Viime torstaina 24.2. järkytyimme muun maailman kanssa, kun Venäjä aloitti säälimättömän ja brutaalin sotilaallisen hyökkäyksen rauhanomaista naapurimaataan, Ukrainaa kohtaan. Siitä asti olemme seuranneet tapahtumien kehitystä ja olleet hengessä itsenäisyydestään ja vapaudestaan taistelevan Ukrainan kansan rinnalla. Niin on koko muu Eurooppa ja läntinen maailma, mutta valitettavasti vaikkapa talouspakotteet eivät heti pysäytä hyökkääjää.
Savonlinnan alueella elämme vanhalla rajaseudulla eikä nykyinen itärajamme ole kaukana meistä. Se on hyvin lähellä. Olemme halunneet täällä ja koko Suomessa rakentaa rauhaa ja yhteistyötä itäisen naapurimme kanssa. Se on ollut ajoin helpompaa ja ajoin vaikeampaa. Olemme kuitenkin uskoneet, että Venäjä voi kehittyä ja että sen kanssa voimme tehdä ”normaalia” yhteistyötä. Olemme halunneet päästä eroon viime sotien vammoistamme ja peloistamme.
Hyökkäys Ukrainaan paljasti Venäjän johdon mielenlaadun kuten presidentti Niinistö ilmaisi puhuessaan naamioiden putoamisesta. Edelleen on syytä pyrkiä rauhanomaiseen ja yhteistyötä etsivään suhteeseen itänaapurin kanssa, mutta ei nykyisenkaltaisen Venäjän kanssa. Se petti luottamuksemme ja hyvät pyrkimyksemme, se petti koko Euroopan. Onneksi Venäjälle on osoitettu lukemattomien elämänalueiden toimien kautta, mitä mieltä olemme sen rikolliseksi luonnehdittavasta toiminnasta.
Viime päivinä kaupunkimme luottamushenkilöt ovat ottaneet esille yhteistyön itänaapurimme kanssa. Linjana on ollut, että yhteistyölle ei ole hyökkäyksen vuoksi edellytyksiä. Tämä onkin ainoa oikea johtopäätös tässä tilanteessa.
Kun alueellamme halutaan viime vuosien rohkaisevien kokemusten valossa kehittää matkailua ja ottaa tänne vieraita vastaan, voimme kehittää asiaa moneen muuhun suuntaan. Muiden muassa Keski-Euroopan suorista lennoista Savonlinnaan oli jo ennen korona-aikaa alustavia kokeiluja ja suunnitelmia.
Emme halua vihamielisyyttä venäläisiä ihmisiä ja Venäjän kansalaisia kohtaan. Emme voi kuitenkaan olla avoimessa yhteistyössä kenenkään kanssa, joka tukee varauksetta Putinin hallinnon nykyisiä toimia. Kun Venäjän johto ja linja toivottavasti muuttuu, on aika jälleen rakentaa yhteyksiä. Ja on tärkeää tässäkin tilanteessa muistaa rajan takana olevia Karjalan ihmisiä ja muita Venäjän vähemmistökansoja. Turvallisuuspolitiikassa Suomi voi kyyristelemättä rakentaa entistä läheisempää yhteistyötä läntisen puolustusliiton kanssa. – Slava Ukraini! (Kirjoitus julkaistu Itä-Savo-lehdessä Lukijoilta-palstalla pe 4.3.2022)
Toivo Loikkanen, Rovasti, res.upseeri ja vapaan Suomen kansalainen
”Nyt meillä on oligarkkivaihe.
”Oligarkkivaihe tarkoittaa Aurinkokunnan synnyn loppuvaiheen toisiinsa törmäileviä planeettoja. (Mitä on ylhäällä, sitä on myös alhaalla.)
Oligarkkeja ovat Venäjän ja Ukrainan suurliikemiehet, eli hallintomuodon valtaa pitävät jäsenet. ”
Näitä hallitusmiehiä on myös lännessä, mutta heitä sanotaan demoneiksi, koska he hallitsevat meidän ajatusmaailmaa, eli henkeä. Tunkeutuvat pään sisään pitämään kratiaansa eli valtaansa. Siksi näitä henkiä olisi hyvä tutkia, että olenko se minä, vai viedäänkö minua.
Nyt meitä viedään ristiinnaulitsemaan Putinia. Mitä fiksumpi eliitti ihminen TV:ssä, sitä murhanhimoisempi hän on. Jos hän näkisi Putinin roikkumassa ristinpuulla, hän todennäköisesti kävisi vielä sylkemässä päälle, onnellisena.
Tuo on yksi näkökulma, toinen on se, että Ukraina sanotaan, on Venäjän viljavarasto, ja tulevaisuudessa tulemme näkemään lisääntyviä sotia juuri ruokaan liittyen. Jos ruokaa ei jaeta, tai myydään vain samanmielisille, silloin ne, jotka ovat nälkäisiä, tulevat ja ottavat. Tämä on raaka totuus tässä asiassa.
Nyt ei ole kenelläkään aikaa pohtia ylempiä tai laajempia merkityksiä, koska jokaisella on kiire sanoa sitä, mitä on jo sanottu, ja mihin on kotiuduttu. Ja mikä tulle Yhdysvalloista, jossa kaikki on niin hyvin, että useimmilla ei ole vara edes hammaslääkäriin.