Vaatimustason noston kyseenalainen ilosanoma

Laista voidaan tehdä evankeliumi kätevästi. Asettamalla Kristuksen sovitustyön lisäksi jokin muu vaatimus. Mikä tahansa. Vaikkapa kaste, parannus, tai jotain muuta. Ajatuksena on silloin se että, Kristuksen uhri ei ole täydellinen pelastusteko, vaan meidän on tehtävä oma osuutemme. Ikään kuin Jumalan työ olisi jäänyt kesken ja meidän pitää hoitaa se loppuun.

Toisaalta evankeliumiksi voidaan käsittää myös koko Mat, Mark, Luk ja Joh. Sisältö, Siellähän on vuorisaarna ja paljon muuta vaatimusta ja lakia joukossa.

Jopa 5Mos 28: 15-16 sanoo että Jos ette tarkoin noudata kaikkea hänen käskyjään ja säädöksiään, jotka minä teille tänä päivänä annan, niin teitä kohtaavat nämä kiroukset: Te olette kirottuja kaikkialla minne menettekin….

Gal 3. 20 Näyttää sanovan päinvastaisesti: ”Ne jotka luottavat lakiin ovat kirouksen alaisia.”

Ristiriita näiden kahden välillä on kuitenkin näennäinen. Lain tehtävä on ainoastaan osoittaa meille synti. Sen noudattamisesta ei saa tehdä pelastuksentietä. Niinpä vuorisaarnan jokaisen kohdan kirjaimellinen noudattaminenkaan ei meitä pelasta. Meille jää yksin usko.
Usko siihen, ettei mitään ponnistelumme riitä. Olemme vailla Jumalan kirkkautta, joten en omilla teoillani voi asiaa yhtään auttaa. Joten olemme kadotettuja syntisiä, jollemme luota yksin Kristuksen sovitustyöhön.

Joten jäämme uskossa jatkuvasti kadotetuiksi syntisiksi, jotka ovat täysin armon varassa. Laki osoittaa se päivittäin ja hetkittäin täysin selväksi. Sen täyttäminen jää meiltä aina vajaaksi.
Tällainen usko tuottaa silti, juuri sen valtavan ilon, jonka Raamattu lupaa. Koska se vapauttaa meidät kokonaan lain vaatimuksesta. Pyhä Henki sen sijaan ohjaa meitä oikeaan. Hänet on meille annettu oppaaksi ja avustajaksi uskon vaikealla matkalla.

Lain tarkka noudattaminen voi saada meissä myös iloa aikaan, koska huomaamme kykenevämme parantamaan elämäämme omilla ponnisteluillamme. Tämä ilo ei tule ristin sovituksesta. Vaan oman onnistumisen kokemuksesta.
Näin lyhykäisesti olen asiaa vasta tässä pohtinut. Ari tuskin tähän tyytyy. Minulle tuottaa kuitenkin suurta iloa, jo pelkkä asian pohdiskelu. Lain ja evankeliumin erottaminen on kristityn suurin haaste ja vaikein taito.

  1. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
    Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
    Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
    Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
    Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
    sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
    Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.
    Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. Room.8: 1-9

    Oletko Ari koskaan miettinyt, mitä on olla ja elää JeesukseSSA KristukseSSA?

    Tuossa kohdassa, minkä lainasit (Room.8:2) ja koko luvussa, tuodaan selkeä ero niihin, jotka vaeltavat lihan mukaan, eli ovat LAIN alla ja niihin, jotka eivät ole lain alla, vaan ovat Hengen alla ja hengen vallassa, eli vaeltavat KristuseSSA.

    Jos ihminen on ja elää Kristuksessa, niin hän ei voi enää elää lain alla. Tässä ei ole mitään poikkeusta. Kristus on lain loppu, kaikille jotka uskovat.

    Lakiin kuuluu, vaatimukset, ehdot ja rangaistus, eli se, joka täyttää lain, se elää niistä. Kristitty taas elää Jumalan Armosta Kristuksessa. Armossa ja Totuudessa.

    Armon Tie on kokonaan toinen kuin lain tie ja siitä Paavali puhuu tuossa luvussa 8. Ja sanoo:
    ”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä.”

    ”Lain vanhurskaus täytettäisiin meissä! ” Kaikki laki on siis saatettu Kristuksessa loppuun meissä jotka uskomme. Olemme vapaat ja laki ei meitä enää tuomitse, koska Jeesu on kantanut synnin ja tuomion ristille, jonne se on myös haudattu.
    Olemmehan ylösnousemuksen todistajia, kun uskomme? (Room.10:9)

    Tämän ymmärtäminen on, sitä, että näemme oman olemuksemme ja syntisen luontomme, mutta emme enää perusta elämäämme siihen, ja että me oman luontomme (lihan) kautta voisimme saavuttaa vanhurskautta (Kelvollisuutta Jumalan edessä) Emme siis katso enää itseemme, joka on maan päällä, vaan Kristukseen joka on ylhäällä. (Kol.3:2)

    Me emme siis kelpaa Jumalalle tällaisina kuin olemme, kuten niin monesti kuulee jopa piispojen suusta, vaan me kelpaamme YKSIN. KristukseSSA, koska Jumala on Lähettänyt Poikansa juuri sitä varten, että me turvaisimme Häneen kaikessa, emmekä itseemme, joka on epäjumalan palvomista.

    Jumalan salaamisesta vielä sen verran, että Jumala ei salaa itseeän niiltä, jotka uskovat Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, vaan Jumala jää piiloon niiltä, jotka eivät usko Poikansa Evankeliumia ja tähän meillä ei ole mitään valtaa puuttua. Jumala on se joka vanhurskauttaa. Ongelma ei ole Jumalan ilmoituksessa vaan ihmisen ylpeydessä. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa Armonsa.
    Maailman synti on epäusko, sillä se ei usko Jumalan Poikaan, mutta kaikki jotka uskovat, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Niinpä se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo ja juoksee, vaan Jumalan joka Armahtaa.

    Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Room.8:33

  2. Halusin tarkennusta siihen Ari, oletko todella käsittänyt evankeliumilla tarkoitettavan, niiden käskyjen noudattamista, joita Kristus julisti? Eikä pelkästään, sitä sovitustyötä, jonka Hän puolestamme hoiti kuntoon Jumalan kanssa.
    Jos noin olet evankeliumin käsittänyt, tuollaisella tavalla, että meidän pitää täydentää Kristuksen sovitustyö parannuksella ja kasteella. Että, niin kuin Kristuksen sovitustyö ei olisikaan riittävästi. Vasta parannuksen tehtyämme tulisimme Jumalan hyväksymiksi. Sellainen usko, ei kuitenkaan ole kristillistä uskoa. En oikein haluaisi uskoa, että tuo on kohdallasi totta, mutta oma sanasi todistavat sen puolesta.

  3. Kiitos Ari , rehellisestä vastauksesta. Tämän jälkeen en näe enää mitään tarvetta jatkaa keskustelua.
    Huomaan että uskosta ja evankeliumista, on meillä aivan eri käsitykset. Tästä seuraa se ettemme voi missään muissakaan uskon keskeisissä asioissa voi päästä mihinkään yhteisymmärrykseen. Joten keskustelu ei voi johtaa yhtään mihinkään.

    Hyvää kesän jatkoa Arille.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.