Antero. Selvennän hiukan. Nämä keskustelut vaatisivat enemmän aikaa ja ajatustyötä kuin ehdin. Lähden yksinkertaisesti siitä, että tiede ja usko ovat eri kategorioissa, eri näkökulmia tähän todellisuuteen. Johon kristillisen uskon mukaan sisältyy myös yliluonnollinen, näkymätön todellisuus. Ja jos ne sotketaan, on sitten kysymys dawkinsilaisesta ateismista tai konservatiivisesta (tai fundamentalistisesta) uskonkäsityksestä, ollaan vaikeuksissa. Toisella tavalla ajattelevia haluan ymmärtää ja kunnioittaa myös silloin, kun en hyväksy jotakin käsitystä.

Olen joskus selittänyt rippikoululaisille, että usko on ”eräänlainen kokemus”. Se ei ole samaa kuin itsesuggestio tai arkinen psykologia, vaikka ulkonaisesti tarkasteltuna tältä voi näyttää ja uskovaisetkin ovat psykologian lainalaisuuksien piirissä. Ja Raamattu myös eri tavoin historiallinen dokumentti.

Olen itse ”löytänyt” Raamatun joskus 5 -9 -vuotiaana historiakiinnostuksen myötä ja tuo perspektiivi ohjaa edelleen omaa raamatuntulkintaani. Olen todennut, että Sinun argumentaatiosi näyttää silmissäni palautuvan jotenkin vastaavalla tavalla Jehovan todistajien logiikkaan, joka on lähtökohtaisesti – ja aivan Sinusta riippumattomista syistä – harhautunutta: jotenkin kliinisen tunteeton jumalakuva, ihan oma sisäinen terminologiansa ja tapa perustella uskomukset jne. Kärjistän nyt ehkä liikaa, mutta peilikuva on kuva meistä itsestämme, tosin samalla peilin ominaisuuksista riippuvainen. Ateisminkin lajeja on tutkimuksen mukaan useita erilaisia. Ja yksi niistä, muistaakseni filosofis-rationaalinen, näyttäytyy minun silmissäni usein varsin vartiotornimaiselta päättelyltä. Ja se ei mielestäni tavoita uskon olemusta ja johtaa helposti virhepäätelmiin uskonnollisten tekstien tulkinnasta.

Antero. Pari huomiota. (1a) Jos tekstin tulkinnassa ei oteta huomioon esimerkiksi sen kirjoittajan käyttämiä kirjallisia tehokeinoja, aikakautensa kulttuurin piirteitä ja Raamatun tapauksessa myös tekstin asemaa kaanonin kokonaisuudessa, tulkinnat menevät herkästi hakoteille. Dawkins vetoaa muistaakseni mm.siihen, että Raamatussa lukee, että ”vain hullu sanoo, että Jumalaa ei ole”. Ja väittää uskovien olevan tämän perusteella jotenkin velvoitettuja pitämään ateisteja typerinä tai mielenvikaisina. Juuri tämän tyyppiset väitteet, joissa väitetään luettavan ”Raamattua niin kuin se on kirjoitettu”, mutta ei lainkaan oteta tai haluta ottaa huomioon tekstin luonnetta tai ymmärretä uskonnollisen kielen erityislyonnetta, johtavat hakoteille. (Kohtaan työssäni jatkuvasti aika lailla tämän tyyppisiä kysymyksenasetteluita, kun hartaat uskovaiset tekevät vahvoja päätelmiä 1700-luvun raamatunkäännöksistä eivätkä suostu huomaamaan, että jo kieli on muuttunut 300 vuoden aikana). Tämä pohdinta on kaikkien humanististen tieteenalojen peruskauraa.

(1b) Vasta tämän jälkeen tulee kuvaan mukaan Raamatun kaltaisen uskonnollisen kirjakokoelman tekstien uskonnollinen/hengellinen ulottuvuus. Ja saarnatuolikäytössä käytetään edellistä tasoa eri tavoin. (Ei tästä sen enempää, koska kysymys on tiedon ja koulutuksen soveltamisesta. Teologi voi olla vakaumukseltaan ateisti, helluntailainen tai luterilainen kuten yhteiskuntatieteilijä olla kommunisti tai KD-läinen. Ja vakaumuksellinen Natoon liittymisen kannattaja tai vastustaja).

(2) Mikä tahansa Raamatun teksteistä niitä luettaessa tehtävä tulkinta ei ole yhtä oikea. Tulkintojen perustelut ratkaisevat. Jokainen teologi tietää, että monia tekstejä voidaan tulkita ja on tulkittu monella tavalla. Kristityt ovat vuosituhansien ajan tienneet ja myös hyväksyneet tämän, vaikka oman oikeassa olemisen korostaminen on usein mennyt överiksi. Minä en väitä omaavani Raamatun oikeaa tulkintaa. Mutta minulla on halu puolustaa kristillistä uskoa silmissäni ilmiselvästi vääriä tulkintoja ja virheellisiä, joskus poleemisen vihamielisiä, väitteitä vastaan. Ei siksi, että ne poikkeavat omistani vaan siksi, että ne ovat sen tiedon, taidon ja kokemuksen vastaisia, joka minulla itselläni on.

(3) Lopuksi. Jehovan todistajille on tyypillistä taitava tekstiyhteyksistään irroitettujen sitaattien ja tietoisen tarkoitushakuisesti käännettyjen raamatunkohtien käyttö. Tästä kootaan palapeli, jonka osat yhdistää kokonaisuudeksi järjestön oppi, tiettyjen keskeisten kristillisen uskon opinkohtien torjunta tai uudelleen tulkinta. Minusta kovin monen ateistin, esim. Dawkinsin, raamatuntulkinta on hyvin samanlaista (Raamatun kääntämistä lukuun ottamatta). Pyrkimyksenä on osoittaa uskon naurettavuus, irrationaalisuus ja moraalittomuus. Miksi näin, siihen on olemassa varmasti eri vastauksia ja erilaisia intressejä.

Seppo H. Kabbalalla ei minun ymmärtääkseni ole kovinkaan paljon tekemistä vakavasti otettavan raamatuntulkinnan kanssa. Muun muassa siitä syystä, että nuo tulkinnat ovat myöhäisempiä kuin itse Raamatun tekstit. Ja asemoituvat juutalaisuuden piiriin siltä ajalta kun kristinusko ja juutalaisuus olivat jo eriytyneet toisistaan.