Lisätäänkö valtion menoja vai leikataanko niitä? Otetaanko lisää velkaa vai korotetaanko veroja? Vastauksilla näihin kysymyksiin on eduskuntavaaliehdokkaita vertailtu, mutta vertailua voidaan tehdä muillakin perusteilla, vaikkapa arvoilla.

Helsingin Sanomat julkaisi pe 17.3. heidän vaalikoneensa vastausten perusteella ehdokkaiden arvokartan. Vaalikoneessa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009392020.html) oli runsaasti arvokysymyksiä, joiden perusteella kartta oli laadittu sekä puolueittain että ehdokkaiden mukaan.

Arvot ovat pitkäkestoisempia periaatteita verrattuna mielipiteisiin yksittäisistä asioista. Arvot kertovat ehdokkaan ajattelutavasta, siitä miltä pohjalta hän ottaa asioihin kantaa.

Neljän vuoden vaalikauden aikana vastaan tulee paljon uusia asioita, joihin ei vaalikeskustelussakaan voi varautua, eivätkä ehdokkaat ota niihin kantaa, mutta arvot antavat uuteenkin osviittaa.

****

Ehdokkaiden sijainnit arvokartalla hajoavat puolueittainkin melkoisesti. Pystyakselin toinen pää on konservatiivinen ja toinen pää liberaali. Vaaka-akseli on perinteinen oikeisto-vasemmisto.

Kokoomuksen ehdokkailla on melkoinen hajonta tuolla pystyakselilla. Kasa on kyllä kokonaan keskiakselin oikealla puolella ja puheenjohtaja Orpo on kasan keskellä.

Keskustan hajonta on lähes yhtä suuri, mutta kasa on kokoomukseen nähden hieman vasemmalla puolella. Demarien ehdokkaiden hajonta on pienempi ja kasa on kokonaan vasemmalla puolella.

Ei ole mikään uutinen, että kokoomuksessa on arvokysymyksissä konservatiiveja ja liberaaleja. Näin oli kokemukseni mukaan paikallisessa kunnanvaltuustoryhmässäkin. Eroja oli arvokysymyksissä, jotka tulivat näkyviin varsinkin suhtautumisessa pakolaisiin ja maahanmuuttajiin tai vaikkapa Pride-liputukseen ja sosiaalikysymyksiin. Sen sijaan talousasioissa ja kunnan kehittämisessä kokoomuslaiset ovat olleet varsin yhtenäisiä. Kaikilla puolueilla oman kylän ajatteleminen voi mennä muidenkin arvojen edelle.

Hesarin jutussa todetaan kokoomuksen konservatiivisiiven ja perussuomalaisten olevan lähellä toisiaan, mutta kokkarien liberaalit ovat kaukana. Niinpä kansanedustaja Wille Rydmanin siirtyminen kokoomuksesta perussuomalaisiin näytti käyvän varsin kivuttomasti.

Yksi Hesarin vaalikoneen arvokysymys koskee kristillisiä arvoja. Kysytään, muodostavatko ne hyvän pohjan poliittiselle päätöksenteolle. Voisin vastata, että kyllä, mutta asia ei ole aivan yksinkertainen. Suomalaisten arvot pohjautuvat varsin paljon kristinuskoon. Suoraan ei päätöksiä silti tehdä kristinuskon oppien mukaisesti.

Jos syntyisi kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus, ohjelmaan sisältyisi varmasti tiukennuksia maahanmuuttoon ja kehitysapuun. Kokoomuksen ja demarien hallituksen pohjalla olevat arvot olisivat varmaan hieman toisenlaiset.

****

Äänestääkö puoluetta vai henkilöä? Minusta puolue on ratkaiseva. Yksi kansanedustaja ei helpolla voi ohittaa puolueen kantaa, paitsi tietysti voi yrittää vaikuttaa siihen.

Moni ehdokas luottaa kuvaan, nimeen ja numeroon tienvarsimainonnassa. Puolue on usein pienellä. Minkälainen kuva ehdokkaasta muodostuu pelkän hymyilevän kasvokuvan ja nimen perusteella? Minkälaisia arvoja hän edustaa? Onko hänellä vaikutusvaltaa? Hänen toiminnastaan saattaa päättää puolue toisin kuin ehdokasta äänestänyt ajatteli. Toisaalta puolueen kanta muodostunee valittujen henkilöiden kokonaisuudesta, jossa kuitenkin joillakin on enemmän sananvaltaa kuin toisilla.

Valitsen siis ensin puolueen ja sitten ehdokkaan sen sisältä ehkä arvojen perusteella. Meidän vaalijärjestelmämme nerokkuus on siinä, että äänestäjä voi ottaa kantaa isoon kuvaan valitsemalla itselleen sopivan puolueen ja sen jälkeen voi valita eri henkilöiden välillä. Laskutapa ottaa huomioon sekä puolueiden että ehdokkaiden saaman kannatuksen.