Luin kesälomallani Antti S. Mattilan kirjaa ”Näkökulman vaihtamisen taito”. Sieltä löytyi seuraava lause: ”Avain ihmisen kohtaloon on hänen kykynsä tulkita uudelleen se, mitä hän ei voi kieltää.” (George Kelly) Kirjan sanoman voisi tiivistää aika hyvin tuohon lausahdukseen.
Jo antiikin Kreikan filosofit pyrkivät näkökulman vaihtamisen avulla kehittämään kykyään säilyttää alati mielentyyneytensä. Esim. Epiktetos sanoi näin: ”Ihmisiä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä.” Ehkä tämä on yksinkertaistamista, mutta ajatus kyllä pohtimisen arvoinen. Suhtautumisemme asioihin on loppujen lopuksi ratkaisevinta, eivät itse asiat. Yleisesti tunnetun esimerkin mukaan lasi voi olla puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi. Tässä näkökulman vaihtamisesta on kyse. Ihminen valitsee näkökulman.
Näkökulman vaihtamista voidaan pitää elämäntaitona, jota kannattaa opetella.
Myös Raamatussa on esimerkkejä tällaisesta elämänasenteesta.
Roomalaiskirjeen 8. luvussa Paavali puhuu nykyisen ajan kärsimyksistä ja luomakunnan huokailusta. Siitä hän siirtyy kristityn toivoon ja kehottaa kärsivällisyyteen. Sitten tulee ihmeellinen näkökulman vaihtamiseen liittyvä sana: ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.” (Room. 8:28)
Elämme aikaa, jolloin Ukrainan sota on tummentanut tulevaisuuden näkymiä. Elintarvikkeiden hinta on noussut. Energiahuoltoa joudutaan järjestämään uudelleen. Ilmastonmuutos seurauksineen on säännöllisesti otsikoissa. Koronakaan ei ole vielä selätetty.
Voimmeko kaiken tämänkin keskellä ajatella, että kaikki koituu parhaaksemme, vai onko se pakoa todellisuudesta? Paavali oli varsin realistinen ajatellessaan tätä elämää. Hän sai kokea monenlaista huolta ja kärsimystä, häntä pahoinpideltiin ja pidettiin vankeudessa. Ja silti hän sanoi nuo sanat. Kristityn ihmisen elämässä kaikki asiat kääntyvät parhain päin, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan.
Vanhan testamentin kertomus Joosefin vaiheista antaa havainnollisen kuvan siitä, mitä tämä oli yhden ihmisen elämässä. (1 Moos. 37 – 1 Moos. 50) Joosefin elämässä oli monia raskaita vaiheita, esim. syyttömänä vankilaan joutuminen. Aikanaan hän kuitenkin sanoi veljilleen: ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” (1 Moos.50:20)
Suomalainen suvi on ollut valoisaa aikaa. Elämässä on kuitenkin myös pimeitä aikoja. Silloin tarvitaan Jumalan sanan lupauksia. Ne synnyttävät elävän toivon siitä, että vaikeatkin asiat voivat kääntyä parhain päin.
Joku on sanonut, että voimme tehdä valintoja, mutta emme aina voi valita valintojemme seurauksia.
Kenties voimme kuitenkin valita, miten suhtaudumme valintojemme seurauksiin. Ja kenties toistenkin tekemien valintojen seurauksiinkin.