Uutterasti rukoilkaamme
Nuoruudessani eräänä päivänä kuulin uutisista, että Kiinan ja Intian välille oli syntynyt ongelmia heidän rajalleen. Sodan uhka oli todella suuri. Kahden väkirikkaimman välinen aseellinen yhteenotto olisi ollut hyvin tuhoisa. Tuona iltana rukoilin noiden maiden puolesta ja pyysin heille rauhaa.
Aamulla uutisista kuulin, että nämä suurvallat olivat sopineet välinsä ja sodan uhka oli poistunut. Koin tuossa tilanteessa että se tuli kuin rukousvastaus pyyntöihini.
En tiedä montako miljoonaa ihmistä maailmassa rukoili saman tilanteen puolesta, mutta varmaa on vain rauhan palaaminen noiden maiden välille. Jumala joka johdattaa koko maailmankaikkeutta antoi noiden maiden johtajille kyvyn sopia asioista ja pitää naapurien välit kunnossa.
Rukoussunnuntai
Rukoussunnuntai on saanut nimensä siitä, että tästä sunnuntaista helatorstaihin papit aikoinaan menivät ihmisten pelloille siunaamaan vuoden kylvön ja sadon. Näin pyydettiin Jumalan varjelusta kasvulle ja suotuisaa kasvukautta.
Nykyaikana tätä tapaa voisi soveltaa erilaisten yritysten ja hankkeiden puolesta rukoilemiseen milloin minkäkinlaisen yhteiskuntamme toiminnan puitteissa. Kaikki elämämme tapahtumat, niin suuret kuin pienemmätkin, voimme tuoda Herramme eteen ja pyytää häntä antamaan menestystä.
SUNNUNTAI 9.5.2021
5. sunnuntai pääsiäisestä
Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 17: 8-13
Lukukappaleessa kerrotaan Mooseksen ajasta Siinain autiomaassa. Yhden naapurikansan kanssa syttyi sota. Tilanne on kansalle uhkaava. Vihollinen oli voimakas ja kansa oli vaikeassa tilanteessa.
Silloin Mooses uskoi sodan johdon nuoremmalle ja kääntyi rukouksissaan Jumalan eteen. Rukous vaikutti. Jumala kuuli kansansa ahdistuksen ja pelasti omansa andistuksesta.
Mielenkiintoista on huomata, miten Mooseksen ikä alkoi painamaan. Hänen oli vaikeaa pitää käsiään rukousasennossa kohotettuna. Hän tarvitsi apua. Kaksi hänen läheistään tuli avuksi. He kannattivat Mooseksen käsiä niin, että tämä jaksoi jatkaa rukoustaan koko päivän ajan. Taistelu päättyi voittoisasti.
Työskennellessäni sotiemme veteraanien ja invalidien kanssa olen saanut huomata miten viime sotiemme aikana maassamme rukoiltiin valtavasti. Niin miehet ja naiset rintamalla kuin kotirintamallakin toivat asiansa Jumalan eteen lukemattomia kertoja. Olen saanut kuulla erittäin syvältä sielun sopukoista nousevia todistuksia näistä rukouksista ja niiden merkityksestä kansamme suuren hädän aikana.
Rukous voidaan toteuttaa monella tavoin
On erilaisia rukoustapoja. Eri tilanteisiin sopivat eri tavoin toteutetut rukoukset. Kun on yksinään niin silloin on mahdollisuus rukoilla aivan sen mukaan, mikä mieleen parhaalta tuntuu. Mutta mitä enemmän väkeä on paikalla sitä tärkeämpää on rukoilla hyvää järjestystä noudattaen. Näin toisilla läsnäolijoilla on mahdollisuus seurata mukana yhteisessä rukouksessa.
Vaimoni Coletten kanssa rukoilemme Lutherin aamu ja iltarukouksen oppimestarimme opettaman kaavan mukaisesti.
Aluksi lausumme kolmiyhteisen Jumalan nimen: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Sitten luemme apostolisen uskontunnustuksen.
Tämän jälkeen luemme Isä meidän rukouksen.
Luemme vielä Lutherin kirjoittaman aamurukouksen aamulla ja iltarukouksen illalla.
Lopuksi veisaamme yhden virren.
Toisinaan olemme aamuisin lukeneet jostakin hartaus- tai rukouskirjasta päivän lukukappaleen. Näitä kirjoja on vuosikymmenien kuluessa kirjoitettu hyvinkin monia ja monet niistä ovat aivan erityisen hyviä.
Kirkkomme käsikirjassa on myös erinomaisen hyviä hetkirukouksia ja niihin soveltuvat nuotit.
Jo uskonpuhdistajamme Mikael Agricota suunnitteli niiden kääntämistä suomeksi, mutta hänen osalaan työ jäi kesken. Nykyisin näiden kaavat ovat hartauksiemme suurena aarreaittana jokaisen käytettävissä.
Suosittelen rohkeasti niiden esiin nostamista ja käyttöön ottamista.
Tässä rukoussunnuntain ensimmäinen lukukappale
2.Moos. 17:8-13
Refidimissä kävivät amalekilaiset israelilaisten kimppuun. Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” Joosua teki niin kuin Mooses oli käskenyt ja ryhtyi taisteluun amalekilaisia vastaan, kun taas Mooses, Aaron ja Hur nousivat kukkulan laelle. Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat amalekilaiset voitolla. Kun Mooseksen kädet väsyivät, Aaron ja Hur ottivat kiven hänen istuimekseen. Sitten he kannattelivat hänen käsiään kummaltakin puolen, niin että hän jaksoi pitää niitä ylhäällä auringonlaskuun saakka. Näin Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotajoukkonsa.
52 kommenttia
Tarja otti rukoilemisen kannalta oleellisen asian esille, kun ihmetteli ääneen käsitteen ”herra” aikaansaamaa sekaannusta Raamatun sivuilla. Matias selosti hyvin sitä historiaa, joka erisnimen Jehova/Jahve käytön lakkaamisella oli: juutalaisten käytäntö vuosisatoina ennen Jeesuksen tuloa maan päälle.
Voi olla, että kielitieteilijät pitävät muotoa Jahve alkuperäisimpämpänä, mutta muodossa Jehova se kuitenkin esiintyy yhtä hyvin englantilaisissa käännöksissä kuin suomalaisessa kirkollisuudessa aiemmin. Jopa sellaiset kirjoittajat kuten Aleksis Kivi ja Hella Vuolijoki käyttivät nimenomaan muotoa Jehova teoksissaan. Tietenkin lausuminen muuttuu kieleltä toiselle siirryttäessä, mutta niinhän tekevät myös muut erisnimet. Ei Jeesuskaan ole kaikille samoilla kirjasimilla varustettu.
Sen haluaisin Matiaksen tekstiin korjata, että kyllä Septuaginta-käännöksissä tietojeni mukaan esiintyy Jumalan erisnimi heprealaisin konsonantein. Erään tutkijan lausunto: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios, vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu Tetragrammi säilytettiin sellaisissa käsikirjoituksissa. Kristityt korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios, kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” (tri P. Kahle, The Cairo Geniza, s. 222)
Kuolleenmeren kääröissä 1900-luvulta JHVH on omalla paikallaan hepreankielisessä Raamatussa, siitä ei ole enää epäselvyyttä Kuolleenmeren löytöjen jälkeen. Mutta Vastikään tästä saatiin Septuagintaakin koskien todisteita, kun israelilaiset tutkijat tekivät uusia löydöksiä. Uutistietojen mukaan kreikankielistä tekstistä erottyivat Jumalan heprealaisessa muodossa olevan erisnimen tetragrammi. (En nyt enää löytänyt sitaattia nimeen liittyen.)
Rukoilemisen kannalta on mielestäni tärkeää, että rukoustemme kohde on sama kuin Kristuksella. Hänen ohjeidensa mukaan rukoilemme Isää, Jehovaa/Jahvea Poikansa Jeesuksen nimessä. Emmekö silloin tee varmasti Raamatun ohjeiden mukaan? Toki Jumala varmasti kuulee nekin rukoukset, joita Häntä huonommin tuntevat vilpittömästi esittävät ilman oikeaa ”protokollaa”. Tästäkin Raamatussa on esimerkkejä.
Jahvesta sen verran, että tuskin juutalaiset ovat sitä koskaan käyttäneetkään, luulen, että se on ulkopuolisten yritys ääntää JHWH jollakin tavalla. Samoin kuin lyhenne Yah. Tosin en tiedä antiikin ajasta tässä suhteessa.
Tai Yah Yah, joka on voitu kääntää, Herra Herra. Muoto Yah liitetetään usein rastafareihin, mutta Wikipedia mukaan myös juutalaiset voivat sitä käyttää. ja meillä se löytyy esimerkiksi sanasta Hallelujah. Ylistys Yah’lle.
Ja nimi Jehoova tullenee aramean sanasta Yehooda, joka meidän kielessä on yhtä kuin Juudah tai Juudas. Oli miten oli, niin ainakin voimme nähdä sen, että Juuda kantaa Jumalan nimeä.
Teoforos on kreikkalaisen miehen nimi ja tarkoittaa Jumalan kantaja, Kristoforos on Kristuksen kantaja.
Rukous on tietyllä tavalla manipulointia, joko itsensä tai jumalansa. Olen ollut kokoouksessa, jossa rukoiltiin ankarasti. Sitten ryhdyttiin äänekkäästi kiittämään siitä, mitä oli vasta pyydetty. Ikäänkuin jumalan olisi pakko antaa, koska siitä oli jo kiitetty. Tuntui lapselliselta. Eikö ihminen voisi ajatella niin, että hän saa kaiken tarvitsemansa pyytämättä. Jos ei saa, niin ei tarvitse.
Planeettamme on annettu maanpäällisten olioiden, nyt ihmiste, hallittavaksi. Rukoukset ovat täyttä utopiaa, Jumalan olemassaolo selviää, jos selviää, poislähtömme jälkeen täältä.
Rauli Toivonen
”Tässä Jumalan nimen lausumisen historiasta varsin arvovaltainen näkemys. Se osoittaa, että juutalaisuus loittoni Jumalastaan ennen ajanlaskumme alkua myös jättämällä Hänen erisnimensä pois käytöstä. ”
Tämän voi tietysti esittää tavalla, minkä vaikutuksen haluaa antaa, ja ”loittoneminen” kertoo kirjoittajan, oli se sitten arvovaltainen, tai ei- arvovaltainen halusta esittää se moitteen muodossa. On ilmeisesti jäänyt raamattu lukematta, siellähän sanotaan, ’Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, hän ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.”
Voi siis puhua myös lain noudattamisesta tavassa, kun ei lausuta nimeä. Meillähän nimeä ei olekkaan, puhe jumalasta voi tarkoittaa mitä, tai ketä tahansa. Monet tuntuvat myös tietävän mitä tämä jumala on mieltä ja miten paljon hän on valmis maksamaan jokaisesta kristitystä, jonka sielun saa omakseen.
Itse olen sitä mieltä, että jos kristillistä ja Lutterilaista käsitystä monipäisestä jumalasta ei olisi ollut, ei myöskään holokaustia olis syntynyt. Jonkinlainen Jumalan kunnioitus olisi todennäköisesti estänyt sen, että onnettemuus ei olisi päässyt tapahtumaan. Mutta nythän nämä jotka tietävät mitä se kolmipäinen Kerberos ajattelee, kertovat että eivät he ole tehneet mitään väärin, vaan juutalaisten oma synti sai sen aikaan, nehän tappoivat Kristuksen.
Näin se vääryys sai vallan ja kukaan ei halua siitä luopua, se n niin kiva ja armollinen.
Pascal Boyer kirjoittaa kirjassaan ”Ja ihminen loi jumalat”mm. näin: ”Jotkut ystävistämme menevät toisinaan tiettyyn paikkaan puhumaan näkymättömälle olennolle, joka on kaikkialla ja tiietää etukäteen, mitä he aikovat sanoa.”
Teologeilla on ollut ja on – näin uskon – melkoinen selittäminen siinä, mistä rukoilemisessa on oikein kysymys. Olisi varmaan reiluinta myöntää, että rukouksen voima on sen psykologisessa vaikutuksessa rukoilijaan itseensä, ei siinä, että rukouksen välityksellä tiedotettaisiin Jumalalle asioita tai yritettäisiin vaikuttaa hänen päätöksiinsä.
Tämä on kuitenkin teologisesti ottaen ilmeisesti hankala myöntää, koska se tekisi Jumalan tarpeettomaksi ja mikäli jumalusko onkin vain yksi ihmisen keksimä mielenhallintatekniikka, käy koko kirkkoinstituutio tarpeettomaksi.
Joku viisas on sanonut, että uskovaisen ja ateistin ero on vain siinä, että ateisti uskoo keskustelevansa itsensä kanssa, ja itse keksineensä ideat ja vastaukset, kun taas uskovainen uskoo keskustelevansa jokun toisen, kuten Jumalan kanssa ja saavan vastaukset ja ohjeet jostain ylempää.
Jos sota voitettiin tai hävittiin, se oli jumala joka voitti tai hävisi, koska jumala oli se kansan ykseys. Eli kansa . Jos kehiteltiin hienoja teorioita tai oppeja, ne tulivat jumalalta, itselle ei otettu kunniaa, ’ Älä meille, älä meille vaan omalle nimellesi anna kunnia.’ Se osoittaa konkreettista nöyryyttä ja itsensä luovuttamista, että ei ihan omista voimista, ja siksi meilläkin sanotaan, ’tämä on Jumalan sana’ . Ja siksi me juomme pakanallisesti Jeesuksen verta, että meissä olisi juutalainen veri ja voisimme puhua sanoja, joita he ovat kirjoittaneet, tai siis heidän Jumala.
Toisasia jota ei voi kieltää on tietysti se, että ihmisellä on tarve uskoa johonkin Korkeampaan oikeudenmukaisuuteen, koska ihminen voi kohdella ihmistä täysin käsittämättömästi kuten holokausti meille osoittaa. Meillä ei ole luonnostaan kykyä olla hyviä ihmisiä, vaikka sellaistakin on yritetty uskotella.
Ja tosiasia on tietysti myös sekin , että jos ihmisillä olisi vain Yksi yhteinen Jumalakäsitys ja jokainen tuntisi tien, ei olisi enää tarvetta sotia oman Jumalan puolesta, tai ohjeita ja säädöksiä vastaan, eikä kinastella muutenkaan, mutta se kuuluu vasta Messiaanisen aikakauden tapahtumiin.
Kimmo
Minulle on ihan sama oletko sinä ateisti vai uskovainen, ateistina voit olla paljon parempi oikeuskäsityksissä, kuin uskomiseen perustuva lahjavanhurskaus, joka ei ole osoittanut toimivuutta moraalisena koodistona käytännön tasolla.
Jos minä ajattelen jotakin olevan, niin ajattelen siitä Luomisen toimintona, eli maailmankaikkeus planeettoineen, Tellus mukaanlukien, ja planeettojen vaikutus elämään täällä , elämään, joka minulle tarkoittaa suurempaa kokonaisuutta kuin ihmisen elämä. Elämää on kaikki mikä meidän ympärillä on, ja josta ihminen on riippuvainen, vaikka luulee olevansa keskipiste ja tärkein.
Ei se ole mahdottomuus, että voisimme moraalista saada aikaan kaikkia tyydyttäviä toimintamuotoja, kyllä räikeimmät epäoikeudenmukaisuudet pitäisi jokaisen huomata, ellei ole ihan välinpitämätön ja paatunut. Tärkeimpiä on tietysti, että kenenkään ei pitäisi nähdä nälkää, tuntea turvattomuutta, jatkuvaa pelkoa ja uhkaa, vaan oikeus elämään olisi jokaisella joka syntynyt on. Tosin syntyvyyttä voisi säädellä, mutta sitä pidetään epäoikeudenmukaisena koska miesten kuuluu saada ja vaimojen antaa.
Mainitsit kuolemantuomion, itse olen sitä mieltä, että rikollisen palkitseminen elinikäisellä leivällä, asunnolla, laiskuudella, kaikella mahdollisella jota kaikilla oikein elävilläkään ei ole, on mitä suurinta epäoikeudenmukaisuutta. Ja siksi, henki hengestä, ja piste. Meidän ei kuulu maksaa rikoksista elatusta, siitä voi tulla jopa elinkeino.
Tunteita tarvitaan, empatiakykyä, jota miehillä ei lähtökohtaisesti ole, siksi me naiset olemme olemassa. Miesten tunteet kohdistuvat vain miehiin, vaikka ne olisivat rikollisia.
Kimmo
” Monissa maissa ei vieläkään koeta vaikkapa kuolemantuomiota moraalittomaksi.”
Tiesitkö sen, että on kuitenkin uskontoon perustuva käsitys se, että kuolemantuomio olisi väärin. Se löytyy Apokryfikirjasta, jossa selitetään kuinka vapahtaja korjasi tämän vääryyden poistamalla kuolemantuomion.
Perusteluna oli se, että jos murhaajalle langetetaan kuolemantuomio, siinä tulee kaksi murhaa ja jumala ei ole sellaista tarkoittanut. Laissa määrätty rangaistus ei ole kosto, eikä murhakaan, koska se on etukäteen tiedossa oleva, ja ihminen voi välttyä rangaistukselta elämällä oikein. Apokryfit eivät ole kelvanneet kaanoniin, mutta sieltä kyllä napatiin käsityksiä joita sitten sanottiin omiksi. Ja vaikka länsimaiseksi sivistykseksi.
Tietysti voidaan sanoa että kaikki on länsimaista sivistystä, mutta se on tiedon puutetta.
Kirjoittaja
Matias Roto
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25
Miksi ylipäätään pitää olla koko ajan ja jatkuvasti rukoilemassa ja kerjäämässä jotain siltä jumalalta? Eikös se pidä huolta niin kedon kukkasista kuin taivaan linnuistakin ihan automaattisesti, vaikka ne eivät kynnä eivätkä kylvä – saatikka, etää rukoilisivat?
Ilmoita asiaton kommentti