Uskonto vähenee, pahoinvointi lisääntyy
Pakkohan näitä suunnitelmia on kommentoida. Uskonnon opetuksen vähentyessä ennakkoluulot, tietämättömyys ja uskonnollinen rasismi tulevat lisääntymään maassamme.
Arvostan Erkki Tuomiojaa monella tavalla. Hän on tehnyt poliittisen uran, joka hakee vertaistaan. Ennen kaikkea hän on kyennyt pureutumaan tehtäviinsä asiat edellä ja jättänyt poliitikoille tyypillisen omakehun ja narsismin taka-alalle.
Ajaessaan uskontoa marginaaliin lukioissa hän kuitenkin tekee virheen. Enkä sano tätä vain uskovaisena tai kirkon viranhaltijana. Näen jo nyt ongelmat, jotka uskonnollisen tiedon ohentumisesta seuraavat. Netin vihapuheet ja heitot uskonnollisen vakaumuksen omaavia kohtaan ovat aika ajoin karmeaa luettavaa. Onkohan tämä Suomen, myös Tuomiojan rakastaman kansakunnan etu. Että repeämme yhä kauemmas toisistamme, vain siksi, että emme ymmärrä toistemme kieltä. Sillä uskonto on iso asia ja herkkä voima. Sillekin, joka sen merkityksen haluaa kieltää. Monille tuo merkitys paljastuu viimeistään silloin, kun ihminen elää vanhuuttaan ja hapuilee turvarakenteita vääjäämättömän elämänkulun virrassa.
Uskonnon opetuksen riittävät kehykset tulee säilyttää. Jos ei mistään muusta syystä, niin siksi, että olemme ihmisiä kaikki tyynni.
65 kommenttia
Uskonnon hallitessa Eurooppaa koko Eurooppa voi pahoin.
Juntunen: “Uskonnon opetuksen vähentyessä ennakkoluulot, tietämättömyys ja uskonnollinen rasismi tulevat lisääntymään maassamme.”
Millä perusteella olet asiasta varma?
Juntunen: “Netin vihapuheet ja heitot uskonnollisen vakaumuksen omaavia kohtaan ovat aika ajoin karmeaa luettavaa.”
Uskaltaisin heittää yleistyksen, että mainitsemasi alatyylin kommentointi tulee keskimäärin muilta kuin lukion käyneiltä. Voisiko yleistykseni pitää kutinsa, mitä luulet?
Miten muuten lukion uskonnonopetuksen lopettaminen tai minimointi muuttaisi käytännössä mitään, kun uskonnontunteja on kuitenkin peruskoulussa aika monta vuotta?
Uskonnon merkitys kansallemme on marginaalinen, jos kirkko Julistuksessaan ei halua tai kykene asettumaan Ihmisen puolelle. Se tarkoittaa sen puhevallan ottamista ja käyttämistä, mikä kirkolle Ihmisen sielusta huolehtivana pitäisi kuulua samoin kuin Raamatun profeetat tekivät. He eivät olleet ennustajia, vaan He kertoivat huomisen mahdollisuuksista ja tuloksista, mitä tämän päivän asioihin puuttumattomuus aiheuttaa. Kirkko voi hyvin ja se voi niin hyvin, että mitään Ihmisen Sielun puolesta opettamista sen ei tarvitse harjoittaa. Huominen kudotaan kuitenkin tämän päivän silmukoista, niin kuin Martoissa tiedetään ja totuus kirkon tekemättömästä työstä paljastuu ennen pitkää ilman tätäkin tekstiä.
Tässä tekstissä tuntuu olevan nykyajalle tyypillinen jännite. Kauhistellaan nykytilaa ja sen uskonvainoa, ja sitten selitetään että sellainen seuraa kun nykytilaa muutetaan. Lukio-opetus ei näytä mitään pelastaneen.
Syitä voi olla monia. Esimerkiksi se, että lukiolaiset eivät ole pahimpia ärhentelijöitä. Esimerkiksi se, että lukion opeista unohtuu paljon. Esimerkiksi se, että uskontodiskkurssia läpitunkee harha jossa “ymmärtäminen” ja “hyväksyminen” liitetään yhteen. Että uskontoa ymmärtää vasta kun kannattaa. ; Itse näkisin asian jopa päin vastoin. Mitä enemmän uskontojen parissa tehtävään toimintaan ja sen lieveilmiöihin tutustuu, sitä moraalittomimmalta ne näyttävät. Ja mitä enemmän dogmiin tutustuu, sitä pahemmin näyttää olevan taikauskoa joka sivistyneimmillään sanoo olevansa symbolista taikauskoa.
Ja jos asiaa ihan silmiin katsotaan, uskonnolla on ollut paljon loukkauksia minun ikäisille. Nyt kauhistellaan kriittisyyttä, kun ensin on pedattu maailma esimerkiksi saatanapaniikilla. Kun nuori kohtaa uskonnon vain silloin kun joku tulee kertomaan että “roolipeli on saatananpalvontaa”, “provinssirock ja HIM lietsovat kirkonpolttoa”, “Harry Potter opettaa noituutta” ja “tietokonepelit herjaavat jumalaa ja ihmisistä tulee murhaajia tai itsemurhaajia” ja “Jokelan kouluampuminen on evolutionismia” … ja virallinen kirkko hymisee että nämä kiusaajat sopivat moniääniseen kirkkoon.
Kirkolta puuttuu nuorten ja erilaisten maailmankuvien ymmärrys. Kun uskontotiede on kristillisyyttä kristityille, voidaan kysyä onko näin suppea näkökulma mitään tietoisuuttakaan. Runsaassa on lausunnot joissa uusateismi on pinnallista. Vähässä on lausunnot jossa asiallisesti käsiteltäisiin uusateistien argumenttivirheitä ilman että perustelussa jouduttaisiin harrastamaan valehteulua ja olkiukottelua. (Esimerkiksi mallia Jolkkonen ja Eskola, on hyvin ihmeellistä miten vääntävät asiat mutkalle irvikuvikseen ennen kuin voivat sanoa mitään.)
Uskonto ilmenee uskovaisille kenties lempeänä mutta sen ulkopuoliselle uskonto koostuu vain mouhottajista tai niistä “leppoisista” jotka suojelevat noita mouhottajia selittämällä miten suvaitsemattomuutta pitää suvaita. Ei ole ymmärrystä eikä hyväksymistä tässä kulttuurissa.
Voisi jopa sanoa, että siten makaa miten petaa. Tämä on nyt takaisinmaksua, se on kenties jopa reiluutta.
Pekka Väisänen: “Uskonnon merkitys kansallemme on marginaalinen, jos kirkko Julistuksessaan ei halua tai kykene asettumaan Ihmisen puolelle.”
Aika yleisluonteinen fraasi tuo “ihmisen puolelle asettuminen”. Samaahan käyttävät mielellään myös poliittiset puolueet ja muut ihmisten organisaatiot ja järjestelmät.
Kristityksi itseään kutsuvan yhteisön tulisi tietystikin julistaa Jumalan henkeytetyssä Sanassa esitettyjä Jumalan lupauksia ja päätöksiä pahuuden, sorron ja huonojen olosuhteiden loppumisesta ja niiden alkusyiden poistamisesta. Ainoana takeena ihmisyhteisön pysyvästä rauhasta ja hyvinvoinnista. Osoittaa tietystikin myös lähimmäisen rakkautta kanssaihmisille.
Palmien kirja 72 tulevan taivaallisen Jumalan valtakuntahallituksen ajan aikaansaannoksista, jonka johtoon Jumala JHWH/Jahve/Jehova on asettanut Jeesuksen Kristuksen:
“Ja hänellä on alamaisia merestä mereen ja Virrasta maan ääriin saakka…….. 11 Ja kaikki kuninkaat heittäytyvät hänen eteensä, kaikki kansakunnatkin palvelevat häntä. 12 Sillä hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. 13 Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. 14 Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta, ja heidän verensä on hänen silmissään kallis. 15 Ja eläköön hän, ja annettakoon hänelle Saban kultaa. Ja rukoiltakoon hänen puolestaan alituisesti, siunattakoon häntä kaiken päivää. 16 Maassa tulee olemaan yltäkylläisesti viljaa, vuorten huipulla on runsaus. Hänen hedelmänsä on kuin Libanonissa, ja ne, jotka ovat kaupungista, kukoistavat kuin maan kasvillisuus. 17 Pysyköön hänen nimensä ajan hämärään asti, kasvakoon hänen nimensä auringon alla, ja siunatkoot he itsensä hänen välityksellään; kaikki kansakunnat sanokoot häntä onnelliseksi. 18 Siunattu olkoon Jehova Jumala, Israelin Jumala, joka yksin tekee ihmeellisiä tekoja. 19 Ja siunattu olkoon hänen loistoisa nimensä ajan hämärään asti, ja hänen kunniansa täyttäköön koko maan. Aamen ja aamen.”
“Ihminen ei kuitenkaan tarvitse minkään tahon yliluonnollista kaitsijaa selkänsä taakse jotta ihminen voi elää ihmisiksi. Jos oletetaan että me käyttäydymme moraalisesti ainoastaan siksi, että yliluonnollinen kaitsija seuraa tekemisiämme, niin voi meitä. Silloin meillä ei ole mitään mitä voisi kutsua moraaliksi.”
Ihmisiksi eläminen on helppoa. Moraalinen käytös on helppoa. Se on jotain missä itsekin saat jotain. Mutta lähimmäisenrakkaus on vaikeaa.
Lähimmäisenrakkaus ei ole myöskään kovin järkevää. Lähimmäisenrakkauden peruja on pahojen ihmisten ylläpito vankiloissa, vaikka järkevämpää olisi tappaa heidät. Sehän olisi itse asiassa hyvinkin moraalinen ratkaisu. Yhteiskunnalle hyödyllisempää kuin pitää heitä hengissä vaikka harva näkee heitä edes ihmisinä.
Kysymys onkin siinä kuinka on suhtauduttava pahoihin ihmisiin?
Timo Juntunen: “Näen jo nyt ongelmat, jotka uskonnollisen tiedon ohentumisesta seuraavat. Netin vihapuheet ja heitot uskonnollisen vakaumuksen omaavia kohtaan ovat aika ajoin karmeaa luettavaa.”
Aika “ohutta” se uskonnollinen tieto jo nykyiselläänkin olevan huolimatta koulujen uskonnonopetuksesta ja rippikouluista.
Netin “vihapuheista” olen tietysti samaa mieltä, kammottavaa. Voisi kuitenkin kysyä, että suuri osa niiden “viljelijöistä” mahtaa olla joskus saanut muodollisuutena ja perinnäistapana lapsikasteen ja samoista syistä käynyt myös rippikoulun?
Eniten minua huolettaa, että tieto historiasta, erityisesti oman kansan historiasta, on lähes olematonta nykynuorisolla.
Blogisti:
“Että repeämme yhä kauemmas toisistamme, vain siksi, että emme ymmärrä toistemme kieltä.”
Mielestäni isompi ongelma on ollut, ettei uskonnollisissa yhteisöissä ymmärretä esim.nuorten ja alakulttuurien kieltä. Ja kaikki kritiikki koetaan hyökkäyksenä uskonnonvapautta vastaan. Kyllä uskovan pitää osallistua yhteiskunnan keskusteluihin samasta lähtökohdasta kuin muutkin jos hän haluaa sen onnistuvan. Kukaan ei voi tulla mukaan ainoan oikean totuuden ja tavan tietäjänä. Kyllä silloin alkaa helposti tuntumaan siltä, että puhutaan eri kieltä.
Voisi tietysti esittää kysymyksen missä määrin kirkko ja uskonto on pystynyt vaikuttaman kaikenlaisen epäuskon, hajaantumisen ja vastaavan leviämisen ehkäisemiseen, vaikka sitä uskontoa on kouluissa opetettu ja väestön enemmistö on kuulunut kirkkoon? Muodollisesta uskonnollisuudesta ja uskonnonopetuksesta huolimatta sanotaan sen erilaisen pahoinvoinnin lisääntymiseen ihmisten keskuudessa.
Ilmoita asiaton kommentti