Elisabeth Rehn oli puolustusministerinä kahdessa hallituksessa vuosina 1990-1991 ja 1991-1995. Hän sai aikaan armeijassa ainakin yhden uudistuksen eli vessoihin saatiin ovet. Näin on kerrottu. Itse en ole käynyt armeijaa, koska sairastuin vähän ennen palvelukseen astumista. Mm. jumalattomat ihmiset ja eräs lahko tekivät minut sairaaksi kohtelullaan ja käytöksellään. En oikein kestänyt henkisesti sitä kaikkea. Sairastumiseen oli kyllä ilmeisesti muitakin syitä. Ehkä olen myös tavallista herkempi luonteeltani. Lisäksi ilmeisesti tulee tietynlainen geeniperimä eli alttius sairastumiselle.
Erinomainen uudistus. Ovien asentamisen jälkeen varusmiehet saattoivat mennä vessoihin rukoilemaan omassa rauhassa.
Itsepalvelukin helpottui…
Mika
Kiitos puheenvuorostasi
Elisabeth Rehn ajoi läpi monia sellaisia toimia, joista etevimmät sotilashenkilöt olivat haaveilleet jo noin kolmekymmentä vuotta.
Toki tilanne oli sellainen. Toisaalla käytiin Persian lahden sotaa ja toisaalla oli menossa vallanvaihto itäisessä naapurissa. Pahin uhkakuva oli Vladimir Žirinovskin pääsy valtaan. Suomessa tehtiin suunnitelmia, mitä tehdä jos pakolaisia tulisi mieletömiä määriä. Minne sijoittaa heidät suunnitelmia tehtiin jne.
Persian lahden sodan aikana Rehn oli ainoa ministeri, jolla oli turvamiehet matkoillaan. Pelättiin salaiskuja Irakia sympatisoivien järjestljen taholta. Sellaiset olisivat kohdistuneet puolustushallintoon, jos uhkakuvat olisivat toteutuneet.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/uskonnollisuuden-suosio-kasvussa/
Eikö esim. kaikenlainen okkultismi, noituus, shamanismi ym. uususkonnot ym. kasva koko ajan.
Vielä esim. satanismi, new age ja saatananpalvonta.
Amerikassakin on esim. ”Church of Satan”.
Onnellisuusprofessori Markku Ojanen sanoi kerran minulle: ”Minä häpeän”, kun kysyin häneltä, mitä mieltä hän on uskovaisten ennakkoluuloista mielenterveyskuntoutujia kohtaan. Tietysti ennakkoluuloja on paljon muillakin. Tehkää siis parannus niistä!
Näin kirjoitin Facebookiin tasan kuusi vuotta sitten:
Hei, ystävät, veljet ja sisaret. Miten te oikein kohtelette mielenterveyskuntoutujia? Menkää itseenne, katukaa ja tehkää käytännössä parannus, joka myös jatkossa näkyy käytöksessänne ja suhtautumisessanne. Muuttukaa siis mieleltänne uudistuaksenne. Taistelkaa Jeesuksen Kristuksen armon ja anteeksiantamuksen varassa ennakkoluulojanne ja vääriä asenteitanne kohtaan ja vastaan!
Elämä on arvaamatonta. Mitä tahansa voi kohdata ketä tahansa. Me kaikki ihmiset olemme itse kukin monin tavoin pieniä ja haavoittuvia.
Kenelläkään ei ole oikeutta painaa alas toista ihmistä. Asenteiden ja ennakkoluulojen parantamisessa on paljon ”aurattavaa tietä” meillä kaikilla.
Kuka sitten on minun lähimmäiseni? Luuk. 10:29
”Kuka on minun lähimmäiseni?” Kuka tahansa kärsivä ihminen, missä ja millainen hän sitten onkin. Missä vain kuulet epätoivon huudon, missä vain näet elämän sattumusten ja muutosten (siis Jumalan sallimuksen) tien oheen heittämän ihmisen, jota voit auttaa – siinä on sinun lähimmäisesi, vaikka hän sitten olisi muukalainen tai vihollinenkin.
A. P. Stanley, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Vastauksena tähän kysymykseen Jeesus kertoi tunnetun kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. Luuk. 10:30-37.
Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hebr. 12:6
Meidän tulee aina muistaa, että taivaallisen Isän kädestä tuleva kuritus on tulkittava hänen kasvojensa valossa ja hänen ojennuksensa syvät salaisuudet on nähtävä hänen hellän rakkautensa lävitse.
Tuntematon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Uskovaisten jengissä voit ainoastaan selvitä elämästä hengissä!
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Joh. 11:25-26
Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Jaak. 3:11
Moraali ja arvot ovat aivan toiset kuin muutamia vuosikymmeniä sitten. Suhtautuminen ennen kauhistuttavina pidettyihin ilmiöihin on muuttunut pikku hiljaa hyväksyväksi.
Olemmeko unohtaneet sen, että elämme maailmassa, mutta emme maailmasta. Kun ero kristityn ja maailman väliltä hälvenee, voittaja on aina maailma. Samasta lähteestä alkaa pulputa makeaa ja karvasta vettä. Pian koko lähteen vesi on sekoittunut juomakelvottomaksi. Meidän on syytä valvoa vaellustamme sitä tarkemmin, mitä pidemmälle yö käy ja mitä raivokkaampi on vihollinen taistelussaan sanaa vastaan.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, SLEY, 2005.
Raskasta Joulua – Tulkoon joulu
https://www.youtube.com/watch?v=2s_QgMCW9ks