Hämäläinen: ”Asia vain on niin, että toiset palvovat demoonista pyhänä. Meillähän näin tekevät esimerkiksi vapaamuurarit. Jos heitä pitää demoonin palvojina, ei se tarkoita että heissä olisi paha henki, mutta kyllä sitä, että palvonnassaan he ovat demooneihin yhteydessä, ja vannovat sitovimmat valansa Lusiferille. Siksi se on niin surkeata touhua ja osoittaa vain, miten huono länsimaisenkin ihmisen hengellinen arvostelukyky on.”

Vapaamuurareista on täläkinpalstalla puhuttu niin paljon fuulaa, että lienee aiheellista, vaikka en muurari olekaan, kirjoittaa muutama faktakin:

Luonteeltaan ja olemukseltaan aito vapaamuurarius on :

” Vapaiden miesten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on rakentamiseen liittyvien symbolien avulla kasvattaa jäseniään kohti henkistä kasvua ja täydellisyyttä.”

Vapaamuurariutta voidaan pitää allegorioihin ja vertauskuviin verhottuna yhtä Korkeinta Olentoa kunnioittavana moraalijärjestelmänä, jonka päämääränä on toimia ihmiskunnan yleisen veljeyden hyväksi ja saattaa näin lihaksi ja vereksi kuuluisa käsky lähimmäisen rakastamisesta. Sveitsiläisen suurloosi Alpinan muurariuden juhlavaa luonnehdintaa vuodelta 1808:

”Vapaamuurarius on tiennäyttäjä täyteen ihmisarvoon ja veljesrakkauteen. Sen ylin perusta on uskon- ja ajatuksenvapaus, sen tärkein tehtävä on luonteen ja mielenlaadun muokkaaminen ja sen ensimmäinen vaatimus hellittämätön tahto hyvyyteen.”

Sitaatista ilmenevää tarkoitusta ja pyrkimystä kuvaa Jaakko Meriluoto 1950- luvulla Lahden muurarien vuosikertomuksessa näin:

”Vapaamuurariuden suuret loistotähdet sekä pilarit Viisaus, Voima ja Kauneus ovat oppaina tiellämme… Pienen pienistä osasista syntyy ihastuttava taideteos. Sen nimi on valon ja rauhan temppeli. Antakaamme valonsäteen tunkeutua kuoremme läpi ja toteuttakaamme vapaamuurariutta omalla persoonallisella tavallamme.”

Vapaamuurariudessa on erilaisia järjestelmiä, joita kutsutaan riiteiksi ja niillä kullakin on perussääntönsä ja joissa asteita voi olla enemmänkin kuin kolme, joskin näihin lisäasteisiin edellytetään vähintään mestariasteen vihkimys. Ja asteelta toiselle siirrytään aina muutenkin alemman asteen kautta. Eniten asteita on skotlantilaisessa järjestelmässä, jossa niitä Jeesuksen kuoliniän mukaisesti on 33.

Tunnustuksettomana ja dogmittomana sininen vapaamuurarius ei ole varsinaisesti uskonto, ja siksi perusasteisiin voidaan rotuun tai kansallisuuteen katsomatta hyväksyä eri uskontokuntien jäseniä, kunhan he vain yleensä tunnustavat uskovansa johonkin Korkeimpaan. Ateisteja ei siis hyväksytä ja 18 asteesta Uuteen Liittoon siirryttäessä edellytetään myös uskoa nimenomaan kolmiyhteiseen kristilliseen Jumalaan. Vihkimyksiin pyrkijän tulee muuten olla vain lainkuuliainen ja moitteettomaksi havaittu kansalainen, jonka pyrkimys jäseneksi kahden jäsenen ja korkea-arvoisen esittelijän suosituksesta yhteisesti ja yksimielisesti hyväksytään.

Astetyön lisäksi vapaamuurarit harjoittavat hyväntekeväisyyttä ja tukevat kaikessa hiljaisuudessa sairaita lapsia, sotaveteraaneja, vanhuksia ja vammaisia sekä ylläpitävät tässä mielessä esim. lastensairaaloita, vanhainkoteja ja palvelutaloja. Hyväntekeväisyyteen kerätään joka kokouksessa myös ns. lesken ropo.

Monille konservatiiveille muurariuden edustama moniarvoisuus ja vapauden filosofia ovat jo ajatuksinakin olleet epäilyttäviä ja muurarius ei olekaan miellyttänyt poliittisia eikä etenkään uskonnollisia ääriliikkeitä, joissa vapaata ajattelua on usein vihattu, totuus kanonisoitu ja kaanonia asetettu vartioimaan hengellinen tai poliittinen oligarkia. Näin ei ole yllättävää, että muurareita ovat kiihkeimmin vastustaneet fasistit, kommunistit ja katolinen kirkko. Mutta myös monet luterilaiset etenkinfundamenytalistit ovat olleet asiassa aktiivisia. Jotkut heistä eivät ole tyytyneet moittimaan muurareita vain maallisen vallan halusta, vaan pitävät heitä myös okkultisteina ja saatananpalvojina ja kaikin tavoin muutenkin harhaoppisina.

Virhellisessä  esiymmärryksessä astutaan yhtä jalkaa muurarijärjestöjä ankarasti vastustaneitten - toistettakoon - fasistien ja kommunistien kanssa, joiden hampaisiin vapaamuurarit erityisesti 1930-luvulla joutuivat. Suomessa varsinkin Isänmaallinen kansanliike, kuuluisa IKL, otti asian sydämelleen ja julkaisi joukon kiihkeitä antimuurarillisia pamfletteja kuten Viitasaaren Isänmaallisen Kerhon 1933 jakaman lentokirjasen Vapaamuurariuden julkinen ja salainen ohjelma.

Monilta vm-foobikoilta ihmisiltä jää huomaamatta, että moittiessaan muurareita myös esim. lusiferiaaneiksi he syyttävät samalla myös apostoli Pietaria, joka kehotti ihmistä sytyttämään sydämeensä ”kirkkaan kointähden.” Sillä tuon Venusta tarkoittava tähti oli ’valonkantaja’ eli lucifer. Tätä arvonimeä kantoi myös mestari Jeesus, sillä hänhänitsesanoi olevansa  ”Se kirkas kointähti”.

Tuohon samaan aamuruskon kirkkauteen pyrkinevät tämänkin päivän vapaamuurarit, jotka ovat matkalla pimeydestä kohti valoa ja ovat mukana – Carl Gustaf Emil Mannerheimin sanoin – ”ihmiskunnan pitkällä vaelluksella kohti henkistä kasvua ja täydellistymistä.”

Vapaamuurariuden suuri esikuva onkin  kuningas Salomo, jonka temppeliä muurarit yhä rakentavat, ja jonka nimi voidaan lukea sol mach: suuri aurinko! Kun kuu, yön hallitsijatar Saban kuningattarena saapuu tapaamaan loistavaa kuningas Salomoa, tämän loisto himmenee, aurinko pimenee, kunnes syntyy kuun varjosta jälleen uudelleen. Niin pimeyttä seuraa aina uusi valo.

Uusi ja voittava aurinko Sol invictus oli myös taivaallinen kuningas ja kansojen Korkein hallitsija. Auringon kultaiset säteet lämmittivät, mutta myös valaisivat kaikkia ihmisiä. Niinpä ei ollut ihme, että myös maalliset ja uskonnolliset hallitsijat, kansojen keisarit ja kuninkaat, ylipapit ja prelaatit ottivat valtansa merkkeihin auringon vertauskuvat.

Monien kristinuskon antiikista lainaamien aurinkoallegorioiden joukossa on myös kertomus paitsi Osisriksesta myös kauniista keltatukkaisesta Apollo nuorukaisesta, sinisilmäisestä aurinkojumalasta, joka kultaisten hiusten valuessa olkapäilleen, päästä kantapäihin valkoiseen viittaan puettuna kantaa käsivarrellaan Jumalan karitsaa. Karitsaa joka kuolemallaan synnyttää uuden auringon, sillä 24. joulukuuta pysähtyy talvi ja häviää kuoleman unesta heräävälle keväälle. Sama symboli toistuu neitsyt Marian ja Jeesus lapsen ikoneissa.

Vapamuurari kulkee pitkän vihkimystien. Hän oli siinnyt, muodostunut ja syntynyt uudelleen. Hän oli kuten kuningas Saul, Jumalan poika, sillä tuona päivänä oli Jumala hänet synnyttänyt ja vihkinyt - kuten tulee ymmärtää - ’oman elämänsä hallitsijaksi’.  Jeesus olikin luovuttanut tuomiovallan kuninkaana pois itseltään ja ojentanut sen kruununa oppilaalleen : ”Minä annan  t e i l l e elämän kruunun