Varo huijareita.

On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.

  1. Pekka jos vedät johtopäätöksen että olen harhaoppinen siitä että tuon esille evankeliumia niin olen sitä mielelläni.

    Itse ainakin tiedän sen elämä mitä liki 40v elin oli harhaa eli siitä tuli ”kuolla” pois, kaikki mille olin elämäni rakentanut oli harhaa.

    Tähän voi lainata Paavalin sanoja:

    4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
    5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
    6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
    7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
    8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen

  2. Ihan ystävänä sen sinulle kirjoitin. Kysyit sitä, mistä vedän sen Galtan seurakunnan tähän aikaan. No Ari. Ihan sinun teksteistäsi. galatalaiset ajattelivat jokseenkin samalla tavalla, kuin sinä. Joten on selvää, että sinut voidaan lukea siihen seurakuntaan kuuluvaksi. Nyt kuitenkin epäilen sitäkin, kun huomaan ettei sinulle ole selvää edes evankeliumi sanan sisältö.

  3. Ari: Se on todella yksinkertainen, mutta vaatii kaiken pois hylkäämistä”

    Ari, sinun täytyy ilmeisesti jatkaa kaiken pois hylkäämistä, kunnes olet saanut kaiken hylätyksi. Ihmettelen vain kuka sinulta vaatii, jollei Jumalan Laki? Syyttäjällä (saatanalla) on sinuun vielä valtaa, näin kirjoituksistasi saa ymmärtää. Taistelet, ilmeisesti, mutta et ole vielä verille asti taistellut syntiä vastaan. Kurituksen kautta ihminen oppii kuuliaisuuden ja lailla on tärkeä virka, että me oppisimme nöyryyden ja Kristuksen LAHJAN suuruuden.

    Kun olemme kilpaa yrittäneet Pekan kanssa jakaa sinulle Pelastavaa Armon Evankeilumia ja Kristuksen oppia, niin hylkäät sen joka kommentissasi, ja tuot esille omaasi. Joka on lain saarnaa, vaikka puet sen nöyryyteen ja omien valintojen varaan. Etkö luota Jumalaan ja Hänen Voimaansa (toimivaan tahtoonsa). Hän on Luvannut Pelastaa meidät Kristuksessa ja Hänen Lupauksensa uskoi myös Aabraham ja se luettiin Aabrahamille vanhurskaudeksi. Aabraham on sen uskon esikuva, mistä me puhumme Pekan kanssa.

    Kun me olemme kuolleet pois laista (Room.7:6) Pekan kanssa, niin meiltä on otettu pois kaikki suorittaminen Lahjana, meidän ei tarvitse hylätä mitään, vaan voimme Vapaina Jumalan lapsina elää Rauhassa, kuin vain lapset voivat Isänsä hoidossa.

    Me Luotamme Jumalaan, joka vie loppuun meissä alkamassa työn. Jumala Pyhittää puhdistaa meidät omalla Sanallaan, kun pysymme Kristuksessa. Tässä on meidän kilvoituksemme. Pysyä Kristuksessa ja Hänen lupauksessaan. Sillä Jeesus itse sanoo: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.” Joh.15:3 Tuo on Lupaus, johon usko tarttuu. Eli usko noudattaa Jeesuksen sanoja ja tekee niiden mukaan. Uskomme siis kaikki Sanansa. Aamen.

    Olet Ari takertunut johonkin sellaiseen oppiin, josta sinua on vaikea auttaa pois, mutta uskon edelleen, että Jumalalla on sinulle vielä varattuna paljon, kun aika kuluu, toivon ainakin näin.

    Armonsa on paljon suurempi, kuin jaksamme käsittää ja Rakkautensa meitä kohtaan on niinkuin Isän Rakkaus on lapsiaan kohtaan. Siihen saamme luottaa nyt ja aina.

  4. Pelastus tulee yksin armosta. kaste ja muut asiat tulee vasta sen jälkeen. Niillä ei ole mitään osuutta itse pelastuksen kanssa. Jeesus on Gogatalla tehnyt kaiken. siihen et mitään voi lisätä. Yrittäessäsi sitä, mitätöit Vapahtajasi täydellisen työn ja sanot hänelle, että sinun työsi ei riitä. Sinäkö Ari suoriudut paremmin, kuin Herra. Gogatan työkö on jäänyt kesken? Sellainen ei ole kristillistä oppia.

  5. Ei mitenkään. Omat teot ei vaikuta mitenkään. Kaikki on tehty ristillä meidän puolestamme. Tämä on se sanoma joka on meille ilosanomana julistettu. Tämä on koko kristikunnan sanoma. Mikäli lisäät siihen jotakin, niin olet jo harhassa. Huomaathan miten yhden mukaisesti Ismon kanssa sinulle rakkaudella kirjoitamme. Ismon kanssa emme ole koskaan edes tavanneet. Silti oppimme on täsmälleen sama. Sekin jo todistaa siitä, ettemme ole oppiamme keksinnet omasta päästä. Tämä on se oppi jota koko Raamattu meille opettaa.

  6. Kun ihminen syntyy Jumalan Sanasta, niin ihminen kuolee, synnille, jonka voimana on Laki, jolla on kuoleman virka (tehtävä) kuten Paavali todistaa. (2.Kor.3:7)

    Hengellinen ihminen ei tunne ketään enää lihan mukaan (ei myöskään itseään 2.Kor.5:16) vaan Hengen ja Armon mukaan, koska me kaikki olemme Kristuksessa myös kuolleet Hänen kanssaan, kuin yhtälailla Pelastettuja, emme tekojen mukaan, sillä murhamiehet ja varkaat ovat samassa kadotetussa tilassa luonnollisen syntymänsä perusteella, kuin sellaiset, jotka ovat eläneet sievästi koko elämänsä, sillä me kaikki kuolemme Adamin luonnon mukaan kerran.
    Kristuksessa, meillä on kuitenkin Lupaus ja Toivo iankaikkisen elämän mukaan.

    Ari kysyy: ”Kun ihminen syntyy uudelleen ottaako hän vanhasta mitään mukaan?”

    Jos joku kuolee, niin hän kuolee, mutta se ei tarkoita, että Hengestä syntyneellä ei ole luonnollista ruumista mukanaan loppuun asti. Tästä Paavali puhuu vahvasti Roomalaisille luvuissa 7,8,9 ja muutenkin kaikkialla. (Kannattaa lukea Roomalaiskirjettä)

    Olisi hienoa, jos meistä tulisi myös lihan puolesta synnittömät, mutta siinä meidän usko juuri joutuukin koetukselle, että kestäisimme kaiken, koska saamme kaikessa kärsiä lihan ja maailman kärsimykset, kuten kaikki muutkin, vaikka olemme täydelliset ja Pelastetut Kristuksen tähden.
    Mutta kuten Kristus kärsi maailmassa, samoin mekin joudumme kärsimään. Ennen rakastimme maailmaa ja sen palkkaa, kuten luonnollinen ihminen tekee, nyt emme enää rakasta vaan vihaamme sitä syntiä, joka luonnossamme vallitsee. Kukaan ei luonnostaa vihaa syntiä, vaan rakastaa sitä. Se on juuri meidän suurin onnettomuus.

    Kun katsomme itseämme, niin näemme kaksi luontoa, toinen on se joka on synnin tähden kadotettu ja kuollut, mutta samaan aikaan näemme sen, joka on Kristuksen tähden Pelastettu Lupauksen mukaan. Katsokaa siihen, joka on Kristuksessa, sillä Lupauksensa on varma. Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä Gal.5:16

    Mitä tuo tarkoittaa? Se on, että emme enää katso itseemme, vaan Kristukseen. Jos käännämme katseemme pois Kristuksesta itseemme, niin laki saa meissä heti aikaan kaiken sen, mistä tulee rangaistus ja joudumme pois Kristuksesta.
    Kun Paavali sanoo, en minä olisi tiennyt himosta mitään, jollei laki sanoisi: ”Älä himoitse” ja antaa ymmärtää, että juuri sen kautta sai ymmärtää mitä Armo on.

    Se on, että minut juuri tällaisenani Pelastetaan ilman omaa ansioitani ja se minkä nyt näen itsessäni on ansainnut kadotuksen ja tuomion, mutta että Jumala on siitä huolimatta katsonut puoleeni ja sovittanut syntini, on Valtavaa Armoa. Ja Paavali kysyykin heti perään: ”Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Room.6:15

    Jeesus sanoo: En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
    He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
    Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
    Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Joh.17:15-19

    Ja sanoo vielä: ”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh.16:33

    ”Minussa teillä on rauha” sanoo Jeesus.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.