Kristityn tuntomerkki ?

Taanoin kävin tiukaa keskustelua sukupoliasoista. Siinä vatapuoli asetti  kyseenalaiseksi jopa senkin, voinko näine mielipiteineni olla edes kristitty. Näinkö mielipteiden perusteella voidaan mitata kelpaavuutta kristityiksi ? Entäpä sitten kirkkoon kuuluva ateisti. Onko hän kaikesta huolimatta kristitty? Entäpä henkilö, joka ei pidä uskontunnustuksen sisältöä luotettavana. Voiko hänet hyväksyä kristityksi myös? Voimmeko me yleesäkkään määritellä tuota asiaa? Ehkäpä riippuu täysin määrittelijän asemasta, mistä näkökulmasta hän asiaa tarkastelee. Olisi mielenkiintoista tutkia perusteellisesti Raamatusta tuota kysymystä. Löytyisiköhän sieltä tyhjentävää vatausta tuohon kysymykseen. Asiaa sekoittaa pahasti sekin, että suurin osa kuuluu kirkkoon ja pitää itseään siksi kristittynä. Omaamatta kuitenkaan juuri mitään kristityn tuntomerkkejä. Ehkäpä tämäkin tilanne korjautuu tulevaisuudessa, kun jäsenmäärä putoaa riittävästi. Silloin ehkä kykenemme paremmin määrittelemään sen kuka on kristitty.

  1. Ari

    Pahastipa on tietosi kapinan syistä historiallisten lähteiden vastainen. Jo 1523 Luther yritti rauhoitella hurmahenkiä. Nämä suuttuivat niin että Luther vain vaivoin selvisi hengissä tuosta tilanteesta.

    Lutherin kirja jossa hän vetosi ruhtinaihin että nämä olisivat olleet neuvottelevampia talonpoikia kohtaan pyrki sekin nimenomaan estämään kapinan syntymisen. Valitettavasti lähti liikkeelle ennen kuin kirja sai mitään myönteistä aikaiseksi.

    Kun kapina sitten osoittautui silmittömäksi ryöstelyksi ja päättömän raa’aksi väkivalta-aalloksi, Luther kirjoitti ruhtinaille vetoomuksen jotta tuo tappava tuhoaalto olisi pysäytettävä niin nopeasti kuin mahdollista, jopa keinolla millä hyvänsä, jotta ihmishenkiä voitaisiin pelastaa ja saataisiin järjestys maahan.

    Kumpaakin kirjoitusta käytettiin tuon hävityksen keskellä virheellisesti niiden alkuperäisen tarkoituksen vastaisesti. Näin niiden varsinainen tarkoitus toisaalta kapinan estämiseksi ja toisaalta kapinan hillitsemiseksi ovat jääneet moneltakin huomaamatta ja näin Lutheria on syytetty sellaisesta jota hän yritti vastustaa.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.