Lisätäänkö valtion menoja vai leikataanko niitä? Otetaanko lisää velkaa vai korotetaanko veroja? Vastauksilla näihin kysymyksiin on eduskuntavaaliehdokkaita vertailtu, mutta vertailua voidaan tehdä muillakin perusteilla, vaikkapa arvoilla.
Helsingin Sanomat julkaisi pe 17.3. heidän vaalikoneensa vastausten perusteella ehdokkaiden arvokartan. Vaalikoneessa (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009392020.html) oli runsaasti arvokysymyksiä, joiden perusteella kartta oli laadittu sekä puolueittain että ehdokkaiden mukaan.
Arvot ovat pitkäkestoisempia periaatteita verrattuna mielipiteisiin yksittäisistä asioista. Arvot kertovat ehdokkaan ajattelutavasta, siitä miltä pohjalta hän ottaa asioihin kantaa.
Neljän vuoden vaalikauden aikana vastaan tulee paljon uusia asioita, joihin ei vaalikeskustelussakaan voi varautua, eivätkä ehdokkaat ota niihin kantaa, mutta arvot antavat uuteenkin osviittaa.
****
Ehdokkaiden sijainnit arvokartalla hajoavat puolueittainkin melkoisesti. Pystyakselin toinen pää on konservatiivinen ja toinen pää liberaali. Vaaka-akseli on perinteinen oikeisto-vasemmisto.
Kokoomuksen ehdokkailla on melkoinen hajonta tuolla pystyakselilla. Kasa on kyllä kokonaan keskiakselin oikealla puolella ja puheenjohtaja Orpo on kasan keskellä.
Keskustan hajonta on lähes yhtä suuri, mutta kasa on kokoomukseen nähden hieman vasemmalla puolella. Demarien ehdokkaiden hajonta on pienempi ja kasa on kokonaan vasemmalla puolella.
Ei ole mikään uutinen, että kokoomuksessa on arvokysymyksissä konservatiiveja ja liberaaleja. Näin oli kokemukseni mukaan paikallisessa kunnanvaltuustoryhmässäkin. Eroja oli arvokysymyksissä, jotka tulivat näkyviin varsinkin suhtautumisessa pakolaisiin ja maahanmuuttajiin tai vaikkapa Pride-liputukseen ja sosiaalikysymyksiin. Sen sijaan talousasioissa ja kunnan kehittämisessä kokoomuslaiset ovat olleet varsin yhtenäisiä. Kaikilla puolueilla oman kylän ajatteleminen voi mennä muidenkin arvojen edelle.
Hesarin jutussa todetaan kokoomuksen konservatiivisiiven ja perussuomalaisten olevan lähellä toisiaan, mutta kokkarien liberaalit ovat kaukana. Niinpä kansanedustaja Wille Rydmanin siirtyminen kokoomuksesta perussuomalaisiin näytti käyvän varsin kivuttomasti.
Yksi Hesarin vaalikoneen arvokysymys koskee kristillisiä arvoja. Kysytään, muodostavatko ne hyvän pohjan poliittiselle päätöksenteolle. Voisin vastata, että kyllä, mutta asia ei ole aivan yksinkertainen. Suomalaisten arvot pohjautuvat varsin paljon kristinuskoon. Suoraan ei päätöksiä silti tehdä kristinuskon oppien mukaisesti.
Jos syntyisi kokoomuksen ja perussuomalaisten hallitus, ohjelmaan sisältyisi varmasti tiukennuksia maahanmuuttoon ja kehitysapuun. Kokoomuksen ja demarien hallituksen pohjalla olevat arvot olisivat varmaan hieman toisenlaiset.
****
Äänestääkö puoluetta vai henkilöä? Minusta puolue on ratkaiseva. Yksi kansanedustaja ei helpolla voi ohittaa puolueen kantaa, paitsi tietysti voi yrittää vaikuttaa siihen.
Moni ehdokas luottaa kuvaan, nimeen ja numeroon tienvarsimainonnassa. Puolue on usein pienellä. Minkälainen kuva ehdokkaasta muodostuu pelkän hymyilevän kasvokuvan ja nimen perusteella? Minkälaisia arvoja hän edustaa? Onko hänellä vaikutusvaltaa? Hänen toiminnastaan saattaa päättää puolue toisin kuin ehdokasta äänestänyt ajatteli. Toisaalta puolueen kanta muodostunee valittujen henkilöiden kokonaisuudesta, jossa kuitenkin joillakin on enemmän sananvaltaa kuin toisilla.
Valitsen siis ensin puolueen ja sitten ehdokkaan sen sisältä ehkä arvojen perusteella. Meidän vaalijärjestelmämme nerokkuus on siinä, että äänestäjä voi ottaa kantaa isoon kuvaan valitsemalla itselleen sopivan puolueen ja sen jälkeen voi valita eri henkilöiden välillä. Laskutapa ottaa huomioon sekä puolueiden että ehdokkaiden saaman kannatuksen.
Kirkkoherranvirastoissa tehdään silloin tällöin varsin työläitä sukuselvityksiä. Jos aikaa menee tunteja, niin mikä on kohtuullinen korvaus tällaisesta? 30 euroakin saattaa olla varsin halpa hinta. Kirkkoherranvirasto ei välttämättä ole oikea paikka tehdä hyväntekeväisyyttä, jos kulut pitäisi pyrkiä kattamaan. Maksujen pitäisi edes jollain tavalla olla suhteessa työhön käytettyyn aikaan.
Tule ylös kuopastasi, arkeologi! Tämä laulu tuli mieleen, sanoja vain voisi muokata: tule alas korkeuksistasi, kirkkohallitus. Vuosikymmeniä virkatodistusten ja varsinkin sukuselvitysten tekoa hyvin, hyvin läheltä seuranneena ja jopa itse niitä tehneenä voin vain hämmästellä tätäkin tempoilua. Voisivat kirkkohallituksen herrat ja rouvat yrittää edes joskus ottaa selvää kirkkoherranvirastoissa tehtävästä työstä ennen kuin pudottelevat päätöksiään. Kaikki työ ei hoidu tietokoneilla.
Päätös on ilmeisesti tehty kirkkohallituksen täysistunnossa, vaikka uutinen ei niin kerro. Tässä päättäjät, joihin voi ottaa yhteyttä
Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenet 1.6.2012 – 31.5.2016
Puheenjohtaja arkkipiispa Kari Mäkinen, Turun arkkihiippakunta
Kirkolliskokouksen valitsemat maallikkojäsenet
apulaisylilääkäri, LT Riitta Alaja, Tampereen hiippakunta
sosiaalineuvos Esa Koukkari, Oulun hiippakunta
agrologi Johannes Leppänen, Lapuan hiippakunta
käräjätuomari Outi Nokso-Koivisto, Espoon hiippakunta
hallintopäällikkö Sami Ojala, Helsingin hiippakunta
toimittaja Marjaana Perttula, Turun arkkihiippakunta
seurakuntaneuvos Risto Rasimus, Mikkelin hiippakunta
hallintoylilääkäri Åsa A. Westerlund, Porvoon hiippakunta
sosionomi Veikko Väisänen, Kuopion hiippakunta
Kirkolliskokouksen valitsemat pappisjäsenet
kirkkoherra Eija Nivala, Oulun hiippakunta
lääninrovasti Tapio Seppälä, Turun arkkihiippakunta
Piispainkokouksen valitsemat jäsenet
piispa Irja Askola, Helsingin hiippakunta
piispa Björn Vikström, Porvoon hiippakunta
Täysistunnon sihteeri: hallintopäällikkö Asta Virtaniemi
Olen Markku J:n kanssa samaa mieltä Hesarin vaalikoneen kristillisiä arvoja koskevasta kysymyksestä/väitteestä. Täsmällisesti se kuuluu näin: ”Kristilliset arvot ovat hyvä pohja poliittiselle päätöksenteolle.” Vaikea vastattavaksi. Kun vastasin vaalikoneeseen, valitsin vaihtoehdon jokseenkin samaa mieltä.
Kristilliset arvot? Mitä ne ovat? Joitakin aikoja sitten täällä käytiin pitkä keskustelu kristillisistä arvoista, mutta mihinkään yhteiseen käsitykseen ei päädytty.
Markku kirjoittaa: ”Suomalaiset arvot pohjautuvat varsin paljon kristinuskoon.” Kunkin meistä arvot ovat kodin perua, ainakin pääosin. Metallityömies isäni, vasemmistolainen ay-mies, joka oli eronnut kirkosta suivaantuneena pappeihin ja lestadiolaisiin saarnamiehiin, siteerani keskusteluissa usein Jeesuksen Vuorisaarnan ajatuksia. Hänen ajattelussaan ne menivät yksiin sen kanssa, mitä hän ajoi työpaikan pitkäaikaisena luottamusmiehenä ja ammattiliiton kautta. Poikaan tämä ei voinut olla vaikuttamatta.
Yksi Kristillinen arvo on elämän kunnioittaminen koskemattomana ja pyhänä. Tämän päivän uutisissa vertailtiin puolueiden arvovalintoja. Vain Kristilliset puolueena ovat eutanasiaa vastaan.
Koska kaikissa muissa puolueissa on asialle kannatusta, niin kaipa se lopulta toteutuu. Samalla pelkään pahoin, että kun hoitajapula vanhustenhoidossa vielä kasvaa, niin eutanasiasta voi helposti tulla kyseenlainen apu tähän ongelmaan.
Suuret ikäluokat ovat vasta tulossa hoitoa tarvitseviksi. Laitokseen joutuessaan ja luovuttaessaan heistä tulee kahdessa viikossa apaattisia ja sänkyyn ruokittavia. Siitä tulee kestämätön tilanne. Eutanasiaan voi siinä tilanteessa tulla tarvetta laajemmassakin mitassa.
Pekka, nyt vedät hoitohenkilökunnan ns. kölin alta, asetat kyseenalaiseksi heidän ammattietiikkansa.
Onko pelkoni uhkana hoitotyölle
Miten se on kölin alta vetämistä, että kirjoitan siitä mistä hoitohenkilökunta kertoo. Moni vanhus luovuttaa elämästä, kun joutuu hoitokotiin. Luovuttaessaan hän ei enää nouse sängystä eikä mene ruokailuun pöydän ääreen syömään. Kahden viikon jälkeen hän ei enää kykene nousemaan sängystä ylös. Jolloin hänet on ruokittava sänkyyn. Tuo luovuttaminen on se piste johon hoitotyössä tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Elämän tulisi olla mielekästä, vielä senkin jälkeen, kun itse ei kykene asioistaan huolehtimaan. Hoitohenkilökunta ei yksin kykene asiaan riittävästi vaikuttamaan. Asiaan vaikuttaa liian vähäinen virketoiminta. Liikunta mahdollisuuksien rajallisuus. Virikkeetön lähiympäristö.
Olisitko itse mieluummin vanhuuden päiviäsi viettämässä Kartanoympäristössä maalla. Jossa olisi kotieläimiä. Ranta sauna ja mahdollisuus onkimiseen sekä kävelylenkkeihin luonnossa. Sekä osallistua töihin ja pikku tehtäviin. Vai istua kerrostalon viidennessä kerroksessa TV. n ääressä. Ulos pääsee ulos vain rajatulle alueelle hoitajan kanssa.
Kaupungistuminen on pakottanut vanhustenhoidon tiettyyn kaavaan, jossa vain harvoilla on mahdollisuus elää elämisen arvoista elämää myös vanhuudessaan. Ei ole kyse hoitohenkilökunnan vetämisestä kölin ali vaan mekanismista, joka meidät pakottaa tiettyyn toimintamalliin. Emme haluaisi toimia näin mutta vaihtoehtoja ei ole.
Suomen puoluekenttä ei salli minkään aatteen päästä vaikuttamaan puhtaana, koska enemmistöhallitus vaatii toimiakseen erilaisia virtauksia yhdistettäväksi. Mikään ei pääse vaikuttamaan pitkäjänteisesti, koska hallitukset vaihtuvat ja asioiden etu vaatisi yli hallituskausien kestäviä suunnitelmia.
Mitä ovat kristilliset ’arvot’, joita ei ole ollut olemassa jossain kulttuurissan jo ennen kristinuskoa ja jotka olisivat v a i n kristinuskon johdosta ilman mitään muita vaikuttajia syntyneet?