Riitta Sistonen kertoi edellä yhden uskoon tulon. (harmi, ettei siinä ollut kommetoimiseen mahdollisuutta)
Tuo kohta: ”Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi” käsitetään usein silti ratkaisukeskeiseksi, vaikka minusta siinä lukee selvästi että Jumala antaa voiman sen ratkaisun tekoonkin. Pappien julistusta ja kehoitusta kuunnellessaan joku avaa sydämensä Pyhä Hengen kutsulle ja saa voiman tulla ja omistaa Jumalan lapseuden. Ei kukaan silti voi itse ratkaista sitä, että ryhtyy tästä päivästä lähtien uskovaiseksi.
Se vain ei kertakaikkiaan onnistu, koska Jumalan voima ei sitä saa aikaan. Yritin sitä lapsena, ja huomasin miten vähän aikaa se uskovaisuus kesti.
Jeesus sanoi Nikodemukselle että jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä. Käsitä uudestisyntymisen niin että kun koin Jumalan kutsun ja vastasin siihen myöntävästi, niin Jumala antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Sain uskoa syntini anteeksi ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. SEllaista halua ei minulla sitä ennen ollut. Joten jotakin ainakin oli muuttunut.
Nyt käsitän uudestisytymisen syvällisemmin, mutta vain vähän. Ajattelen ,että se on yksi salatun Jumalan yksi salattu työ. Voin johtaa jonkun uskoon , mutta en voi aikaansaada uskoa kenessäkään. Sen saa aikaan Pyhä Henkin. Uskova kokee uskossa olon samoin kuin Jeesus vertaisi sitä tuuleen, joka tulee jostakin ja menee jonnekkin, mutta ihminen ei tiedä mistä ja minne.
Olisiko asia sittenkään niin, että Paavalin kirjoittaessa uskonvarmuudesta hän ei olisi sitä kokenut, vaan olisi elänyt ikäänkuin evankeliumin ulkopuolella? Hänhän kirjoittaa mm. Gal. 5:18: ”Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alla.” Samasta asiasta puhuu myös Gal. 4:6: ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämiimme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!'”
Kun sydämiimme on lähetetty Pyhä Henki – joka ei ole skeptikko – on vaikea ajatella, ettemmekö kokisi uskossa varmaa osallisuutta lapsen-oikeudestamme. Mutta toisaalta – kuten Paavali toteaa Room. 8:26: Henki auttaa heikkouttamme (syntiinlangenneina) ja rukoilee puolestamme kaikissa ahdingoissa, sillä uskoa seuraa luonnollisesti myös risti.
Edelliseen liittyen Wegelius kirjoittaa Post. 1:ssa (s.59), että ”Jeesus on totinen maailman Messias ja Lunastaja; että me tulemme osallisiksi tästä samasta Jeesuksesta ainoastaan elävällä uskolla, johon myös totinen onnemme ja autuutemme perustuu; ja että tämän saman Jeesuksen oppi ja elämä on kaiken tietomme, oppimme ja elämämme perustus ja juuri.”
Edelliseen viitaten Wegelius puhuu Hengen todistuksesta ja kyvystämme tutkia, olemmeko Kristuksesta osalliset. Elävä usko tuo myös varman vakuutuksen Kristuksen osallisuudesta Pyhässä Hengessä. Olen toki tietoinen, että edellinen on johtanut tulkintavaikeuksiin (ns. pietistisinä). Mutta kun lukee Lutherin tekstejä, niin ne ovat kirjoitettu varmassa hengessä, joka ei ole oikein koskaan kaikkia miellyttänyt luterilaisten keskuudessa.
Pekka P:lle. Luepa Lutherin Isosta katekismuksesta, mitä hän siellä opettaa. Luther toteaa siellä käytännössä, että uskoon tullaan kasteessa tai ennen kastetta tai kasteen jälkeen. Siinä tapauksessa L opastaa yksinkertaisesti uskomaan nyt, jos ei aikaisemmin ole uskonut. Luther ei tietenkään ottanut kantaa niihin kysymyksiin, joita me asiasta keskustellessamme pohdimme. Koska tämä uskoontuloasia tuli ajankohtaiseksi vasta paljon Lutherin kuoleman jälkeen. Yksimielisyyden Ohje, joka kirjoitettiin 30 vuotta L:n jälkeen, linjaa joka tapauksessa, että kaikki kastetut ovat todellisesti uudestisyntyneet JA että on iso ero kastamattoman ja kastetun välillä. Tämä on siis luterilaisen kirkon ”virallinen kanta” tänäkin päivänä.
Se, mikä hämmentää meitä näissä asioissa, johtuu kolmesta asiasta. Ensiksikin luterilainen teologia puhuu hiukan sekaisin kasteesta yleensä samalla kun tarkoitetaan nimenomaan lapsikastetta (jota ei Suomessa edes kyseenalaistettu ennen 1850-lukua). Toiseksi luterilaisuudessa tapahtui viimeistään 1800-luvulla, että alettiin kiistää mahdollisuus, että pieni lapsi voisi uskoa. Silloin lapsikaste ymmärtettiin tietysti ”osaksi uudestisyntymistä” tai lupaukseksi joskus myöhemmin tapahtuvasta uudestisyntymisestä ja uskoon tulosta. Kolmanneksi nimenomaan vapaakirkolliset ryhmät ja viimeistään helluntailaisuuden tulo Suomeen nostivat esiin kysymyksen: Oletko uudestisyntynyt? Ja kun monet luterilaisetkin olivat omaksuneet ajatuksen, että LAPSIkasteessa ei ”voi” tapahtua uudestisyntymistä ja uskoon tuloa, keskustelu tapahtui uusilla ehdoilla. Koska mekin olemme syntyneet 1900-luvun jälkipuoliskolla, emme ole koskaan kohdanneet mitään muuta. Viimeisten ehkä 40 vuoden aikana luterilaisuudessa ja kansankirkossa on palailtu vanhaan luterilaisuuteen, mutta yksipuolisesti.
Oikeaa analyysiä Markolta ! Käsittelemme Jumalan lupauksia ja sanaa tässäkin asiassa irrallisina ja keskitytään ihmiseen ja hänen järkeilyihin . Oikea lähtökohta on lähteä tutkimaan asiaa Kristuksen sovitustyöstä käsin mitä merkitsi ristin kuolema johon uudestisyntyminen täysin on sidottu jossa lupauksen liitto on luvattu ja suoritettu ja valmistettu . Oikeita kysymyksiä tulisi pystyä esittämään sanan kautta ja pitäytyä uiden sanan opetuksissa eikä lähteä filosoimaan .
Oikeat kysymykset voisivat olla ; miten minä pelastun missä se on perusta minun pelastukselle , jos Kristus voitti miten ja missä minä saan tämän voiton osakseni ? Mitä Paavali tarkoitti että jos olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa niin saamme elää , emmehän me olleet ristillä , miten minä saan sen kuoleman ja ylösnousemuksen omalle kohdalle . Mitä tarkoittaa Kristuksen päälle pukeminen kasteessa ?Lupaako sana todella että kasteessa saadaan synnit anteeksi ja Pyhän Hengen lahjan ? Onko Jumalan puolelta liitto voimassa vaikka minä elän miten tahansa ? Voinko sanoa että kristillinen kaste sanan mukaan toimitettu on turha ? Eikö siinä Jumala annakaan sitä mitä sana lupaa ? Onko Jumalan lahja sidottu täysin Jeesuksen sanoihin ja lupauksiin . Eikö lapsi olekkaan syntinen vaikka hän on kahdesta syntisestä syntynyt , onko hänellä joku eri pelastustie . Miksi Jeesus ottaa suuren uskon esikuvaksi lapsen ? Jne jne jne .Kaikki taitaa lopulta liittyä pitkälti perisynnin kieltämiseen . Kristikunnan suurimpia syntejä on että lasten ei todella sallita oppia tuntemaan Jeesusta jossa harhaoppinen ajatus takana että lapsen tulee tulla uskoon .
Tuotakin olen miettinyt , että L:n ajasta on aikaa jo puoli-vuosituhatta. Silloin kirkollinen elämä oli hyvin erilaista, kuin nyt. Lapsista tuli kertarysäyksellä aikuisia, eikä siinä välissä eletty mitään nuorruus-aikaa. Noriskulttuurikin tuli vasta omana eliainanani kuvaan mukaan. Sammalla nuoret
alettiin ymmärtää omana ryhmänään. Käsite ”nuori” on vuosien kuluessa muuttunut paljon. Nyt nuoriin luetaan jo alkakoululaisetkin.
L:n teologian tutkimus on muuttanut ajan kuluessa kuvaa voimakkaasti.
Miika Ruokanen toi esiin sen kirjassaan, että Lutherin teologian tutkimus on häivyttänyt Pyhä Hengen työn sivuraiteelle. Joten nyt synyy opillisia kiistoja siitä, mikä oikeasti oli ennen selkeästi L:n opin sisältö.
Meillä on paljon enemmän tietoa maailmasta, kuin siiihen aikaan oli edes mahdollista.
Joten Lutherin opetuksia on luettava siitä kontekstista lähtien jossa hän eli.
Pekka P. Kannattaa lukea Lutheria itseään. Lutheria on kyllä tulkittu eri tavoin. Kasteen osalta Muroman (opiskelu)aikana ajateltiin, että hänellä olisi ollut peräti kolme erilaista vaihetta kasteopissaan ja muutenkin ajateltiin, että Lutherilla olisi jäänyt tietyt asiat kuten kasteoppi ”puolitiehen”. L itse laati muutamankin kerran elämänsä aikana teologisen testamentin, jossa kertoi kantansa mahdollisimman selkeästi ja ”varmuuden vuoksi”. Ettei joku hänen jälkeensä pääsisi väittämään, että jos L eläisi nyt, hän ajattelisi niin ja noin. Yksi
tällainen sisältyy kirjan ”Suuri tunnustus Herran ehtoollisesta” loppuun. Meillä on olemassa kaksi hyvää modernia väitöskirjaa Lutherin kasteopista, toinen saksaksi ja toinen englanniksi sekä kolme korkeatasoista suomenkielistä kastetutkimusta luterilaisesta kasteopista, mm. Matti Väisäsen suomenkielinen väitöskirja Uuras Saarnivaaran kastekäsityksestä. Nykyään ajattelemme, että Lutherin kastekäsitys pysyi pohjimmiltaan hyvin yhtenäisenä koko hänen elinikänsä. Ja sen ytimessä on kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen tai se, että kaste on uudestisyntymisen pesu.
Onneksi luterilaisessakin asuu Kristus Pyhän Hengen kautta 😅.
Mika kirjoitti että juutalaisia opettaa rakkaudella ja he voisivat uskoa Kristukseen on ollut sanan valossa ja käytännössä erilailla . Emme tunne täysin Jumalan motiiveja miksi hän valitsi juutalaisuuden jonka kautta hän tahtoi meille ilmestyä ja syntyä lihaksi heidän keskuuteen . Biologialla ei sinänsä ole pelastuksen kanssa yhteyttä kun liha sotii hengeä vastaan . Lopulta uskonnot ovat jyrkästi vastaan Jumalan pojan uskoa ja tietysti pahan valta on kohdistunut ja edelleen kohdistuu Kristukseen kun juutalaisia vainotaan . Rooma oli miehittänyt Jerusalemin ja Roomalaisia lakeja sovellettiin vaikka niillä ei toteutettu kun Jeesusta tuomittiin ja lopulta juutalaisen uskon päämäiehet kiihottivat kansaa ristiinnaulitsemaan Jeesuksen . Tätä vastakkain asettelua vastustaan kristinuskoa on monissa tilanteissa , kun suomalainen nainen menee juutalaisen miehen kanssa naimisiin niin usein käy että juutalainen mies kääntyy ordodoksijuutalaisuuteen ja niin käy myös Islamilaisen miehen kanssa tai ainakin nainen saa kokea alisteista asemaa perheessä eikä väkivaltakaan ole vierasta edes Suomessa . Aina liha vastustaa henkeä muodossa tai toisessa vaikka olisi minkä biologisen suvun jäsen , mutta eri uskoisuus tuo suurempia ristiriitoja . Mutta on tietysti hienoja tapauksia meiltäkin Suomesta että puolison esimerkki on vaikuttanut toiseen puolisoon. Eräs mies sanoi kun nainen oli tullut uskoon että alkoi uskomaan että Jumala täytyy olla olemassa kun näki vaimossa niin suuren muutoksen . Olemme kansakuntina erilaisesta geeniperimästä ja voisiko kukaan muu kansakunta kuin juutalaiset tallentaa ja säilyttää kirjoituksia koko maailmalle yhtä tarkasti kuin juutalaiset . Kun miettii Vanhaa testamenttia niin sitä ei ole minkään tietoisen opin ohjaamana kirjoitettu vaan sitä on todella tutkittu niin että siellä on messias , Kristus näkyvissä , joka tietysti kertoo myös Pyhän Hengen johtamasta työstä . Juutalainen kansa on hyvin erikoista ja se uskollisuus lain noudattamisessa joka hallitsee perheiden elämää vaikka se tuottaa jopa meille hämmästyttäviä asioita mm. sapattisäädökset tulen tekokieltoa ja sapattihissejä jne . Voisi ajatella jos tulisi matkaseuraa valita niin muslimi olisi paljon helpompi ja rennompi matkakumppani 😅.
Kristus on ainoa tie pelastukseen olipa biologiselta syntyperältään mikä tahansa ja juutalaisuuttakin tulee lähestyä Kristuksesta käsin . On paljon kristikunnassa tulkintoja Raamatun profetioista jotka koskevat annettuja lupauksia vanhan testamentin puolella ja niitä tulisi tutkia oikeassa kontekstissa . Uskon että erilaisten käsityksen takana on pitkälti 1000- valtakuntaoppi joka käsitetään erilailla ja se ohjaa ajattelua myös tulkintoja , joissa on myös eri asiayhteyksistä yhdistettyjä asioita . Kaikessa olisi Raamatun sanan kontekstin ja kuvakielen ja tarkkojen tapahtumien erottelu tärkeä , milloin kuvataan taivasta ja milloin kuvataan maanpäällisiä tulevia tapahtumia . Meniköhän tämä nyt ohi sektorin blogista, ehkä pitäisi eri blogi aiheelle ?
Juutalaisessa uskossa Jumalaa on hyvin paljon erilaista kuin siinä kristillisessä uskossa mikä vaikuttaa länsimaissa joka on myös uudestisyntymisen ajattelussa jopa hyvin pinnallista verrattuna juutalaiseen uskoon , jossa on keskiössä on Jumalan lupaukset ja liitot ja oli pappien syntien uhraamiset . Voi sanoa kristinusko on menettänyt paljon sitä syvää ajattelua Jumalan lupauksia kohtaan eli sanasta on luovuttu ja tuotu ihmisen osuus omine kokemuksiin ja tuntemuksineen Jeesuksen tuntemisen rinnalle ja jopa korostaneesti esille että ne olisivat kuin uskon dokmeja . Kaikki hajanaisuus johtuu kun seurakuntiin pääsee vieraita oppeja villitsemään ja lampaat ja paimenet hädissään etsivät elämää muualta kuin Jumalan sanan lupauksista .
Uskoontulosta puhe kätkeytyy useimmiten sellaiseen kristillisyyteen joka tuo mukanaan myös sanastoa joka on minun mielestä vierasta Raamatulle . Siellä on ratkaisu , päättäminen , kaiken muuttuminen , valinnan kauppaaminen muille irrallaan evankeliumista jne . Eikä tulla uskoon ole kovin yleinen Raamatullinen kuvaus eikä edes uudestisyntyminen vaikka se kuvaa täsmällisemmin Jumalan lapseuteen pääsemistä . Lopulta ihmiset tarkoittaa samoja asioita ainakin useimmiten mutta ehkä Raamatullinen kieli ohjaisi enemmän ajattelua Kristukseen pois omasta itsestään , jos käyttäisimme Raamatullista terminologiaa. On lopulta vain kahdenlaisia ihmisiä , niitä jotka laittavat turvansa Jumalaan ja niitä jotka ei ja koko ihmiskunnalle on julistettava evankeliumi että Jumala pojassaan on se tie taivaaseen ja ajassa saamme uskossa turvata kaikessa hänen lupauksiin .Jos vielä vähän kritisoi niin usein näkyy ns. ratkaisukristillisyydessä lain omainen suhde Raamatunopetuksiin joita julistetaan ulospäin enemmän kuin omalle elämälle ohjeeksi . Kristuksen suuruuden yhä suurempi kirkastuminen ja hänen tunteminen vie aina synnintunnustajan paikalle . Silloin usko on myös Kristus – keskeistä ja tahtoo kuulla evankeliumia sielulleen ja armoa omistettavaksi yhä uudelleen . Ratkaisukristillisyydelle on vierasta Kristus keskeisyys ja puhe armosta ja ristinsovitustyöstä vaan jopa opetetaan että ne ovat taaksejäänyttä elämää . Olen ehkä jopa tramatisoitunut kun vedin aikanaan yhtä raamattupiiriä liki 20 vuotta ja tuli kritiikkiä että minä aina puhun siitä rististä ja synnistä , joidenkin taholta , joka osoittaa mielestäni hyvin kirjavan porukan myös ns. luterilaisuuden sisällä. Sille vaan ei voi mitään että Raamatun tekstit puhuu paljon Kristuksesta joka Raamatun keskiössä . Risti , ikävä kyllä joskus näyttäytyy hullutukselta näissä piireissä joissa vaikea kohdata kärsimykset ja kuolema .
Uudestisyntyminen näkyy siinä asemassa, johon uudestisynynyt uudessa syntymässään asetetaan. Hänestähän tulee Jumalan lapsi, joka pyrkii Jumalan kaltaisuuteen, kuten Gal. 5:22 kehottaa.
Aika nopeasti siinä huomaa, kuin vähän niitä ominaisuuksia sydämestä löytyy. Niinpä jumalan lapsen on niitä pyydettävä. Vastakkaisia omiaisuuksia sen sijaan on ja niitä on ryhdyttävä karsimaan. Tässä elämässä emme ison veljemme Jeesuksen olemusta tavoita, mutta uudestisyntymä siihen meitä kutsuu ja kehottaa. Tuon jakeen sisllössä Gal:5:22 on Jeeuksen olemus, jonka jokainen Hänet kohdannut sai kokea. Kerran saamme muuttua Hänen kaltaisekseen ja silloin uudestisynyminen varsinaisesti toteutuu meissä. Täällä kilvoitus tässä julkisuuskuvassamme saa aikaan sen, että mitä enemmän siinä edistymme sitä kelvottomammaksi saamme itsemme tuntea. Silti samalla saamme omistaa yhä täydellisemmin sen rakkauden joka Jumalla on meitä kohtaan.
Jospa Hengenhedelmän ominaisuudet saisi minussakin ilmetä runsaammin.
Kyllä Raamattu käyttää ilmaisua ”tulla uskoon”.
Apostolien teot:
15:5 Mutta fariseusten lahkosta nousivat muutamat, jotka olivat tulleet uskoon, ja sanoivat: ”Heidät on ympärileikattava ja heitä on käskettävä noudattamaan Mooseksen lakia”.
19:18 Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.
1.Korinttolaiskirje:
15:11 Olinpa siis minä tai olivatpa he: näin me saarnaamme, ja näin te olette uskoon tulleet.
Mutta ei sillä ole väliä, miten on tullut uskoon tai armo on kirkastunut. Pääasia on, että nyt uskoo, luottaa ja turvaa Jeesukseen ja pysyy tässä uskossa elämän loppuun asti.
Esim. Psalmeissa puhutaan paljon Jumalaan turvaamisesta. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr. 11:1):
Laita vaikka Raamattu Koivuniemeen hakusana ”turvaan”. Hakusanalla ”luotan” löytyy myös muutama jae Psalmeista.
Filippiläiskirje:
2:24 Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva.
Tietysti uskon kautta pelastumme , halusin kertoa että uskon kohde on se pääasia , koska emme pelastumme omalla uskolla vaan Jumalan pojan uskolla jonka hän on lahjoittanut . Kuten Paavali monessa kohdin kuvaa mm. en elä minä vaan Kristus minussa . Uskon asioissa emme ole vaatimuksen pöydässä ja sen minkä omistamme on armosta annettua . vaan olemme aina armon pöydässä . No kieli on muuttunut ajansaatossa eikä se tietysti ole oleellisin asia vaan pysyminen hänessä. Raamattu puhuu ja opettaa paljon yhteisestä uskosta joka on myös kaikkien seurakuntakirjeiden lähtökohtana tavallaan ja nyt tänä aikana se voisi jollekin kuullostaa epämääräiseltä kun tahdotaan korostaa henkilökohtaista uskoa ennemminkin . Yhteisen uskon takana on tietysti henkilökohtainen usko Jeesukseen . Väljät seurakuntayhteydet ovat myös tuoneet kenties puheeseen uskosta tiettyjä piirteitä . Herätyksen ajat ovat myös jättäneet suuren muistijäljen uskovien sydämiin kun ihmisiä on tullut uskoon tai palaneet armon osallisteen ja sitten ei ole jatkona ollut aina sitä seurakuntaa missä riemuitaan ja kasvetaan armossa yhteisestä uskosta ja opitaan tuntemaan Jeesus paremmin . Olemme tietysti kaikki ajan lapsia ja peilaamme uskoamme myös pitkälti kokemuksiimme
Kaiken perustana täytyy olla Jumalan sana. Jumalan sanasta kuitenkin seuraa se, että ihminen voi tunnustaa Jumalan suuret teot ja jättäytyä niiden varaan.
Joel Kerosuo, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 86, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026.
Kiitos Mika. Käytän vanhaa Viho Vuorelan ”Raamatun sanakirjaa”. Se toimii nopeammin kuin netti.
Samoin toimin minä. Vuorela on mainio.
Minullakin on se kirja. Täytyisi varmaan käyttää sitä enemmän.
Hankalalta näyttää löytää täysin yksiselitteistä ilmaisutapaa uskoontulolle. Apt. 19:ssa Paavali kysyi Efesoksessa muutamilta opetuslapsilta: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?” He eivät kuitenkaan olleet kuulleetkaan Pyhästä Hengestä, vaan olivat saaneet Johanneksen kasteen. Kun Paavali selvensi heille asian, he ottivat kasteen Jeesuksen nimeen ja saivat Pyhän Hengen.
Apt. 18:24:ssa kerrotaan juutalaisesta miehestä Apolloksesta, joka oli väkevä kirjoituksissa. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Seuraavaksi kerrotaan, että hän puhui rohkeasti synagoogassa. Onkin mielenkiintoista, että Apollos puhui palavana hengessä, vaikka häntä ei ollut kastettu Jeesuksen nimeen.
Priskilla ja Akylas kutsuivat hänet kotiinsa ja selittivät hänelle Jumalan tietä tarkemmin. Teksti ei kuitenkaan eksplisiittisesti mainitse, että he olisivat kastaneet hänet. No joka tapauksessa on kiistämätön tosiasia, että lapsella on usko.
Korinttolaiskirjeessä puhutaan Apolloksen kasteasiasta ja paljon myöhemmin apostolien teoissa kerrotaan kuinka suurella viisaudella Apollos opetti Hengessä , nämä ovat aikajärjestyksessä kenties liki 20 vuoden erolla ( ?). Apolloksesta tuli Korinttin piispa myöhemmin . Suurella todennäköisyydellä Apollos on kirjoittanut Hebrealaiskirjeen ja tuo kaste asia voi kompastuttaa ajattelemaan että eikö Apollos ollut asioita perillä mutta hänen teitämyksensä ja lahjat puhujana olivat suuria , josta apostolien teoissa todistus . Antiokia oli suuri kristillinen keskittymä josta Apollos oli kotoisin ja jossa ”hiljaisena aikana” ( malakia- Johannes kastaja välisenä aikana ) Septuaginta käännettiin Kreikan kielelle . Apostolien ajoista omaksuttiin alkuseurakunnassa kristillisiä salaisuuksia . Korintolaiset kastettiin eikä he tienneet että heillä on Pyhä Henki ja Roomaan Paavali kirjoitti että kaikki te jotka olette kastettuja olette Kristuksen päällenne pukeneet , vaikka ei ollut edes käynyt koko seurakunnassa tai Rooman seurakunnissa . Wi Paavali kysellyt henkilökohtaista uskoa vaan kertoa mitä Jumala on lahjoittanut kasteessa ja alkoi opettaa ja ohjata kirjeellä syvemmälle tuntemaan uskon salaisuudet.
Tämä on mielenkiintoinen aika Malakiasta Johannes Kastajaa kun usein sanotaan varsinkin juhannuksen puheissa että 400v Jumala oli hiljaa , mutta sen aikana Jumalan pelastussuunnitelma eteni ja varmaan Jumalan palvelus elämä muotoitui juutalaistenkin toimesta synooga uudistusten kautta .Se Jumalanpalvelus elämä mitä apt alussa kuvataan alkuseurakunnassa on monen tutkijan mielestä yllättävän saman sisältöinen edelleen pääkohdiltaan .
Siis Aleksandiasta tarkoitin Apolloksen olevan kotoisin jossa myös Septuaginta käännettiin Kreikan kielelle , joka oli iso asia kristinuskon leviämisen kannalta
Ai anteeksi olen väärässä kyllä apt 18 kohdassa mainitaan ; Efesokseen tuli Apollos, Aleksandriassa syntynyt juutalainen, joka oli etevä puhuja ja tunsi kirjoitukset perin pohjin. Hänelle oli opetettu Herran tie, ja pyhää intoa hehkuen hän julisti sanaa ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta hän tunsi vain Johanneksen kasteen. Apollos alkoi rohkeasti puhua synagogassa. Kuultuaan hänen julistustaan Priscilla ja Aquila ottivat hänet huostaansa ja perehdyttivät hänet tarkemmin Jumalan tiehen.
Muistin että korintilaiskirjeessä asiasta mainittiin ja laskin kirjoitusajankohtia mutta apollos oli Johanneksen kasteessa siinä kohdin ja tunsi juutalaisen opin hyvin
Nuo Apt 19 ja 18 ovat helppoja kohtia. Niissä ei ole mitään ongelmaa.
Mitä Apt. 18:24–28:n tekstistä voidaan päätellä, kun Priskilla ja Akylas neuvoivat Apollosta?
Apollos tunsi vain Johanneksen kasteen, ja siksi hän saarnasi synagogassa parannuksen kastetta: ”Messias on tulossa.” Kun Priskilla ja Akylas opettivat häntä tarkemmin, hänen julistuksensa muuttui. Jakeesta 28 nähdään, että Apollos alkoi todistaa voimakkaasti juutalaisia vastaan ja osoitti kirjoituksista, että Jeesus on Kristus.
Hänen mahdollinen uudelleenkasteensa jää kuitenkin tekstissä avoimeksi, sillä Apostolien teot eivät siitä kerro. Mutta hänen todistuksensa siitä, että Jeesus on Kristus tapahtui Pyhässä Hengessä. Muu on mahdotonta.
Sami,
Mikään kohta Raamatusta ei ole ongelma, mutta sen kieroon vääntäminen kuten esim 2. käskyn poistaminenaiheuttaa ongelmia.
Kieroonväätäminen on Alkuperäisen tulkintaa, senijsaan että Sanaa noudatettaisiin.
Pekka
Hyvän keskustelun olet täräyttänyt käyntiin
Kiitos sinulle antoisan keskustelun alustuksesta
Kaikkia tuntuu kiinnostavan se, milloin uudestisyntyminen tapahtuu, mutta se mitä siinä tapahtuu jää huomioimatta.
Ennen uudestisyntymässä täytyy olla jotain joka on nyt erilaista uudestisyntymän jälkeen? Jotakin sellaista, jonka uudestisyntynyt itse voi havaita.