Laveata tietä kadotukseen kulkee julkijumalattomien suuri joukko, kun he kieltävät Luojan ja Lunastajan sekä pilkkaavat Raamatun sanaa. Epäuskon hedelmät ovat heissä selvät ja julkiset. Surkeasti voittaa maailmassa alaa tämä kielteinen henki ja ajaa joukoittain väkeä helvettiin. Jumalan käskyjen rikkomista he useinkin pitävät aatteisiinsa kuuluvana hyveenä. Mutta vanhurskaan Jumalan koston päivä koittaa kerran, jolloin sovintoveren polkijat ja käskyjen häpäisijät saavat ansaitsemansa rangaistuksen. Jumalan pitkämielisyyden tähden sellaista menoa kestää vähän aikaa, mutta pian siitä tulee äkkinäinen loppu.
H. J. Pätiälä ja P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 92, Concordia ry, 2021.
Tässä yllä olevassa tekstissä ei nyt ole evankeliumia, mutta sitä voi lukea esim. muista blogeistani. Seurakunnassa tarvitaan tällaistakin lain saarnaa. Raamatun mukaan laki on kasvattaja Kristukseen, että syntien anteeksiantamus kelpaisi ihmisille. Jos ihminen ei näe yhtään syntisyyttään, ei hän tarvitse tai välitä evankeliumistaan. Jeesuksen veren armo on joka tapauksessa aina syntiä suurempi. Toivottavasti kukaan ei jää tästä tekstistä lain alle, vaan pääsee armoon, ja saamme olla armahdettuina armon alla. Jeesus on myös voittanut ja hävittänyt synnin, kuoleman ja helvetin vallan. Edesmennyt pappi Tarvo Laakso laulaa tunnetussa kappaleessaan Krusifiksin juurella, että Jeesus minut pelasti, tiedän hyvin mistä, kauhun kadotuksesta ja tulihelvetistä. Usko sinäkin samoin!
Ihmisen luonto käy vanhaksi, heikkenemistään heiketen; paheet lisäntyvät.
Tunnustuskirjat, s. 202, SLEY, 1948.
Minun uskoni näet ei perusta kastetta, vaan se vastaanottaa kasteen.
Tunnustuskirjat, s. 392, SLEY, 1948.
Jos etsii kontekstia tuolle Pätiälän puheelle niin se oli tarkistuksen mukaan niissä main jolloin erosi kansankirkosta ja sley:stä . Väistämättä tulee mieleen tietty menneisyyden jännite joka kenties seurannut seurakuntaliittoa . Toisaalta se kirkko on Hedbergiläisen perinnön jatke ja toisaalta oman historian kautta syntynyt eriytyminen tai varovasti sanoen eristäytyminen , joka ei ole hedbergiläisen teologian hedelmää ja kirkko jäänyt pieneksi . Tietysti tämä ei ole näin helposti selitettävissä mutta sellainen ajatus nousi mieleen kun jokainen kantaa mukanaan menneisyyttä . Pätiälä näki kansankirkon luopumuksen ja monien lupaukset lähteä ”ulos leiristä” ei kuitenkaan toteutuneet vaan vain pieni joukko lähti , niin jotain kaikuja kenties on tuossa tekstissä niistä tunnelmista .
Pätiälä kirjoittaa samassa kirjassa: ”Kun tutkimme esim. evankelisluterilaista kansankirkkoamme, niin ei ole alettava siitä, minkälaisia kirkon papit tai jäsenet yleensä ovat, vaan on otettava ensiksi huomioon se, että kirkkomme oppi, sen tunnustus sitoo meidät ehdottomasti uskomaan ja seuraamaan Raamatun sanaa. Luterilaisen kirkkomme ja sen Tunnustuskirjain muodollinen periaate on se, että Pyhä Raamattu on ihmisen uskon ja elämän korkein ohje, jonka mukaan kaikki opit ja elämä on arvosteltava, siis RAAMATUN YKSINOMAINEN ARVOVALTA. Kun kirkkomme perustus on näin luja, niin saamme ja meidän tulee vapaasti ja tarmokkaasti tehdä työtä kirkkomme piirissä Kristuksen seurakunnan levittämiseksi maan päällä. Me emme saa kirkkoamme hylätä sen kuolleitten jäsenien tähden. Jos taas näemme sen johdossa tai ulkonaisissa järjestyksissä epäkohtia ja inhimillisiä erehdyksiä, niin pyrkikäämme niitä korjaamaan, hylkäämättä niitten tähden itse kirkkoa. Jos joku kohta kirkossa on Jumalan sanaa vastaan, niin olkoon omatuntomme sidottu Jumalan sanaan eikä siihen sääntöön.” (s. 73-74).
Teksti osoittaa kuinka vakavasti ja uskollisesti kirjoittaja (Pätiälä) pyrki rakentamaan ´kansankirkkoa´ sisältäpäin, hajaannusta karttaen. Muutamaa vuotta myöhemmin ja uskonnonvapauden tultua voimaan hän kuitenkin Raamattuun ja Luterilaisiin Tunnustuskirjoihin sitoutuvien periaatteidensa kautta päätyi omassatunnossaan ´tunnustuskirkollisuuden´ linjalle, ollen näkyvin vaikuttajahenkilö 20-luvulla syntyneiden itsenäisten tunnustuskirkkojen (Seurakuntaliitto ja STLK) syntyvaiheissa. (toim. huom.). S. 74.
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, Julkaisijat: Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Concordia ry ja Loimaan evankelinen kansanopisto, 2021.
”Jos taas näemme sen johdossa tai ulkonaisissa järjestyksissä epäkohtia ja inhimillisiä erehdyksiä, niin pyrkikäämme niitä korjaamaan, hylkäämättä niitten tähden itse kirkkoa.” (Pätiälä)
Kirkkokansa-järjestöt kehottavat jäseniä pysymään myös evlut kirkon jäseninä. Olen ymmärtänyt, että LHPK:n jäsenistä myös suuri osa on edelleen Suomen evlut kirkon jäseniä, vaikka yhteys evlut kirkkoon on jo katkennut? LHPK ei kaiketi enää osaa edes odottaa, että katkennut yhteys voisi korjautua. Kirkkokansa-järjestöt elättelevät vielä toivoa. Yhä useammat evlut tunnustukseen sitoutuvat kristityt ovat kuitenkin evlut piispojen linjausten ja omantuntonsa kamppailujen jälkeen tehneet ”Pätiälät” tai ”Tiililät”.
Toisaalta jotkut ovat tehneet ’Teinoset’ tai ’Ambrosiukset’.
Kirkon maallistuminen ei ole vakuuttanut kansaa Ruotsissa: ”Ruotsin kirkossa historiallinen rajapyykki – luterilaisten osuus väestöstä alle 50 prosenttia.(Uutiset Jussi Rytkönen, Kotimaa – 08.09.2026 07:50)
Mitä Ruotsi edellä sitä Suomi perässä. Pätiälä ja Tiililä olivat omana aikanaan huolissaan. Tänään ei enää olla huolissaan Raamatun arvovallasta tai luterilaisesta tunnustuksesta. Media on toitottanut jo vuosia Raamatun olevan täynnä sotkua, vääristelyjä ja virheellisiä käännöksiä. Media jakaa tuomioita ja päästää syytöksistä. Media nostaa sankareita, iloitsee iloitsevien ja itkee itkevien kanssa. Piispat nauttivat kansan ja median suosiota. Kansa eroaa kirkosta siitä huolimatta.
Mielestäni on järkyttävää, että Ruotsin kirkkoon kuuluu näin monta kastamatonta jäsentä. Tai että kirkkoon on voinut liittyä ilman kastetta.
Tämän vanhan käytännön seurauksena kirkon sisäisissä arvioissa (esimerkiksi vuonna 2002) arvioitiin, että Ruotsin kirkolla oli noin puoli miljoonaa kastamatonta jäsentä. Google AI.
Ruotsin kirkon lähetystyö on muuttunut perinteisestä lähetystyöstä enemmän kehitysavuksi eli kehitysyhteistyöksi. Tämänpuoleiset asiat ovat tulleet heillä tärkeämmiksi kuin tuonpuoleiset.
”Media on toitottanut jo vuosia Raamatun olevan täynnä sotkua, vääristelyjä ja virheellisiä käännöksiä.” Miten kirkon tulisi tähän vastata? Onko viisasta väittää sinnikkäästi, että Raamattu on täydellisen selkeä, tosi ja virheetön? Ei ole kovin vaikeaa kumota tällaiset väitteet. Pidän parempana keskittymistä siihen, mikä on Raamatun keskeinen sanoma: ilmoitus ihmisiä rakastavasta armollisesta Jumalasta, joka tuli Pojassaan itsekin ihmiseksi. Raamatun inhimillisyyden myöntäminen korostaa Jumalan jumalallisuutta.
Täytyy ottaa huomioon myös Raamatun oma todistus itsestään:
Psalmit:
119:160 Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Johanneksen evankeliumi:
17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
Psalmit:
12:7 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.
2.Samuelin kirja:
7:28 Ja nyt, Herra, Herra, sinä olet Jumala, ja sinun sanasi ovat todet.
Sananlaskut:
30:5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
1.Timoteuksen kirje:
1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
1.Timoteuksen kirje:
4:8 Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.
4:9 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen.
Martti,
Raamatun Jumala on armollinen Jumala, Aamen! Siitä olen samaa mieltä. Sanoma armollisesta Jumalasta on turvani ja linnani.
Ehdotuksesi mukainen ajatus riisuu Raamattua kuitenkin rajusti. Jos kaikki muu otetaan pois, niin miksi pitäisi uskoa ilmoitus Jumalan ihmisiä rakastavasta armollisesta Jumalasta, joka tuli Pojassaan itsekin ihmiseksi? Eikö sekin ole keksittyä ja vääristeltyä? Mikä siitä vakuuttaa? Media, vai erityinen tähdenlento?
Tätä on julistettu Ruotsin kirkossa. Ruotsin kirkolle riittää Joh 3:16, Isä meidän -rukous ja sateenkaarilippu. Uskontunnustus voidaan lukea miten sattuu, ettei kukaan loukkaantuisi. Isä Jumala ei ole Isä, vaan jotain muuta? Kastetta ei tarvita kirkon jäsenyyteen. Kansa on äänestänyt jaloillaan. Meillä Suomessa on menossa sama kehitys, tosin ”laukka” on jonkin verran hitaampi kuin naapurissa. Kansa ei ole tyhmä. Ruotsissa kansa on ”äänestänyt jaloillaan”, Äänestyksen tulos on luettavissa kirkon tilastoista.
Tästä olemme varmaan samaa mieltä:
Raamatun punainen lanka
Raamattu koostuu eri aikoina kirjoitetuista ja eri tyylisistä teksteistä, mutta niistä löytyy punainen lanka, Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan. Jumala loi ihmisen rakkautensa kohteeksi, ilmoitti tahtonsa, lupasi lähettää pelastajan syntiin langenneelle ihmiskunnalle, toteutti lupauksensa lähettämällä Jeesuksen ja huolehtii myös maapallon ja ihmiskunnan loppuselvittelystä.
Leif Nummela
Kristus on kauttaaltansa Pyhään Raamattuun käärittynä aivan kuin ruumis vaatteeseen.
Luther, Kirkkopostilla II, s. 19, SLEY, 1942.
”Täytyy ottaa huomioon myös Raamatun oma todistus itsestään.” Ovatko nuo todistuksia Raamatusta vai Jumalasta? Näen merkittävän eron. ”Kristus on kauttaaltansa Pyhään Raamattuun käärittynä aivan kuin ruumis vaatteeseen.” Emmehän me usko Kristuksen vaatteisiin vaan häneen itseensä.
”Ehdotuksesi mukainen ajatus riisuu Raamattua kuitenkin rajusti.” Jos Raamatulle on puettu sellaisia ’päällysvaatteita’, jotka eivät sille kuulu, niitä tulisikin riisua. Lutherkin taisi varoittaa tekemästä Raamatusta epäjumalaa.
Onhan selvää, kun puhutaan Jumalan sanasta, että se tarkoittaa Raamattua.
Johanneksen evankeliumi:
2:22 Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.
”Jos Raamatulle on puettu sellaisia ’päällysvaatteita’, jotka eivät sille kuulu, niitä tulisikin riisua.”
Väärät ”päällysvaatteet” ovat mielestäsi Raamatusta riisuttu? Suomen kirkon kirkkopoliittiset/hallinnolliset ratkaisut riisuvat edelleen vääriä ”päällysvaatteita”? Riisuminen jatkuu. ”Kirkon maallistuminen ei ole kuitenkaan ole vakuuttanut kansaa Ruotsissa: (Uutiset Jussi Rytkönen, Kotimaa – 08.09.2026 07:50).”
Martti, mitä mahtaa maallistuminen tarkoittaa Jussi Rytkösen uutisessa?
”Emmehän me usko Kristuksen vaatteisiin (Raamattuun) vaan häneen itseensä.”
Ongelmaksi jää se, että nimenomaan Raamatussa on erityinen ilmoitus Jeesuksesta Kristuksesta. Sitä ei ole muualla. Mikä otetaan, mikä jätetään? Miksi pitäisi uskoa siihen, että Kristus on elävän Jumalan Poika? Ensimmäinen tai jotkut ensimmäisistä epäilyksistä on esitetty jo ajat sitten; Ei neitsyt voi synnyttää, ei Jumala voi syntyä ihmiseksi?
Ratkaisu näihin on sanasta luopuneelle kirkolle helppo: ”Usko niinkuin haluat sen verran kuin sinun uskollesi on mahdollista”. Raamattu ei opeta näin, ei myöskään Kirkkauden Herra, Jeesus Kristus.
”Lutherkin taisi varoittaa tekemästä Raamatusta epäjumalaa.” Voisitko antaa tarkan lähteen, missä Luther sanoisi näin?
”Jos esimerkiksi teemme kyseenalaiseksi sen, että pyhä Raamattu on Jumalan oma, erehtymätön sana, silloin ei Jumala sanassaan ratkaise, mikä on kristillinen oppi, vaan teologiaa harjoittava inhimillinen minä.”
(Luvussa 19. Teologia ja järjestelmä). Franz Pieper, Kristillinen dogmatiikka.
”Yksimielisyyden ohje” lainaa Lutheria:… ”Jumalan sana ei valehtele eikä petä” (Tunnustuskirjat, s. 443, 1990).
Jacob A. O. Preus, Toinen Martti, Martin Chemnitzin elämä ja teologia, s. 183, Concordia ry, 2022.
Arvasin, että kommenttini nostaa tällaisen vastalauseiden aallon. Se kuitenkin kohdistuu väärään suuntaan. En tarkoita Raamatun ilmoitusta kolmiyhteisestä Jumalasta. Viittasin raamattukritiikkiin, joka puuttuu Raamatun edustamaan antiikin ihmis- ja maailmankäsitykseen. Raamatun erehtymättömyys ei ole luonnontiedettä. Sanainspiraatioon pitäytyvät fundamentalistit ja kreationistit antavat kirkon vastustajille vain turhan pätevät aseet käsiin.
Tässä on vaihtoehto historiallis-kriittiselle raamatuntutkimukselle:
”Historiallis-dogmaattinen raamatuntutkimus (tai laajemmin historiallis-dogmaattinen lähestymistapa) viittaa sellaiseen Raamatun tulkintaan ja tutkimukseen, jossa tekstiä tarkastellaan ja selitetään kirkon virallisen opin eli dogman kautta, sitomalla historialliset havainnot uskonnollisten opinkappaleiden viitekehykseen.” (Google AI).
Historiallis-dogmaattinen näyttäisi olevan oikeusfilosofinen lähestymistapa. En löytänyt viitteitä siitä, että käsite liittyisi teologiaan.
Laita hakusana historiallis-dogmaattinen raamatuntutkimus Googlen tekoälyyn.
Kristittyjen keskuudessa näet täytyy ennen kaikkea olla pätevää ja varmaakin varmempaa, että pyhä Raamattu on hengellinen valkeus, aurinkoakin paljon kirkkaampi, varsinkin niissä asioissa, jotka kuuluvat autuuden asiaan tai jotka ovat tärkeitä tietää.
Martti Luther, Sidottu Ratkaisuvalta, s. 80, SLEY, 1982.
Tekoäly sepittää sellaisen vastauksen, jonka se arvelee miellyttävän. Se ei aina ole totta.
Raamattukritiikki, pyhän kirjan kokonainen tai osittainen hylkääminen, on levittänyt jo meidänkin maassamme paljon turmiota. Se saastuttaa ihmisten omattunnot ja vieroittaa ne elävästä Jumalasta. Se alkaa yhä selvemmin esiintyä uskonnollisissa kirjoissa, vieläpä Jumalan sanan julistuksessakin. Sen tähden tulee jokaisen varoa, ettei joudu eksytyksen pauloihin.
H. J. Pätiälä, P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 13, Julkaisijat: Suomen evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Concordia ry ja Loimaan evankelinen kansanopisto, 2021.
Raamattu ei voi raueta tyhjiin. Joh. 10:35.
”Raamattukritiikki, pyhän kirjan kokonainen tai osittainen hylkääminen, on levittänyt jo meidänkin maassamme paljon turmiota.” Kritiikki ei ole Raamatun hylkäämistä. Se on pikemminkin arvostavaa kiinnostumista. Se on sen tutkimista, milloin ja missä tilanteessa kirjoitukset ovat syntyneet, kenelle ne on kirjoitettu ja missä tarkoituksessa. Jos jotain halutaan hylätä, se on Raamatun kritiikitön ja pinnallinen lukeminen ja ymmärtäminen siis Raamatun väärinkäyttö.
”Mitä tulee tilalle, jos kirkko haluaa hylätä meidät” – Kirkkokansan liitto perusteilla
Uutiset Niilo Rantala – 11.09.2026 14:15
Niin, hylkääkö kirkko? Väärät päällysvaatteet konservatiivien Raamatussa?
”Se on sen tutkimista, milloin ja missä tilanteessa kirjoitukset ovat syntyneet, kenelle ne on kirjoitettu ja missä tarkoituksessa.” Tätähän kaikki haluavat selvittää.
Mutta Raamattu ei kuitenkaan ole tavallinen kirja kirjojen joukossa, vaan se on kirjojen kirja. Niin kuin Erkki Ranta sanoo, se että Raamattu on Jumalan sana, se on ennakkolähtökohta uskovaiselle. Emme voi hylätä Raamatussa olevaa opetusta ja kristillistä oppia.
”Jos Raamatulle on puettu sellaisia ’päällysvaatteita’, jotka eivät sille kuulu, niitä tulisikin riisua.” Onko Kristuksen opetus miehen ja naisen välisestä liitosta myös päällysvaate, joka olisi syytä riisua? Ruotsi on edelläkävijä?
”RUOTSIN kirkolliskokoukseen on tänä syksynä tulossa aloite omantunnonvapauden poistamiseksi papeilta, jolloin kaikkien pappien olisi suostuttava vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä on epäilemättä monien pitkän tähtäimen tavoitteena Suomessakin, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi on edettävä askel kerrallaan.” (Satakunnan Kansa 11.9. Juha-Lassi Tast)
Etenee, kuten edesmennyt, rovasti Anssi Simojoki ”profetoi muinoin” :
”Suomeen palattuani v. 2009 havaitsin myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon muuttuneen vielä paljon nopeammin ja perusteellisemmin, kuin olin ennustanut Ilkko I- ja Ilkko II-seminaareissa vuosina 1980 ja 1982. Olin mm. sanonut, että naispappeuden jälkeen vuorossa on homoseksualismin tuominen kirkkoon aivan samanlaisella mielivaltaisella Raamatun selittämisellä kuin naispappeuskin. Sanani saivat muuten aina niin hillityn arkkipiispan menettämään malttinsa ja
äänensä korottaen vakuuttamaan, että mainituilla asioilla ei ole mitään yhteyttä toistensa kanssa. Hän piti puheenvuoroani sopimattomana. Valitettavasti olin ollut oikeassa ja arkkipiispa väärässä. Harhaoppien kanssa kirkkoon oli historiasta tuttuun tapaan pystytetty jo 1980-luvulla virkakieltojärjestelmä sekä myöhemmin myös ordinaatiosulku suojelemaan kirkon valtaa pitäviä oikeauskoiselta luterilaiselta papistolta.
”Naispappeuden jälkeen vuorossa on homoseksualismin tuominen kirkkoon.” Naiset ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet kirkossa. Nyt heille on annettu lupa olla, näkyä ja kuulua. Kirkkoon ei siis ole tuotu mitään vaan on avattu silmät näkemään, että kirkko on muidenkin kuin mustiin pukeutuneiden miesten.
”Naiset ja sukupuolivähemmistöt ovat aina olleet kirkossa. Nyt heille on annettu lupa olla, näkyä ja kuulua.”
Naisilla ja sukupuolivähemmistöillä on ollut aina lupa olla kirkossa 2000 vuotta. Erillistä lupaa ei ole tarvittu, eikä tarvita. Uutta tulevaisuudessa on kieltää Suomen evlut kirkossa ehtoollisen vietto sille seurakunnalle, joka pysyy ns. vanhan viran kannalla. Arkkipiispa Luoman ensimmäinen virallinen tehtävä piispana oli kieltää nuorten ehtoollisen vietto Maata Näkyvissä- tapahtumassa Turussa. Piispa Luoma on kertonut tulleensa valituksi piispaksi konservatiivien äänillä. Tätä on kirkollinen demokratia. Yksi mies on pantu paljon vartijaksi?
Ruotsi on aina ennakoinut Suomen kirkon linjauksia. Edellä on kuvaus siitä, mihin suuntaan olemme menossa. Pastori Anssi Simojoki oli näkijä, joka oli oikeassa.
Juha-Lassi Tast jatkaa: EDELLÄ OLEVASSA KOMMENTISSA TÄLLÄ BLOGILLA (Satakunnan Kansa 11.9.) : ”Radikaalit uudistajat pyrkivät saamaan riittävän suuren enemmistön kirkolliskokoukseen, jotta kirkon vuosituhantinen oppi avioliitosta saadaan vihdoinkin kumotuksi. Tämän jälkeen olisi mahdollista kohdistaa kovempi paine Raamatun avioliitto-opetusta puolustaviin, sillä toistaiseksi tällaiset papit ovat voineet nojata siihen, että kirkolliskokous ei ole luopunut avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.”
Näin prosessi etenee, halusimme sitä tai emme. Tämä on kaukana siitä, mitä luomiskertomuksessa kerrotaan, ja minkä Kirkkauden Herra, Jeesus Kristus evankeliumeissa vahvisti.
”Naisilla ja sukupuolivähemmistöillä on ollut aina lupa olla kirkossa 2000 vuotta.” Niin on ollut, kunhan ovat pysyneet näkymättömissä ja pitäneet suunsa kiinni.
Jumalallisena Raamattu on Pyhän Hengen innoittama. Pyhä Henki on ohjannut myös Raamatun kirjoitusten muodostumisen kokoelmaksi (kaanoniksi). Siinä on kaikki se, minkä Jumala on halunnut ilmoittaa itsestään ja ihmisen pelastumisesta. Se kertoo Jumalan teoista, ja siinä puhuu itse Jumala. Sellaisena Raamattu on luonteeltaan yliluonnollinen ja ihmeenomainen, eikä sitä voi selittää pelkästään inhimillisellä järjellä. Varsinaisesti se avautuu vain uskosta käsin Pyhän Hengen avulla.
Vaihtoehto kirkon parhaaksi, Suomen teologisen instituutin vuosikirja 1990, s. 37, SLEY, 1990.
”Sellaisena Raamattu on luonteeltaan yliluonnollinen ja ihmeenomainen, eikä sitä voi selittää pelkästään inhimillisellä järjellä.” Raamattu on kuitenkin paljon muutakin kuin ’sellainen’. Kirjoitusten pitäminen sanasta sanaan Hengen ilmoittamana johtaa umpikujaan. Kun niitä selitetään perusteellisesti inhimillisen järjen avulla, kirkastuu myös se, mikä on ihmeellistä ja selittämätöntä.
Järki on luontaisesti ristiriidassa uskon kanssa (Luuk. 24:25, 1. Kor. 2:14). Sen takia se on vangittava kuuliaiseksi Kristukselle (2. Kor. 10:5).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 96, Concordia ry, 2023.
Luukkaan evankeliumi:
24:25 Niin hän sanoi heille: ”Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
1.Korinttolaiskirje:
2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
2.Korinttolaiskirje:
10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.
”Järki on luontaisesti ristiriidassa uskon kanssa.” Ilmaisisin noiden lainattujen jakeidenkin perusteella asian toisin. Ristiriidan sijaan puhuisin kykenemättömyydestä. Usko ei ole järjettömyyttä. Se on järkeilylle käsittämätöntä. mikä on eri asia.
”Se on järkeilylle käsittämätöntä.” Sitä varmaan Chemnitzkin tarkoittaa. Raamatuntutkimuksessa järki on hyvä renki, mutta huono isäntä. Emme voi ikään kuin ylhäältä käsin mestaroida Raamattua. Olkaamme Raamatun nöyriä oppilaita.
Lhpk on itsenäinen kirkko ja suurin osa jäsenistä on minun mielestä vain lhpk jäseniä, kaksoisjäsenyys on tietysti erikoinen ratkaisu vaikka sitä lähinnä tukee sama tunnustus . Ei kirkko ole mihinkään toiseen kirkkoon haikailemassa . Kirkkokansan herätysliikkeet tietävät lähdön koittavan ja ovat siihen varautuneet omalla pappiskoulutuksella ja rikkovat kirkkojärjestystä avoimen rohkeasti ehtoollisen viettoon liittyvässä asiassa . Sley on ainoa joka vielä jaksaa puhua kansankirkkoon kuulumisen puolesta . Sley on selvästi isoin näistä järjestöistä ja eniten pelissä . Tässä kuussa piispat on koolla ja sieltä voi odottaa jotain varoituksen tapaisia asioita ennen kuin pappisooikeuksia aletaan pois ottamaan . Kaikki pienet herätysliikkeet olisivat mielestäni jo kypsiä lähtemään mutta sley tahtoo olla , ainakin johtoryhmän ilmoitusten mukaan . Sisäinen paine kasvaa herätysliikkeiden sisällä , kun ihmiset haluaisivat messuyhteisöjä eri puolille suomea ja sley parikymmentä on aika harva verkosto Suomeen .
Dosentti Matti Myllykoski(!) minulle aikoinaan Uuden Testamentin kreikkaa Helsingin yliopistossa opettaessaan sanoi kreikankielisen sanan σωτήρ ”sooter”, Pelastaja, esiintyvän koko UT:ssä vain yksikössä eikä lainkaan koskaan monikossa (esim. Pelastajat). Siten UT tuntee vain yhden Pelastajan eli Vapahtajan, joka siis on Jeesus Kristus, hän sanoi. Sanasta tulee myös sana soteriologia eli Raamatun pelastusoppi. Nämä tällaiset opetukset ovat todellisia helmiä opiskeluajoilta!
Varmana laulaa Herrasta saan, joka on suuri rakkaudessaan. Hän minut osti kuolemallaan, periä taivaan kerran mä saan. Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ikuisesti. SK 356:1.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. Gal. 2:21.
Ei mikään, mitä ihminen tekee, riitä sovittamaan syntejä. Vanhurskaus ei ole töistä, ei sen tähden, ettei Jumala mitään töitä vaadi, vaan sen tähden, etteivät ne riitä. ”Hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta.” (Ps. 49:9) Jumala ei tee mitään myönnytyksiä. Sen tähden hän on antanut Poikansa. Mitä velkoja vaatii, sen takaaja on maksanut. Sehän on suuri armotyö. Älkäämme Jumalaa moittiko siitä, että hän on niin hyvä. Saattaa olla nöyryyttävää saada elämä armosta, mutta kun on kuolemaan tuomittu, niin tavallisesti sellainen lahja kuitenkin mielellään vastaanotetaan. Niin Filippin vanginvartijakin teki. Ei siinä ollut aikaa viivytellä. Kuolema oli ovella. Hän uskoi sanan, antoi kastaa itsensä ja koko perheensä, riemuiten siitä, että hän koko perheineen uskoi Jumalaan. (Apt. Teot 16:25-34)
A. W. Almqvist, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Uskolla on voitettava synnin ja kuoleman kauhistukset rohkaisemalla sydämiämme Kristuksen tuntemuksella ja pitämällä mielessä, että meille annetaan anteeksi Kristuksen tähden ja lahjoitetaan Kristuksen ansiot ja vanhurskaus, niin kuin on kirjoitettu Roomalaiskirjeen 5. luvussa: ”Uskosta vanhurskaiksi tulleina meillä on rauha.” (Room. 5:1).
Tunnustuskirjat, s. 207, SLEY, 1948.
HEIKOISSA VÄKEVÄ
Kovin on vaivainen joukkue taivainen.
Päältäpäin katsoin ei pröystäile natsoin.
Rukous aseenaan. Lisäksi hallussaan
Jumalalta on avainten valta:
Julistaa anteeksi sinunkin syntisi.
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 45.
Raamattu on kuin tähtitaivas. Se, joka vain nostaa silmänsä maan pimeydestä, näkee kohta nuo kaikkein suurimmat, loistavat tähdet ja linnunradan, joka ympäröi taivaankantta. Totuttuaan valoon silmä näkee tähtiä yhä enemmän. Lopulta näyttää jopa koko taivaan sini olevan tulvillaan valoa. Samalla tavoin Raamatusta osuvat lukijan silmään ensin nuo loistavat, mahtavat lauseet, joiden merkitys on kiistämätön ja joita ei voi ymmärtää väärin. Mitä pidemmälle sitten lukee tuon ensimmäisen valon rohkaisemana, sitä useammat lauseet tulevat selviksi ja kirkkaiksi. Lopulta emme näe enää yksinomaan totuuden kirkasta linnunrataa taivaalla, vaan meidät valtaa aavistus ja mielemme ylentää selvä, tietoinen täydellisen harmonian tajuaminen.
Wilhelm Löhe (1808-1872), Jumalan puutarha, s. 52-53, SLEY-Kirjat Oy, 1983.