Vaatimustason noston kyseenalainen ilosanoma

Laista voidaan tehdä evankeliumi kätevästi. Asettamalla Kristuksen sovitustyön lisäksi jokin muu vaatimus. Mikä tahansa. Vaikkapa kaste, parannus, tai jotain muuta. Ajatuksena on silloin se että, Kristuksen uhri ei ole täydellinen pelastusteko, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme. Ikään kuin Jumalan työ olisi jäänyt kesken ja meidän pitää hoitaa se loppuun.

Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.

Jopa 5Mos 28: 15-16 sanoo että Jos ette tarkoin noudata kaikkea hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille tänä päivänä annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Te olette kirottuja kaikkialla minne menettekin….

Gal 3. 20 Näyttää sanovan päinvastaisesti: ”Ne jotka luottavat lakiin ovat kirouksen alaisia.”

Ristiriita näiden kahden välillä on kuitenkin näennäinen. Lain tehtävä on ainoastaan osoittaa meille synti. Sen noudattamisesta ei saa tehdä pelastuksentietä. Niinpä vuorisaarnan jokaisen kohdan kirjaimellinen noudattaminenkaan ei meitä pelasta. Meille jää yksin usko.
Usko siihen, ettei mitään ponnistelumme riitä. Olemme vailla Jumalan kirkkautta, joten en omilla teoillani voi asiaa yhtään auttaa. Joten olemme kadotettuja syntisiä, jollemme luota yksin Kristuksen sovitustyöhön.

Joten jäämme uskossa jatkuvasti kadotetuiksi syntisiksi, jotka ovat täysin armon varassa. Laki osoittaa se päivittäin ja hetkittäin täysin selväksi. Sen täyttäminen jää meiltä aina vajaaksi.
Tällainen usko tuottaa silti, juuri sen valtavan ilon, jonka Raamattu lupaa. Koska se vapauttaa meidät kokonaan lain vaatimuksesta. Pyhä Henki sen sijaan ohjaa meitä oikeaan. Hänet on meille annettu oppaaksi ja avustajaksi uskon vaikealla matkalla.

Lain tarkka noudattaminen voi saada meissä myös iloa aikaan, koska huomaamme kykenevämme parantamaan elämäämme omilla ponnisteluillamme. Tämä ilo ei tule ristin sovituksesta. Vaan oman onnistumisen kokemuksesta.
Näin lyhykäisesti olen asiaa vasta tässä pohtinut. Ari tuskin tähän tyytyy. Minulle tuottaa kuitenkin suurta iloa, jo pelkkä asian pohdiskelu. Lain ja evankeliumin erottaminen on kristityn suurin haaste ja vaikein taito.

    • ”Ruksi” on risti ja siihen naulattuna minutkin pelastanut Kristus. ”Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä. Siinä on maailma minulle ristiinnaulittu ja minä maailmalle.”

  1. ”Jeesus kutsuu syntisiä parannukseen, se on evankeliumin lähtökohta. Ketkä ovat syntisiä, kaikki jotka ovat syntiä tehneet, tässä puhutaan aikuisista. Siis lähtökohdaltaan jokainen aikuinen on samassa pisteessä, syntinen eli erossa Jumalasta elävä” Ari (08:42)

    Tuossa on synnistä sellainen käsite, joka ei anna Raamatun mukaista kuvaa synnistä, ensinnäkään synti ei ole mitään tekemistä, vaan olemista, ihminen on Raamatun mukaan syntinen ja tuo synti on tullut ihmiseen syntiin lankeemuksessa. Raamatun mukaan ihminen syntyy syntiseen olemukseen ja tekee syntiä halusta, koska on syntinen. Raamattu kuvaa syntiä myös epäuskona, joka vastustaa Jumalaa ja pyrkii itse olemaan itsensä herra. Luther sanookin jossain: ”Eihän kukaan vihaa syntiä luonnostaan”

    Ihminen tarvitsee siis Pelastusta synnistä heti, kun syntyy tähän lihan ruumiiseen, ennenkuin on tehnyt mitään hyvää tai pahaa. Ihminen ei siis ole ja tule syntiseksi tekojensa mukaan, vaan on syntinen tekemisistään huolimatta.

    Maailman paras ja hienoin ihminenkin on syntinen ja kuoleman alla. Näin siis Raamattu opettaa yksikantaan synnistä. Ihmisen parhaimmatkin teot ovat syntisen ihmisen tekemiä. Itsessään nuo teot ovat varmasti hyviä ja kunnollisia, mutta vanhurskautta Jumalan silmissä niillä ei voi saavuttaa.

    Ihmisen viisaus onkin Raamatun mukaan omaa viisautta, eikä sitä mikä tulee ylhäältä. Ylhäältä tuleva viisaus taas tietää ja tuntee synnin ja uskoo sen mitä Jumala sanoo ihmisen sydämestä ja että synti on saanut alkunsa yhdestä ihmisestä ja tullut kaikkien osaksi syntymän perusteella.

    Tämän ymmärryksen mukaan myös ihmisen tahdon vapaus ja valinnat ovat synnin sokaisemia ja sen tähden sanotaankin, että Jumala Pelastaa ihmisen uskon kautta Kristukseen, eikä minkään, mikä on meistä lähtöisin, sillä syntinen ei voi tehdä muuta kuin syntiä.

    Niinpä Paavali sanookin vahvasti: Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
    Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
    Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
    Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
    ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
    Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” Room.4:1-8

    Ihmisen viisaudesta Paavali jakaa Korintolaisille (1.Kor.1.) kuuluisan saarnan:
    ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
    Onhan kirjoitettu: ”Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi”.
    Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
    Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
    Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
    Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.
    Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
    että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra”.

  2. Ismo Malinen toteaa:”Tuossa on synnistä sellainen käsite, joka ei anna Raamatun mukaista kuvaa synnistä, ensinnäkään synti ei ole mitään tekemistä, vaan olemista, ihminen on Raamatun mukaan syntinen ja tuo synti on tullut ihmiseen syntiin lankeemuksessa. ”

    Tuolla ei ole mitään Raamatullista perustetta, siis jos synti olisi olemista, niin eikö Jeesuskin olisi ollut syntinen? Oliko juutalainen vauva syntinen ennen kuin rikkoi lakia?

    Siis kun jokku ”uskon-isät” sentään osasivat lukea että lainrikkojat ovat syntisiä ja katsoivat omia tekoja ja voimia, niin piti keksiä sepitelmä miksi tekee syntiä, jippii perisynti syntinen olemus Siis ei nöyrrytty vaan varmana omasta uskosta omassa viisaudessa ja omista kokemuksista käsin kehiteltiin oppi, samalla Jumala kutistettiin voimattomaksi omien syntien kohdalla, ei Jumala kykene puhdistamaan lupauksensa mukaisesti,?

    Tää perisyntioppi on täyttä valhetta.

    Mitä syntiinlankeemuksessa tapahtui, niin yhteys Jumalaan katkesi, ihminen karkotettiin Jumalan luolta pois.

    • Jeesuksen suhteesta syntiin Paavali kirjoittaa galatalaisille näin: ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”

  3. Ari, etkö ole lukenut : ”Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.” Matt.1:18 Jeesus syntyi siis ilman syntiä, eli ei lihan mukaan.

    Matteus jatkaa todistusta:
    ”Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.
    Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
    Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.”
    Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
    Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan.
    Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus. Matt.1:19-25

    Oletko varma Ari, että haluat kieltää tuon Evankeliumin kohdan? Tai entä Paavalin, joka todistaa:

    ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
    Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
    Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
    Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. –
    Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
    Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Room.5: 12-21

    Kuolema ei voinut pitää Jeesusta, koska Hän ei ollut tästä maailmasta, hän ei ollut ihminen niinkuin me olemme, eli syntyneet lihan mukaan synnin alle. Ja kuitenkin Hän eli ja oli Tosi ihminen, kuten Raamattu todistaa:
    ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
    Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
    Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”.
    Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.1.Kor.15:21-25

    Kuolema on läsnä kaikkialla ja juuri sen tähden se voi kohdata ihmistä, vaikka ei olisi tehnyt mitään, ei hyvää, eikä pahaa. Kuolema on synnin seuraus ja ilman syntiä ei ole kuolemaa.

    Ole tarkkana Ari, kun vedät Raamatusta omia johtopäätöksiäsi, sillä saatat taistella itse Jumalaa vastaan.

  4. Ismo Malinen toteat minulle seuraavasti:”Kuolema on läsnä kaikkialla ja juuri sen tähden se voi kohdata ihmistä, vaikka ei olisi tehnyt mitään, ei hyvää, eikä pahaa. Kuolema on synnin seuraus ja ilman syntiä ei ole kuolemaa.

    Ole tarkkana Ari, kun vedät Raamatusta omia johtopäätöksiäsi, sillä saatat taistella itse Jumalaa vastaan.”

    Siis ymmärrän kyllä >Jeesuksen syntymän Pyhästä Hengestä, en sitä kiellä.
    Tartuit todella hanakasti kun epäilit minun kieltävän Raamatun ilmoitusta, käännetäämpä sitten vielä katse uudestisyntyneisiin, mistä he ovat syntyneet?

    12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
    13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. (Joh.1)

    Entä kuoleman ja synnin laki hallitseeko ne uudestisyntyneitä?

    Room. 8:2
    Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

  5. Pekka kysyt aivan asiaa eli teenkö sitä mitä Jeesus evankeliumissa käskee?

    Kysymystä voi tietysti lähestyä kahdelta suunnalta, lähimmäisen rakkauden kautta eli se tarkoittaa että yritän näyttää teille Tien iankaikkiseen elämään julistamalla parannusta ja uskoa evankeliumiin, tähän siis pyrin näyttämällä evankeliumista missä oppi-isänne valheet paljastuvat.
    Toinen kulma lähestyä on tämä ”rakkikoiramainen” haukuna eli joku voi pitää selkeää evankeliumin julistusta sellaisena?

    Lopputulema on kuitenkin ettei ihminen itse voi ottaa evankeliumin Sanaa vastaan koska Jumala salaa sen ja ilmoittaa lapsenmielisille.

    • Tämä ei ole julistuksen kanava vaan keskustelun. Siksi julistuksesi muuttuu jankkaamiseksi, Ari Pasanen.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.