Piispa Teemu Laajasalon mukaan "Israel-kritiikki muuttuu helposti juutalaisvihaksi.” Hänen  antamansa perusteet (Kirkko ja kaupunki 20.5.2021) eivät kuitenkaan anna totuudenmukaista kuvaa Israelin ja Palestiinan tilanteesta. Ne ovat ristiriidassa paitsi asiantuntijoiden, myös kirkkomme omien läheisten yhteistyötahojen kanssa.

Laajasalon huolena on kasvava antisemitismi ja tämä huoli on mitä aiheellisin. Myös apartheid-sanan käytön hyödyistä ja haitoista Israelin politiikan analyyseissa voidaan varmasti keskustella. Laajasalon tapa kytkeä antisemitismi Israel-kritiikkiin ja yksittäisiin sanavalintoihin on kuitenkin harhaanjohtavaa.

Esimerkiki Human Rights Watch -järjestö perustaa apartheid-sanan käytön tässä asiayhteydessä kansainvälisen lain määritelmään. Sen mukaan apartheid tarkoittaa "epäinhimillisiä tekoja, joiden pyrkimys on saattaa yksi kansanryhmä hallitsemaan toista ja systemaattisesti alistamaan sitä” (ks. HRW:n raportti kokonaisuudessaan täältä). Laajasti tunnustetunkaan määritelmän olemassaolo ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, etteikö yhtä sanaa voisi toisaalla käyttää myös toisin ja väärin. Tästä syystä yksittäisten sanojen demonisoiminen tai glorifioiminen on yhtä hyödytöntä kuin yksittäisten valtioiden tai yksittäisten ihmistenkin.

Kun tavoitteena on kestävä, oikeudenmukainen rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille, on katsottava laajempaa kokonaisuutta. Mikäli Laajasalo pyrkii esiintymään alueen tilanteen tuntijana jatkossa, odotamme häneltä selkeämpää kantaa Israelin jatkuvaan saarto- ja miehityspolitiikkaan. Tästä politiikasta hän ei mainitse mitään, vaikka juuri se on yleisimmin Israel-kritiikin ytimessä. Kyse ei ole antisemitismistä; israelilaiset ja juutalaiset itsekin jakaantuvat kyseisen politiikan tukijoihin ja arvostelijoihin.

Laajasalon esittämät perustelut ja niiden pohjalta syntyvä kokonaiskuva Israelin ja Palestiinan tilanteesta sivuuttavat paitsi asiantuntijanäkemykset, myös kirkkomme omien läheisten yhteistyötahojen äänen. Tarkoitamme erityisesti palestiinalaista Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaista kirkkoa sekä Suomen Lähetysseuran pitkäaikaista työtä alueella oikeudenmukaisuuden, sovinnon ja rauhan toivossa. Näiden sekä Laajasalon nimeltä mainitsemien ekumeenisten toimijoiden (KMN, LML) linjauksissa ei ole mitään juutalaisvihamielistä. Ne pohjaavat syvästi kristilliseen visioon sekä vankkaan alueen asiantuntemukseen.

Jordianian ja Pyhän maan evankelis-luterilainen kirkko toimii Jerusalemissa ja Länsirannalla ruohonjuuritasolla. Se opettaa väkivallattomuutta ja painottaa demokraattisen, sekulaarin palestiinalaishallinnon tärkeyttä. Palestiinan luterilaiset kristityt rakentavat dialogia alueen kristittyjen, muslimien ja juutalaisten kanssa vastustaakseen yhdessä uskonnollista ekstremismiä sekä korostaakseen konfliktin pohjimmaisen luonteen poliittisuutta ja kaikkien osapuolten kannalta inhimillisesti kestämättömiä seurauksia.

Jokainen Israelin ja Palestiinan aluetta tunteva voi nähdä tällaisen työn välttämättömyyden ja samalla haasteellisuuden nykyisessä tilanteessa: työn toteutuminen ei ole itsestäänselvyys ja se on monin tavoin uhanalaista. Toivomme, että tälle työlle löytyy jatkossakin tekijöitä ja tukijoita myös Suomesta, myös kirkkomme piispojen keskuudesta.

Anna-Liisa Rafael

Anne Heikkinen

Iida Silfverhuth

Matias Uusisilta

Sabina Lumivirta 

Katri Malmi

Mia Anderssén-Löf