Kotimaassa on Mari Stenlundin mielenkiintoinen artikkeli uskosta ja hulludesta.Hän referoi siinä asian sekä uskonnonfilosofista puolta että "hulluuden" yhteisöllistä puolta. Kannattaa lukea.

Itse törmäsin tähän ilmiöön ensikerran nuorena diakonina ensimmäisessä työpaikassani Taivallahden seurakunnassa. Eräs diakonissa halusi minut mukaan kotikäynnille erään skitsofrenisen seurakuntalaisen luokse. Luulen että diakonissa halusi hieman kouluttaa minua tällaisella kokemuksella. Olin kyllä lueskellut koko joukon mielisairauksista ,mutta en ollut vielä ollut lähikontaktissa sellaisen kanssa.

Kotikäynnistä muodostui odottamaton kokemus. Seurakuntalainen , ehkä viisissä kymmenissä oleva mies, oli sosiaalinen ja tyytyväinen käyntiimme. Kun heti alkajaisiksi kun kysyin että ,mitä kuuluu, niin hän vastasi : "Tänään on ollut hankala päivä mutta ei ihan turha. On niin monia jotka huutelevat ja häiritsevät . Mutta kuitenkin on hyvä olla kun Jeesuksen ääni kuuluu kaiken läpi kun hän sanoo että Jumala on rakkaus."

Liikutuin tästä yllättävästä tervehdyksestä munaskuja myöten. Tässä nyt kuulin kuinka psykoosi toimii harhoineen ja kuinka potilas on niiden armoilla. Mutta en silloin enkä nyt voi panna kyseenalaiseksi hänen Jeesus-kokemustaan kalliopohja kokemuksena. Jälkeenpäin olen tavannut monta psykoosin kanssa elävää henkilöä. Jotkut heistä ovat uskonnollisia jotkut eivät. Olen tavannut henkilöitä joilla on uskoontulo-kokemuksia jotka psykologisesti voi ymmärtää olevan sukua mikropsykoosin kanssa.

Uskontulo kokemuksena on monelle murtumiskokemus. Psyykeen "minä" lopettaa keskeisen työnsä todellisuuden lenkkinä ja psyykeen organisaattorina. Seurauksena unimaailman ja sen toimintatavan läpilyönti päiväelämään ja sen myötä syväsukellus sisäiseen sielun maailmaan.Tämän kokemuksen muuttaessa heidän koko maailmantulkintansa. Jotkut voivat kokea tämän uskonnollisesti ,muut sekulaarina ekstaasina.
Monet tunnetut uskonnolliset persoonat ovat kokeneet psykoottisia tiloja. Luther heitti Paholaista mustepullolla. Ignatius Loyola taisteli aikuisiän sisäisten äänien kanssa.

Siis, psykoosikokemus ei välttämättä tee kenestäkään uskovaista tai uskonnollista.
Eihän kaikista, jotka kokevat humalatilaa ,mikä on lähellä psykoosia ,tule uskovaisiksi. Toisaalta humala voi joskus poistaa estot jumalakokemuksen edestä. Shamaanit ja noidat käyttävät usein huumeita päästäkseen ekstaasiin.

Seuroissa voi tapahtua ja tapahtuukin kolektiivisiä sulautumisen tunteita ,varsinkin pitkään kestävissä virsilauluissa ja kun happi alkaa olla vähissä ja tunnelma kaihoisan lohduttava.Tässä tapahtuu psykoosimainen minän menetys ,mutta ratkaisevaa on , että se on hyvälainen ,parantava kokemus vastakohtana patologiselle psykoosille.

Niin, uskonelämässä, sen tunteisiin vetoavassa puolessa on aineksia ,jotka houkuttelevat jättämään maallisen minänsä ja yhtymään ja ymmärtämään , vaikka vain silmänräpäykseksi ,jumalalliseen läsnäoloon.Onhan se tavallaan hulluutta ,mutta sellaista ,mitä ilman joidenkin elämä olisi ilman merkitystä.