Helsingin Sanomat uutisoi juuri mielenkiintoisen, mutta dramaattisen uutisen saksalaisen kirkkokuoron seksuaalisesta hyväksikäyttömenneisyydestä. Tämäkin uutinen menee tuhansien saman sisäistöisten surullisten uutisten joukkoon katolisen kirkon lähimenneisyydestä. Sitä aikaisemmat tarinat ovat jo kadonneet mutta varmaan sama meno on ollut vallan käyttöön tottuneissa kirkoissa "maan tapa" jo vuosisatoja.

Valitettavasti myös protestanttisista ja ortodoksisista oppilaitoksista on tullut hyväksikäyttöpaljastuksia.

Lasten hyväksikäytöllä kirkkojen piirissä on historiassa kauhistuttava menneisyys. Uhreja ei ole Lutherin jälkeen tuhansia vaan satoja tuhansia, ehkä miljoonia. Uhrien ja heidän läheistensä laadukas elämä ja elämänusko on tuhoutunut hyväksikäytön aiheuttamissa traumoissa.

Hierarkkisessa ja epätasa-arvoisessa maailmassa kirkkoja myöten, erilaista hyväksikäyttöä on esiintynyt laajasti Rooman kirkon perustamisen ja Lutherinkin välillä. Näistä varhaisista kirkkojen peittelykulttuurin piilottamista tragedioista meillä on vain vähän tietoa.

Varsinaisen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi tulevat ne suuret määrät lapsia ja nuoria, jotka ovat joutuneet ja joutuvat joissakin tapauksissa edelleen ei-seksuaalisen, fyysisen tai henkisen väkivallan kohteiksi ehkä enemmän konservatiivisissa kristillisissä laitoksissa tai kouluissa eri puolilla maailmaa.

Kristilliset järjestöt ovat siis eri laitoksissaan syyllistyneet karmaisevasti puolustuskyvyttömiin kohdistuneeseen seksuaaliseen ja muuhun hyväksikäyttöön ja väkivaltaan. Tässä on syvä katumuksen ja surun paikka.

Tästä kaikesta voimme ja meidän pitäisi jotain oppiakin.

Epäilemättä selibaatti on ollut ja on keskeisin syytekijä. Väkivalloin tukahdutettu seksuaalisuus ja parinmuodostus hallinnollisella mahtikäskyllä ja hengellisyydellä perusteltuna on ollut valtava virhe. Vieläkään kaikista tuhansista todisteista huolimatta, ei haluta tunnustaa ja korjata oppia ja käytäntöjä. Katotilaisuudessa ja muissa sukupuolia erottavissa organisaatioissa edelleen pitäytyminen vanhaan ja virheiden tunnustamattomuus osoittaa järkyttävää kovapäisyyttä, tyhmyyttä ja rakkaudettomuutta.

Myös omassa luterilaisuudessamme on ollut, ja on edelleenkin vallalla rippeitä kreikkalaisesta dualismista, joka vieroksuu ihmisen luonnollista kehollisuutta ja seksuaalisuutta.

Tästä yhtenä esimerkkinä on taas uudestaan lämmitettävä ”Tosi rakkaus odottaa” - liike. Sen tulokset ovat tuoreiden selvitysten mukaan huonoja. Tutkimusten mukaan yhdynnöistä ennen avioliittoa pidättäytyvien suuri enemmistö elää huonomman seksielämän parisuhteessaan ja muutenkin elämässään muihin verraten.  Lisäksi liike on häpeällisesti seksistinen eli sitoumuksia markkinoidaan lähinnä tytöille, heille sopivin kuva- ja värimaailmoin.

Ilmastoon sopimaton pukeutuminen (peittävät vaatteet kuumissa oloissa), läheisyys- ja kosketuskielteisyys kirkkojen piirissä, sukupuolia erottavat koulut ja oppilaitokset, seurakunnissa tanssikielto jne. ovat olemukseltaan samaa erheellistä ja tuhoa tuottavaa seksuaalikielteistä arvotusta ja ajattelua kuin äärisovellutuksena selibaatti kauheine seurauksineen.

Valitettavasti kirkoissa fyysinen yhdessäolo usein sekoitetaan seksuaalisuuteen ja sitä pelätään.

Ihmisten läheisyys, koskettaminen, yhdessä leikkiminen, tanssiminen, halaaminen, hoivaaminen jne. on laajasti todettu olevan monenlaista terveyttä, tasa-arvoa, mielihyvää ja iloa tuovaa, luonnollista ja hyvää toimintaa. Ymmärtäväisten vetäjien rippikouluissa tällaisen kulttuurin viisas soveltaminen on toistuvasti Suomessakin näyttänyt toimivuutensa lämminhenkisen ja rakkaudellisen ilmapiirin tuojana ja luonnollisten läheisyystarpeiden täyttäjänä.

Jos kirkko ja seurakunnat olisivat nykytilanteessa ymmärtäväisiä, ne ottaisivat yhteiskunnassa vastuulleen lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kosketus-, seksuaali-, vuorovaikutus-, tanssi, hieronta-, hoivaamis- yms. läheisyyskasvatuksen.  Uuden lehden kääntäminen deletoisi erheellisen ja monenlaista huonovointisuutta tuottaneen historiallisen läheisyys-, keho- ja seksuaalikielteisen  asenteen.

Näin seurakunnat ja kirkko, omaksi menestyksekseen, myös toistaisivat Jeesuksen oman ihmisläheisen käytöksen esimerkkejä sekä toteuttaisivat hänen asiasta antamia viisaita tasa-arvoiseen yhteisöllisyyteen ja läheisyyteen kannustavia opetuksiaan.