Piispa Teemu Laajasalon mukaan ”Israel-kritiikki muuttuu helposti juutalaisvihaksi.” Hänen antamansa perusteet (Kirkko ja kaupunki 20.5.2021) eivät kuitenkaan anna totuudenmukaista kuvaa Israelin ja Palestiinan tilanteesta. Ne ovat ristiriidassa paitsi asiantuntijoiden, myös kirkkomme omien läheisten yhteistyötahojen kanssa.
Laajasalon huolena on kasvava antisemitismi ja tämä huoli on mitä aiheellisin. Myös apartheid-sanan käytön hyödyistä ja haitoista Israelin politiikan analyyseissa voidaan varmasti keskustella. Laajasalon tapa kytkeä antisemitismi Israel-kritiikkiin ja yksittäisiin sanavalintoihin on kuitenkin harhaanjohtavaa.
Esimerkiki Human Rights Watch -järjestö perustaa apartheid-sanan käytön tässä asiayhteydessä kansainvälisen lain määritelmään. Sen mukaan apartheid tarkoittaa ”epäinhimillisiä tekoja, joiden pyrkimys on saattaa yksi kansanryhmä hallitsemaan toista ja systemaattisesti alistamaan sitä” (ks. HRW:n raportti kokonaisuudessaan täältä). Laajasti tunnustetunkaan määritelmän olemassaolo ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, etteikö yhtä sanaa voisi toisaalla käyttää myös toisin ja väärin. Tästä syystä yksittäisten sanojen demonisoiminen tai glorifioiminen on yhtä hyödytöntä kuin yksittäisten valtioiden tai yksittäisten ihmistenkin.
Kun tavoitteena on kestävä, oikeudenmukainen rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille, on katsottava laajempaa kokonaisuutta. Mikäli Laajasalo pyrkii esiintymään alueen tilanteen tuntijana jatkossa, odotamme häneltä selkeämpää kantaa Israelin jatkuvaan saarto- ja miehityspolitiikkaan. Tästä politiikasta hän ei mainitse mitään, vaikka juuri se on yleisimmin Israel-kritiikin ytimessä. Kyse ei ole antisemitismistä; israelilaiset ja juutalaiset itsekin jakaantuvat kyseisen politiikan tukijoihin ja arvostelijoihin.
Laajasalon esittämät perustelut ja niiden pohjalta syntyvä kokonaiskuva Israelin ja Palestiinan tilanteesta sivuuttavat paitsi asiantuntijanäkemykset, myös kirkkomme omien läheisten yhteistyötahojen äänen. Tarkoitamme erityisesti palestiinalaista Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa sekä Suomen Lähetysseuran pitkäaikaista työtä alueella oikeudenmukaisuuden, sovinnon ja rauhan toivossa. Näiden sekä Laajasalon nimeltä mainitsemien ekumeenisten toimijoiden (KMN, LML) linjauksissa ei ole mitään juutalaisvihamielistä. Ne pohjaavat syvästi kristilliseen visioon sekä vankkaan alueen asiantuntemukseen.
Jordianian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko toimii Jerusalemissa ja Länsirannalla ruohonjuuritasolla. Se opettaa väkivallattomuutta ja painottaa demokraattisen, sekulaarin palestiinalaishallinnon tärkeyttä. Palestiinan luterilaiset kristityt rakentavat dialogia alueen kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kanssa vastustaakseen yhdessä uskonnollista ekstremismiä sekä korostaakseen konfliktin pohjimmaisen luonteen poliittisuutta ja kaikkien osapuolten kannalta inhimillisesti kestämättömiä seurauksia.
Jokainen Israelin ja Palestiinan aluetta tunteva voi nähdä tällaisen työn välttämättömyyden ja samalla haasteellisuuden nykyisessä tilanteessa: työn toteutuminen ei ole itsestäänselvyys ja se on monin tavoin uhanalaista. Toivomme, että tälle työlle löytyy jatkossakin tekijöitä ja tukijoita myös Suomesta, myös kirkkomme piispojen keskuudesta.
Anna-Liisa Rafael
Anne Heikkinen
Iida Silfverhuth
Matias Uusisilta
Sabina Lumivirta
Katri Malmi
Mia Anderssén-Löf
Monet, monet vuodet ovat ratkaisua koettaneet saada aikaan monet, monet valtionpäämiehet. Asia vain junnaa paikallaan. Hekin ovat joutuneet havaitsemaan, ettei onnistu. Osapuolille itselleenkin on varmasti selvää se, että Palestiinan valtio ei voi olla elinkelpoinen ratkaisu. Ainakaan ilman jatkuvaa massiivista tukea. Siltä puuttuu itsenäisen valtion perusedellytykset. Siitä huolimatta pidetään valheellisesti yllä ”ainoan ratkaisun mahdollisuutta”. Ei kai tällä muuta tarkoitusta voi olla kuin turhauttaa Palestiinalaisia, mikä saa heissä aikaan vain vihaa.
Suomi on tehnyt vuosikymmeniä kehitysyhteistyötä miehitetyillä (UM:n käyttämä termi) Palestiinalaisalueilla. Se tähtää kahden valtion olemassaoloon. Yhdysvaltojen pelkkä sotilaallinen tuki Israelille 2019-2029 on 34 miljardia, olisivat halunneet enemmän. Että on millä pommittaa. Suomen vuotuinen budjetti 2,9 miljoonaa.
Kyllä kahden valtion mallli on ihan mahdollinen. Kaikki avustujörjestöt tähtäävät siihen.
Charlotta
On se Palestiinanan valtio mahdollinen, mutta mikään ratkaisu ei ole vielä kelvannut palestiinalaisille. Todellisuudessa he eivät oikeasti halua sitä, koska varmasti tietävät, että siitä tulisi vain alusta Israelvihamielisille valtioille ja niiden hyökkäyksille Israeliin.
Toisaalta se voisi olla hyväkin vaihtoehto Israelille, että palestiinalasilla olisi oma valtio, koska sotatilanteessa siitä tulisi vihollisvaltio ja puolustuksessa ei tarvitsisi jarrutella.
”On se Palestiinanan valtio mahdollinen, mutta mikään ratkaisu ei ole vielä kelvannut palestiinalaisille.” Onhan tuo jo olemassa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Palestiina_(valtio) ”Palestiinan on tunnustanut 138 Yhdistyneiden kansakuntien jäsenmaata sekä Pyhä istuin ja itsekin vain osittain tunnustettu Saharan demokraattinen arabitasavalta.”
Syyrian sodassa Damaskoksen Yarmuk niminen kaupunginosa pommitettiin maan tasalle, sitä on sanottu palestiinalaisten pakolaisleiriksi, vaikka ei se mikään telttaleiri ollut, vaan kaupunginosa, kerrostaloineen.
Kukaan ei tiedä missä ne ihmiset ovat, eikä tunnu edes kiinnostavan, ei ihmisoikeusjärjestöjä, eikä kanasainvälista oikeutta. vaikka samoja palestiinalaisia hekin ovat. Olihan roomalaisten alueelle antama uusi nimi alunperin Syyria-Palestiina, toisella vuosisadalla.
Hadrianus halusi hävittää juutalaisten historian alueelta ja sen seurauksia me nyt syömme. Vieläkin.
Niin paljon on kuitenkin kirjoitettu juutalaisten historiasta alueelta, että sitä ei pysty hävittämään myöskään Iran, vaikka se on tavoitteena.
ARABI SHEIKH SANOO, ETTÄ ISRAEL EI OLE MUSLIMIMAAILMAN VIHOLLINEN
”Tämä on todella ainutlaatuista. Tämä arabiseikari puolustaa julkisesti Israelia. Mutta mikä on niin hämmästyttävää, että hän syyttää omaa kansaansa kaikesta konfliktista. Muslimimaailma rakastaa syyttää Israelia kaikesta. Mutta hän lyö heitä siitä.
Aina on helpompaa syyttää jotakuta muuta. Kukaan ei halua ottaa vastuuta, kun asiat menevät pieleen. ”
”Ja muslimimaailmassa Israelia ja juutalaisia syytetään usein, kuten tämä šeikki huomauttaa. Ei vain muslimimaailmassa, mutta muut antisemitit syyttävät Israelia myös ISIS: n kaltaisista asioista, maailman konflikteista ja kaikesta muusta, mitä he voivat ajatella. Mutta kuten tämä rohkea arabijohtaja huomauttaa, Israel EI ole vihollinen. ISIS: n loivat muslimit. Kaikki asiat, jotka tämä šeikki mainitsi tässä videossa – se johtui arabimaailmasta, ei juutalaisista. ”
https://www.israelunwired.com/arab-sheikh-says-israel-is-not-the-enemy-of-the-muslim-world/
”Israelin apartheidiksi kutsuminen vähättelee oikeaa eteläafrikkalaista apartheidiä”, piispa Laajasalo toteaa Kirkko ja Kaupungin haastattelussa. Henkilö, joka verrannut Israelin politiikkaa apartheidiin on eteläafrikkalainen piispa ja rauhannobelisti Desmond Tutu. Huffington Post -lehdelle kirjoittamassaan artikkelissa (16.6.2014, päivitetty 16.8.2014 ) hän toteaa: ”Tiedän ensikäden kokemuksesta, että Israel on luonut apartheid-todellisuuden rajojensa sisällä ja miehityksensä kautta”. Vastaavia piispa Tutun kannanottoja löytyy monien vuosien ajalta.
Apartheid ei ole pelkästään eteläafrikkalainen ilmiö, vaikka sana onkin sieltä peräisin. On mielestäni ongelman väistämistä, jos sanan käytöstä luovutaan noin oudoin perustein kuin piispa tekee.
Tämä on vähän samaa kuin käyttää termiä ”fasisti”. Kun sanalla on tarpeeksi huono kaiku, se voidaan kätevästi lainata sopivasti myös uusiokäyttöön. Näin luodaan latautuneita ja jonkun käyttöön sopivia mielikuvia. Näin ulkoapäin tarkasteltuna palestiinalaisalueet voidaan varmasti rinnastaa eteläafrikkalaisiin bantustaneihin ja kulkuluvat sisäisiin passeihin. Mutta Israelissa ei kuitenkaan taida olla kiellettyä, että juutalainen ja arabi menevät keskenään naimisiin. Eikä eri väestöryhmille ole rinnakkaisia WC-tiloja kuten Bothan Etelä-Afrikassa. Kannattaisiko nyt edes määritellä käytettävät termit?
Eiköhän piispa Tutu tunnista apartheidin, jos kuka?
Seka-avioliitot on juutalaisuudelle vaikea uskonnollinen kysymys. Ne hyväksytään nähtävästi silloin, kun toinenkin puoliso kääntyy juutalaisuuteen.
Israel on valtio ja Juutalaisuus on uskonto. Tämä usein unohtuu. Varsikin kun puhutaan Palestiinalaisista ja Juutalaisista. Siinä rinnastetaan uskonto ja kansalaisuus samaksi asiaksi. Termit sekoitetaan helposti ja tapahtumien todelliset merkitykset muuttuu samalla. Se että Israel on Juutalaisvaltio sotkee kuviota lisää.
Nyt Tutu on soveltanut omaa kokemustaan Israelin tilanteeseen, niin hän on samalla muuttanut po. käsitteen merkitystä. Apartheid on hyvin tunnevoittoinen ja käyttökelpoinen silloin, kun jotakin halutaan syyttää.
Voimakkaita tunteita herättävä käsite on myös Demokratia. Siihen sanaan sisällytämme paljon positiivisia tunneilmaisuja. Niinpä moni maa haluaa ilmaista olevansa Demokraattinen. Pelkästään tuon positiivisen näköalan tähden. Termiä käytetään ilman, että sillä olisi kyseisessä maassa mitään todellista sisältöä. Eräs Afrikan tuntija sanoikin että ne tuon maanosan maat, joiden nimessä on sana Demokratia, ei varmasti oikeasti sitä toteuta.
Israel sen sijaan taitaa olla niin demokraattinen maa, ettei sellaista toista ole. Sillä, onko missään juuri demokratia johtanut siihen, ettei toimivaa hallitusta saada aikaan. Demokratia pelkästään kun ei kykene huomiomaan sitä, että äänestystulos voikin mennä jatkuvasti tasan.
Vastaavasti myös Apartheid syytöksiä voidaan heittää kevyesti joidenkin niskaan, kunhan ei olla kovin tarkkoja termin määrittelystä. Termiä käyttämällä ei olla rakentamassa siltoja vaan polttamassa niitä. Tähän on langennut moni kirkko ja näköjään myös arkkipiispa Tutu.
Mikä on mielestäsi apartheidin oikea määritelmä? Erotteluahan se sanana tarkoittaa. Miksi se olisi vain ns rotuerottelua tai ihonväriin perustuvaa?
Mekin erottelemme maahanmuuttajia. Hekin asuvat keskuudessamme. Emme silti anna heille niitä oikeuksia, joita pidämme itsellemme itsestään selvinä. Miksi sitten meitä ei syytetä samasta asiasta? Mehän erottelemme ihmisiä. Jopa hyvän kielitaidon ja ammattitaidon omaavia haluttaisiin maasta pois. Eikä vain Perussuomalaisten taholta, vaan ihan maamme viranhaltijoiden toimesta. Tarvitsisimme lisää tulijoita, mutta emme halua heitä tänne.
Israelissa saa muuttaa mihin alueelle tahansa. Siellä ei ole eri alueita eri kansan osille. Samoja kulkuneuvoja käytetään. Samoissa ravintoloissa syödään ja avioliittoja solmitaan. Millä tavalla Israel poikkeaa meidän tavastamme toimia?
Missä tuollainen Israel on? Viimeisimmät levottomuudet alkoivat siitä, kun juutalaiset ’saivat muuttaa’ alueelle, josta häädettiin siellä vuosikymmeniä asuneet arabit.
Kun maassamme erotellaan, se tehdään vastoin lakia. Apartheid-valtiossa erottelu oli lain mukaista ja sen ohittaminen rangaistavaa. Israelin lainsäädännöstä en tiedä, mutta käytännössä koetusta syrjinnästä olen kuullut useita esimerkkejä.
Tässä artikkelissa kaksi Etelä-Afrikassa työskennellyttä israelilaista diplomaattia kutsuu palestiinalaisalueiden miehitystä apartheidiksi. https://www.groundup.org.za/article/israeli-ambassadors-compare-israel-south-africa/