Tapahtumat maailmalla nopeutuvat. Ukrainan kriisi polkee paikallaan ikään kuin vain löytääkseen aukon purkautua. Mediassa pohditaan uuden maailmanjärjestyksen muotoutumista. Kiinan arvostellessa Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia urheilun politisoimisesta se samalla itse julkistaa kisojen avauspäivänä yhdessä Venäjän kanssa vastustavansa NATOn ”laajentamista itään”. Maailma on näin polarisoitumassa yhtäältä Kiinan ja Venäjän sekä toisaalta Yhdysvaltojen ja EU:n kesken. Yllättävä näkemys kehitykselle on kuitenkin venäläistutkijoiden lausuma (US Foreign Affair-lehti), jonka mukaan ”lännen tulisi luopumalla NATOsta tarjota Putinille ystävän kättä ja luoda uusi Yhdysvaltojen, EU:n ja Venäjän turvallisuusliitto Kiinaa vastaan”. Erityistä kiinnostusta herättää heidän viittauksensa lännen ja Venäjän yhteiseen kristilliseen perinteeseen.
Emme ole ehkä tulleet ajatelleeksi, että kysymys on 2000 vuoden pituisesta kehityksestä. Mitä sen aikana on tapahtunut ja mitä saatu aikaan? Tämä kysymys tuo uuden näkökulman kristillisen Venäjän liittoutuessa kristittyjä vainoavan Kiinan kanssa? Itse asiassa kysymykseen on helppo vasta. Planeettamme Maa, jonka pieniä osasia kansallisesti nimitämme ”sankarihaudoiksi”, kätkee alleen satojen miljoonien sotilaiden ja siviilien ruumiit. Noilla kaikilla miljoonilla on ollut hintansa – hukkaan menneet opinnot, äitien synnytysten tuskat – kuin kaupasta ostetulla lihalla ikään. Raadollisimman kuvauksen tämän lihan hinnan arvosta tai arvottomuudesta antaa Peter Englund kirjassaan Pultava. Siinä sotilaiden kuumuuden groteskilla tavalla paisuttamat ruumiit ”muuttuivat yhdeksi ainoaksi haisevaksi anonyymiksi massaksi, jonka mustuvilla mytyillä oli joskus ollut nimikin”.
Venäläistutkijoiden viittaus Venäjän ja lännen yhteiseen perinteeseen on merkittävä. Sillä on myös historiansa. Renessanssiajan kirkko huolimatta auktoriteetistaan ei kyennyt estämään kristillisiä valtioita kutsumasta sulttaania avukseen niiden keskinäisiin sotiin. On ilmeistä, riippumatta miten edustamamme lännen ja oman maamme käy, että Venäjä nyt tekemänsä sitoumuksen johdosta aikanaan häviää tai sulautuu suurempaansa kuin keskiajan ruhtinaskunnat ja valtiot ikään. Apokalyptisen tuhon uhatessa on itseään kristityiksi kutsuvilla valtioilla ja niiden yksittäisillä kansalaisilla sitten 2000 vuoteen ratkaisun paikka.
Hyvää pelottavasta tulevaisuuden skenaariosta huolimatta on se, että tunnistamme 2000 vuoden aikana tekemämme virheet. Tietämättä, millä vakavuudella em. venäläistutkijoihin tulee suhtautua, niin tosiasiassa vuorisaarnan syvällisin tulkki, Tolstoi, välittää maailmalle vielä tänäänkin aidointa venäläistä sielua. Tämän rinnalla on myös syytä huomioida, että venäläisen reserviupseeriliiton All-Russian Officers -järjestön johtaja Leonid Ivashovin kehottaa avoimessa kirjeessään – jota pidetään aitona – Venäjän johtoa olemaan käyttämättä voimaa Ukrainaa vastaan. Hän pitää Putinin väitteitä keinotekoisina ja kutsuu tätä käytännössä valehtelijaksi (IL 6.2.2022).
Uusi maailmanjärjestys on käden ulottuvilla. Löytyykö länsimaissa sellaista ryhtiä ja vastuullisuutta, jota aikoinaan Tolstoi ja lehtitietojen mukaan venäläiset kenraalit ja tiedemiehet tänään edustavat? Omassa maassamme todellisuus kiteytyy Von der Leyen´in suomalaisille osoittamassa viestissä; ”Suomi voi luottaa EU:n täyteen solidaarisuuteen”. Siihen poliitikkomme päättämättömyydessään vastaavat; NATO-optio, ymmärtämättä, että kollektiivisessa turvallisuudessa on kysymys yhtä paljon antamisesta kuin vain vastaanottamisesta. Maamme poliittiselta taholta – jos maailman kirkkokunniltakaan – emme usko löytyvän tarvittavaa ymmärrystä ja rohkeutta ajateltaessa ihmiskunnan ongelmaan tarttumista.
Kysymykseksi jää, löytyykö maailmasta yksilöitä tai jo olemassa oleva yhteisö, jolla yhdessä venäläisten kenraalien ja tiedemiesten kanssa on moraalista ryhtiä toteuttaa se, mistä niin moni Tolstoin ohella on puhunut, vuorisaarnan sanomalle, oikeudenmukaisuudelle rakentuva Jumalan valtakunta maan päällä. Tämä kaipaamamme yhteisö saattaisi olla Pugwash-liike, joka sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen. Bertrand Russell ja Albert Einstein laativat vuonna 1955 sittemmin Russel-Einstein-manifestina tunnetun julkilausuman ydinsotaa vastaan ja aseistariisunnan puolesta, johon liittyi joukko Nobel-palkittuja tieteentekijöitä. Onko mahdollista, että – jollei muualta – niin Suomesta löytyisi riittävän arvovaltainen henkilö, joka ottaisi tehtäväkseen koota ryhmä miehiä ja naisia rakentaakseen ensin Venäjän, EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisen turvallisuusliiton, joka puolestaan sittemmin pyrkisi laajentamaan liittoa Kiinalla.
Se kannattaa tietysti huomioida uskontonäkökulmasta, että Venäjä, EU ja Yhdysvallat ovat kaikki kristittyjä maita. Ukraina myös. Ja kuten olemme sen oppineet ja kuulleet, ovat he yksi Kristuksen ruumis.
Hellenistit sanoivat aikoinaan, että jos hellenistit riitaantuvat ulkopuolisten kanssa , sitä sanotaan sodaksi, mutta jos hellenistit ryhtyvät riitaan hellenistin kanssa on kysymys siitä, että jumala, eli Hellas on siaras ja kääntynyt itseään vastaan.
Voiko nyt sanoa, että Kristinuskon jumala on sairas ja kääntynyt itseään vastaan, kun kristittyjen miekat kääntyvät heitä itseään vastaan.
Lopun aikana on ennustettu tulevan erityiset pilkkaajat, Jumalan olemassa olon epäilijät.