Kiusattuna on kamalaa.

Onko sinua kiusattu, haukuttu, vainottu netissä? Oletko saanut vihapostia tai uhkauksia? Oletko joutunut kokemaan sosiaalisen median linjoilla syrjintää tai rasimia?

Jos vastasit kyllä. Olen niin pahoillani, todella pahoillani. Maailma on paska paikka. Luulenpa, että jokaisella on oma tapansa etsiä turvaa ja toipua raskaista kokemuksista, sinulla, minulla ja hänellä. Kenelläkään ei ole antaa kaikille pätevää neuvoa selvitä ja toipua. Enkä usko, että kiusattu sellaista kaipaakaan. Haluan kuitenkin sanoa, ettet ole kokemustesi kanssa yksin ja sydämestäni toivotan sinulle voimia. Toivotan sinulle turvaverkkoja ja paikkoja, joissa saat kuulla olevasi rakastettu, riittävä ja arvokas. Toivon sinulle joukkoja, jotka asettuvat puolellesi. Sekä väyliä ja menetelmiä, joilla saat vihan ja kiukun pois niin mielestäsi kuin kehostasi. (tähän sata sydänemojia)

Maailma todellakin väliin on paska paikka. Ja kyllä, me ihmiset sen olemme sellaiseksi tehneet. Todellakin me ihmiset, sinä, minä ja hän. Ja koska me  ihmiset olemme tämän maailman vihalla ja törkeyksillä sössineet, niin ajattelen, että meidän ihmisten tulisi myös yrittää tilannetta korjata.  Niin ja ei vaan yrittää vaan ihan aikuisten oikeasti ja vastuullisesti korjata. Eikö?

Mitä siis sinä ja minä voimme tehdä? Mitä sinä olet tehnyt ja teet, että maailma olisi parempi? Miten olet vähentänyt väärinymmärrystä ja vihaa meidän ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa? Teetkö sinä ympärilläsi olevasta tilasta turvallisempaa? Miten sen teet? Kulkeeko mukanasi levottomuus vai rauha?

Itse kun olen lukenut nettikiusaamiseen ja vihapostaamiseen liittyviä kirjoituksia, niin usein ne lähtevät liikkeelle ohjeista olla lukematta tuota törkyä. Minä taasen toivoisin, että jokainen ohje lähtisi liikeelle siitä, että käskettäisiin olla kirjoittamatta törkyä, sanomatta törkyä. Kyllä vastuu on todellakin sen, joka kakkaa suustaan tai kynästään ulos tunkee, ei sen joka vihan kohteena on. Joten jos tai kun olet juuri aloittamassa kantelua tuomiokapituliin, jossa ihan rakkaudella kerrot toisten olemassaolon synniksi tai lähettämässä jollekin vihaa syytävää yksityisviestiä, niin STOP, ÄLÄ TEE SITÄ. Jos olet juuri kirjoittamassa Facebookin keskusteluryhmään, että toisen uskonto on huono, likainen, ruma ja halveksittava, niin STOP, ÄLÄ TEE SITÄ. Jos olet juuri huutamassa jonkun äidin lapselle, että hänen ihonvärinsä on väärä ja että hänen pitäisi viedä lapsensa sinne mistä on tullutkin, niin STOP, ÄLÄ TEE SITÄ.
Vaan hengitä, istu alas ja mieti miksi sinulla, juuri sinulla, on tarve tuottaa maailmaan tuollaista tekstiä. Tutki itseäsi, tunteitasi ja ajatuksiasi. Löydä ymmärrystä ja oppia. Kehity!

Älä lietso vihaa. Ole enemmin rakkauden ja hyvyyden puolella. Siunaa, rakasta, helli ja pidä hyvänä. Vihalla ei maailmaa voiteta. Eihän Jeesus kuollut vihasta meihin vaan rakkaudesta, rakkaudesta hei!

https://www.ykliitto.fi/turvallinen-tila

3 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Kiusaaminen on yksinkertaisesti sitä, että jollakin on pahaolo ja haluaa siihen helpotusta. Jos voi aiheuttaa toiselle vielä pahemman olon, niin sillä voi hiukan helpottaa omaa oloa.

    Tämän asian kääntöpuoli on siinä, voisimmeko helpottaa ihmisten pahaa oloa millään paremmalla lääkkeellä, kuin sillä, jonka Vapahtaja antaa, jokaiselle, joka konaisvaltaisesti Häneen turvautuu.

    Kiusatuksi jotuminen on Hevetillinen kokemus. Tiedän sen oikein hyvin omasta kokemuksesta. Meillä on siihenkin Helvettiin, aivan valatavan hyvä lääke.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Anna-Leena Klemetti-Falenius sanoo:

    Kiitos Pekka Veli ajatuksestasi. Tarkoititko tuolla viimeisellä virkkeellä uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan? Se on kyllä hyvä lääke. Ajattelen, että uskon ja toivon lisäksi meillä on kyllä myös inhimillisiä keinoja kiusaamiseen ja hyvinvointiin, vastuu omista teoista ja se, että väliin osaa jättää tekemättä ja sanomatta. Siunausta sinulle.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Työelämässä jouduin kiusatuksi ja se teki työni erittäin hankalaksi. Sitten kuulin, että kiusaajani on käynyt kirkossa ja kauhistuin. Vihasin sitä ihmistä sydämmeni pohjasta. Heti kun kuulin menin hissillä kellarikerokseen ja siellä pieneen varastohuoneeseen. Siinä tiiliseinää vasten huokasin Heralle, että en kykene antamaan sille anteeksi. Samassa tiiliseinän läpi koin, kuin isosta putkesta olisi tullut seinän läpi rakkaus siihen kiusaajaani. Pari viikkoa sen jälkeen kiusaajani kutsui minut kotiinsa syömään ja siinä pöydän ääressä pyysi anteeksi. Ei minun siinä enää tarvinnut edesanteeksi antaa, kun Vapahtajani oli sen minussa jo saanut aikaan. Pyysin siinä luvan, että voin käyttää kokemaani asiaan perehtymiseen ja sen käyttämiseen muidenkin hyväksi. Perehdyin asiaan pari vuotta ja sitten sain esimiehetäni luvan pitää kuento kiusaamisesta työkavereille. Kerroin siinä että tarvitsemme ohjesäännön kiusaamistilanteiden varalle. Luennon jälkeen esimieheni sanoi, että kokoa työryhmä ja tehkää se. Siinä sain olla sitte eräänlaisena moottorina ja paneutua aika monipuolisesti kiusaamiseen. Tietotaidollani voisi vieläkin olla käyttöä jossain, mutta en tiedä missä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anna-Leena Klemetti-Falenius

    "Etuoikeuksien tunnistaminen ja tunnustaminen. Se on tärkeää." Minä olen keski-ikäinen valkoihoinen keskivartalolihava täti-ihminen. Onneksi elämän matkalla oppinut ja oivaltanut niin itsestäni kuin maailmasta. Oppimisen ja oivaltamisen matka on kuitenkin koko ajan kesken, vaiheessa ja siksi tarvitsemme ympärillemme ihmisiä. Vahva usko rakkauden, lempeyden ja ystävällisyyden voimaan. Tärkeinä pidän myös uskallusta ja rohkeutta niin kirkossa kuin laajemmin yhteiskunnassa ja yhteisessä maailmassa.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit