Vähän on tarpeen

Olen jäämässä pian vuosilomalle ja sen jälkeen eläkkeelle.

Johan sitä tuli oltua pappina yli 40 vuotta. Pappeus säilyy, virka ei.

Joku kysyi, mitä jättäisin nuoremmille henkiseksi perinnöksi. Hän varmaan toivoi jotakin hyvin syvällistä ja pitkään pohdiskeltua.

Enpä tiedä. Paperinmakuista tai harvojen ymmärtämää en halua lausua.

Enemmän uskon olevani tässä Lutherin linjoilla, joka lupasi kaikki kirjansa poltettaviksi, kunhan jätetään Katekimukset ja Sidottu ratkaisuvalta.

Samaan tapaan huomaan, että elämä opettaa keskittymään olennaiseen. Mitenkään laajempaa tai syvempää tietämistä väheksymättä huomaan miettiväni usein kristinuskon peruskysymyksiä. Vaikkapa p. Anselmin kanssa sitä, miksi Jumala tuli ihmiseksi.

Paavali halusi tuntea vain Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna.

Ei siihen ole paljon lisäämistä. Jos nyt kuitenkin se, että pidetään välit kunnossa myös ihmisten kesken. Ainakin jos se meistä riippuu.

 

3 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Yksi vanha kirkkoherra antoi työnsä jatkajalle neuvon. Kun tämä jotain sellaista kovasti pyyteli. ” kun menet johonkin taloon, jossa tarjotaan kääretorttua. Älä ota reunimmaista palaa…… Se on kuiva.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Ethän kuitenkaan jää tältä palstalta eläkkeelle, toivottavasti?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marja-Sisko Aalto sanoo:

    Ette te minusta niin vähällä pääse…

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Marja-Sisko Aalto

    Pappi, rovasti, kirjailija, entinen kirkkoherra Imatralla ja sitten tuomiokapitulin notaari Kuopiossa, nyt eläkemuorina. Ihmisen ja uskon puolesta. Sattuneesta syystä sydämellä monet asiat, vaikkapa eri tavoin siipeensä saaneet ihmiset. Vapauteen Kristus vapautti meidät!