Vähän kasteesta
Eräs mies oli kastettu kuusi kertaa. Hänet oli ilmeisesti kastettu aina uudestaan, kun hän oli vaihtanut seurakuntaa. Hän ei siis ollut vain uudestisyntynyt, vaan myös kuudestisyntynyt. Pientä huulenheittoa vakavalla asialla. Mitä te bloggaajat ja kommentoijat ajattelette tällaisesta määrästä kasteita? Minusta tämä on pyhän kasteen halveksimista ja jalkoihin tallaamista.
Luin esim. muistaakseni Billy Grahamin elämänkerrasta, että hänet on kastettu kolme kertaa. Amerikassa tällainen taitaa olla yleisempää kuin Suomessa.
Raamattu kuitenkin sanoo: "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste." (Ef. 4:5)
81 kommenttia
Ei ole mitään näyttöä siitä, että lapsi ei voisi uskoa, vaan päinvastoin. Ne, jotka vievät lapsen kastettavaksi uskovat, että Jumala toimii kasteessa Sanansa kautta lupauksensa mukaisesti, samoin tekee toivottavasti kasteen suorittaja. Mutta vaikka he eivät uskoisikaan, se ei turhenna kastetta, koska se perustuu Jumalan Sanalle ja käskylle. Jumala toimii joka tapauksessa. Siksi että me ihmiset emme voi rajoittaa Jumalan toimintaa.
Minusta tässä on kyse siitä, että ihmiset eivät todellakaan käsitä että Jumala on pyhä ja kaikkivaltias. Minun epäuskoni tai epäilykseni eivät voi ikinä mitätöidä Jumalan sanaa. Jos kastettu ei usko, hänelle julistetaan lakia ja evankeliumia, jotta usko syntyisi/tulisi/uudistuisi. Ei tarvita uutta kastetta, vaan usko!
Tähän debattiin voisi varmaan käyttää tuntikausia…
Risto K:lle totean, että muun muassa evankeliointiin eri tavoin panostanut anglikaani Michael Green nosti omassa kastekirjassaan joskus 1990-luvun alussa esiin jokseenkin samat kysymykset kuin Mika. Ne olivat sielunhoidossa kohdattavia ongelmia. Yhdistävänä tekijänä oli, että kasteella on käyty useita kertoja kun ei ole saatu opetusta, ei olekaan oltu tarpeeksi uskovia, kastehetken tunnelma on tehnyt saadun kasteen omassa mielessä epävarmaksi jne. On niitäkin lapsina kastettuja, jotka ovat käyneet uskovien kasteella yksinkertaisesti siksi, että haluavat toimia eri yhteisöihin kuuluvien kristittyjen parissa, ”olla juutalaisia juutalaisille ja kreikkalaisia kreikkalaisille”.
Siitä, kastoivatko jo apostolit lapsia, voidaan perustellusti olla eri mieltä koska lähdeaineisto ei anna asiaan yksiselitteistä vastausta. Tästä EI kuitenkaan seuraa, että varhaiskirkon kasvaessa yleistynyt lapsikaste olisi Jumalan tahdon tai kristillisen uskon vastainen. Varsinkin, koska varhaisen kirkon todistus on lapsikasteelle myönteinen ja kirkkoisien opetus kasteen välittämistä pelastuslahjoista on runsas. Meidän kannattaa myös huomata, että sellaiset meille itsestään selviltä tuntuvat keskeiset uskonopin kohdat kuin oppi Pyhästä Hengestä, syntioppi, kolminaisuusoppi ja jopa Uuden testamentin kaanon muotoutuivat asteittain satojen vuosien aikana, mutta ei todellakaan mielivaltaisesti.
Joka tapauksessa on niin, että luterilainen kansankirkkomme on laiminlyönyt uskon tunnustamisen ja parannuksen tekemisen opetuksen. Siirtymäriitin, lapsen ensimmäisen juhlan ja kauniin perhejuhlan pohjalta on kovin vaikea (vaikkakaan ei mahdotonta, jos halua on) nostaa yhtäkkiä esille jakamattoman vanhan kirkon jämptiä linjausta: me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi.
Voin kyllä 25 vuoden kokemuksella arvioida, että jos toimittaisin kasteen karoliinisen kirkkokäsikirjan mukaisesti, päätyisin pian piispan puhutteluun ja median myllytykseen…
Mika,
Kirjoitat: ”Luin esim. muistaakseni Billy Grahamin elämänkerrasta, että hänet on kastettu kolme kertaa.”
Ei ole sopivaa perustella ”muistaakseni”-väittämällä Grahamin kolmea kastekertaa. On toisenlainen juttu mitä Graham on kirjoittanut ja miksi hän oliSI kertonut tulleensa kastettua kolme kertaa. Myös tuo kuudesti kastettu erikoistapaus ei kuulu raamatullinen-kaste yhteyteen.
Ef. 4:5 Yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste, ovat kaikki sitä Yhtä, eli ovat sama asia, mitä kreikan ”heis” tarkoittaa. Lapsikaste ei ole SE YKSI, koska se ei ale alkuisin Yhdestä Herrasta, joka saa aikaan sen yhden pelastavan uskon. Ilman tätä uskoa on kenenkään mahdollista kelvata, Hebr. 11:6 ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”.
Ihmisen uskoontulo tulee huomioiduksi ja kuuliaisuus Jeesuksen kastekäskylle näyttäytyy julkisessa kasteessa ja toimii suun tunnustuksenakin, eli yhtenä todistuksena siitä mitä on jo tapahtunut.
Monasti itsensä kastattajat eivät ole ilmiö vaan yksttäisiä poikkeuksia, joden syvällisempi käsittely ei toimi väittelyperusteluna.
Tällaistakin on kerrottu. Porissa aikoinaan uimahalli ja helluntaikirkko sijaitsivat melkein vastakkaisilla puolilla katua. Uimahalliin oli tulossa uppopallojoukkue, mutta he menivät vahingossa helluntaikirkkoon. Siellä he huomasivat erehdyksensä, koska totesivat siellä olevan altaan liian pieneksi pelaamiseen.
Mika kirjoitti: ”Minusta kuuluu puhua kaikista kasteisiin liittyvistä lieveilmiöistä.”
Jos olisin yllytettävissä ja herkästi provosoituva, voisin tuoda esiin kaikenlaista lieveilmiötä vauvakasteeseen liittyen. Mutta en lähde siihen. Ei se rakentaisi.
Riitta lainasi Lutheria, mutta jätti tekstiyhteydesä väliin tämän pätkän:
”Abusus non tollit substantiam, imo confirmat substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes väärinkäyttöä.”
Kaikkea voi käyttää väärin. Vaikka raamatullista uskovien kastetta käytettäisiin väärin, ei muuta sen periaatteellisia oikeita perusteita. Tämä vastannee Markolle?
Risto Kauppinen kirjoittaa, että jätin pois Luther-lainauksesta asiayhteyden. En mitenkään tahallani sitä tehnyt, vaan vain siksi että sitaatti olisi lyhyempi. Hän kuitenkin taitaa tulkita Lutherin alkuperäisen ajatuksen tässä väärin.
Luther vastusti uudelleen kastamista. Ei hän tarkoittanut, että uudelleen voisi huoletta kastaa siksi, että väärinkäytös (siis uudelleen kastaminen) ei voi muuttaa esineen olentoa. Vaan hän tarkoitti, että vaikka ihminen ei uskoisikaan kastettaessa, niin kaste on silti oikein, eikä uudelleen saa kastaa. Tosin en tiedä mitä Risto K. lisäyksellään tarkoitti?
Kappaleen alkulauseet ovat: ”Kun nyt asia on oikein itsessään, niin ei täydy sitä uudistaa ja tehdä toistamiseen, vaikka se olisi väärin vastaanotettu. Eroitettakoon vääryys, niin tulee kaikki oikeaksi ilman mitään uudistamista. Abusus non tollit substantiam, immo confirmat substatiam: Väärinkäytös ei muuta esineen olentoa; ilman olentoa ei voi väärinkäytöstä ollakaan. Jos usko tulee kymmenen vuotta kasteen jälkeen…”
Luther piti uudelleen kastamista ehdottomasti vääränä ja sanoi, ettei kastetta tule ottaa uskolle. Erot käsityksissä ovat syvät. Ne ovat erilaiset ainakin näissä: käsitys vanhurskauttamisesta, ihmiskäsitys, käsitys ihmisen tahdonvapaudesta ja ihmisen pelastumisesta.
Luterilainen käsitys on, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta Kristuksen ristinsovitustyön tähden, koska Kristus täytti täydellisesti ihan kaiken. Hän vienyt uhriverensä Jumalan valtaistuimen eteen ja Jumala on hyväksynyt sovituksen. Jumala sovitti Pojassaan maailman itsensä kanssa. Sovitus on kertakaikkinen eikä siihen lisätä mitään. Ihminen, joka yrittää sovittaa omilla teoillaan Jumalaa tai lisätä jotain tähän täydelliseen Kristuksen uhriin Golgatalla on Paavalin mukaan kirouksen alainen. Hän ei ole ottanut vastaan Kristuksen vanhurskautta autuudekseen yksin armosta, jonka Jumala lukee Kristuksen sovitustyöhön uskovalle. Se riittää kertakaikkisesti.
Usko on lahja. Teot ovat uskonvanhurskauden hedelmää. Tämä on täysin selvää UT:n sanoman pohjalta.
Lopettakaamme nyt keskustelu ja väittely täällä. Tämä on tietyllä tavalla loputonta niin kuin sanoin eräässä aiemmassa kommentissani. Toivottavasti uskomme pelastuvamme armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta. Tämä on Raamatun pääsanoma. Kiitos kaikille keskusteluun osallistumisesta.
Laitan kuitenkin tämän vielä tänne:
Pyhä Henki tekee monesta lihasta ja monesta ruumiista yhden lihan ja yhden ruumiin – sillä nähdessämme, kuinka suuren armon olemme saaneet Kristukselta, sydämemme iloitsee siitä, että meillä on edes joku, jolle voimme Kristuksen esikuvan mukaisesti tehdä hyvää.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 69, SLEY-Kirjat Oy, 1986.
Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa. Room. 15:4.
Jos ihminen ahkerasti lukee ja kuulee Jumalan sanaa, niin me löydämme, että sillä ihmisellä on lohdutus sekä omassa tunnossaan että kuoleman hädässä. Taivaassa ja maan päällä ei ole muuta kirjaa, joka meille sanoo, kuinka Jumalan Poika meidän sijastamme on voittanut synnin, perkeleen ja kuoleman.
Martti Luther, Hengellinen Aarreaitta, s. 230, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Aikanaan luin Lutherin ”Lapsikasteen puolustamiseksi” ja se oli hyvin selkeä esitys. Tässä lainauksia selityksestä:
”Mutta”, sanot, ’hän ei ole käskenyt kastamaan lapsia, ei myöskään löydy esimerkkiä siihen apostolien kirjoituksissa’. Vastaus: Hän ei myöskään ole käskenyt kastamaan ketään vanhempaa, ei miestä eikä naista eikä ketään erikseen, niin emme siis kasta ketään. Mutta hän on käskenyt kastamaan kaikkea kansaa ketään eroittamatta, kun hän sanoo Matt. 28:19: ’Menkäät, opettakaat kaikkea kansaa ja kastakaat heitä jne.’ Lapsetkin ovat suuri osa kaikesta kansasta.”
”Jos usko tulee kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksikä sittenkin uudesti kastettaisiin, vaikka kaste aivan varmasti on oikein tapahtunut? Kastettuhan uskoo nyt, niin kuin kaste vaatii. Eihän usko ole kasteen tähden, vaan kaste uskon tähden. Kun usko tulee, on kaste saanut saatavansa, ja kasteen uusiminen on turhaa.”
”Jos kirjaimellisesti noudattaisimme kasteentoistajien mieltä tuohon lauseeseen nähden: ’Joka uskoo’, niin katsokaamme vielä, mihin se johtaisi. Oletan tuntevani erään kristityn , joka on langennut ja on ilman uskoa, Sanon: ’Tuo on ilman uskoa; sentähden on hänen kasteensa mitätön.’ Minä kastan hänet toistamiseen. Mutta jos hän lankee taasen, niin sanon jälleen: ’Katso, hän on ilman uskoa, sentähden on hänen entinen kasteensa kelpaamaton; hänet täytyy uudesti kastaa kolmannen kerran’. Tämä jatkuu näin yhä eteenpäin.”
”Otaksukaamme, että ensimmäinen kaste olisi uskoa vailla. Sano sitten minulle, kumpi kahdesta on suurempi ja etevämpi, Jumalan sana vai usko? Eikö ole totta, että Jumalan Sana on suurempi ja arvokkaampi kuin usko, koska Jumalan Sana ei perustu ja rakennu uskolle, vaan usko Jumalan Sanalle, ja usko sitä paitsi on vaihteleva ja muuttuvainen; mutta Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti”. ( Kirjasta Kolme Lutherin selitystä, Lapsikasteen puolustamuseksi).
Ilmoita asiaton kommentti