Uutinen, jonka mukaan äidille annettiin synnytyssairaalasta väärä vauva kotiinviemisiksi, (l)aukaisi mielessäni yhden varhaisimmista muistikuvistani: Olin nelivuotiaana 1950-luvun lopulla mukana synnytyslaitoksella valitsemassa itselleni pikkusiskoa.
Sanoivat hoitajat, että olivat siskovauvat päässeet väliaikaisesti loppumaan, mutta pikkuveljiä kyllä olisi useampikin tarjolla. Kun oli kantokassikin mukana, niin siskohaaveesta oli luovuttava. Oli tyydyttävä siihen, mitä varastossa oli jäljellä. Uutta satsia en malttanut jäädä odottelemaan. Olisivat kaveritkin ihmetelleet, jos ja kun ilman vauvaa olisimme tulleet, sen verran paljon olin asiasta vouhkannut ja vaahdonnut etukäteen.
Näyttivät minulle hoiturit lasin takaa monia vaihtoehtoja. Tosin esittelevät hoitsut vaihtuivat, esiteltävä vauva ei. Minä suurta huijausta tietenkään hoksannut! Lopulta sitten valitsin yhden tarjokkaista, kun ei kuulemma ollut aikaa koko päivää miettiä.
Kun meille sitten broidin kanssa tuli myöhemmin riitoja, olin kuulemma katkerana valittanut, että olisin voinut valita kenet vain, mutta tuollaisen hölmön sitten meninkin ottamaan…
Tuossa kuvassa näkyvät hyvin sisäikkunat, joiden läpi vauvoja näytettiin. Mietin, että mahdoinkohan minä kapaloidusta vauvasta muuta nähdä kuin nenänpään…?
PS: Hoitajille nuo hauskat hilkat takaisin!