”Kuninkaan” puhe

Monet muistavat varmaan elokuvan Kuninkaan puhe. Se on ainakin minusta hyvin puhutteleva tarina ja vieläpä todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin perustuva. Pääosaa näytteli Colin Firth.

Elokuvassa ja myös tosielämässä Yrjö VI tuli kuninkaaksi ainakin aluksi vasten tahtoaan, kun hänen vanhempi veljensä Edvard VIII luopui kruunusta, koska halusi elää amerikkalaisen Wallis Simpsonin kanssa. Yrjö VI kärsi änkytyksestä ja inhosi esiintymisiä ja varsinkin puheiden pitämistä vaivansa vuoksi. No, lopulta suurten tapahtumien käynnistyttyä eli Natsi-Saksan julistettua sodan, Yrjö VI piti kansalle onnistuneesti radiopuheen puheopettajansa Loguen avustamana tai tukemana. Sama toistui sodan aikana useita kertoja kuninkaan pitäessä tärkeitä puheitaan.

Kuninkaan puhe tuli mieleeni, kun kuuntelin tänään presidentin virkaanastujaisten puheita. Ehkä presidentti Niinistön ja Colin Firthin olemuksissa on jotakin samankaltaisuutta. Niinistö ei suinkaan änkytä vaan puhuu hyvin sujuvasti ja taitavasti. Huomiota herätti tänään myös se, kuinka hienosti puhemies Maria Lohela puhui – ilmeisesti lähes viimeisenä puhemiehen tehtävänään!

Vaikka elämme levottomia aikoja, emme ole sodan kynnyksellä tai joutuneet sotaan kuten oli Yrjö VI:n puheen aikaan. Tilanteiden samanlaisuus liittyy ehkä enemmän siihen, että molemmat puhujat – siis Yrjö VI ja TP Niinistö – onnistuivat puhumaan kansalle koskettavasti ja sydämiin käyvästi.

Olen valtiollisten tilaisuuksien tai poliittisten tilaisuuksien yhteydessä kuullut harvoin jos koskaan sellaisia puheita, joita tänään kuulimme maamme eduskunnasta. Puheet oli tietysti kirjoitettu yhteistyössä tai ainakin siten, että toinen puhuja tiesi toisen puheen sisällön. Sehän on myös tuon tilaisuuden ”juoni”: Eduskunnan puhemies puhuu vakuutuksen antaneelle presidentille omasta ja koko eduskunnan puolesta ja presidentti vastaa puheeseen.

En käy TP Niinistön puheen sisältöä yksityiskohtaisesti läpi, mutta voin vain ihailla miten taitavasti puheen kaari kulki rauhan ja ilmastomuutoksen kysymyksistä arjen lähimmäisyyden käytännön tekoihin: Kysytään kaupassa vanhukselta vointia ja otetaan toinen nuori tai lapsi mukaan pihapeleihin. Eikä ole niin pientä tekoa, että se kannattaisi jättää tekemättä. Eikä niin kaunista sanaa, että sen voisi tai saisi jättää sanomatta.

Yksi herkullinen puheen sisältö liittyy puhemiehen esittämään kysymykseen ”Mikä on presidentin tärkein aisti?”. Kekkonen oli puhunut aiheesta. Puhemies Lohela johdatteli puheensa taitavasti siihen, että tärkein aisti presidentillä on kuulo eli kuunteleminen. TP Niinistö taas vastasi taitavasti, että tärkein aisti on tunto ja jatkoi sitten oikeudentunnosta ja vastuuntunnosta.

Ja miksi vielä tämän päivän puhe rinnastui mielikuvissani Kuninkaan puheeseen? Tietysti siksi, että antoihan vaalitulos ja Niinistön työ ihan oikean ja perustellun kuvan presidentistä Sauli I. Kuten Colin Firth esitti tyylikästä kuningas Yrjö VI:a, niin TP Sauli Niinistö esiintyi tapansa mukaan sekä tyylikkäästi ja valtiomiesmäisesti että inhimillisesti.

Kiitos loistavasta ”kuninkaan puheesta”! Kiitos loistavasta puheesta, puhemies Maria Lohela! Kauan eläköön Suomen tasavalta!

Toivo Loikkanen

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Loikkanen Toivo
Loikkanen Toivohttps://www.facebook.com/toivo.loikkanen
Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana ja OP-ryhmän hallintoneuvoston jäsenenä.

Monet muistavat varmaan elokuvan Kuninkaan puhe. Se on ainakin minusta hyvin puhutteleva tarina ja vieläpä todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin perustuva. Pääosaa näytteli Colin Firth.

Elokuvassa ja myös tosielämässä Yrjö VI tuli kuninkaaksi ainakin aluksi vasten tahtoaan, kun hänen vanhempi veljensä Edvard VIII luopui kruunusta, koska halusi elää amerikkalaisen Wallis Simpsonin kanssa. Yrjö VI kärsi änkytyksestä ja inhosi esiintymisiä ja varsinkin puheiden pitämistä vaivansa vuoksi. No, lopulta suurten tapahtumien käynnistyttyä eli Natsi-Saksan julistettua sodan, Yrjö VI piti kansalle onnistuneesti radiopuheen puheopettajansa Loguen avustamana tai tukemana. Sama toistui sodan aikana useita kertoja kuninkaan pitäessä tärkeitä puheitaan.

Kuninkaan puhe tuli mieleeni, kun kuuntelin tänään presidentin virkaanastujaisten puheita. Ehkä presidentti Niinistön ja Colin Firthin olemuksissa on jotakin samankaltaisuutta. Niinistö ei suinkaan änkytä vaan puhuu hyvin sujuvasti ja taitavasti. Huomiota herätti tänään myös se, kuinka hienosti puhemies Maria Lohela puhui – ilmeisesti lähes viimeisenä puhemiehen tehtävänään!

Vaikka elämme levottomia aikoja, emme ole sodan kynnyksellä tai joutuneet sotaan kuten oli Yrjö VI:n puheen aikaan. Tilanteiden samanlaisuus liittyy ehkä enemmän siihen, että molemmat puhujat – siis Yrjö VI ja TP Niinistö – onnistuivat puhumaan kansalle koskettavasti ja sydämiin käyvästi.

Olen valtiollisten tilaisuuksien tai poliittisten tilaisuuksien yhteydessä kuullut harvoin jos koskaan sellaisia puheita, joita tänään kuulimme maamme eduskunnasta. Puheet oli tietysti kirjoitettu yhteistyössä tai ainakin siten, että toinen puhuja tiesi toisen puheen sisällön. Sehän on myös tuon tilaisuuden ”juoni”: Eduskunnan puhemies puhuu vakuutuksen antaneelle presidentille omasta ja koko eduskunnan puolesta ja presidentti vastaa puheeseen.

En käy TP Niinistön puheen sisältöä yksityiskohtaisesti läpi, mutta voin vain ihailla miten taitavasti puheen kaari kulki rauhan ja ilmastomuutoksen kysymyksistä arjen lähimmäisyyden käytännön tekoihin: Kysytään kaupassa vanhukselta vointia ja otetaan toinen nuori tai lapsi mukaan pihapeleihin. Eikä ole niin pientä tekoa, että se kannattaisi jättää tekemättä. Eikä niin kaunista sanaa, että sen voisi tai saisi jättää sanomatta.

Yksi herkullinen puheen sisältö liittyy puhemiehen esittämään kysymykseen ”Mikä on presidentin tärkein aisti?”. Kekkonen oli puhunut aiheesta. Puhemies Lohela johdatteli puheensa taitavasti siihen, että tärkein aisti presidentillä on kuulo eli kuunteleminen. TP Niinistö taas vastasi taitavasti, että tärkein aisti on tunto ja jatkoi sitten oikeudentunnosta ja vastuuntunnosta.

Ja miksi vielä tämän päivän puhe rinnastui mielikuvissani Kuninkaan puheeseen? Tietysti siksi, että antoihan vaalitulos ja Niinistön työ ihan oikean ja perustellun kuvan presidentistä Sauli I. Kuten Colin Firth esitti tyylikästä kuningas Yrjö VI:a, niin TP Sauli Niinistö esiintyi tapansa mukaan sekä tyylikkäästi ja valtiomiesmäisesti että inhimillisesti.

Kiitos loistavasta ”kuninkaan puheesta”! Kiitos loistavasta puheesta, puhemies Maria Lohela! Kauan eläköön Suomen tasavalta!

Toivo Loikkanen