Ensimmäinen käsky kehottaa pitämään vain yhden jumalan, vieläpä isolla jiillä. Useampiakin olisi tarjolla. Oli jo Raamatun aikoihin ja monin verroin nykypäivänä. Sen kun valitsee ja vaihtaa jumalaa kuin kalsareita. Ei ihme, että moni hämmentyy ja jää pyörittelemään peukaloitaan.
Jumalien määrää ei pidä pelästyä, vaikka niitä onkin liian monta. Vähemmälläkin tulisi toimeen. Käskyn mukaan yhdellä pärjää paremmin kuin monella. Mieti siis tarkoin, oi sieluparka, minkä niminen jumala istuu sydämesi valtaistuimella. Ettei se vain ole Elävä Hengellisyys tai Opillinen Puhtaus saati Raharuhtinas tai Tietoviisaus.
Yhden Jumalan nimi on hyvyyden lähde. Hänet voi nähdä luomakunnassa tekojensa perusteella, mutta myös ilmoituksessa, joka toimii kirjallisesti ja sielusyntyisesti. Viimeksi mainittu on kyllä vähän arveluttava tapa.
Kristinusko opettaa, että ihminen on uskonnollinen ja jumalahakuinen. Valinnan vapaudessa ja ahdistuksessa auttaa Raamattu ja siellä annettu takuutodistus: on vain yksi Jumala, joka on ilmoittanut itsensä myötätunnossa ja kärsimyksessä.
*
Kotimaa julkaisee viikoittain yhden teesin reformaation merkkivuoden innostamana (5.11.2017 saakka). – Teesien kirjoittaja/kokoaja on Olli Seppälä. – Keskustelu sallittua, jopa toivottavaa.
Surullista, että koko maan mittakaavassa kirkko ei kuitenkaan kiinosta nuoria.
Voi olla, että nuoria ei saada kirkon yhteyteen kosiskelemalla heitä.
Muut pääkaupunkiseurakunnat voisivat ottaa oppia esim Helsingin Matteus församlingin tuloksesta.
Siellä alle 30 -vuotiaita oli tasan 25 % valituista.
Miettiköhän Martin Luther tuota otsikkoa tornikammarissaan? Ehkä, kun heitti yhtä mustepullolla perimätiedon mukaan.
Kun Euroopassa pitkään vallitsi kristillinen yhtenäiskulttuuri menetti 1. käsky sikäli merkityksensä että kiusaus palvella kilpailevia jumalia oli perin vähäinen. Tällöin syntyi kristillisessä opetuksessa perinne, jossa ajateltiin käskyn rikkomista olevan sekin, että jokin muu, esim. raha tai valta, tulee ihmiselle Jumalaa tärkeämmäksi. Tähän perinteeseen Olli Seppälän teesikin liittyy, vaikka nykyisessä monikulttuurisessa yhteiskunnassa on elävällä Jumalalla myös uskonnollisia kilpailijoita (teosofia, new age, uuspakanuus) Sikäli teesi kylläkin osuu harhaan, että elävä hengellisyys ja opillinen puhtaus ovat Pyhän Hengen töitä ihmisessä, eivät suinkaan epäjumalia. Mutta näiden lahjojen rinnalla tulisi näkyä myös niitä Hengen hedelmiä, joita Gal 5:22-23 mainitsee. Nämähän eivät suinkaan ole toisiansa poissulkevia, pikemminkin juuri herätyskristillisyyden piiristä ovat lähtöisin monen laupeuden ja ihmisrakkauden ohjamat palvelumuodot.
Jäin miettimään tuota opillista puhtautta. Näyttää siltä, että ainoa Uuden testamentin kohta, jossa voi ajatella mainittavan opin puhtaus on Gal. 2:4,5: ”Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana.” Puhtaus liitetään Raamatussa enimmäkseen sydämeen ja omaantuntoon silloin, kun ei käsitellä ruumiillista puhtautta tai puhdistumista spitaalista. Opin puhtauden pitäisi siis olla laista vapaata evankeliumiin turvaamista. Valitettavasti se voidaan ymmärtää myös yksimielisyydeksi joistakin opin erityiskorostuksista, jolloin sitä voi hyvin jo pitää epäjumalana.
Heprealaiset tunsivat ainakin 72 nimeä jumalilleen,ja kaikki nimet eivät suinkaan viitanneet jahveen vaan sekä Jahvea alemppiin jumaliin että yhteen Jahvea ylempään eli korkeimpaan EL EYONIIN. Kabbalisteilla korkein jumala on Ajin Suph eli ’ei mikään’.
Melkoisen määrän nimiä olet Seppo löytänyt, täytyy tunnustaa. Mutta ovatko nuo kaikki Jumalan varsinaisia erisnimiä? Vaiko erisnimen tavoin käytettyjä yleisnimiä, joihin on vain lisätty iso alkukirjain(jumala=Jumala)?
Tarkoitatko sellaista nimiluetteloa kuin mitä on esimerkiksi varsin laadukkaalla sivustolla osoitteessa: https://www.blueletterbible.org/study/misc/name_god.cfm ? Sieltä näyttäisi löytyvän vain 16 erilaista, ja oikeastaan ainoastaa yksi aito erisnimi. Siis tuo YAHVEH ja sen paremmin tunnettu ääntämisasu JEHOVAH.
Jeesuksella oli tunnetusti täällä maan päällä käydessään vain yksi oikea erisnimi. Kuitenkin hänestä käytetään Raamatussa erisnimen tavoin ilmausta Jumalan Poika. Raamatussa Jeesusta kutsutaan monien käännösten myötä myös esimerkiksi ”Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas”.(Jes9:6)
Plogissa otettiin esille jumalan nimien moninaisuus, joka saattaa jotakuta hämmentää yksijumalaisuudesta puhuttaessa. Mutta nähdäänkö ongelmana myös se, että myös jumalan pojalla olisi kovin monta nimeä?
72 jumalanimeä nousevat näin:
http://www.chabad.org/kabbalah/article_cdo/aid/1388270/jewish/72-Names-of-G-d.htm
Tosiasia lienee kuitenkin se, että on ihan yhtä monen sorttista jumalaa, kuin on jumalan palvelijaakin.
Ja sitten on vielä niitä, jotka eivät palvele minkään sorttista jumalaa.
Kaikki ihmiset valitsevat itse omat jumalansa, jotka ovat kaikki yhtä oikeita – tai vääriä. Monet elävät elämänsä ilman mitään jumalia.