Vedestä ja Hengestä

Juha Heinilä, onko pienen lapsen isä tuomitsija kun hän varoittaa lastaan, tuomitseeko Jeesus kun Hän varoittaa etteivät Hänen seuraajansa harjoittaisi esim haureutta sillä jos näin tekisivät jäisivät ulkopuolelle???

Eikö Jeesus itse Sano ettei Hän tullut tuomitsemaan vaan pelastamaan ja tämä on juuri se miksi Jeesus selkeästi Sanoo että on syntiä jonka seurauksena ihminen jää ulkopuolelle esim huorinteko???

Juha Heinilä, onko sillä sinun uskosi kannalta mitään merkitystä kuinka minä olen onnistunut, eikö uskovien tule seurata Jeesusta, siis oikea kysymys tulisi olla kuinka JEESUS onnistui????

”Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta, ja joista niiden myyjät sanovat: ’Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut’, ja joita niiden paimenet eivät sääli.” Sak. 11:5

Jumaluusopin tohtori Martti Luther kirjoittaa Jumalan lapsille päivän mannassa armosta ja rukouksesta seuraavaa:

Jumala, ole minulle armollinen! (Ps. 51:3)

Huomaa, että Daavid tässä huutaessaan yhdistää nuo kaksi, jotka luonnostaan ovat erilaisia ja toisilleen vastakkaisia: Jumalan, joka on pyhä, ja itsensä, syntisen. Huomaa myös, että hän kiipeää Jumalan vihan suuren vuoren yli, joka erottaa Jumalan ja Daavidin kauas toisistaan. Näin hän tulee Jumalan luo ja luottaa hänen laupeuteensa.

Oppikaamme siis myös se taito, että kaikki, mikä pyrkii vieroittamaan meidät rukouksesta, on vain omiaan sitä enemmän kehottamaan meitä huutamiseen ja rukoilemiseen. Sokean Bartimeuksenkin kerrotaan huutaneen sitä kiivaammin, mitä enemmän kansa nuhteli häntä vaikenemaan.

Martti Luther; Mannaa Jumalan lapsille

Juha Heinilä, aikamoinen on selitys Daavidista, väännetty kyllä selkeän kieroon, huh huh.

siisDaavid oli juutalainen ja näin syntyperältään Jumalan kansaa ja oli suuri uskonsankari eli teki sitä mitä Jumalan tahto oli, koki Jumalan voiman uskonsa kautta, voitti niin leijonan kuin Goljatin, sodat ja ahdistukset, siis luotti ja uskoi Jumalaan.

Kuitenkin näinkin suuri uskonmies lankesi ymmärtämättömyyttään, mutta kun joutui syntinsä kohtaamaan NÖYRTYI, siis tajusi olevansa kuolemantuomion alainen ja nöyrtyi tunnustamaan syntinsä ja katumaan.

Siis Jumala armahtaa kenet tahtoo ja tässä Jumala armahti Daavidin (synnin palkka oli kuitenkin kuolema eli synnistä siinnyt lapsi kuoli).

Muuttuiko Daavidin elämä tämän jälkeen, kyllä, hänestä tuli nöyrä, jatkoiko hän synin tekemistä??????????

Entä meidän pakanoitten tie tähän armoon????? Kulkeeko se nöyrtymisen kautta, KYLLÄ.

9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt harjoita syntiä, koska Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi syntiä harjoittaa, koska on Jumalasta syntynyt.
10. Siitä käyvät ilmi Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Kukaan, joka ei harjoita vanhurskautta, ei ole Jumalasta, eikä se, joka ei rakasta veljeänsä.
(1.Joh. 3:6-10, Aapeli Saarisalon käännös)

Käytän tässä Aapeli Saarisalon käännöstä, joka on käännetty kieliopillisesti kreikankielisen alkutekstin ajatuksen mukaisesti. Saarisalo toimi itämaisen kirjallisuuden professorina Helsingin Yliopistossa vuosina 1935-1963. Verbit ”tehdä syntiä” on näissä jakeissa jatkuvaa tekemistä tarkoittavassa preesens-muodossa ja siksi ne on käännetty sanalla ”harjoittaa”.

Synnin jatkuva tietoinen harjoittaminen (synnissä eläminen) ei ole pidemmän päälle mahdollista Jeesukseen uskovalle, koska synti tekee hänessä asuvan Pyhän Hengen murheelliseksi. Tämä johtaa joko parannuksen tekemiseen tai paatumiseen, vrt. Hepr. 3:12-15. Sydämen paatumus voi pahimmillaan johtaa lopulta uskosta luopumiseen, vrt. ylläolevat jakeet 9-10. Siksi kirkonkaan ei tule antaa lupaa minkään jatkuvan, Raamatun mukaan syntielämän harjoittamiseen, vaan päinvastoin kehoittaa tekemään siitä parannusta. Lopulta se on aina myös yksittäisille ihmisille heidän omaksi parhaakseen. Synnin voi tunnustaa, kun sen tunnistaa.

Johanneksen käyttämä termi ”Jumalan siemen” jakeessa 9 viittaa 1.Moos. 3:15:ssä ilmoitettuun ”vaimon siemeneen” ja 1.Moos. 22:18:ssa ilmoitettuun ”Aabrahamin siemeneen”, eli Kristukseen. Kristus asuu ”Jumalasta syntyneessä”, eli uudestisyntyneessä uskovassa Pyhän Hengen kautta, vrt. 1.Kor. 6:19.

Harri A. on oikeilla jäljillä, ”synti” on meissä oleva tila, ei siis puhuta nyt teko synneistä, jotka ovat tuosta meissä olevasta ”viasta” johtuvaa seurausta.

Olen seurannut tätä keskustelua ja jo aikaisemmin ollut paljon saman tyyppistä. Täällä on eräillä se käsitys, että Kristityt jotka vaeltavat Jumalan Armossa ja Armon kasvattamina, monessa erehtyvinä ja syntisinä ihmisinä, että he eläisivät ikäänkuin pitäen Jumalan Armoa irstautena ja että he kaikkeen pahaan suostuvaisina, pitäisivät laittomuutta ihanteenaan.

Asia on nimenomaan päinvastoin, sillä ne, jotka lakiin nojaten pitävät omaa elämäänsä esimerkillisinä ja Kristillisinä, saattavat Kristuksen Armon ehdonvallan piiriin ja eksyttävät ihmisiä ja opettavat, että Kristuksen sovitus ja pelastus on ansaittava ehdottomalla vaelluksella ja lihan pyhittämisellä.

Kaikki lukevat samaa Raamattua, mutta monet tulkitsevat sitä mielensä mukaan kuka mitenkin. Yksi on kuitenkin varmaa, että siellä ei lue muuta kuin mitä sinne on kirjoitettu. Ero tulkinnoissa näkyy kuitenkin jakaantuvan yleensä lain ja evankeliumin sekoittamiseen tai tulkitaan, että Jeesus olisi uusi Mooses, jolla oli vain parempi laki.
Armo käsitetään samoin, hyvin kirjavia selityksiä kuulee, yleisin lienee, että Armo on jotenkin ehdollista ja että se otetaan pois, jos ei osaa elää tiettyjen normien mukaan. (vrt. Judaismi tai lakihenkisyys)

Armo on kuitenkin aina meistä riippumatonta ja meidän ulkopuolelta tulevaa. Siinä syyllinen vapautetaan ehdoitta, ilman oikeuden käyntiä. Armahtaja ei kysy keneltäkään perusteita. Näin myös Jumala toimii, Hän on Armahtanut kaikkia Kristuksen tähden. Siinä on Jumalan Rakkaus rajatonta, ehdotonta ja yksi suuntaista. (meistä tulisi heijastua tuo Jumalan meille osoittama Rakkaus, me emme ole sen lähde, mutta kun Kristus on meissä, niin sen Valo loistaa myös meidän kautta.)

Kristinuskossa on yksi merkittävä piirre, joka erottaa sen kaikista muista uskon käsityksistä, sillä Jeesus opettaa, että ainoastaan uskon kautta Kristukseen ja Hänen sovitukseensa ihminen voi päästä Jumalan luo.

Jeesus siis opettaa, että Jumala on tehnyt kaiken ihmisen puolesta, eikä ihminen voi omilla teoillaan niihin mitenkään vaikuttaa ja, että se on juuri toisinpäin, niin että Jumalan teot juuri vaikuttavat meissä.

Jeesus kehottaa, meitä välittämään toisistamme ja pitämään heikommista huolta, mutta ennen kaikkea Hän opettaa seuraajiaan pitämään kuolemaa uhmaten kiinni siitä Vapaudesta, minkä Jumalan Poika on verellään meille ansainnut. Tästä myös Apostolit meitä jatkuvasti muistuttaa.

Ihmiselle on luontaista ansaita kunnioitusta ja ihminen toimii kaikissa tekemisissään syyn ja seurauksen mukaan, mutta Uskon mukaan eläminen ei ole syyn ja seurauksen mukaan elämistä, vaan Armon mukaan, jossa Armo käy oikeuden edellä.

Täällä joku puhuu nöyryydestä, mutta jos katsotaan mitä sana pitää sisällään, niin me ymmärrämme, että sen ominaisuus ei ole mitään meidän toimintaa, vaan nöyryys on Raamatun hengen mukaisesti ”omasta tahdosta luopumista” tai ”kuuliaisuutta”

”Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata.
Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi.” PS.119:71-73

Jos meidät on tehty nöyriksi, niin miksi me puhumme nöyryydestä, kuin se olisi ihmisen luontainen ominaisuus? Ihminenhän kapinoi luontonsa mukaan Jumalan kaikkivaltaisuutta vastaan kaikesta sielunsa voimasta ja vielä napisee päälle, että Jumala tekee väärin, kun antaa maailmassa tapahtua niin paljon pahaa, vaikka olemme itse syypäät esim. nykyiseen maailman menoon. Ihminen täällä temmeltää ja riitelee toisen samanlaisen kanssa.

Joku voi sanoa, että jos kaikki olisivat kuin minä, niin maailma olisi parempi paikka, kukaan ei tappaisi eikä tekisi mitään väärää… Aikamoista ylpeyttä on ajatella noin, Luoja Armahtakoon meitä.

”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.

Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.

Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.

Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” 1.Joh5:16-20

Tuossa on nyt huomattava, että Johannes puhuu nimenomaan Kristityille, sillä ne jotka ovat Kristuksessa, ovat pelastettu elämään kuoleman alta, pois synnistä (Joka on ihmisen luonnollinen tila)

Synti kuolemaksi on taas Pyhän Hengen pilkka, joka on julki jumalatonta epäuskoa Jumalan työtä kohtaan. Pelastettu Kristitty ei siis erehdyksineen ja kompurointineen saavuta enää uudelleen kuolemaan alaista tilaa, (synnin alaista tilaa) jos hän vain pysyy nöyränä ja katumuksessa Kristuksen Armon ulottuvilla.

Kristitty voi siis luottaa kaikesta sydämestään Jumalan Armoon, eikä niin, että jollei ehdot täyty, niin Armo raukeaa tyhjiin.
On väärin opettaa, että ihmisen tulee täyttää jokin mitta, että kelpaisi Jumalalle, tämä koskee myös niitä, jotka ovat olleet Kristittyinä yhden päivän tai 100 vuotta, ei Jeesuksen täytetty työ raukea tyhjiin, meidän raadollisuutemme tähden, sillä me eksymme ja löydämme jälleen.
Siinä on nimenomaan Armoa, että me jotka olemme Uskoneet Jumalan Pojan sovittaneen meidän alkusyntimme (kadotuksen alainen tilamme) saamme jatkuvasti elää Hänen yhteydessään, emme syytellen ja arvostellen toisiamme kelvottomuudestamme, vaan toisiamme tukien yhdessä kulkien Armon taivalta, kunnes kerran saamme nähdä Herran kasvotusten.

”Mutta te-teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. 1.Joh.2:27

Ismo malinen, mitä ovat seuraavat synnit joista Jeesus varoittaa että niiden harjoittajat jäävät ulkopuolelle??

Ilm.22:15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Se mikä on ns ”kirkollisilla” tässä armo keskustelussa harhaanjohtavaa että he eivät ole saaneet armoa eli eivät ole tulleet kohdanneeksi Jumalan Pyhyyttä ja vanhurskautta ja omaa syntistä elämää, siis todellista ymmärrystä että on kuolemaan tuomittu ja tarvitsee armoa, miksikö, koska harhaisesti opetetaan lapsikasteessa saatavasta armosta, jumalan lapseudesta ym ym…..

Kun syntinen (Jumalasta erossa elävä) saa armon hän ymmärtää sen arvon eli miten se on ainoa tie päästä Jumalan yhteyteen ja ottaa vastaan Jeesuksen Sanat: ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” JA TEKEE niiden mukaan, eikä tarjoa mitään pääsylippua (kastetodistusta) omasta vanhurskaudestaan.

”…eikä tarjoa mitään pääsylippua (kastetodistusta) omasta vanhurskaudestaan.” Kristityn omasta vanhurskaudesta ei ole mihinkään, vaikka hän olisi kuinka tehnyt parannusta ja kokenut Hengen vuodatuksia. Jeesuksen vanhurskaus on se, joka meidät pelastaa.

Mitä ihmettä Ari Pasanen täällä niin mahdottomasti paukuttaa! Jeesuksen vanhurskaus on se, joka meidät pelastaa Martti Penttiä lainaten. Ja toista Marttia lainaten pelastus on yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden.

Kun kaste toimitetaan vettä käyttäen ja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, se on oikea. Yksi kaste riittää. Minusta kaste on kuin matkalippu, jossa lapselle annetaan kaikki tarvittava. Se on mukana valmiina ja palaaminen/turvaaminen kasteen armoon tarkoittaa mielestäni sitä, että uskon Jeesuksen lahjoittaman pelastuksen kuuluvan minulle. Se on armoa ja lahjaa. Jeesus ylläpitää minua, en minä Häntä.

”Oma usko on heikko ja pieni, Sinun käsiisi annan sen.”