Uushenkisyys - uhka vai mahdollisuus?
kuvan oikeudet: msnandersmusic(Pixabay)
Turun piispan vaalissa paljastui kaksi hyvin erilaista tapaa suhtautua joogaan. Jouni Lehikoinen taas suhtautuu asiaan kriittisesti ja torjuvasti. "Ainoa asia, mitä hiljaisuuden liikkeessä vierastan, on joogajuttu, jota ollaan tuomassa kirkon seinien sisäpuolelle. Jooga ei kuulu kristilliseen perinteeseen", Lehikoinen totesi.
Mari Leppänen piti positiivisena ja on kristillisen joogan kannattaja. "Jooga on samanlainen käsite kuin esimerkiksi musiikki. On hengellistä musiikkia ja klassista musiikkia. Sitä voi lähestyä eri tavoista käsin. Jos se ei ole itselle tuttua, ei ehkä kannata maalata siitä kuvaa, joka ei perustu totuuteen. Suosittelen tutustumaan siihen vähän paremmin, Leppänen vastasi.
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/jooga-sytytti-paneelissa-piispaehdokkaat-mari-leppasen-ja-jo
Joogasta ja uushenkisyydestä tuskin saadaan kuitenkaan yhtä vahvaa jakolinjaa kuin avioliitto ja virkakysymyksestä. Toivon ainakin, että niin ei kävisi.
Käyn läpi kolme erilaista tapaa
suhtautua uushenkisyyteen kristittynä.
- Torjuva ja negatiivinen kanta
- Kristillinen perinne tulee varjella muiden uskontojen vaikutukselta, johon kuuluvat mm. hindulaiset juuret omaava jooda, buddhalaisuudesta ammentava mind-fulness ja black metal-musiikki, josta vähintää osa niin sanottua "kirkonpoltto hevia" ja suhtautuu vihamielisesti kristinuskoon.
- Tällä kannalla on vahva kannatus ja se on näkevissä ja kuuluvissa piireissä.
- On ymmärrettävää, että halutaan varjella sitä, mitä pidetään pyhänä.
- Mielestäni tämän kannan edustajia ei tule leimata hengellisen väkivallan tekijöiksi tai tiukkapipoiksi. Heillä on oikeus omaan mielipiteeseen ja tulkintaan.
- Osalla kristityistä on kokemusta joogasta, joka on ollut heille ahdistavaa ja pitänyt otteessaan. He ovat halunneet irtautua sen otteestaan. Heidän tarinoita tulee kuunnella ja myöntää, että uushenkisyys ei ole kaikkia varten.
- Heillä on aito huoli, että käsitystä Jumalasta ja käsitystä pelastuksesta aletaan muuttaa suuntaan, joka vie kristinuskoa lähemmäksi yleismaailmallista uskontoa.
2. Salliva kanta
- Nämä kristityt osallistuvat kristilliseen joogaan, mindfulnessiin ja ammentavat muutenkin uushenkisyydestä kukin omalla tavallaan.
- Salliva kanta on laaja liukuma, jossa osa on satunnainesti mukana jutuissa ja toiset käyttävät enemmän uushenkisiä termejä kuin kristillisiä määritellessään kokemia hengellisiä ja henkisiä asioita.
- Suuri osa on vilpittömästi mukana ja saa varmaan uushenkisistä asioista positiivisia asioita itselleen
– Näillä uushenkisyysryhmillä ei ole verotusoikeutta. Monilla jooga-, meditaatio- tai luontojutuilla ihmiset ostavat koettua hyvinvointia ja se on usein jotain muuta kuin mitä saadaan terveydenhuollosta. Jos ihminen kokee saavansa siitä apua, on se silloin hyvin käytettyä rahaa, sanoo Teemu Taira.
Taira kuitenkin haluaa muistuttaa, että henkisyyteen liittyvien palveluntarjoajien toisinaan katteettomat ja ylioptimistiset lupaukset voivat olla riski. Varsinkin jos ihmiset olettavat lupausten olevan näyttöön perustuvia.
Tutkijan mukaan uushenkisyydessä on keskeistä, että siinä tavoitellaan hyvinvointia. (uskontotieteen yliopiston lehtori Teemu Taira https://yle.fi/uutiset/3-11125626)
* Karismaattisessa liikkeessä on selvä yhteys uushenkisyyteen. Ns, Toronton liikkeen myötä tutuksi tulleet naurukohtaukset, enkelinäyt ja tärinät voivat olla samanlaisia kuin jotkut kokevat transsissa tai shamanistisssa sessioissa, jotka ovat uushenkisyyden maaperällä.
- Sallivalla kannalla siis kannattaa pitää mielessä, että kaikki puut eivät tuota hyvää hedelmää ja säilyttää terve kriittisyys.
- Näitä kristittyjä ja uushenkisiä ihmisiä tulee kuunnella nähdä se hyvä, mitä he voivat tuoda.
-
- 3. Vuorovaikutteinen kanta
- Luen itseni tämän kannan edustajaksi. Minulla on itämaista ja länsimaista musiikkia, jota voisi kutsua new age-musiikiksi, kuten Kitaro. Olen harrastanut nuorena Gaeshidoa, jossa oli itämainen hengitysharjoitus aluksi. Olen käynyt keskustelua uushenkisten ihmisten kanssa ja ollut modernin shamaani-hahmon Ismo Alangon ja eseteerikon A.W Yrjänän bändin keikalla.
- Helsingin yliopiston yhdellä kurssilla mind fulnessia suositeltiin meille oikein uralla. Jooga ei ole tuttua minulle muuten kuin artikkeleiden ja keskustelun tasolla.
- Tunnustan olevani luontomystikko, joka menee rauhoittumaan mielellään moneksi tunniksi metsään
- Olen harrastanut miniretriittejä, joissa ollaan yksi mökillä 1-2 päivää ilman kelloa ja puhelinta kuunnellen vain hiljaisuutta ja lukien Raamattua. Sekä etsien suuntaa Jumalalta omaan elämään
- Näen tärkeäksi, että kristillinen identiteetti on vahva ja siitä käsin voi tarkastella uushenkisyyttä
- Meidän tulee ottaa vakavasti uushenkisyyden haaste.
- On löydettävä keinoja omasta perinteestä käsin kohdalta uushenkiset ihmiset kirkossa ja sen ulkopuolella
- Hiljaisuuden retriitit ovat selvästikin yksi tie siihen.
Mitä sinä ajattelet uushenkisyydestä?
29 kommenttia
” Kukaan ei tiedä mistä tuuli tulee ja minne se menee, niin on jokaisen joka on hengestä syntynyt. ”
Nuorena ihminen odottaa tulevansa aikuiseksi, jolloin hän saa tehdä mitä itse haluaa. Kun vanhemmat eivät enää määrää kotiintuloajoista ja muusta riemullisesta menosta kieltämällä kaiken hauskan ja riehakkaan.
Päästyään aikuiseksi, hän huomaakin, että saadakseen elannon, elämä onkin yhtä veden kantamista ja puiden hakkaamista. ( kuvaannollisesti ) Missä se vapaus ja hauska, jota odotti? Sekin hauska johon joskus oli varaa, menetti merkityksensä kymmenessä vuodessa, sen tyhjyys ja keinotekoinen ilo, muuttui vastenmieliseksi.
Aikansa raadettuaan, hän jättää kaiken ja lähtee etsimään onnea erilaisista ideologioista, maista ja mantereista. Väsymiseen saakka hän kulkee ja kulkee, lukee ja kuuntelee, luullen olevansa nyt vapaa, vaikka onkin etsimisen kahleissa, nälässä ja epätoivon syövereissä, ikuisessa toivossa, joka ei ole mikään päämäärä, vaan piiskuri, tai perintöosa, joka on pakko ottaa vastaan. Aina tulee mutka tai este, mutta toivo sanoo; – tuon mutkan takana, tuon esteen ylitettyäsi, siellä se on.
Pysähdys ideologissa, mikä tahansa, antaa pienen levähdyshetken ja hengittämisen rauhallisemman opin, Aaah, täällä se viisaus lepää, vihreä kivi päänalusena. Mutta jo kohta toinen houkuttelee tutustumaan itseensä. Iloisesti kuin seireeni aavalla merellä kutsui Odysseusta kisailemaa, mutta olikin delfiini, joka kikatti muuten vain ilokseen, tavattuaan oudon olennon.
Kun vaeltaja viimein kaiken vaelluksensa jälkeen kohtaa ns. valaistumisen, joka ei ole senkummempi kuin oivallus, ikäänkuin se lamppu joka syttyy tai herätyskello joka pirisee, hän nousee ylös ja huomaa kaiken mitä hänen ympärillään todellisesti on. Se elämä ja valo, ne ihmeellliset eläimet ja ihmiset, aurinko joka loistaa, elämä joka kasvaa ja kasvattaa, joka ravitsee ja ruokkii, ilahduttaa ja ihmetyttää, kukkii ja tuoksuu. Joku luomisen työ, jota hän piti itsestään selvänä ja ikäänkuin arvottomana. Piti olla henkinen ja onnellinen, harrastaa rituaaleja ja synkkiä muminoita, muka yhteyden saamiseksi jumaluuteen. Kuinka hän etsikään hämäriltä alueilta ja turhilta hymisijöiltä, vaikka kaikki oli jo tässä. Niin hän palasi kantamaan vettä ja pilkkomaan puita, ja juuri siitä hän löysi levon ja rauhan ja oman onnellisuutensa. Hän oli valaistunut, kirkastunut.
Luulen, että jokaisen on kuljettava oma tiensä löytääkseen oma todellisuutensa. Käännyttäminen on yhtä turhaa, kuin kaivon täyttäminen ulkoa päin, jokaisen sisällä on omat elävän veden lähteet.
Meillä on erilaisia elämänvaiheita, nuori ei voi ajatella kuin vanha, kaiken jo nähnyt, ja tiensä kulkenut. Nuoren on kuljettava oma tiensä ja löydettävä omat juttunsa. Kuten joku viisas on sanonut: Paraskaan perustelu, ei korvaa henkilökohtaista tajuamista.
Ikävää, että et taida saada vastauksia kysymyksiisi, Juha Yli-Jaakkola. Ilmeisesti poterot ovat jo valmiita ja niissä on myös täysi miehitys. Parasta pitää pää alhaalla, ettei provosoi vastapuolta.
Tämä kysymys kytkeytyy kyllä siihen, kuinka pelastus, usko ja Pyhän Hengen työ sekä läsnäolo yleensäkin ymmärretään.
Juha, yritetään. Klassisestihan homma menee niin, että Pyhö Henki vaikuttaa julistetun sanan kautta pelastavan uskon Kristukseen. Ja tästä seuraa myös edeltävän ei-kristillisen hengellisyyden hylkääminen. ”Luovutkos perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa… uskotko Isän, Pojsn ja Pyhän Hengen päälle?”
Nykyisessä joogan ja hiljaisuuden kuuntelemisen kulttuurissa keskiöön nousee hengellisyys, joka voidaan sitten sanoittaa eri tavoin. Ja kristinusko nähdään tällöin pohjimmiltaan vain yhdeksi monista hengellisyyden muodoista. Henki irrotetaan sanasta ja Kristuksen omistaminen uskolla korvautuu jollakin muulla hengellisyydellä. Ja silloin on helppo omaksua ajatus, että muissa uskonnoissa on sellaista, minkä mekin voimme omaksua syventämään omaa kristillisyyttämme. Minusta tänä sotii syvästi kristinuskon totuusvaatimusta, siihen sisältyvää eksklusivismia ja Raamatun selkeitä linjauksia vastaan. Koska kyse on hengellisestä todellisuudesta.
Myös kristityn lämässä on alueita, jotka eivät ole mustavalkoisia. Teen siis eron uskon ja kristityn elämän välillä. Mikael Elmodhodalla on aihepiiristä hyvää pohdintaa Seurakuntalaisessa.
Koko tämä joogainnostus on kummallista. Kannattaa tutkia kysymystä muutaman tuhennen vuoden perspektiivissä, ja perehtyä Vedoihin. Jos ei tiedä mitään Vedoista ei ole mahdollista ymmärtää joogaakaan. Tällainen maindfullness- ja uushenkisyys keskustelu ei minusta ole juuri syvällisempää kuin enkelihoidoista puhuminen. Joogan juuret ovat syvällä Intian uskonnossa ja kulttuurissa. Luulenpa että useimmat Veda-kirjat on käännetty englanniksi ja jotakin jopa suomeksi. Joogan perusteoksiin kuuluva Patanjalin Yoga-sutra on helppo hankkia ja lukea, vaikka se ei olekaan yhtä vanha kuin Vedat.
Näinhän on myös meidän kristinuskon laita. Vanhan testamentin ja juutalaisten historian tuntemus on oleellista jos syvemmin tahdomme käsittää oman uskomme juuria, siis Kristusta Vanhassa Testamentissa.
Ihan tavallinen Herran edessä hiljentyminen ja Hänen odotaminen riittää kristittyjen ”meditaatioksi”, Matt 6:6. Tästä on turha tehdä kovin monimutkaista asiaa, varsinkaan meidän ei täydy väännellä kehoamme erityisiin asentoihin jotta Jumala voisi meille puhua Sanastaan tai Pyhän Hengen äänen kautta. Olemme pelastuneita siksi että Jumala tahtoo olla rakastavassa suhteessa meihin. Tähän kuuluu se, että me voimme puhua Hänelle, ja kuunnella, mitä Hän tahtoo sanoa meille, tai olla sanomatta. Tähän ei varmasti mitään joogailua tarvita, se on perimmältään hindujen hommaa.
Kas täällä on vielä paljonkin keskustelua, vaikka blogi ei ole enää näkyvissä. Konstantinolainen käänne oli siinä mielessä tragedia, että se sinetöi kirkon juutalaisten juurien katkaisemisen, joka oli toki edennyt siihen pisteeseen jo aiemmin. Kristinuskosta oli enemmän valtionuskonto kuin elävää yhteyttä Jumalaan. Siinä mielessä olet Seppo oikeilla jäljillä. Myöhempi kristinusko kuitenkin otti juutalaiseen äitiinsä hyvin kriittisen asenteen. Siihen vaikutti tietenkin myös juutalaisuudessa lisääntynyt kritiikki kristittyjä kohtaan, juutalaisten yritykset vastustaa kristillistä lähetystyötä sekä organisoituminen kristittyjä vastaan, mikä näkyi esimerkiksi kristittyjen synagogista erottamisina.
Juutalaiskristillisyyden katoamista Laato kuitenkin piti esityksessään kristinuskon historiallisena virheenä: kristinusko kadotti tieten tahtoen keskuudestaan juutalaiskristilliset todistajansa ja ajautui poleemiseen suhteeseen juutalaisia vastaan. Tämä oli Laaton mukaan ongelmallista, koska uskon puolustamisessa tärkeää olisi kuitenkin lähimmäisenrakkaus – tämän esimerkiksi apostoli Paavali piti kirkkaana mielessään.
Poleemisuudesta ja juutalaisuuden kritiikistä huolimatta varhaisen kirkon historiassa oli Laaton mukaan kuitenkin myös eräitä signaaleja ja tilanteita, joiden vuoksi kirkon juutalaista taustaa on myös arvostettu. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi kiinnostus heprean kieleen ja Vanhan testamentin alkutekstiin, syyriankielinen kristillisyys sinänsä tai gnostilaiset näkemykset, jotka pakottivat juutalaiseen tulkintatraditioon.
Rakkauden laki muotoili ensimmäisen vuosisadan kirkolle ei-väkivallattoman suhtautumisen juutalaisuuteen, jota esimerkiksi kirkkoisä Augustinus (354–430) Antti Laaton mukaan edusti. https://www.kotimaa.fi/artikkeli/professori-antti-laato-kauniaisissa-kristinuskon-teologinen-ongelma-kiteytyy-sen-historialliseen-virheeseen-jossa-se-tieten-tahtoen-kadotti-keskuudestaan-juutalaiskristityt/
Kirjoittaja
Juha Yli-Jaakkola
Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Valmistuin keväällä 2020 teologian maisteriksi. Ensimmäinen ammattini on lastentarhanopettaja. Pidän luovasta kirjoittamisesta, luonnossa liikkumisesta ja musiikin kuuntelemisesta. Vakaumukseltani olen maltillinen luterilainen karismaatikko, joka haluaa rakentaa siltoja eri tavalla ajattelevin ihmisten kesken.
Matteus 11: 30: Jeesus:
”Minun yogani on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”
Ilmoita asiaton kommentti