkö sinä Raamatussa kohdan, jossa meidät vapautetaan tuosta ehdottomasta lihan syöntiin liittyvästä reunaehdosta?
Kun Apostolien tekojen 15. luvussa annetaan kristityille noudatettavaksi Mooseksen laista poimittuja otteita, siellä ei puhuta veren syömisestä. Sanatarkasti käytetään ilmaisua ”karttakaa… verta ja sellaista lihaa, josta ei ole verta laskettu”(Apt15:29) Karttaminen on laajempi käsite kuin pelkkä syöminen, vaikka tuon määräyksen antamishetkellä ei verensiirroista ollut ihmisillä aavistustakaan.
Jos Sami ajattelet tarkemmintuota Apt15. määräystä, havaitset, että siihen sisältyy myös ”karttakaa haureutta”. Olet varmasti samaa mieltä siitä, että tämäkin karttaminen tarkoittaa laaja-alaista ja ehdotonta käytäntöä: älä tee missään muodossa haureutta. Alkutekstin sana ”porneia” ulottuu kieliasiantuntijoiden varsin laajasti seksuaalisuuden väärään käyttöön. Veren karttaminen voidaan siis hyvin ymmärtää kieltona, joka ei anna verensiirtokäytännölle minkäänlaisia raamatullisia mahdollisuuksia.
Veren syömistä koskevat säädökset ovat periaatteeltaan varsin selviä Raamatussa, mutta kyse ei mielestäni ole tässä asiassa siitä. Jos puhutaan verensiirtoa tai verituotteita vaativista hätätilanteista, joissa on siis pelissä ihmisen elämä, on kysymys jostain ihan muusta kuin pelkästä ravintoon liittyvästä varsin ymmärrettävästä yleisestä säädöksestä. Verihän on helposti pilaantuvaakin. Sitä sisältävää lihaa ei ole edes järkevää syödä.
Mutta löytyykö Raamatusta sellaista ajatusta, että jos olet nääntymässä nälkään ja ainoa mitä löydät ravinnoksi on tuoreelta vaikuttava kuollut eläin, että et siitä huolimatta voisi syödä eläintä vaan sinun tulisi nääntyä ja kuolla jänis kainalossa?
Minusta on nimittäin jokseenkin, käytän taas Raulin lempisanaa, irvokasta, että verta ei voi käyttää koska se kuvaa elämää ja se kuuluu Jehovalle, vaikka se tarkoittaisi sitä että henkilö kuolee. Näin tulkitsemalla vertauskuvasta tulee tärkeämpää kuin siitä, mitä se kuvaa. Vähän niinkuin HJK:n logo olisi tärkeämpää kuin HJK joukkueena.
Voisimmeko saada jotain ajatuksia aiheeseen 3. Mooseksen kirjasta 17:15? Verta ei siis saa syödä, mutta jos joku sitä syö, siitä ei välttämättä revitä taivaallisia pelihousuja. Eikä tässä kohdassa edes puhuta tilanteesta jossa ollaan elämän ja kuoleman kysymyksissä.
3. Moos. 17:15 Jos joku, olipa hän israelilainen tai siirtolainen, syö itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläintä, hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön; hän on epäpuhdas iltaan saakka. Sitten hän on jälleen puhdas.
Emme ole todellakaan verensyönnin kiellon alaisia. Saame syödä Paavalin ohjeen mukaan kaikkea: “Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. ( 1 Kr 10:25). Tästä olemme samma mieltä Rauli.
Sitten kirjoitat Rauli; ” Mutta sitä ennen Nooalle annetun määräyksen alaisia kyllä oikeastaan olemme. Vai näetkö sinä Raamatussa kohdan, jossa meidät vapautetaan tuosta ehdottomasta lihan syöntiin liittyvästä reunaehdosta?”
MITÄHÄN NÄMÄ reunaehdot ovat? Mistä nyt puhut? Saammeko siis syödä lihaa vai emme? Se jää edelleen epäselväksi tekstissäsi! Rauli, aivan kuten sanoisit, saamme syödä ja emme saa syödä. Vaikea ymmärtää tätä logiikkaa.
Nooalle annettiin lupa syödä lihaa ensimmäisenä ihmisenä maapallolla: ”Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.”
Ja tähän tuli sitten se reunaehto, jonka näen olevan meillekin voimassa: ”Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.” Siis: veri piti vuodattaa maahan, ja sitten vasta herkuttelemaan paistilla.
Haureuden harjoittamista Paavali ei ole sallinut, sen sijaan lihan syönnin kyllä. Tosin Apt 15 ei kiellä sukulaisavioliittoja vaan epäsiveellisyyttä. Paavali oli tosin vieläkin ankarampi haureuden suhteen.
Veren karttaminen Apt 15 tekstissä tarkoittaa tietysti murhaa. Kristitty voi siis syödä lihaa, hän kartaa murhaa ja epäsiveellisyyttä.
Apostolien tekojen 20:25 toistaa Jerusalemissa tehdyn päätöksen: ”Uskoon tulleiden pakanoiden asian me jo olemme ratkaisseet. Me olemme kirjeitse ilmoittaneet heille, että heidän tulee karttaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja myös lihaa, josta ei ole verta laskettu, sekä haureutta.”
Oletko todella sitä mieltä, että myös tässä ”veren karttaminen” merkitsee murhan karttamista?
Rauli ” Karttaminen on laajempi käsite kuin pelkkä syöminen, vaikka tuon määräyksen antamishetkellä ei verensiirroista ollut ihmisillä aavistustakaan.”
Karttaminen ei tarkoita verensiirtoja, eikä lihan syömistä. Karttamiseen ei kannata ajaa sisälle sellaista mitä siinä ei ole.
Millainen on sitten Vt:n suhde eläimiin? Alkujaan ihmiset saivat syötäväkseen vain kasveja ja hedelmiä ( 1 Ms. 1:29-30). Nooan vedenpaisumuksen jälkeen ihmiset saivat syödä myös eläimiä. Eläin voidaan siis teurastaa syötäväksi ilman, että ihminen joutuu verivelan alaiseksi. Juutalaisuudessa kuten islamin uskossa teurastaminen tapahtui kaulavaltio katkaisemalla. Tooran alaussa ( esim 1 Moos 9:4) veren syöntikielto on syvälle juurtunut. Teurastus metodi on tässä olennainen osa.
Jos Rauli Toivonen ja jehovien kuppikunta karttaa verta, miten he pysyvät hengissä?
Oletko tietoinen Rauli, että sinunkin suonissasi virtaa verta (ainakin oletettavasti, ellet ole muualta Tellukselle tullut).
Rauli -> ” Ei varmaankaan ole kiva tulla leimatuksi UUT-kytköksistä? Tekisi mieleni kysyä sinulta kuitenkin jatkoksi: oletko kuitenkin ex-todistaja?”
Kyse ei ole siitä miten ”kivaa” on tulla leimatuksi millaisistakin kytköksistä, vaan siitä pitääkö leima paikkaansa. UUT tekee mielestäni tärkeää työtä, jolle on todella tarvetta. Tekisi mieleni kysyä sinulta jatkoksi: mikä siinä UUT:ssa noin kovasti hiertää? Tulit tuohduksissasi syyttäneesi UUT:ta jopa yhteistyöstä MV-lehden kanssa, joka ei pikaisen tarkistuksen mukaan pidä millään tavalla paikkaansa. Ehkäpä oikaiset tämän, ettei käy niin että olet esittänyt väärän todistuksen.
Jälkimmäiseen kysymykseen todettakoon, että suvussani on Jehovan todistajia, aihe kiinnostaa lähinnä sitä kautta.
Rauli -> ”Luulisin, että kenen mielestä tahansa roskan saa verenkierrosta poistaa ilman, että veren raamatullista käyttöohjetta rikotaan. Miksi ei sitten veren pääkomponenttien juoksuttamia hyödyllisiä plasmaproteiineja ja hormoneja voisi poimia verenkierrosta – ja jopa hyödyntää edelleen?”
Yksinkertaisimmillaan siksi, että se tekee näkemyksenne verestä epäjohdonmukaiseksi. Toiseksi siksi, että osa hyväksymistänne komponenteista eivät todellakaan ole mitään ”kyytipoikaa” tai pelkkiä veressä juoksutettavia osasia. Plasmaproteiinin fibrinogeenillä ja globuliineilla on tärkeä osa veren hyytymisessä, jolloin ne ovat aivan oleellinen osa itse verta. Hyväksytte myös hemoglobiinin, joka kattaa jopa kolmanneksen punasoluista.
Rauli -> ”Koko luovutusveren jalostusprosessi on sellaisenaan raamatunvastainen, mutta eipä sen toteuttajat paljon Raamattua ajattele.”
Voitte siis käyttää hyväksenne menetelmiä jotka ovat raamatuinvastaisia, kunhan vain muut tekevät likaisen työn. Ei tämä totta puhuen kovin kaukana ole varastettuun tavaraan ryhtymisestä. Vertaus poliisilta ostettuun varastettuun polkupyörään ontuu, koska poliisi myy polkupyörät vasta kun niille ei löydy oikeaa omistajaa. Poliisin huutotavarakauppa on siis välttämätön paha, ei itsetarkoitus. Verivalmisteet ja niiden käyttö taas on itsetarkoitus. Jehovan todistajien näkökulmasta katsottuna Raamattua vastaan rikkovien rikoksen hyväksikäyttöä.
Rauli -> ”Kyllä olen yhtenä Jehovan todistajista valmis ottamaan vastuun, omalta kohdaltani ja tietenkin omista ratkaisuistani. En jonkun toisen tekemistä. Tämän kyllä taisin tuoda esille jo useita kertoja aiemminkin.”
Kiitos että vastaat kysymykseen. Harmittavaa vain että vastauksesi ei vastannut kysymykseen. Koska vereen liittyvä oppi tulee johtajiltanne, hallintoelimeltä, vastuukysymyksellä tarkoitin tietenkin uskontoanne kokonaisuudessaan; heitä, jotka ovat vastuussa opin ylläpitämisestä, levittämisestä ja siitä että Jehovan todistajien tulee noudattaa sitä rangaistuksen uhalla. Odotan vastaustasi varsinaiseen kysymykseeni.
Rauli -> ”Kyllähän minä hyväksyn elinsiirrot. Kun todistajapotilaalle on tehty jopa sydän-keuhkosiirto vaikka kuinkakin ”verettömästi”, kohtalainen määrän kiellettyä materiaalia on vaihtanut omistajaa. Nyt ei kuitenkaan olla tipan tarkkuudella lakia lukemassa vaan Raamatun periaatetta soveltamassa. Eihän yksikään liharuoka ole vailla verisoluja, maksalaatikosta puhumattakaan.”
Tässä tämä ehkä tiivistyykin. Olette valmiita menemään hyvin pitkälle opin yksityiskohdissa, jotka voivat kuitenkin pettää toisessa yhteydessä eikä se vaivaa ollenkaan. Tulee mieleen Raamatussa mainitut fariseukset, joilla oli kyllä pitkät ja tarkat ohjeet milloin mihinkin, mutta jotka eivät itsekään eläneet kuten opettivat.
Olen käyttänyt termiä plasmaproteiinit vain siitä, syystä, että emme juuttuisi verikeskustelussamme detaljeihin ihan proteiini proteiinilta. Albumiini ja globuliineista huomattava osa on noita kyytipoikia, ja mitä suurimmassa määrin. Fibrinogeeni polymeroituessaan on todellakin hyytymismekanismin oleellinen osa.
Mutta mitä tarkoitti lauseesi ”Plasmaproteiinin fibrinogeenillä ja globuliineilla on tärkeä osa veren hyytymisessä”. Ihan kiinnostaa tietää, että millä ”plasmaproteiinin globuliinilla” on tuo rooli veren hyytymistapahtumassa?
UUT-asian laitan tuonne ihan looppuun.
Kirjoitat myös, että ”hyväksytte myös hemoglobiinin”. Sehän ei ole plasmaproteiini lainkaan ja ymmärtääkseni en ole ilmoittanut hyväksyväni hemoglobiinipohjaisten tuotteiden käyttöä omalla kohdallani. Meillä on omatunto, jonka mukaan eri yksilöt voivat toimia. Kaikki todistajat eivät hyväksy edes plasmaproteiineja juuri niistä syistä johtuen, joita sinäkin esitit.
Vastuun voi kantaa vain rajallisessa määrässä asioita. En voi nyt valitettavasti vastata kenenkään toisen puolesta, en Jehovan todistajien hallintoelimen enempää kuin haaratoimistonkaan. Olen täällä ainoastaan ja vain yksityishenkilönä vastaamassa omista tekemisistäni ja niitä perustelemassa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että myös elinsiirroissa tiivistyy Raamatun sanoma veren pyhyydessä. Samoin kuin syötävän eläinkudoksen myös siirrännäisen sisältämä viimeinen veripisara ei ole oleellinen. Periaate sanoo Raamatussa, että veri on vuodatettava maahan. Siitä toiseksi ja kolmanneksi viimeisestä pisarasta ei sanota sitten yhtään mitään.
Marjaana Järvisen kysymykset ja huomiot ovat aiheellisia!
Olen keskustellut Raulin kanssa jo monesta eri aiheesta. Usein tulee sellainen tunne, että keskustelenko loogisesti ajattelevan kanssa, vai onko vastaukset opittuja. Yleensä on niin, että Jehovan todistajien kanssa keskustelu on alussa loogista, mutta sitten koko heidän korttitalo rupeaa huojumaan. Useimmalla täälläkin on vastaavia kokemuksia joihin tässäkin kirjoituksessa on viitattu.
Raulilta toivoisin selkeyttä, loogisuutta ja valmiutta tarkistamaan myös omaa ajattelua.
Sami -> ”Olen keskustellut Raulin kanssa jo monesta eri aiheesta. Usein tulee sellainen tunne, että keskustelenko loogisesti ajattelevan kanssa, vai onko vastaukset opittuja.”
Yksittäisistä vastauksista on tietenkään vaikea sanoa mitään, mutta jotain suuntaviivoja asian perimmäisestä luonteesta voi saada siitä taustatiedosta, että Jehovan todistajia koulutetaan jatkuvasti esittämään asiansa oikein. Erityisen tärkeänä koulutuksessa pidetään sen painottamista, että kulloinenkin näkemys on Jehovan todistajan _oma_ näkemys, ei jonkin uskonnollisen järjestön näkemys. Tämä siis myös niiden näkemysten puitteissa, joissa Jehovan todistajalla ei edes olisi mahdollisuutta olla uskonnollisen järjestönsä kanssa eri mieltä (ainakaan julkisesti).
Jehovan todistajilla on siis melko tarkka sapluuna, mitä mistäkin asiasta voi oikeaoppisesti sanoa.