Onko aika päivittää käsityksemme seurakunnasta?
22 kommenttia
On aika päivittää uskomme mahdollisemman realistiselle perustalle. Esim. Jeesuksen isä läsitys.
Miten se alku menikään.
Miksi Jeesus meni Getsemaneen, mitä hän pelkäsi siellä, ja miksi ?
Missä oli tarkoitus juoda viiniä kaiken jälkeen, eikö hän mennyt kuolemaan, vai menikö?
Keitä olivat ne sisällä olevat, joita hän tuli viemään ulos, ja keitä ne ulkonaolevat joiden piti päästä sisälle. Oliko kysymys vallankaappauksesta, joka epäonnistui ? Ei tullut kuningasta hänestä.
On selvää Kirkkolaitoksen synnynjuurien olevan kytköksissä halltsijan ja Jeesuksen seuraajien määrän nousun kanssa yhteisessä konsensuksessa päämääristä Ihmisten hallinnassa mikä huipentui Kristuksen seuraajien tulemisesta Rooman valtion uskonnoksi. Minkälaista kauppaa käytiin en tiedä.
Papit odotetusti katsovat asiaa toisin jolloin Kristuksen jokaviikkoinen uudelleen uhraaminen on töistä tärkeintä.
Pekka, mitä tarkoitat tai mihin viittaat sanomalla ”Kristinusko haluaa ilmeisesti keskustelua uskonnon sisällöstä”?
Olen ymmärtänyt, että kristinusko kasvoi erityisesti vainojen(kin) aikana, ennen ”valtiollistamista”. Poliittisen vallantahtoisuuden ja kristillisyyden ”epäpyhä allianssi” on toki tuottanut pahaakin jälkeä, silloin kun kristillisyys on pyritty ”kaappaamaan”. Uudempia esimerkkejä on viime vuosisadan ”herra Adolfin” ajalta – ja nyt Kiinassa, jossa kristinuskoa ”kiinalaistetaan kommunismin hengessä”.
Myöhempiä noitavainoja tutkineet ymmärtääkseni ovat olleet sitä mieltä, että niiden tosisaiallinen motiivi oli useinkin muu kuin uskonto sinänsä. Kaikenlaista toki lienee tapahtunut ns. kristikunnan (miten käsite sitten rajataankin tai määritelläänkin) piirissä, mutta kommentisi kuulostaa hiukan populistiselta.
Hyvä näköala Hannu Vuoriselta, tuo kotien merkitys seurakunnan perusrakenteena. Onhan kodissakin tietty hierakia olemassa. Kasvetaan yhdessä Jumalan tuntemisessa ja sana menee eteenpäin kotien kautta. Sen sijaan kirkon toiminalle on olennaista, se että sanan eteenpäinmeno jopa estyy. Uskovaiset voivat täyttää kirkon ja toimia monissa vapaaetoistehävissä. Tilanne voi näyttää seurakunassa oikein hyvältä, mutta uusia vaan ei tule. Kotiin on helppo kutsua naapureita, joita kirkkoon ei tule. Pelkkä kristillisen kodin ilmapiiri voi puhutella hyvällä tavalla ja vetää mukaan.
Lutherin käsityksen mukaan seurakunta realisoituu sen jäsenten arjen elämässä, kunkin kutsumuksissa, joita on hyvin erilaisia. Sen ohella se realisoituu sanan ja sakramenttien osallisuudessa. Nykyinen jumalanpalvelusyhteisöajatus tai vastaava on hieman ristiriidassa tämän ajattelun kanssa. Siis se, että seurakunta realisoituisi vaan kristittyjen kokoontuessa rukoilemaan ja harjoittamaan hartautta,
Uskonpuhdistajienkaan mielestä kaikki ei mennyt kuin Strömsöössä.
Luther suivaantui Sola Fideksen seurauksista harkiten Wittenbergin jättämistä taakseen. Yleinen välinpitämättömyys lisääntyi, aateliset eivät jalomielistyneet, hyvänteväisyys tyrehtyi, ja yleinen moraalittomuus kasvoi.
Ei ihme kirkkolaitoksilla olleen hieman vaivaa selittää asioita parhain päin. Nyt eletään sitten seurauksissa välttämättömällä harkinnalla.
Kirjoittaja
Hannu Vuorinen
Luterilainen pappi, joka on tauolla, miettien mitä tehdä. Nyt kotipaikka Espoo, lempiprojekti Pilvikirkko.
Hannu Vuorinen kirjoittaa; ”Minua puhuttelee tieto, jonka mukaan varhaiskristillisessä ympäristössä kaikki eivät edes pitäneet kristinuskoa oikeana uskontona, koska heillä ei ollut temppeliä, pappeja eikä uhreja. ”
Tämä pakanallinen tieto on tietysti väärä. Raamatusta saamme lukea, että Jeesus valitsi ja asetti apostolit, jotka sitten valitsivat seuraajansa jne… Kirkko ei ikinä ole ollut ilman pappeja, kastetta ja ehtoollista, hierarkiaa. Seurakunta ei ollut joku villi joukko ilmestysten kanssa, jossa jokainen perustaa uusia yhteisöjä.
Tässä hyvä kuvaus varhaiskirkosta, autenttinen matkakertomus; ” https://www.suomenpatristinenseura.fi/spf12/ (Egeria: Matka Pyhälle maalle (SPF 12).
Ne jotka perustavat uusia kirkkoja, heidän on hyvä kohdata seuraava kysymys;
” Tyydyn tässä toistamaan Tertullianuksen sanat, joilla hän noin vuonna 200 j.Kr. Kärvensi oman aikakautensa harhaoppisia: “Näyttäkööt meille seurakuntiensa alun, avatkoot eteemme luettelot piispoista, jotka seuraavat toisiaan alusta asti niin, että heidän piispoistaan ensimmäisellä on suojelijanaan ja edeltäjänään joku apostoleista tai näihin välittömästi sidoksissa olleista apostolisista miehistä. Tällä tavalla apostolisilla kirkoilla on tapana tallentaa piispainluettelonsa, kuten Smyrnan kirkolla, joka on säilyttänyt perimätiedon siitä, että Polykarpoksen asetti piispaksi Johannes.”
Kirkolla ei ole ikinä unohtunut ekklesian sana perusmerkitys, joka on aina pitänyt sisällä järjestyksen ja hierarkian. Siksi kirkon liturgiaa ja vapaita kokoontumisia ei tule asettaa vastakkain. Näin ei ole ikinä ollutkaan. Kristitty on syntynyt kasteessa, ja heillä on tapana kokoontua ehtoollisen sakramenttien ääreen. Kristikunta ei ole ollut ikinä ilman pappeuden karismaa, tämä on aina muistettu kotihartauksissa, jotka eivät toimi ilman yhteyttä kirkon liturgiaan. Jolla kirkko ei ole äitinä, sillä Jumala ei voi olla Isänä.
Ilmoita asiaton kommentti