Jumala on uskollinen liitossaan

 

Niin kuin isä tai äiti pitää huolta lapsestaan, niin vielä enemmän Jumala pitää huolta omistaan.

Jumalan lapsena saamme turvautua häneen silloinkin, kun isotkin uhkat nousevat eteemme maailmassamme.  Maailman ahdistuksiin meillä on apumme rukouksen ihmeitä tekevään voimaan. Jumalan valtahan on rajaton.

SUNNUNTAI 13.3.2022

2. paastonajan sunnuntai, latinaksi Reminiscere

Rukous ja usko

Päivän introituspsalmi:  Ps. 25:1–10

Jumalan liitto on solmittu Jeesuksen ristin kuoleman uhrissa.  Siinä Jeesus on antanut itsensä koko maailmlan puolesta. Tämä liiton perusta vaikuttaa keskellämme. Alati yhä uudelleen Jumala ojentaa rakkautensa ja hyvyytensä meidän elämämme voimaksi. Saamme tästä vahvistuksen Herran pyhässä ehtoollisessa.

Liiton ateria

Jokaisessa ehtoollisessa meille ojennetaan Jeesuksen sovintotyön lahja. Me nautimme Herran ruumiin ja veren meidän puolestamme uhratun. Meidät lujitetaan liitossamme Jeesuksen, Vapahtajamme,  kuoleman ja ylösnousemuksen tuomaan pelastukseen.

Ehtoollisen liturgiaan kuuluu useampia rukouksia. Aivan sen alussa on eukaristinen rukous.  Sen  vuorolaulussa  pappi kehottaa meitä ylentämään sydämemme Jumalan puoleen ja me vahvistamme ylentävämme sydämemme.

Ylentäkää sydämenne.

Ylennämme sen Herran puoleen. 

Tämä vastaus kuvaa sitä, että tunnustamme Jumalan olevan suuren ja ylistettävän korkean.  Hän ei kuitenkaan ole heittänyt meitä luotaan pois.  Hän on  luonamme vaikka saammekin katsoa häneen ylöspäin.

Psalmissamme on säe, jossa tämä Jumalan kunnian tunnustaminen esiintyy.  Dynaamisen käännöksen mukaisesti se sanoo lauseen varsinaisen asian: Käännymme Herran puoleen.  Hänen edessään puhumme hänelle ja hän ojentaa meille lahjansa.  Kohtaamme hänet kasvoista kasvoihin, uskossa ei näkemisessä.

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.

Mikäli nostamme esille tämän säkeen heprealaisen muotoilun, niin yhteys ehtoollisen liturgiaan tulee näkyviin.  Liturgian ilmaus "Ylennämme sen Herran puoleen", saa nimittäin miltei samanlaisen ilmauksen psalmissamme:

Sinun puoleesi, Herrani, minä ylennän sieluni. 

Psalmimme elää ikivanhassa liturgisessa perinteessä.  Jo Vanhan testamentin liturgisissa aterioissa nostettiin esille sama asia: Nautimme pyhää ateriaa Jumalamme edessä ja hänelle kunniaa tuoden.

Ikuisen Jumalan ikuinen liitto

Jumala on uskollinen liitossaan. Hänen rakkautensa kestää silloinkin, kun ympärillämme kaikki näyttää muuttuvan synkäksi.  Hänen voimansa on rajaton ja siksi mielemme saa olla turvallinen ajan ahdinkojenkin keskellä.

Jumala on ikuinen. Siksi myös hänen uskollisuutensa ja hyvyytensä kestää alati.  Hän rakastaa meitä ikuisella rakkaudellaan.

Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.

Psalmissa uskon perustana on Jumalan oma teko ja voima.  Meidän vastauksemme liittyvät hänen armoonsa ja hyvyyteensä.  Hän antaa anteeksi. Hän poistaa syntimme. Hän auttaa. Hän pelastaa.  Kaikki tämä on valmiiksi tehty Jeesuksessa. Hän on meidän apumme ja ruvamme.  Meitä vahvempien voimienkaan viettelys ei voi horjuttaa meidän luottamustamme Hänen vahvojen käsivarsiensa turvaan.  Tiedämme että hänen suojissaan ollen emme joudu häpeään, vaan meillä on tulevaisuus ja toivo.

Koska Jumala on ikuinen, niin myös luottamuksemme häneen on pysyvää.  Koska hän ei horju, niin häneen turvautuminenkaan ei raukea tyhjiin.

Uskomme voima ei ole meidän oma voimamme eikä myöskään  mielipiteemme inhimillinen lujuus, vaan täyden luottamuksen panemista Jumalamme täydelliseen pelastustekoon Vapahtajamme Jeesuksen täytetyn sovintotyön varassa.

Sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.

 

 

Tässä vielä päivän Psalmi:

Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
  Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
  että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
  Herra, osoita minulle tiesi,
  opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
  Herra, sinä olet laupias, muista minua,
  osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
  Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
  älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
  Hän hankkii sorretuille oikeuden,
  hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

Ps. 25:1–10

 

 

11 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Mitähän varjelee se semmoinen sateenvarjo joka otetaan pois kun alkaa sataa?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Kiitos kommentistasi. Valitettavasti en ymmärrä kysymyksesi tarkoitusta. Mihin vertauksesi kohdistuu?

      Mielestäni olen yllä sanonut, ettei Jumalaan turvautuminen raukea tyhjiin. Omassa ajattelussani miellän tämän niin, että sateen tullessa sateenvarjo avataan, jottei kastu, joten puheenparteesi liittyen vaikeuksien kohdatessa Jumalaan turvautuminen tiedostetaan jopa paremmin kuin tavanomaisemmin kulkevina päivinä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Matias, minulle tuo rukous ei ole itsessään sateenvarjo vaan varjo on se mitä avuksi rukoillaan. Mutta niitä näkyy näkyvän harvemmin kuin vaateita keisarilla Andersenin kuuluisassa sadussa. Ihmiset hukkuvat punaiseen veteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Valitettavasti en edelleenkään ole varma olenko ymmärtänyt sanomasi.

      Aloitetaanpa sanomastasi ”punaisesta vedestä”.

      Tuskimpa tarkoitat tarinaa Keralan punaisesta sateesta 25. heinäkuuta – 23. syyskuuta 2021. En myöskään oleta sinun viittaavan Mooseksen ihmeeseen Egyptissä taikka tehneen kirjoitusvirhettä viitataksesi egyptiläisten sotajoukkojen tuhoon Punaisessa meressä,

      Joten minulle jää mielikuva ruostuneitten vesiputkien aiheuttamasta veden värjäytymisestä, missä kahvia keitettäessä vesi muuttuu vähemmän värjäytyneeksi kuin ennen kahvinkeittimeen joutumistaan.

      Ja otetaanpa sitten käsiteltäväksi mitä -sana avuksi rukoilemisen yhteydessä.

      Yhdistämpä rukousaiheen pyytämisen ehtoollisliturgian muotoutuimiseen runsas tuhat vuotta sitten. Nykyisen Ukrainan kriisin aikana on aihetta rukoilla rauhaa maailman kansojen keskuuteen, myös Ukrainaan ja naapurimaahamme Venäjälle.

      Rauhan rukoukseen tähtäsi myös se liturgian muutos, joka vähitellen tuli käyttöön ensimmäisen vuosituhannen parina viimeisenä vuosisatana. Silloin Jumalan Karitsa hymnin kolmas säe muutettiin muodosta: ”Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä”, muotoon: ”Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha.” ”– dona nobis pacem.”

      Tämän tarkoituksena oli toimia rauhan rukouksena. Jokainen Jumalan kansan kokoontuminen on Jumalan kohtaaminen ja siksi myös rukous maailmanlaajuisesta rauhasta, rauhasta kansojen kesken, rauhasta ihmisten välillä, rauhasta ihmisten ja luomakunnan välillä ja ihmisen sisäisestä rauhasta itsensä kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Erilliseen käsittelyyn otan sitten mitä -sanan teologisesti virheellisen käytön mahdollisuuden.

      Olisi nimittäin sellainen teologinen virhe, etten voi kuvitella sinun sellaiseen päätyneen, että Jumalasta voisi käyttää asioihin tai ajatusrakennelmiin liittyvää mikä -sanaa persoonalliseen Jumalaan viittaavan joka -sanan sijaan.

      Mieleeni tulee Niillas Holmbergin romaanin Halla Helle kuvaus Varanginvuonon markkinoille sijoitetusta dekolonialismin käyttöön tarkoitetusta joiusta, jonka pohjaksi on pantu Laestadiuksen tekstiä, missä papin tilalle on pantu tuuli ja Jumalan tilalle luonto, kirkon tilalle metsä ja perkeleen ja synnin tilalle kapitalismi ja kologialismi.

      Mikäli nimittäin elävä ja persoonallinen Jumala korvataan jollain persoonattomalla käsitteellä, niin kaikki muuttuu.

      Niinpä joku filosofi Bertrand Arthur William Russell, 18.5.1872 – 2.2.1970 eräässä teoksessaan muotoilee jumaluuden eräänlaiseksi korkeimmaksi abstraktioksi kaiken kattavan filosofian rakenteessa. Näin siis elävästä ja toimivasta Jumalasta, maailmankaikkeuden Luojasta ja Ylläpitäjästä tehdään vain luodun maailman ymmärtämisen käsitteiden yksi aste, sen vähiten konkreettiseen todellisuuteen liittyvän abraktion lauseke.

      Tuollaisen rakennelman sortuminen on samaa luokkaa kuin Ludwig Josef Johann Wittgensteinin, 26.4.1889 – 29.4.1951, lausunto hänen matematiikastaan, että tuossa järjestelmässä matematiikka lakkaa olemasta matematiikkaa.

      Niinpä tuollaisessa Russelin 3. jaarlin abstraktiossa Jumalan luova aktiivisuus ja suvereenius jää syrjään. Ei huomata että Herramme itse on Kaikkivaltias, jonka työtä kaikki todellinen olevainen on ja joka alati pitää huolta luomakunnastaan, meidät ihmiset siihen mukaan lukien.

      Viittaat myös Hans Christian Anderseniin, 2.4.1805 – 4.8.1875

      Hän on erinomainen kertoja.

      Tanskaksi hänen teoksiaan voi lukea täältä

      https://tekster.kb.dk/text?f%5Bauthor_name_ssim%5D%5B%5D=Andersen,+H.+C.&per_page=100&search_field=Alt&sort=work_title_ssi+asc

      ja sitä kokoelmaa missä Keisarin uudet vaatteet alkavat sivulta 107 täältä

      https://tekster.kb.dk/text/adl-texts-hcaeventyr01val-root

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ”Ei huomata että Herramme itse on Kaikkivaltias, jonka työtä kaikki todellinen olevainen on ja joka alati pitää huolta luomakunnastaan, meidät ihmiset siihen mukaan lukien.”

      Varsin erikoista etten sanoisi valikoivaa tai huolimatonta tuo huolenpito tuntuu taas kerran olevan. Punaisella vedellä viittasin metaforassani tietysti verivirtoihin, joiden valumista ja valuttamista ei mikään jumalainen varjo ole näköjään nytkään estämässä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ”Erilliseen käsittelyyn otan sitten mitä -sanan teologisesti virheellisen käytön mahdollisuuden.”

      Matias, käyttämäni ’mitä’ sana liittyi metaforisesti käyttämääni sanaan ’varjo’, tarkoittaen sateenvarjoa joka on esine, joten käytin mitä-sana aivan oikein, sillä ’joka’ liittyy henkilöön.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Lukeneisuutesi tuntien ymmärsinkin ettet tarkoittanut Jumalaa, mutta koska en ymmärtänyt ajatustasi sateenvarjosta, niin torjuin puheenvuorossani sellaisten mahdollisuuksien mielekkyyden, johon en odottanutkaan sinun sortuneen.

      Sen sijaan minulle on edelleenkään vaikeata ymmärtää, mikä on sateenvarjovertauksesi varsinainen sanoma.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Jotenkin tajuan sinun puhuvan teodikean ongelmasta. Nostat esille kysymyksen siitä, miksi Jumala salliin kärsimyksen maailmassamme.

      Mielestäni tämä mekanistis-filosofinen tulkinta tulee ongelmalliseksi ihmisen perusolemukseen, ihminen Jumalan kuva, liittyneen syntinlankeemuksen ongelmaan, miksi ihminen tekee pahaa toinen toiselleen.

      Mielestäni sellainen tilanne, missä viimeinen tuomio aikaistetaan ennen Jumalan edeltä katsomaansa ajankohtaa syyllistyy samanlaiseen virheeseen, kuin jos kasvitarhaa perkaava henkilö vetäisikin kaikkien rikkaruohojen mukana myös kaikki viljeltävät kasvit. Tällaisessa tilanteessa koko sato tuhoutuisi. Näin myös mikäli Jumalan tuomio tulisi ”ennen aikojaan” niin lukemattomien ihmisten päätyminen armahdettuina syntisinä Jumalan vanhurskauttamiksi jäisi toteutumatta. Vain Jumala tietää oman toimintansa aikataulun.

      Teodikean ongelmasta on kirjoitettu paljonkin. Tässä yksi lukemattomista aihetta käsittelevistä artikkeleista netissä luettavaksi.

      https://sti.fi/index.php/sti/uutisarkisto2/217-teodikean-ongelma-tahtooko-jumalan-pahaa

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Seppo

      Jos tarkoituksesi oli viitata Ukrainan sotaan, niin mielestäni tässä on hyvä artikkeli naapurimaamme päämiehen lausumien teologisesta sisällöstä.

      https://aamunkoitto.fi/blogi/putinin-teologiaa?fbclid=IwAR1rQ6XFsGmoU7iA-8oTw0Ui8-1WtA2bPPpvj9GmSV6gwoiquENDtQ4DTgM

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25