Olen kuullut jostain sanonnan: Jos Kristikunta lakkaa menemästä kaikkeen maailmaan, niin kaikki maailma alkaa tulla Kristikuntaan. Kaikki tapahtuu joskus hitaasti ja hienosti. Kerrotaan tarinaa nuoresta miehestä, joka meni parturin käsiteltäväksi. Häntä palveli viehättävä nuori nainen, joka käsittely oli hyvältä tuntuvaa. Parturi kysyy välillä: Otetaanko vielä? Johon nuorukainen ruususten unessa vastaa: Otetaan vielä vähän. Tämä saattoi toistua, mutta viimein parturi halusi näyttää pelillä mitä on saatu aikaan. No shokkihan se oli, kun piti ottaa vain kaksihaaraiset kuivat latvat ja päädyttiin lähes siiliin.
Olen kuullut myös tarinaa henkilöstä, joka saattoi ottaa samalle lautaselle samaan aikaan koko tarjoilun. Voi olla muusia ja läskisoossia ja reunassa väskynäsoppaa. Voihan sen niinkin tehdä metodilla: Vatsassa kaikki on sekaisin. Kansa voi olla suunnan näyttäjä tai sitten plakioitsija. Suomen kansalle lähes kaikissa asioissa ja virtauksissa on tullut kopioitsijan rooli. Mistä tahansa asiasta haastatellaan vastuuhenkilöitä, niin melkein poikkeuksetta aloitetaan: Kaikissa Pohjoismaissa ja Saksassa asiat ovat näin järjestetyt. Miksi ei sitten hengellisellä ja henkisellä alalla olisi samoin. Intiassa on niin somasti ja runsaasti jumalia ja jokaisella on niin ihanat palvontamenot. En tässä nyt halua rajoittaa vapaan ihmisen vapautta, mutta en pidä kovin tavoiteltavana syödä väskynäsoppaa läskisoosin kanssa.
Jos Mestarimme on Jeesus Kristus, niin rituaalit ovat hyvin yksinkertaiset eikä ihan minuuttiohjelmaa antanut Hän miten pitää toimia. Ei edes vaatetuksen suhteen. Kun hänet kastettiin, niin Raamattu ei kerro hänen kastevaatteestaan mitään. Kun Hän asetti ehtoollisen, ei hän pukeutunut erikoiseen pukuun. Paikka, jossa ehtoollinen vietettiin, oli tarkoitukseen tarpeeksi suuri huone. Jeesus tarkoitti, että uskovan ilo olisi Hänessä! Hänen armonsa ja rakkautensa vastaanottamisessa. Häneen luottamisessa, että hän teki yhdellä uhrilla ikuisesti täydellisiksi kaikki ne jotka pyhitetään eli veren puhdistuksen ja Pyhän Hengen täyteyden kautta uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Uskon kannalta ei ole yhtään järkevää syytä ottaa toisista uskonnoista jotakin lisäkettä seurakuntaelämään, koska siinä voi tulla eksytetyksi kaidalta tieltä.
Kun en viitsi tehdä joka jutusta avausta, kommentoin tähän tuota uutista, kun papit lukivat viestejä.
Luin kirjan: Aino kuusinen: Jumala syöksee enkelinsä. Siinä kerrottiin päivästä, jolloin ilo kuoli työpaikoilta N-liitossa. Puolueuskollisuus laitettiin koetukselle. Työpaikoille tuli henkilöitä, jotka kertoivat vitsejä puoluejohdosta. Tarkkaikija tarkkaili kuka nauroi vitsille. Tarkkailijan piti tehdä raportti politrukille, mutta ei siinä vielä kaikki. Tarkkailijalla oli tarkkailija, joka tarkkaili oliko kaikki hymyilevätkin ilmoitettu. Hymyt ja naurut saivat seurauksia, koska vitsien kertoja oli puolueen laittama provokaattori.
Varmaan niistä viestienkirjoittajista osa on aidosti niin ajattelevia olipa viesti herjaus tai ehdottelu, mutta aivan yhtäläisesti on mahdollista, että viestejä kirjoittaa provokaattori, joka haluaa saada lisää hämminkiä kirkon sisälle ja näin toimii hajalleheittäjän agenttina.
Kerran oli omenanviljelijällä tuhat hehtaaria omenapuita ja lukuisia omenankerääjiä työssä. Jokainen keräsi omenia omaan vakkaansa, jossa oli kerääjän mukaan väri, yhdellä punainen ja toisella vihreä jne. Omenat kerättiin ja palkan sai keräämiensä korien omenamäärien mukaan.
Viljelijällä oli tietenkin kauppapaikka, missä omenat myytiin ja kauppa kävi.
Kävi kuitenkin niin, että kauppa hiljeni ja viljelijä alkoi penätä kerääjiltä isompia ja lukuisampia koreja, että kauppa kannattaisi paremmin ja alkoi sitten seurata kerääjiä, jotka ovat hitaampia kuin toiset, niitä, jotka eivät ehtineet yhtä paljon kun muut ja päätti lopulta ilmoittaa että punaisten, keltaisten ja mustien korien kerääjät saavat lopputilin, koska ovat keränneet niin pienen määrän.
Näin mentiin jonkin aikaa, kunnes asiakkaat alkoivat kysellä ja vaatia punaisia, keltaisia ja mustia omenakoreja, joita olivat aikaisemmin saaneet ostettaviksi.
Viljelijä oli ihmeissään mistä on kysysmys, sillä oli jo aikaa sitten laittanut näiden korien kerääjät maantielle…Lopulta viljelijä ymmärsi kysyä ostajilta, miksi he juuri näitä omenakoreja halusivat ostaa muiden sijaan?
Ostajat vastasivat: Koska niissä koreissa oli aina virheettömiä, madottomia ja kelvollisia omenoita, kun taas noissa muissa on paljon mätiä ja syötäväksi kelpaamattomia.
Mitä tästä opimme? Määrä ei korvaa laatua. Sanalle uskolliset opettajat on pian laitettu maantielle, mutta tulee vielä aika, kun heidän peräänsä alkaa kysely, sillä kuka ruokkii nälkäiset lapset kivillä, kun he pyytävät Leipää?
Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.