Mistä kristillisessä kasteessa on kysymys?

Kasteen lahja 2021

Huomisen sunnuntain teemana on Jeesuksen kaste, loppiaisen vanhakirkollinen aihe. Jeesuksen kasteesta näkökulma laajenee kristilliseen kasteeseen yleensä. Kaikki Uuden testamentin tekstit keskittyvät tänä sunnuntaina kasteeseen ja sen merkitykseen kristityn elämässä. Jeesuksen kaste hänen kärsimystiensä alkuna on meidän kasteemme perusta. Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kirkkoonsa. Päivän saarnateksti on tämä:

15 Mutta kun kansa yhä odotti ja kaikki ajattelivat sydämessään Johanneksesta, eikö hän itse ehkä ollut Kristus,
16 niin Johannes vastasi kaikille sanoen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
17 Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.”
18 Antaen myös monia muita kehoituksia hän julisti kansalle evankeliumia.

21 Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni
22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt”.
(Luuk. 3:15–18, 21–22)

Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

Pyhä Raamattu kertoo, että Jeesuksen julkinen toiminta alkoi kasteesta. Kaste on vedenjakaja Jeesuksen elämässä. Sen jälkeen alkaa hänen julkinen toimintansa. Ennen Jeesuksen kastetta olevista vaiheista me tiedämme vain hyvin vähän. Joulun ajan teksteissä kerrotaan hieman Jeesuksen varhaisesta lapsuudesta, hänen ympärileikkauksestaan ja siunaamisestaan Temppelissä Simeonin ja Hannan toimesta. Lisäksi meillä on kertomus eräistä lehtimajuhlista Jeesuksen ollessa 12-vuotias. – Juuri muuta tietoa meillä ei sitten olekaan Jeesuksen varhaisista vaiheista. – Kasteen jälkeen kaikki muuttuu. Kasteen jälkeen Raamatun kirjoittajat seuraavat Jeesuksen elämää, julistusta, opetusta ja ihmetekoja aina hänen ristinkuolemaansa, ylösnousemukseensa ja Taivaaseen astumiseensa asti.

Jeesuksen kohdalla me voimme sanoa, että kaste muuttaa kaiken. Kasteen hetkellä taivas aukenee, Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta kuuluu omalle Pojalle kohdistettu Taivaallisen Isän ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt”.

Jeesuksen kaste on paljon enemmän kuin saatamme koskaan ymmärtää. Niin on myös oma kasteemme, jonka olemme Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä saaneet. Tässä saarnassa tulen puhumaan siitä, miten kasteen suuri merkitys on avautunut omalla kohdallani.

 

Nuoruus

 

Olen syntynyt luterilaiseen kotiin. Kun olin nuori, olin epävarma kasteeni suhteen. Minut on kastettu jo lapsena. En muista tätä tapahtumaa. Siihen aikaan meillä ei ollut edes kotikäytössä olevia videokameroita. Minun oli nuorena vaikeaa saada juuri mitään tunteenomaista kosketusta kasteeseeni. – Kun sitten rippikoulun jälkeen tutustuin joskus 17-vuotiaana myös muihin kuin luterilaisiin kristittyihin, törmäsin erilaisiin kastekäsityksiin. Minulle kerrottiin, ettei lapsena saatu kaste ollut oikeastaan ollenkaan mikään kristillinen kaste. Minun kohtaamani uudet kristityt ystävät opettivat aikuiskastetta, tai oikeastaan sellaista kastekäsitystä, joka edellyttää ymmärtävää uskoa, ei siis välttämättä täysi-ikäisyyttä. Uusien ystävieni mukaan uskovaksi tulemisen järjestys kulkee niin, että ensin tehdään tietoinen tahdonratkaisu. Tämän jälkeen mennään kasteelle, joka on eräänlainen kuuliaisuuden osoitus Jumalan ja ihmisten edessä.

Lyhyesti kerrottuna tämä johti minut kastekriisiin. Kaikki kuulemani vaikutti järkevältä. – Kuten äsken kuulimme Jeesuksen kasteesta, myös hänet kastettiin aikuisena. Näin näytti olevan isossa osassa UT:n lähetystilanteista. Jeesuksen seuraajiksi kääntyvät ihmiset olivat usein aikuisia, kuten esim. etiopialainen mies, Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherra, joka oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan ja oli sieltä paluumatkalla ja istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Niin eräs Jeesuksen opetuslapsi, Filippus nimeltään kertoi Jeesuksesta, jolloin mies uskoi. Lopputulos on, että niin tämäkin mies kastettiin (Ap.t. 8: 26-38), aikamiehenä!

Nuorena siis kipuilin näiden kastekysymysten keskellä. Pitäisikö minunkin ottaa uusi kaste, kun omani on ”vain” lapsena saatu?

Tähän sain erilaisia vastauksia. Yksi vastaus oli, ettei minun kannattaisi huolehtia. Kaste ei ollut kuulemma mitenkään tärkeä asia, ei mikään pelastuskysymys. Riitti kuulemma, kun vain uskoi Jeesukseen.

– Tämä vastaus ei tyydyttänyt minua. Minulla ei ollut nuorena, eikä ole edelleenkään oikein luottamusta sellaisiin lohduttajiin, jotka kertovat minulle, ettei jostakin Raamattuun liittyvästä ohjeesta tarvinnut välittää. Jos Raamattu opetti vain aikuisten kastamista, miksi pitäisi toimia toisin!?! Eikö itse Jeesus kehottanut olemaan uskollinen myös sellaisissa asioissa, jotka olivat pieniä (Matt.25:21,23).

Toinen minulle annettu vastaus/ohje oli hieman parempi. Sen mukaan UT:n ajan tapana oli antaa kaste koko perhekunnalle (Esim. Ap.t. 16:11-34; 18:8). Koska tähän maailmanaikaan perheet olivat usein suuria ja monilapsisia, joukkoon mahtui siis varmasti myös ihan pikkuisiakin lapsia!

Tämän jälkimmäisen vastauksen takia voin nyt varovaisesti ajatella, että mahdollisesti myös luterilaisten tavalle kastaa lapset oli jonkinlaisen tila ja oikeutus. – Tässä vaiheessa nuoruuttani ajattelin lapsikastetta lähinnä luterilaisena tapana. En vielä hoksannut, että käytännössä kaikki vanhimmat kristilliset kirkkokunnat kuten ortodoksit, katoliset, armenialaiset, kreikkalaiset, syyrialaiset ja egyptiläiset ym. olivat vaalineet lasten kastamisen tapaa niin kauan kuin historialliset lähteet tietävät kertoa. – Tätä en nuorena hoksannut, mutta ei se olisi silloin luultavasti kovin paljoa vaikuttanut, koska minun uskoni oli silloin niin kotoisen suomalaista, etten oikein nähnyt meitä vanhemmilla kirkkokunnilla erityistä painoarvoa…

Kun kastekriisini oli alkanut, se jatkui ikäänkuin pinnan alla, vaikka en nähnytkään suoranaisesti vääränä kastaa lapsia. Vaikka lasten kastaminen olisi periaatteessa mahdollista, mitä ihmeen järkeä siinä oli?

Minustakin oli näet luontevaa ajatella, että uskovaksi tulemisen järjestys kulkee niin, että ensin tehdään tietoinen tahdonratkaisu. Tämän jälkeen mennään kasteelle, joka on eräänlainen kuuliaisuuden osoitus Jumalan ja ihmisten edessä. Tätä näkemystäni vahvisti eräs helluntailainen saarnamies, joka näytti minulle Raamatusta saman tilanteen, josta päivän saarnatekstimme puhuu. Hän vain luki Jeesuksen kastekuvauksen Matteuksen mukaan. Matteuksen mukaan Jeesus saapuu Johannes Kastajan kasteelle, mutta Johannes estelee Jeesusta. Johannes kokee itsensä hengessään liian arvottomaksi kastamaan Jeesuksen ja sanoo: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”(Matt.3:14)
Kasteelle astuva Jeesus kuitenkin sanoo Johannekselle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. (Matt.3:15)

Kun siis juttelin nuorena em. helluntailaissaarnaajan kanssa, hän antoi minulle seuraavanlaisen selityksen: Tässä näet oikean toimintamallin ja opetuksen Jeesukselta. Kun me menemme kasteelle, se on eräänlainen kuuliaisuuden osoitus Jumalan ja ihmisten edessä. Tällaista uskonkuuliaisuuden tekoa voi pitää vanhurskaudentekona Jumalalle.

Kerron tämän vanhan tapahtuman nyt muistinvaraisesti, mutta uskon muistavani sen asiasisällön varsin hyvin, koska tämä oli minulle tuolloin hyvin kiinnostava aihe. Siksi tämä vastaus piirtyi syvälle mieleeni. Tämä vastaus oli kuin osuma hermopisteeseen. Tajusin, että tämä on ratkaiseva asia koko kasteopetuksessa. Jos Jumala edellyttää minulta tällaista kuuliaisuuden ja vanhurskauden tekoa nimenomaan kasteen muodossa, sellainen minun on sitten suoritettava. – Mutta onko näin?

 

Ratkaisevat asiat

 

Olisin varmaan mennyt melko pian kasteelle Vapaa- tai Helluntai-seurakuntaan, mutta jostain syystä sain kuitenkin käteeni Urho Muroman vanhan kirjan, jonka nimi oli Kristus-kaste. Päätin lukea tästä kirjasta, miten arvostettu evankelista Muroma opetti kasteesta. Minulle Muroma vaikutti ainakin siinä suhteessa luottamusta herättävältä, ettei hän tuuditellut ihmisiä valheelliseen rauhaan puheilla kaikkien automaattisesta pelastumisesta pelkän kasteen perusteella tms. Tiedän, etteivät monet pidä Muromaa kunnon luterilaisena, koska hän korosti ihmisen omaa uskonratkaisua niin paljon. – Olkoon miten vain, minulle Muroma oli kuitenkin tällöin tärkeä hengellinen ohjaaja juuri kristillisen kasteen suhteen.

Muroman kirja yllätti minut. Se avasi kokonaan uuden näkökulman nuoressa mielessäni. Olin tähän asti keskittynyt vain kasteen ulkoisiin muotoihin ja järjestyksiin. Niiden kautta olin yrittänyt ymmärtää, mikä kuulostaa järkevältä. Muroma opetti minut miettimään sitä, mikä on kasteen olemus. Suurin kysymykseni liittyi juuri siihen asiaan, mistä helluntaisaarnaaja oli minulle puhunut. – Mikä rooli minun omilla teoillani oli suhteessa kasteeseeni? Helluntaisaarnaajan mukaan kasteen olemus oli ihmisen kuuliaisuutta osoittava teko Jumalan ja ihmisten edessä. – Muroma avasi nyt minulle (kirjansa kautta) Raamatun sanaa selittäen, että kasteen olemus onkin Jumalan teko ihmiselle, eikä ihmisen teko Jumalalle.

Ja hämmästyttävää kyllä tämä käy ilmi juuri Jeesuksen kasteella. – En ollut ollenkaan tullut ajatelleeksi, että Jeesuksen kaste on erikoistapaus. Jeesuksen kaste on eri asia kuin kaikki muut aiemmat kasteet. Sinulle tämä saattaa olla selvää, mutta minulle se oli tällöin ihan uutta. – Muistamme, miten Johannes Kastaja esteli Jeesusta tulemasta kasteelle, jolloin Jeesus sanoo: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. (Matt.3:15)

Tajusin tuolloin, ettei Jeesus anna kasteella mitään muodollista esimerkkiä siitä, miten meidän täytyy tehdä tällainen kuuliaisuuden teko Jumalalle. Minulle avautui uusi näkymä, jossa kaste olikin jotakin paljon suurempaa kuin yksikään ikioma kuuliaisuuden osoitus.

Jeesuksen kaste on erikoistapaus. Se ei ole esimerkki siitä, miten ihminen tekee kuuliaisuudentekoja Jumalalle. Jeesuksen meneminen parannuksen kasteelle on Hänen eli Jeesuksen Kristuksen ainutlaatuinen kuuliaisuudenteko Isän Jumalan edessä. – Mitä oli Johannes Kastajan kaste? Se oli syntisille kohdistettu signaali, jolla nämä lupasivat kääntää kelkkansa pahoilta teiltään, mutta tarvitsiko Jeesuksen kääntää kelkkansa vääriltä teiltä oikealle tielle? – Eipä tietenkään! Kaikki Johannes Kastajan estely todistaa siitä, ettei Jeesuksen todellisuudessa tarvitse tehdä mitään sellaista parannusta, jota Johanneksen kaste julisti. Siksi Johannes sanoo: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!”(Matt.3:14)

Tämä Johannes Kastajan sana on 100% totta. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste. Se oli tarkoitettu syntisille. – Miksi sitten synnitön Jeesus astuu tälle syntisen paikalle, parannuksen kasteelle?

Vastaus on selvä: Jeesus Kristus tulee parannuksen kasteelle ja astuu syntisten paikalle, koska hän haluaa astua sinun ja minun paikalle, sijaiseksemme ja uhrikaritsaksi Jumalan edessä (Joh.1:29)!

Juuri astumalla meidän paikallemme, Jeesus astuu uhrikaritsan kutsumukseensa. Siksi Jeesus sanoo Johannekselle: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”. (Matt.3:15)

Astuessaan syntisten paikalle, parannusta tarvitsevien paikalla, Jeesus Kristus ottaa koko maailman synnin kantaakseen. – Ei Jeesus astu parannuksen kasteelle, koska hänen tarvitsee itse tehdä parannus. Ei, ei synnitön Jeesus ei tarvitse parannuksen kastetta. Jeesus Kristus astuu parannuksen kasteelle, koska me tarvitsemme tätä. Me tarvitsemme sitä, että Jeesus vaihtaa näin meidän kanssamme osia. Me tarvitsemme sitä, että hän tulee synniksi meidän puolestamme. – Tämä on se tapa, jolla täytetään kaikki vanhurskaus. – Kaikki vanhurskaus täytetään niin, että ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän (Jumala) meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi” (2Kor.5:21). Juuri tässä ilmenee Jeesuksen nimeen kastamisen salaisuus.

Nyt minulle oli selvinnyt kasteen olemus. Jeesuksen nimeen annettava kaste ei ollut todellakaan minun tekoni Jumalan ja ihmisten edessä, vaan Kristuksen täydellisestä uhrista viestittävä armolahja. Nyt kaikki alkoi aueta.

 

Syvemmälle Jumalan armon salaisuuksiin

 

Jos kaste on olemukselta ja sisällöltään kuin armolahja, se ei vaadi vastaanottajaltaan mitään ominaisuuksia. Se ei edellytä suurta ymmärrystä, eikä tiettyä ikää. Jos kaste on luonteeltaan evankeliumia, myös lapset voidaan sulkea sen vaikutuspiiriin. Sanoihan Jeesuskin vanhempien tuodessa lapsia hänen luokseen: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Mark.10:14)

Sitten tapahtui erikoinen asia. Kun ymmärsin kristillisen kasteen julistavan minulle Jeesuksen hyvää armosanomaa, minä aloin rakastaa kastettani. Rakastin kastettani, koska sen sisältö ja sanoma oli minulle itse Jeesus Kristus. – Enkä voinut enää koskaan ajatella, etteikö kaste ollut minulle tärkeä. Tottakai kaste oli minulle aivan luovuttamattoman tärkeä, koska se julisti nyt minulle Jeesuksen sanomaa, täytettyä työtä Kristuksessa! – Näiden ahaa-elämysten myötä havaitsin myös uusia Raamatun kohtia, jotka vahvistivat kristillisen kasteen arvoa.

Kirjoitin tuolloin Raamattuni taakse seuraavan Tiituksen kirjeen kolmannen luvun kohdan, jossa kerrotaan, että ”…kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,” (Tiit.3: 4-5). – Tämän sanan jälkeen sain huudahtaa hengessäni Aamen! Näin se todella on. Meidän pelastuksemme ei ole kytköksissä vanhurskaudessa tekemiimme kuuliaisuuden tekoihin, eikä mihinkään omiin tekoihimme, vaan yksin siihen tekoon, minkä Jeesus Kristus teki Golgatan keskimmäisellä ristillä minun, sinun ja koko maailman puolesta.

Näin sain vastaukset ja rauhan sydämeeni nuoruuteni kastekriisissä. Tämän rauhan antoi evankeliumin sanoma Kristuksesta. Tämä armon ja rauhan sanoma on kristillisen kasteen sisältö.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, ettei kastekysymys ratkennut silti vielä ihan kokonaan. Yksi Raamatun kohta jäi vielä auki. – Nostin se kohdalla vain hattuani erään itseäni viisaamman teologin ohjeen mukaan. Tämän kohdan äärellä olin vielä pitkään ihmeissäni, kunnes vasta viime vuosina löysin siihenkin hämmästyttävän vastauksen…

Mikä oli se kastekohta Raamatussa, jota en moneen vuoteen ymmärtänyt?

”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena-joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta,” (1Piet. 3:21).

Tässä kohdassa on kaksi asiaa, jotka tuottavat monelle kristitylle vaikeuksia. Ensimmäinen puoli on tämä: ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena…”

Monelle ensimmäinen kompastuskivi on siinä, että kaste ja pelastus liitetään tässä yhteen. Olen kohdannut elämässäni todella paljon ihmisiä, jotka eivät halua puhua kasteesta, koska he eivät pidä sitä tärkeänä asiana. – Mutta sitten on tämä kohta, jossa kaste ja pelastus liitetään yhteen! Tämän kohdan äärellä on vaikeaa sanoa, ettei kaste ole tärkeä, jos siihen kerran liittyy koko meidän sielumme pelastuksen asia. – Tältä ensimmäiseltä osin sain avun siinä vaiheessa, kun tajusin kasteen julistavan olemukseltaan Kristusta, ja hänen lahjana annettavaa vanhurskauttaan eli armoa. Jos ja kun kasteen sisältö on evankeliumi, tottakai se silloin liittyy pelastukseemme, armostahan me olemme pelastetut, emme lain tekojen kautta (Ef.2:8-9). – Tältä osin siis em. Raamatun kohta oli jo minulle selvä, mutta mitä tarkoitti hyvän ”omantunnon pyytäminen Jumalalta”. Monien vuosien ajan minua hämmensi se, millä tavalla ihminen pyytää kasteessaan Jumalalta hyvää omaatuntoa. – Liittyikö kasteeseen sittenkin jokin ihmisen osuus, jolla meidän täytyisi tuoda tähän pelastuksen asiaan jokin oma panoksemme.

Niinkin myöhään kuin vasta valmistuttuani yliopistosta teologian maisterina sain käsiini VT:n prof. Antti Laaton kastetta käsittelevän kirjan. Tässä kirjassa Laato avaa monta tärkeää kasteeseen liityvää asiaa, mutta myös riemastuttavasti juuri tämän em. Pietarin kirjeen kohdan, joka puhuu hyvän omantunnon pyytämisestä. – Ratkaisuksi löytyy seuraava asia: Kuka on pyytämässä sovintoa, ja kuka pyytää hyvää omantuntoa? – Aiemmin luulin, että toimija olen minä. Minä pyydän, minä teen, minä ratkaisen jne. Suomalainen raamatunkäännös ei ole tällä kohdin kuitenkaan kovinkaan selvä…

Prof. Laato kertoo, että pyytämistä tarkoittava sana on tässä kreikan erikoinen käsite eperooteema (επερωτημα). Se on juridinen termi, jota käytetään mm silloin kun vahvempi osapuoli pyytää heikompaa osapuolta suostumaan sovintoon. Kysymys on siitä, ettei vahvempi osapuoli halua heikomman osapuolen nöyryytystä ja tuhoa, vaan ojentaa hänelle armollisesti sovinnon kättä, tekee sovinnontarjouksen ”eperooteeman”. Laaton mukaan kristillinen kaste on siis Jumalan sovinnontarjous, jossa hän tarjoaa meille, heikommille osapuolille sovintoa, jonka Jeesus Kristus on meille valmistanut. Kaste julistaa siis tältäkin osin Kristuksen Golgatan keskimmäisellä ristillä täytetyn työn sanomaa!

Kun synnitön Jeesus, joka ei parannusta tarvinnut, astui Johanneksen kasteella syntisen paikalle, hän aloitti jo silloin valmistaa meidän sovitustamme. Valmiiksi tämä Jumalan sovinnontarjous, kädenojennus tuli ristinpuulla. Nyt ylösnoussut Kristus ojentaa meille monella kauniilla Raamatusta nousevalla viestillään sovinnonkättä, nauloilla lävistettyä kättään. – Jo kasteemme on yksi kaunis viesti Jumalalta, jolla hän julistaa ristillä täytetyn työn sanomaa. Oikein Johannes Kastaja Pyhän Hengen kautta näkee, kun hän todistaa kastamistyönsä yhteydessä Jeesuksesta: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh. 1:29)”!

 

Rukoilemme

 

Hyvä Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Kiitän sinua kasteesta, jonka olen saanut Jeesuksen Kristuksen nimeen. Kiitän sinua ennättävästä armostasi, jolla olet valmistanut meille kaikille lunastuksen jo silloin, kun emme ole siitä vielä mitään ymmärtäneet. Pidä meidät aina sinun armoliittosi osallisina ja muistuta meitä hyvistä lahjoistasi, jos emme niiden arvoa aina muista tai ymmärrä. Jeesuksen nimessä Aamen.

 

  1. ”Olen kokenut siitä kärsineeni, mutta se viha, jota nämä kaksi toiminnassaan ja sanoissaan osoittavat, ei kerro mielestäni oman kokemukseni perusteella ajateltuna siitä, että he olisivat rauhassa oman sisinpänsä kanssa. Mikä heiltä puuttuu ja mikä heitä ajaa tällä raivolla ja vihalla toimimaan.”

    Ei pidä arvuutella/analysoida moisia asioita kuin itsemme suhteen. Minä en näe heidän toiminnassaan kuin oikeudenmukaisuuden ja vastuuntuntoisen asenteen.

    Rohkeutta vaan edelleen!

  2. Nämä luottamushenkilöt toivat esiin sitä, että Kääriäinen sivuutti jonkin kysymyksen. Mutta mitä nämä luottamushenkilöt itse sanovat siitä lähetyskenttien seurakuntien kunnioittamisesta? Eikö se ollut kirkon eräs ratkaisu sekin? Minusta oli Kääriäiseltä ihan hyvä ja perusteltu vastaus se, ettei haluta aiheuttaa turhaa kiistaa lähetysmaissa. Minusta on aika selvää, ettei voida olettaa, että lähetystyö jossain muslimimaassa alkaisi homoavioliiton laillistamisen vaatimuksella (eikä sen kyllä missään vaiheessa pidä mukaan tullakaan…).

  3. Maalisen regimen asiana kirjoitan nyt siitäkin toisen näkemyksen kuin tässä keskustelussa on ollut esillä.

    Minä olen tehnyt tasa-arvotyötä 1980-luvulta ja kohdannut 1970-luvulla senkin kommentin että ”täällä on niin rasvaiset jutut, kuuntelisit niitä korvat puhaiseana, emme ota naisia töihin”. Kuitenkin vanhana tasa-arvosuunnitelmien tekijänä ja keinoja niiden toteutumisen edistämiseen julkishallinnossa selvittäneen työryhmänkin jäsenenä pidän yhtä asiaa suomalaisen oikeusjärjestelmän perustana. Ei ole olemassa keksittyjä rikoksia, joista ihmisiä syytetään. Niitä kutsutaan olkinukeiksi. Minusta tässä Jusunkin jutussa, josta lainaan vain palan on kyse tästä.
    ”Kuten jo aiemmin kirjoitin, nämä lähetysjärjestöt ovat törmäyskurssilla suomalaisen työlainsäädännön kanssa. Näissä keskusteluketjuissa esitetyillä perusteilla nimeltämainitsematon lähetysjärjestö voisi laatia seuraavanlaisen työpaikkailmoituksen:
    “Etsimme miespuoliselle johtoryhmämme jäsenelle sihteeriksi oma-aloitteista ja ulospäinsuuntautunutta naista. Vaatimuksiimme kuuluu lisäksi hoikka vartalo. Tehtävään valitun tulee olla naimaton.””
    Ja sitten alkaa syytekirjelmän laatiminen rikoksesta, jota ei edes ole olemassa.

    Kun puhutaan järjestitä ja niiden aatteellisesta perustasta luterilaiseen kirkkoon liittyen, voisi kysyä: Mikä järjestö on naisteologit. Hallituksessa ei ole ainoatakaan miestä.
    Jäseneksi pääsystä kirjoitetaan sivustolla näin:

    Naisteologiyhdistyksen tehtävänä on:

    naisteologien keskinäisen yhteyden ylläpitäminen
    henkisen ja hengellisen kasvun tukeminen
    naisteologin identiteetin vahvistaminen
    ammattitaidon kehittäminen
    aseman ja tehtävien kehityksen seuraaminen kirkossa ja muilla toimialoilla ja niihin vaikuttaminen
    yhteisten asioiden valmistelu päätöksen tekoa varten kirkossa ja yhdistysten hallinnossa

    Jäseneksi liittyminen

    Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon naisteologi, joka on pappi tai lehtori.

    Jäseneksi, jolla ei ole äänioikeutta yhdistyksen kokouksissa, voi liittyä teologisen loppututkinnon suorittanut tai yliopiston teologisessa tiedekunnassa opiskeleva nainen. Säännöt 3 §

    Voisikohan kaksikko alkaa nyt selvittämään mitä taloudellisia avustuksia tämä järjestö kenties saa. Miksi se jäseneksiottamisessaan syrjii miehiä. Mihin ylipäätään tarvitaan evankelisluterilaisessa kirkossa tällaista yhdistystä. Onko se tätä päivää ja tässä ajassa? Entisenä miesvaltaisen alan ay. aktivistina ja luottamusmiehenä olen aika ihmeissäni tästä evl kirkon piirissä tapahtuvasta toiminnasta. Voisiko senkin kenties nostaa keskusteluun. Siis sen miksi naisteologit eivät voi toimia miesten kanssa samassa yhdistyksessä?

    • Leena Viilo :”Minä olen tehnyt tasa-arvotyötä 1980-luvulta ja kohdannut 1970-luvulla senkin kommentin että “täällä on niin rasvaiset jutut, kuuntelisit niitä korvat puhaiseana, emme ota naisia töihin”.”

      Hmm…henk.koht. olen kuunnellut 90-luvulla International Moscow Bankin johtajanaista, joka oli ollut työssä myös Wall Streetillä, ja kokemukseensa perustuen piti kyseistä työtä säälimättömyytensä vuoksi itselleen ja myös muille naisille sopimattomana.

    • Niin tosiaan. Jopa rotaryt ottavat nykyään jäsenikseen naisia, vaikka säännöissä ainakin ennen luki, että jäseniksi otetaan miehiä. Zontakerhot eivät kai vieläkään hyväksy miehiä jäseniksi. Mutta onhan harrastustoiminta tietysti eri asia kuin työelämä.

    • ”Siis sen miksi naisteologit eivät voi toimia miesten kanssa samassa yhdistyksessä?”

      Tuon muuten hyvä kysymys. Eletäänhän sentään 2000-luvulla…

    • Naisjärjestöjä on paljon. Tässä linkki Naisjärjestöjen keskusliiton sivuille.

      Tervetuloa Naisjärjestöjen Keskusliiton kotisivuille!

      Järjestömme satavuotista taivalta juhlittiin vuonna 2011. Tilaisuudet onnistuivat loistavasti ja olemme saaneet niistä paljon hyvää palautetta.

      Tärkeä työmme tasa-arvon parissa jatkuu. Tämän vuoden teemamme on ”Tiedolla ja taidolla vaikuttavaa yhteistyötä”.

      Terveisin puheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila

      http://www.naisjarjestot.fi/jasenjarjestot/tutustu_jasenjarjestoihimme/

    • Leena Viilolle tiedoksi:

      Vastustaisin ehdottomasti sellaisen, lähetystyötä tekevän naisjärjestön rahoittamista (esimerkiksi Vantaan yhteisen srk-yhtymän talousarviomäärärahoista), johon otettaisiin lähetystyöntyöntekijöiksi vain naispuolisia pappeja ja joka sitoutuisi sellaiseen teologiaan jonka mukaan pappisvirka kuuluu vain naisille.

      Kuten Sonja Ottavainen kommentissaan tuo esiin, yhteiskunnassamme on paljon naisjärjestöjä (muun muassa poliittisissa puolueissa on naisjärjestöjä) jotka pyrkivät edistämään sukupuolten tasa-arvon toteutumista. Käsittääkseni mikään näistä naisjärjestöistä ei sitoudu sellaiseen näkemykseen, että ideologisesti keskeiset johtaja-asemat (siinä ideologisessa/aatteellisessa liikkeessä jota puolue edustaa) tulee varata vain naisille.

  4. Kirkolliskokous teki päätöksen, jonka mukaan rekisteröity parisuhde ei ole este kirkon virassa toimimiseen äänin 99-5 vuonna 2003. Nyt kirkkohallituksen Kääriäinen antaa ymmärtää, että kirkolliskokous ei oikeastaan ole päättänyt mitään ja vaatimus siitä, että kirkossa noudatetaan tuota äänin 99-5 tehtyä päätöstä = menkää pois melkein kaikki. Minun matematiikkani sanoo asiasta juuri päinvastoin.

    Leena Viilon kommentti on puhtaasti henkilöön menevää kirjoittelua. Kommentoija onneksi toteaa itsekin, ettei hänellä ole kommentoitavaa itse asiaa. Ehkä ne henkilöön menevät kommentitkin voisi silloin jättää kirjoittamatta, ne kun ovat tyylipuhtaita virheargumentteja eivätkä muutenkaan hyvien tapojen mukaisia.

    • Leena Viilo toi esiin mielenkiintoisen näkökulman. Kiitos siitä. Enpä ole tiennytkään, että meillä on joku naisteologien oma järjestö! Miehillä lienee omansa?

      Mitä henkilöön menevään kommentointiin tulee niin Viilon kirjoitus on asiallinen. Sitä ei voi sanoa kaikista tällä sivustolla julkaistuista jutuista, jotka monesti ovat todella ilkeitä ja varmasti hyvien tapojen vastaisia. Kuten eräs joulutoivotuskin…

    • Minä en näe Leena Viillon kommentissa mitään ”henkilöön menevää” kuten Jani väittää. Voitko Jani kertoa, mikä siinä ”menee henkilöön”?
      Leena Viilto ottaa puheeksi naisteologijärjestön. Se ei ole henkilö.

      Ei pidä yrittää tyrehdyttää keskustelua väärillä syytöksillä.

    • Viittasin tähän Leena Viilon aiempaan kommenttiin: ”Minä en ymmärrä näiden kahden naisen toimintaa ollenkaan. Olen itse maallisessa oikeudessakin aikoinaan käynyt oikeutta tasa-arvosta pariinkin kertaan. Olen kokenut siitä kärsineeni, mutta se viha, jota nämä kaksi toiminnassaan ja sanoissaan osoittavat, ei kerro mielestäni oman kokemukseni perusteella ajateltuna siitä, että he olisivat rauhassa oman sisinpänsä kanssa. Mikä heiltä puuttuu ja mikä heitä ajaa tällä raivolla ja vihalla toimimaan. En ota kantaa näihin lähetysjärjestöihin vaan yleisemmin kristityn toivoon. Mikä on keskiössä heidän toiminnassaan, onko se Kristus vai joku muu.”

    • Onko todella vaikea olla näkemättä/ymmärtämättä tuota ”henkilöön menevää”? Vai onko se vain hämäystä…

  5. Suljen omalta osaltani K24-oven.
    Toivotan itse kullekin sellaista joulua kuin itsekukin haluaa!

    (Ps. paras muotoilla joulun toivotus noin, sillä jos sen tekee perinteisellä tavalla, niin joku voi siitä saada pahan mielen.)

  6. Olen elänyt niiden ihmisten keskellä, jotka elivät sen ajan milloin Suomessa oli yhteiskunnassa sama vihan henki, jonka nyt kohtaa kirkossa. Siinä ajassa oli hyvät yhteiskunnalliset tavoiteet ja kuolema, mittaamaton määrä kärsimystä ja vihaa. Ei riittänyt sekään, että ensin verisesti taisteltiin. Asiathan jatkuivat vielä senkin jälkeen niin että esim. työvänliikkeen sisällä ihan konkreettisesti piirrettiin yhdistysten kokoushuoneen lattiaan viiva, kenen joukoissa seisot toveri. Minulla on tämän meidän evl kirkkomme suhteen se tunne, että kirkon lattiaan ollaan sitä viivaa piirtämässä tai on jo piirretty. Kenen joukoissa seisot. Tänä päivänä kun ei enää riitä ,että perinteiset herätysliikkeet eivät enää saa tiloja käyttöönsä, sen lisäksi pitäisi saada ulkoa päin päättää ketkä saavat olla yhdistyksen toimintaan palkattuja työntekijöitä.

    En vain näe, että entisen virkakannan aikaisessa Suomessa ei olisi voitu lisätä koko kansan koulutustasoa, oma mummoni aloitti kiertokoulussa huutolaislapsena. Äitini teki työtä akateemisesti koulutettuna naisena. Minä en omaa kokemusmaailmaanikaan ole pannut kirkon herätysliikkeiden piikkiin. Miesten ja naisten tasa-arvo työelämässä tai yhteiskunnan huipulla ei mielestäni ole riippuvainen siitä mitä evl kirkon saarnastuolissa julistetaan (sikäli kuin muistan 1960-luvun saarnoja perinteisiä ne olivat). Omaan elämääni ja omaan suhtautumiseeni Raamatulla sen sijaan on merkitys. Jumalalla on aikansa ja hän toimii ajallaan. Aika iso prosessi on aktivistille hyväksyä se, että ei voi omilla toimillaan hallita edes omaa elämäänsä saati koko yhteiskuntaa. Silloinkin kun jollakin on ollut sellaista voimaa, on parhaimmillaan sen takana ollut se ajatus mikä esim. Mandelalla kerrotaan olleen. Hän halusi, että valkoiselle väelle jätetään sellaista millä on heille erityinen arvo. Viha, joka viikosta toiseen kohdistuu herätysliikkeisiin, ei mielestäni ole rakennukseksi. En ole näiden herätysliikkeiden keskellä kasvanut, vaan sen vanhan vasemmistolaisen kristillisen arvomaailman, joka vielä vuoden 1918 jälkeenkin eli kirkon seurakunnissa missä enemmän missä vähemmän hyväksyttynä. Tämän päivän tulkaa kaikki -liikeen toiminta ja arvot näyttäytyvät minulle vieraille, henki ahdistavalle ja suvaitsemattomalle omassa ehdotomuudessaan. ”Menkää pois melkein kaikki” on keskustelussa siinä mielessä merkittävä asia, että jonkun ajatuksen voisi tämä liike kohdentaa siihen miksi tällä taustalla kun minä olen, en todellakaan halua mitään yhteyttä ko. liikkeeseen.

    • Leena Viilo :”En ole näiden herätysliikkeiden keskellä kasvanut, vaan sen vanhan vasemmistolaisen kristillisen arvomaailman, joka vielä vuoden 1918 jälkeenkin eli kirkon seurakunnissa”

      Oikeastaan voin sanoa samaa itsestäni eivätkä sen ajan yhteiskunnallista menestystä saavuttaneet naiset vedonneet ”naiskiintiöihin” tai sukupuoleensa ja seksuaaliseen suuntautuneisuutensa, vaan he menestyivät pätevyytensä seurauksena. Tässä yksi esimerkki menestyjistä ja hänen ajatuksistaan:

      ”Muinaisilla germaaneilla kotiliesi oli niin pyhä, että ken tahansa sen turviin pakeni, pelastui vainoojien käsistä. Englantilainen sanoo: ”Minun kotini on minun linnani.” – ja tosiasia on, että kotikysymykseen kiinnitetään kaikkialla sivistyneessä maailmassa hyvin suurta huomiota. Kotihan on se valtakunta, jossa sen asukkaat elävät omaa yksilöllistä elämäänsä, jossa he hallitsevat ja jonka he järjestävät oman yksilömakunsa mukaan. Ja kodeistahan lapsi saa ensimmäiset vaikutelmansa ja maailmankatsomuksensa perustan. Siksi olisi pyrittävä kohottamaan kodit sellaisiksi, että niissä viihtyy, ja että ne jalostavat jäseniään.” (Työväen kalenteri 1927/ Miina Sillanpää: Kotitaloudesta ja sen hoidosta)

    • Leena Viilo näkee vihan henkeä tässä vaatimuksessa, että nämä lähetysliikkeet noudattaisivat lakia ja kirkon omia päätöksiä. Lisäksi hän näyttää unohtavan, että Tulkaa kaikki- liikkeen keulakuvina toimivat henkilöt toimivat demokraattisesti valittuina liikkeen edustajina ja edustavat arvomaailmaa, jossa keskeisenä vaatimuksena on kaikkien ihmisten kohteleminen tasa-arvoisina ihmisten erilaisuudesta riippumatta. Luulisi tämän sopivan näille lähetysjärjestöillekin, joka tosin ovat näissä asioissa jääneet jälkeen muun yhteiskunnan kehityksestä.

      Näiden järjestöjen edustajat vetoavat Raamattuun, ja sanotaanhan, että Raamattua tulee lukea ”hengessä ja totuudessa”. Jeesus lienee sanonut, että ”kenellä on silmät, hän nähköön, ja kenellä on korvat, hän kuulkoon”. Jos pari tuhatta vuotta sitten olisi tiedetty, että ihmisen ajatustoiminta tapahtuu aivoissa, hän olisi varmaan lisännyt: ”kenellä on aivot, hän ajatelkoon”. Eihän aivoja tarvitse jättää narikkaan kun Raamattua luetaan.

      Toivotan Tulkaa kaikki-liikkeelle menestystä toimissaan yhteisen kirkkomme kehittämisessä. Suunta on oikea.

      Pentti Korhonen

  7. Tämän on tyypillinen vääntö keisarin sanan ja Jumalan sanan välillä. (Daniel 3.) Keisari käskee koko kirkkohallitus koneistoa kumartamaan keisarin päätöksiä. Jumalan sana taas käskee olemaan uskollinen hänen ilmoitukselleen.
    Meille on nyt käynyt Suomessa niin, että kirkossa on demokraattisella päätöksellä asetettu voimaan Jumalan Sanan vastaisia tulkintoja, joihin taas Sanalle uskolliset eivät voi itseään sovittaa.
    Seuraukset ovat varmoja, kirkosta tullaan ajamaan pois ne, jotka pitävät Jumalan Sanan ja keisari saa tahtonsa läpi. Herätysliikkeet ovat yhteiskunnassa niitä, jotka syötetään leijonille. Näin kävi natsisaksassa, näin kävi aikanaan Roomassa ja näin käy aina siellä, missä keisarin sana asetetaan Jumalan Sanan edelle. Tasa-arvokysymys ei saisi olla Raamattu kysymys. Raamattu nimittäin opettaa että Jumala on järjestyksen Jumala ja jos näin on, niin erilaisuus saattaa olla Jumalan säätämä arvo, jota meidän pitäisi kunnioittaa. Ihmisillä on tapana ruveta tuomareiksi, vaikka meitä Kristittyjä siitä erityisesti varoitetaan tekemästä.
    Ihmisarvo ja tasa-arvo ovat eriasioita, nyt on mennyt vellit sekaisin…

    • Ismo Maliselle: onhan niitä maita maailmassa, joissa Jumalan sana määrää ihmisten elämää enemmän kuin demokraattisesti säädetty hallinto. Ensimmäisenä tulee mieleen Iran ja Egyptissäkin pappisvalta ja maallinen valta kamppailevat keskenään.

      Pentti Korhonen

    • Hiukset nousevat pystyyn lukiessa tällaista: ”Erilaisuus saattaa olla Jumalan säätämä arvo, jota meidän pitäisi kunnioittaa.” Näinhän perusteltiin rotuerottelua niin Yhdysvaltojen etelässä kuin Etelä-Afrikassakin.

    • Sanomani perusta on, että kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo, mutta ihmisten erilaisuuden tunnustaminen on pysymistä tosiasioissa. Onhan mies ja nainen erilaisia, vaikka heillä on sama ihmisarvo, sama koskee koko ihmisyyttä.
      Jumalan sana ei tuomitse ihmisten erilaisuutta, vaan sen tekee ihminen.
      Kirkon ja maailman välissä on juopa, jota ei voida poistaa lakia säätämällä. Kirkko uskoo, että Jumalan sana on ylin auktoriteetti, maailma taas uskoo, että sen sana on korkeampi. Demokratia ei ole aina oikeassa, ja siksi kirkossa, kaikki päätökset olisi aina alistettava yksimielisyyden ohjeen alle. Yhteiskunnassa kirkko pyrkii noudattamaan Regimenttiopin periaatteita.

    • Kristus on kirkon Herra, ylin auktoriteetti. Kun häneen viitataan ilmaisulla Jumalan Sana, on oikein käyttää isoa alkukirjainta.

    • Martti Pentti kirjoittaa: ”Kristus on kirkon Herra, ylin auktoriteetti.”

      Jeesus määritellään Uuden testamentin teksteissä ”seurakunnan pääksi” (joissain käännöksissä se ilmaisu on vain muutettu kirkoksi, joka sana ei esiinny alkukielen teksteissä). Mikä sitten on se Jeesuksen ja Kaikkivaltiaan Jumalan JHWH käyttämä seurakunta nykyisin, onkin jo sitten aivan toinen juttu. Asia, jonka tietysti jokaisen vilpittömän kristityn pitäisi ja olisi suositeltavaa selvittää ja tutkia omakohtaisesti.

    • ”Ilmaisu on vain muutettu kirkoksi, joka sana ei esiinny alkukielen teksteissä,” Ei esiinnykään, koska alkukieli ei ole suomi. Alkukielen ’εκκλησια’ voidaan kääntää kirkoksikin. Vilpitön kristitty kuuluu Kristuksen kirkkoon. Sitähän ’kristitty’ tarkoittaa. Kirkkokuntien, kristillisten liikkeiden, paikallisten seurakuntien ja jumalanpalveluyhteisöjen tutkiminen ja vertailu sen aidoimman, raamatullisimman ja kristillisimmän löytämiseksi vie umpikujaan. Täydellisyys odottaa vasta iäisyydessä.

    • Martti Pentti Kirjoittaa: ”Kirkkokuntien, kristillisten liikkeiden, paikallisten seurakuntien ja jumalanpalveluyhteisöjen tutkiminen ja vertailu sen aidoimman, raamatullisimman ja kristillisimmän löytämiseksi vie umpikujaan.”

      Näin ei kylläkään voi ajatella jos asiaa pohditaan esim. Jeesuksen opetusten pohjalta.

      Esim tämä sanoo ns. vuorisaarnassaan: 13 ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. 14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!
      15 ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. 16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. 17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. 18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. 19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. 20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.
      21 ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. 22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ 23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’

      Toisessa yhteydessä: ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.”

      Paavali 2. Korinttolaiskirjeessä: ”13 Sillä sellaiset ovat vääriä apostoleita, petollisia työntekijöitä, jotka muuttavat itsensä Kristuksen apostoleiksi. 14 Eikä ihme, sillä itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi. 15 Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi. Mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.”

      Apostolien tekojen 17.luku: ”11 Mutta nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.”

      2. Timoteuksen 4. luku: ”3 Sillä tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta, vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan, 4 ja he kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät sitä vastoin syrjään valheellisiin kertomuksiin. 5 Pysy sinä kuitenkin järkevänä kaikessa, kärsi pahaa, tee evankelistan työ, suorita palveluksesi täydelleen.”

      Ilmestyskirjan 18. luku ”Suuresta Babylonista”, jonka voidaan ymmärtää viittaavan uskontoihin (sellaisiin joílla ei ole Jumalan hyväksymystä): ”4 Ja minä kuulin erään toisen äänen sanovan taivaasta: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, jos ette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja jos ette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. 5 Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.”

      Roomalaiskirjeen 11. luku: ”Sinä sanot sitten: ”Oksat katkaistiin pois, jotta minut oksastettaisiin.” 20 Oikein! Niiden epäuskon takia ne katkaistiin pois, mutta sinä pysyt uskon avulla. Älköön sinulla enää olko ylväitä ajatuksia, vaan pelkää. 21 Sillä jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän tule säästämään sinuakaan. 22 Katso sen tähden Jumalan huomaavaisuutta ja ankaruutta. Langenneita kohtaan on ankaruus, mutta sinua kohtaan on Jumalan huomaavaisuus, edellyttäen että pysyt hänen huomaavaisuudessaan; muutoin sinutkin hakataan pois.”

    • “Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.” Eivätkö juuri nämä väärät profeetat ole hajottamassa kirkkoa väittämällä olevansa ’ainoita oikeita tosiuskovaisia’?

    • Martti Pentti kirjoittaa: ”Eivätkö juuri nämä väärät profeetat ole hajottamassa kirkkoa väittämällä olevansa ‘ainoita oikeita tosiuskovaisia’?”

      Keillään ei ole oikeutta sanoa ”olevansa ainoita tosi uskovaisia.” Edellisessä kommentissani esiin tuomien Raamatun tekstien kohtien perusteella kaikkien vilpittömien kristittyjen on kuitenkin aihetta ja syitä tutkia oman uskontonsa perusteita, historiaa ja opetuksia. Mainituissa teksteissä kun kiistatta mainitaan, että on myös olemassa uskontoa ja uskonnonharjoittamista jolla ei ole Jumalan hyväksymystä.

      Ps. ilmestyskirjan kuvaaman ”Suuren Babylonin” kaatumisen saa lopulta aikaan Jumala; ei ihmiset. Siksi juuri kristittyjä kehoitetaan ”lähtemään sen keskuudesta ulos.” Tärkeää tietysti on sen ”Suuren Babylonin” tunnistaminen.

    • Minulla ei ole vaikeuksia tunnistaa ’suurta Babylonia’ rahan- ja vallanahneeksi talouselämäksi.

    • Martti Pentti kirjoittaa: ”Minulla ei ole vaikeuksia tunnistaa ‘suurta Babylonia’ rahan- ja vallanahneeksi talouselämäksi.”

      Ilmestyskirjan ”Suuren Babylonin” täytyy liittyä uskontoon, koska siinä kerrotaan ”maan kuninkaiden” ja ”kauppiaiden” tulemaan osoittamaan surua sen tulevasta kaatumisesta. Nämä kolmehan ovat aina muodostaneet ns. ”pyhän kolminaisuuden” ollen tiiviissä yhteistyössä toistensa kanssa. ”Suuren Babylonin” olla siis jokin suurempi ilmiö uskonnon alueella.

      ”Suuren Babylonin” kerrotaan myöskin olevan moraalittomassa suhteessa maailman vallanpitäjiin. Sen kerrotaan myöskin ”istuvan suurten vetten päällä”, jotka määritellään kansoiksi ja ihmisjoukoiksi ja sen sanotaan omaavan suurta vaikutusvaltaa näihin.

      ”Vesien” (ihmisjoukkojen) sen alla kerrotaan kuitenkin vähenevän samaan tyyliin kuin muinaisen Vanhan testamentin lihallisen Babylonin häviön yhteydessä. Tämänhän voisi tulkita toteutuvan esim. suurten kirkkokuntien vähenevän jäsenmäärän ja vähenevien aktiivijäsenten muodossa.

    • Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan Rooma oli monella tavalla maailman kiistaton keskus ja Välimeri oli sen hallinnassa. Miksi tästä pitäisi lukea sen monimutkaisempaa vertauskuvallisuutta?

    • Martti Pentti kirjoittaa: ”Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan Rooma oli monella tavalla maailman kiistaton keskus ja Välimeri oli sen hallinnassa. Miksi tästä pitäisi lukea sen monimutkaisempaa vertauskuvallisuutta?”

      Koska Ilmestyskirja viittaa teksteissään nimenomaan niistä ajoista kauaksi eteenpäin. Kirjoittaa esim. Jeesuksen taivaallisen Jumalan valtakuntahallinnon toimista tämän ”läsnäolon/paluun” (= se mitä tämä tulee tekemään siitä taivaallisesta asemastaan käsin ihmisyhteisöön kohdistuen) vaikutuksista, ns. lopun ajoista ihmisyhteisön suhteen, tämän taistelusta maallisten ihmishallitusten kanssa, ylösnousemuksesta, Saatana Panettelijan tuhoamisesta, ihmisen iankaikkisen elämän mahdollisuudesta, Jumalan nimen ja maineen lopullista kunniaansaattamisesta ja pyhittämisestä.

    • ”Koska Ilmestyskirja viittaa teksteissään nimenomaan niistä ajoista kauaksi eteenpäin.” Ei kai kauas tulevaan suuntautuva näkökulma välttämättä tee asioita mutkikkaammiksi. Luulisi pikemminkin päinvastaista. Rooman jälkeen on ’Babylonin’ asema siirtynyt kaupungista toiseen. Koulupoikana pidin itsestään selvänä, että se kuului New Yorkille, mutta nyt en osaa sanoa.

      Mammona on Jeesuksen opetuksissakin asetettu Jumalan vastavoimaksi. Miksi se ei sellainen olisikin

    • Martti Pentti kirjoittaa: ”Ei kai kauas tulevaan suuntautuva näkökulma välttämättä tee asioita mutkikkaammiksi. Luulisi pikemminkin päinvastaista. Rooman jälkeen on ‘Babylonin’ asema siirtynyt kaupungista toiseen.”

      Niin kuin eräässä aiemmassa kommentissa jo totesin, niin Ilmestyskirjan ”Suuri Babylon” viittaa sen tekstien perusteella nimenomaan uskonnolliseen mahtiin. Katso aiempia kommenttejani.

    • Onhan rahan mahti uskonnollinen, jos se syrjäyttää uskon Jumalaan. Aikanamme puhutaan markkinavoimista kuin elävästä olennosta, jolle pitää lähettää myönteisiä viestejä ja jossa pitää herättää luottamusta. Sen hermostumista pelätään ja huippukokouksissa pohditaan, miten suuret uhrit saisivat sen leppymään.

    • Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: ”Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat”. Ilm. 14:8

      Babylonin Hengellisen merkityksen ymmärtää sen valtakunnan esimerkistä, joka oli suurimmillaan 600ekr, jolloin sen hallitsija Nebukadressar, tuhosi Jerusalemin. Babylon, jonka pääkaupunki oli Baabel (”sekoitus” hebr. ) Jossa palvottiin Beeliä =”Beelsebul” = ”riivaajien asunto”
      Tästä sekoituksesta myös Jeesus puhui kun sanoi: ”Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.”Luuk.11:23

      Nykyisen Babylonin voi nähdä siinä merkityksessä, jossa nykyinen ”jumalhämärän henki” on juottanut ihmisille kuravettä, jossa on sekaisin totuus ja valhe.

      Hengellinen haureus merkitsee valheessa elämistä ja hengellinen aviorikkomus on luopumista Luojan ilmoituksesta ja totuudesta. Valheen levittäminen on tuon totuuden vääristelyä ja ihmisten juottamista valheella. Hesekiel todistaa tästä Babylonin sekoituksesta Israelin kelvottomille papeille:

      ”Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput? Ja onko minun lampaitteni oltava laitumella siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juotava sitä, mitä jalkanne ovat hämmentäneet?” Hes. 34:18-19

Kirjoittaja

Manu Ryösö
Manu Ryösö
Olen pastori, joka haluaa sitoutua Pyhään Raamattuun ja sen perustalle rakentuvaan luterilaiseen tunnustukseen.