Uskoon syntyminen – uskoon tuleminen

Edeltänyt Pekka Pesosen blogi kristityistä herätti kauan oireilleen kipukysymykseni, jonka olen halunnut koko ajan kuitenkin sivuuttaa turhana.

Olin aikoinaan Teiniharjulla SKYL:n juhlavuotena pidetyssä kokoontumisessa. Pääsin mukaan sisareni kanssa, vaikkemme vielä olleet ylioppilaita. Isämme oli entinen SKYL:n pääsihteeri. Istuimme iltaa mahtavien seminaarien jälkeen aktiivisten osanottajien kanssa. Yksi heistä, sittemmin kirkon tunnettu naistyöntekijä, laukaisi yhtäkkiä minulle kysymyksen, miten olen tullut uskoon. Vastasin, että kotini piirissä kasvun kautta. Hän tivasi, enkö ollut kokenut oikeaa uskoon kääntymystä. Kun en voinut sanoa sellaista olleen, olin ainakin hänen silmissään varsin epäilyttävä tapaus.

Toki tajuan, että olen kokenut elämäni varrella useita kriisejä, kääntymisen paikkoja, etsikkoaikoja. Uskoni uuteen suuntautumista ja avartumista. En kuitenkaan koskaan lapsenuskostani (kodin hyvä perintö) luopumista! Onko se naiivia?! Saati tuomittavaa? Vanhempani olivat hyviä kristillisiä kasvattajia, jos vaikka voisin heitä arvostellakin joistakin inhimillisen elämän käytännön rajoituksista, heillä oli hengellistä avaruutta, joka antoi lapsillekin kasvun varaa yhteisessä uskossamme.

 

  1. Matias Roto. Olen valinnut 31 vuotiaana Jeesuksen seuraamisen etsittyäni häntä ahkerasti. Menin aikuisena uudelleen eli uskovana vedellä kastettavaksi 32 vuoden iässä. Se kaste oli minulle itselleni merkittävä päätös, mutta paljon suurempaa on Pyhän Hengen kasteen kokemus elämässäni eli Jeesuksen kaste. Ei Johannes Kastaja turhaan korostanut tulevaa Pyhällä Hengellä kastajaa jokaisessa evankeliumissa. Sitä rukoilen mahdollisimman monelle tänäkin päivänä oman kokemuksesi innoittamana ja Jeesuksen viimeisinä opetuksina helatorstaina. Mihinkään vauvana saamaani kasteen armoon en voi uskoa, koska tuo väite on pappien perinnäisväittämää, mutta minulle kuulopuhetta. Sen sijaan uskon Sanaan ja Jeesuksen ristintyöhön sekä menen syntieni kanssa ristin juurelle ja saan sieltä armon ja puhtaat vaatteet joka päivä. Kiitos Jeesus ja kunnia Jumalalle. Jeesus on pelastajani, mestarini ja opettajani. Häneen haluan olla oksastettuna.

  2. Matias. Kokemukset eivät ole sivuseikka, vaan keskeistä opetusta myös Pyhän Hengen johdossa . Pietarille kävi kolmasti tapahtumia monta kertaa ja ne puhuttelivat häntä. Henki puhui myös hänelle kolmasti mm. hurmoksissa nahkuri Simonin kodissa ja se tapahtumasarja päätyi monen hengellisen ihmeen voimalla sekä pakanoiden Pyhän Hengen kasteen kautta Pietarin ja juutalaisten uskoon siitä, että pakanoillekin tulee julistaa ja opettaa Jeesusta.
    Saulista tuli uskova Hengen vaikuttamien kokemusten kautta. Minun uskoni on vahvistunut sen johdosta, että olen saanut kokea Sanan todeksi kokemusteni kautta koskien Sanan opetuksia, Hengen jakamia armolahjoja ja mm. Pyhän Hengen kastetta.

    Jeesuskin tiesi, että Pyhän Hengen kasteen kokemus on tärkeä vahvistus ja voima opetuslapsille siitä, että Jeesus on heidän kanssaan ja kastaa heidät Pyhällä Hengellä. Jeesus käski odottaa tätä kokemusta ja voimaa erityisesti lähetystyöhön juuri ennen nousemistaan taivaaseen.

  3. Matias. Opetuslapsetkin lähtivät liikkeelle todistamaan omista kokemuksistaan sekä näkemistään toisten kokemuksista ja ihmeistä, joita Jeesus teki. Jeesus lähetti omansa tekemään ja toimimaan sekä antoi heille voiman tehdä tunnustekoja. Nämä ovat olleet merkityksellisiä uskon syntymisessä. Uskon suuruus kristityillä elävään ja voimalliseen Jumalaan näyttää valitettavasti hiipuvan siellä, missä ei ihmeitä ja merkkejä esiinny. Jeesuksen Pyhän Hengen kaste on yksi uskonvahvistus ja rohkeuden antaja.

    • Risto, terve sinullekin!
      Osoitat erinomaista selkeyttä, ehkä suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kristus-kalliolle ei ”uida” eikä muutenkaan vesi ole, edes väline, Pyhän Hengen toimia. Vesi on symbooli, merkki suurimmasta, uudestisyntymisestä, = ”.. ja suun tunnustuksella pelstutaan.” Julkinen kasteellemeno jos mikä, on suun tunnustus. Ikäänkuin kaupunki asetetaan vuoren rinteelle.
      Vedessä ei ole taikaa, vaan kasteessa julistetaan koko maailmalle ”taian” tapahtuneeksi.

  4. Tervehdys, Matias!

    Niin vanha kuin uusi k i r k k o poikkeaa vanhimmasta ohjeesta, eli alkuperäisestä. Alkuperäinen keskustelu, Joh. kolmessa, Nikodeemuksen kanssa, keskittyy syntymään Hengestä ja luonnolliseen syntymään. Tämä selkeytetään 6. jakeessa: “Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt on henki.”
    Ihminen syntyy vain kerran olemassaoloonsa ja vain kerran Pyhästä Hengestä.

    Koko vanha ja uusi kirkko, etenkin katolinen ja evlut, ovat yksimielisiä siitä, että ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen (lapsi)kasteen. Tämä on keskeisin sanoma YJV:ssä. Jo alkuseurakunnassa oli harhaoppeja ja opetusta ja jo sitten alkuseurakunnan, niitä on vastustettu ja niin Jeesuksen kuin UT’n muiden kirjoittajien toimesta kehotettu vastustamaan ja pysymään erossa.
    Raamatun vastainen opetus uudestisyntymisestä ennenaikojaan ja veteen liuotetun voiman vaikutuksesta tietämättömässä tilassa olevalle lapselle, on alkanut ’pelastamaan’ massoja keisari Konstantinuksen määräyksestä. Se oli ensimmäisiä julistuksia, johon sisältyi suorastaan kehoitus vainota niitä, jotka uskoontultuaan ovat kastattaneet itsensä Jeesuksen käskyn mukaisesti.

    Haluan pysyä ikimuistoisen vainon alottaneesta kirkosta erossa ja julistaa Evankeliumia, jossa on uudestisynnyttävä voima, sekä voima seurata Jeesusta opissa ja elämässä.

    Tiitus 3:5 ja Ef.3:26 puhuvat Pyhän Hengen uudestisynnyttävästä ja puhdistavasta (loutron) vaikutuksesta Sanan kautta. Sana/Pyhä Henki pesee ei-materiaalisen ja vesi pesee vain ajallista ja näkyvää.

  5. Päivi, Elja ja May:

    Olen 10-vuotiaana kokenut uskoontulon. Halusin sitä ja suuri oli rauha ja onni, mikä sisimpäni täytti. Tyttäreni koki saman vielä nuorempana ja vaikutus oli kodissamme käsinkosketeltava, kun Miina laittoi koululaukkuunsa Raamatun, hän on ollut siitä lähtien todistus tälle maailmalle. Todistus löytyy Tampereen metodistiseurakunnan nettisivuilta, ”Paluumuuttaja löysi kodin”.

    Monen ahdistuksen läpi ja kautta olemme kumpikin saapuneet tähän päivään ja juuri ahdistukset saattavat olla syy, ettemme ole koskaan halunneet irrottaa kättä Jeesuksen kädestä, koska Hän on vienyt voittoihin ja sisäiseen onneen.

  6. Koska Riston ja Reijon puheenvuorot vievät tämän keskustelun alkuperäisen aiheen ulkopuolelle, niin tässä kerron vain muutaman kohdan uskonoppien perinteen historiallisista taustoista.

    1) Lasten kasteen kieltäminen tuli ensimmäisen kerran maailmanhistoriassa esille vasta 1520 -luvulla.
    Ensimmäinen uudelleenkastaminen tehtiin tammikuussa 1525
    ja ensimmäinen joukkokaste pääsiäisenä 1425,
    kun Balthasar Hubmaier, tai Hubmair, Hubmayr, Hubmeier, Huebmör, Hubmör, Friedberger, tai latinaksi Pacimontanus (noin 1480, 1528)
    maitokannua kastemaljana käyttäen kastoi noin 300 seurakuntalaistaan.
    Hän myös kirjoitti muutaman kirjan uudelleenkastamisen puolesta.
    Kaikki myöhemmät uudelleenkastajat ovat hänen oppinsa seuraajia.

    2) Käsite ”henkikaste” vedellä tehdystä kasteesta irrallisena keksittiin 1875. Silloin se markkinoitiin syvällisemmän pyhityksen nimikkeeksi. Tämä on ensimmäinen kerta koko maailmanhistoriassa, jolloin Johannes Kastajan käyttämä sanonta ”kastaa Pyhällä Hengellä” irrotettiin kristillisessä kasteessa käytetystä kastevedestä.

    3) Neljännesvuosisataa myöhemmin tuon uudisluomuksen ”henkikasteen” yhdistämisen ”kielilläpuhumiseen” keksi Charles Fox Parham, (1873-1929).
    Hän oli kuullut tuosta uudesta henkikaste -käsitteestä ja halusi päästä kokemaan jotain sellaista. Kun hän tapasi erään vanhan kristityn, joka puhui kielillä, niin hänellä tuo kaipaus ja tuo kohtaamansa ilmiö jumiutuivat yhteen. Tuosta kokemuksesta syntyi helluntailaisuus, jonka oppiperustassa kielilläpuhuminen katsotaan ”henkikasteeksi”.
    Parham ei tullut ajatelleeksi että kielilläpuhumista on aina siellä täällä esiintynyt perinteisissä kirkoissa kautta vuosisatojen, mutta missään sitä ei ole pidetty muuna kuin yhtenä armolahjana, yhtenä monien muiden joukossa.

    4) Perinteisissä kirkoissa kielillä puhumista ei milloinkaan ole pidetty sakramenttiin verrattavana Pyhän Hengen erityisen vaikutuksen merkkinä.
    Sen sijaan on korostettu sitä, että kirkko itsessään on Jumalan armolahja.
    Pyhä Henki käyttää kirkkoa työvälineenään armonsa antamiseksi, kuten uskontunnustuksessamme sanomme.
    Siinähän sanomme: ”Minä uskon — Pyhään Henkeen” ja tämän jälkeen sitten sanotaan Hänen työnsä ja yhtenä hänen työnään tunnustamme: ”—, pyhän yhteisen seurakunnan—.”

    Mikäli puhtaasti asiavirheitä sisältävät väitteet eivät anna perusteltua syytä oikaisuun, niin en koe mielekkääksi jatkaa väittelyä sellaisten aatevirtausten kanssa, joissa kieltäydytään näkemästä omaa historiallista alkuperäänsä.

    • Matias. Johannes Kastaja sai Hengen kautta ilmoituksen ennakolta Jeesuksesta, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella.(Matteus 3:11, Markus 1:8 jne.) Olet siis lähes 1850 vuotta myöhäisemmän ihmisviisauden varassa Matias, kun väität, että tämä on keksitty vuonna 1875. Jeesus kastoi opetuslapsensa Pyhällä Hengellä noustuaan ylös taivaaseen ja silloin alkoi tuo Johannes Kastajan profetia toteutua 1. helluntaina. Opetuslapset olivat jo vuosia aiemmin kastetut vedellä. Jeesuksen lupaama ja toteuttama Pyhän Hengen kaste noustuaan ylös taivaaseen tapahtuu nykyäänkin silloin kun hän hyväksi katsoo uskoville, jotka sitä odottavat. Minä en rohkene vastustaa Jumalaa tai Jeesusta tässä asiassa, en myöskään ottaa omia valtuuksia, vaikka yksi henkilö sai voimallisesti Pyhän Hengen kasteen kätten päälle panemisen yhteydessä Heinolan Heinäsaaressa kesken opetuksen. Herra näytti ja opetti minua kolmasti kehotuksen kautta.

    • Matias,
      olen mielestäni tähdännyt koko ajan blogin aiheeseen.

      Olen myös käynnyt pääkohdittain läpi miten harhat on ennakoitu ensin Jeesuksen ilmoituksissa ja sitten alkuseurakunnan opetuksissa. Kun niitä alkoi ilmaantua Seurakunnan sisällä, niihin puututtiin. Seurakunnan ulkopuolella olevista opetuksista ei ole syytä työllistää, koska ne hoituvat ei-taivaallisten voimien avulla ja voivat tänä päivänä hyvin. Vielä kerran: ainoastaan niiden luikertelua pyhien yhteyteen Seurakuntaan on varottava ja niistä varoitettava.
      Harhaoppi on se, mitä Raamattu ei opeta, vaikka nk. kirkkoisät sellaista suosittelisivatkin.

      Annetaan tämä juttu olla. Olet kantasi esittänyt ja niin olen minäkin ja muuta ei tällä erää tarvita.

    • ”Harhaoppi on se, mitä Raamattu ei opeta, vaikka nk. kirkkoisät sellaista suosittelisivatkin.” ’Kirkkoisät’ opettavat sitä, minkä ovat Raamatusta ymmärtäneet. Eri aikoina on oivallettu asioita siitä näkökulmasta, mikä kulloinkin on ollut mahdollinen. Nykyajan ’isillä’ on kiusaus pitää omia tulkintojaan oikeampina kuin edellisten aikojen. Perusteeksi käy koulukunnasta riippuen niin tieteellinen tutkimus kuin Hengen ilmoituskin. Matias Rotolla näyttää olevan perusteellista tietoa näistä näkökulmien ja tulkintojen historiasta. Sen kumoamiseen ei riitä pelkkä vähättely.

  7. Päivi ja Matias. USKONI kannalta tuo Heinolan Heinäsaaren kokemus vuonna 1978 oli merkittävä. Koin selvän kolmasti tulleen kehotuksen mennä vastusteluistani huolimatta nuorten tapahtumaan 32 vuotiaana (ainoan kerran elämässäni osallistuin tuohon vuosittaiseen tapahtumaan). Minut johdatettiin istumaan minulle tuolloin täysin tuntemattoman nuoren miehen viereen, kehotettiin panemaan käsi hänen päällensä ja annettiin sanat suuhuni, jotka hänelle puhuin. Lyhyen viestini (Hengen jakama) jälkeen nuori mies koki Pyhän Hengen kasteen kesken Vuorisen opetuksen. Tapahtui sellaisia voimallisia tekojen armolahjan ilmiö, joka säikäytti minut, kun siitä selvittiin autoin nuoren puhujalavalle ja hän puhui tavalla, joka oli Hengen antamia viisauden sanoja, joissa hän ylisti poikkeuksellisin sanoin Jumalaa. Lopetettuaan Hengen jakaman puheenvuoronsa kaatui muutama kymmenen nuorta eri puolilla telttaa penkkien väleihin. Tämän jälkeen nuori mies tuli puhujalavalta alas ja alkoi voimalla puhua kielillä halattuaan ensin minua. Koin tuolloin vahvan Hengen voiman ja taivaallisen rakkauden kosketuksen kehossani. Olin rukoillut Jeesusta opettamaan minua mitä Pyhän Hengenkaste tarkoittaa ja minua ohjattiin kädestä pitäen ja annettiin sanat suuhuni. Nuori mies, jonka nimen nyt tiedän oli myös etukäteen rukoillut Pyhän Hengen kastetta aamulla tilaisuutta vetäneen pastorin kanssa. Tässä tapahtumaketjussa esiintyi 5 Hengen jakamaa armolahjaa (Ks. 1 Kor 12:4-11).

  8. ”Olen valinnut 31 vuotiaana Jeesuksen seuraamisen etsittyäni häntä ahkerasti.” Tämä virke herättää minussa jotakin kysymyksiä. Ensinnäkin aikajärjestys on hämmentävä. Miten voi valita vasta 31 vuotiaana sen, mikä on ollut elämän johtotähtenä jo pitkään? Eikö Jeesuksen ahkera etsiminen ole Hänen seuraamistaan? Toiseksi ihmettelen sitä, kuka ilmoitetaan tekijäksi. Kuulostaa kovin ihmiskeskeiseltä. Eikö Raamattu ilmoita Jeesuksen valitsevan seuraajansa. ”Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.” Samoin on etsimisen laita. ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Huuhtanen-Somero Päivi
Huuhtanen-Somero Päivi
Eläköitynyt estetiikan, kirjallisuustieteen ja taidekasvatuksen dosentti. Retriitinohjaaja. Hengellinen ohjaaja. Useita rukoukseen ja hengelliseen harjoitukseen liittyviä kirjoja ja kirjoituksia 1985-. Esseitä kristillisestä taiteesta ja kulttuurista. Runoja, aforismeja.

Edeltänyt Pekka Pesosen blogi kristityistä herätti kauan oireilleen kipukysymykseni, jonka olen halunnut koko ajan kuitenkin sivuuttaa turhana.

Olin aikoinaan Teiniharjulla SKYL:n juhlavuotena pidetyssä kokoontumisessa. Pääsin mukaan sisareni kanssa, vaikkemme vielä olleet ylioppilaita. Isämme oli entinen SKYL:n pääsihteeri. Istuimme iltaa mahtavien seminaarien jälkeen aktiivisten osanottajien kanssa. Yksi heistä, sittemmin kirkon tunnettu naistyöntekijä, laukaisi yhtäkkiä minulle kysymyksen, miten olen tullut uskoon. Vastasin, että kotini piirissä kasvun kautta. Hän tivasi, enkö ollut kokenut oikeaa uskoon kääntymystä. Kun en voinut sanoa sellaista olleen, olin ainakin hänen silmissään varsin epäilyttävä tapaus.

Toki tajuan, että olen kokenut elämäni varrella useita kriisejä, kääntymisen paikkoja, etsikkoaikoja. Uskoni uuteen suuntautumista ja avartumista. En kuitenkaan koskaan lapsenuskostani (kodin hyvä perintö) luopumista! Onko se naiivia?! Saati tuomittavaa? Vanhempani olivat hyviä kristillisiä kasvattajia, jos vaikka voisin heitä arvostellakin joistakin inhimillisen elämän käytännön rajoituksista, heillä oli hengellistä avaruutta, joka antoi lapsillekin kasvun varaa yhteisessä uskossamme.