Yle Uutiset Suora linja on huolissaan vapaasta uskonnonharjoittamisesta koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Ylen mukaan monet opettajat ja koulutyöntekijät kokevat, että työyhteisön jäsenen oman uskonnollisen vakaumuksen ja arvomaailman tunnustaminen aiheuttavat ongelmia muille työyhteisössä. Heidän mukaansa uskonnon harjoittaminen kouluissa koetaan joissakin tilanteissa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisena. Kyse on ihmisistä, joita uskonnon harjoittaminen rakenteellisena osana julkista palvelua loukkaa .
Kyse ei siis ole tällä kertaa siitä onko koulussa uskonnonopetus tunnustuksellista vai ei. Ylen uutisen mukan monet uskonnottomat kokevat ongelmaksi juuri sen, että tunnustuksellisuus näkyy käytännössä koulujen arjessa. Esimerkiksi jotkut koulupsykologit kokevat ongelmalliseksi, jos kriisitilanteisiin mennään niin sanotusti ”Jeesus edellä.”.
Asialla on kuitenkin myös toinen puoli:Vaatiiko ”neutraali koulukärjestelmä” uskonnon kätkemistä ”kaappiin”?
Siinä missä uskonnotomalla on oltava oikeus olla vapaasti sitä mitä hän on tämä oikeus kuuluu myös kristityille ja muslimeille. Antaako uskonnioton koulu lapsille mahdollisuuden esimerkiksi ruokarukoukseen? Siis nimen omaan kouluruokailussa, kouluajalla. Koulussahan nämä lapset syövät. Kuuluuko tämä mahdollisuus myös lasten ruokailua valvovalle henkilökunnan edustajalle?
Uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisen kieltäminen erityisesti krisitilanteissa loukkaa syvästi uskonnonvapautta. Tällöinhän ihmiseltä kielletään juuri hädän hetkellä julkinen rukoileminen. Siis tilanteessa jossa uskonto ehkä kaikkein herkimmion nousee pintaan.
Mutta jos henkilö ilmaisee, ettei usko kristinuskon Jumalaan niin olisiko sinun mielestäsi joku syy olettaa, että henkilön sydämen usko olisi ristiriidassa pään tiedon kanssa? Alkuperäinen kritiikkisi kai koski minun käyttämääni ilmaisua, etteivät suomalaiset usko kristinuskon Jumalaan.
Tässä ketjussahan perustellaan nimenomaan miten yhden uskonnon tunnustuksellisuus pitäisi ilmetä koulumaailmassa. Jos ihmisten pään tieto on ilmoitus, etteivät usko maassamme aikaisemmin normina pidettyyn oppiin niin pitäisikö jostain syystä olettaa, että sydän olisikin toista mieltä. Jos pitäisi niin miksi?
”Mutta jos henkilö ilmaisee, ettei usko kristinuskon Jumalaan niin olisiko sinun mielestäsi joku syy olettaa, että henkilön sydämen usko olisi ristiriidassa pään tiedon kanssa?” ’Sydän’ ja ’pää’ eivät ole toistesa vaihtoehtoja. Jumalaan ei uskota samalla tavalla kuin oppiin. Usko on luottamus siihen, mitä toivotaan eikä siihen, mikä tiedetään.
Näin juuri ja lapsille tämä luottamus luo tulvallisuuden tunneta.
Lapsi jonka koti ei arjessa ole kovinkaan hengellinen, voi tarpeen tullen, niin halutessaan, turvautua siihen tuttuun oppilaitospastoriin.
Oppilaitospastori on koulun arjessa mukana oleva, ihmisten kohtaamiseen koulutettu ammattilainen, jonka palkan maksaa paikallinen seurakunta. Valitettavasti osa pääkaupunkiseudun kouluista ei enää tee yhteistoimintaa paikallisen seurakunnan kanssa.
Seuduilla joissa asuu paljon muslimeja olisi varmasti paikallaan myös oppilaitosimaamit. Toki olisi toivottavaa, että myös heillä olisi riittävän korkeatasoinen ammatillinen koulutus ja kyky yhteistoimintaan koulun oppilashuoltoryhmän kanssa.
”Sinä kysyit kuitenkin uskoani kahden tieteen opetuksiin, joten vastasin siihen, että uskon näiden tieteiden tarjoamaan tietoon.” Kai minun on vastattava tähänkin. En kysynyt uskoasi tieteiden opetuksiin vaan sitä, uskotko itseesi kuten nämä tieteet opettavat. Sain siihen viimein sellaisen vastauksen, jota odotinkin. Uskosi itseesi ja ihmisarvoosi on jokseenkin riippumaton siitä, mitä tiedät ihmisestä.
’Pään’ ja ’sydämen’ suhdetta voisi verrata auton ohjaukseen ja moottoriin. Jollei kone käy, ei päästä minnekään. Jollei ohjaus toimi, päädytään ojaan.
Martti, koska sydän ja pää eivät ole toistensa vaihtoehtoja niin ne eivät voi olla ristiriidassa. Jos usko on luottamusta niin eivätkös ne, jotka ilmoittavat, etteivät usko kristinuskon Jumalaan samalla ilmoita, että he eivät luota siihen oppiin, jota kristinusko opettaa. Miksi silloin pitäisi sellaisen opin asiantuntijoita olla koulussa, johon vain 27% kansasta luottaa?
Jukka, mikä syy sinulla on silloin olettaa, että se mitä oppilaat toivovat, on kristillinen pastori?
Eikö tästä seuraisi, että lapsi, jonka koti on ahdistavan hengellinen, voi tarpeen tullen, niin halutessaan, turvautua koulussa päivystävään uskontojen uhrien tukihenkilöön?
Mutta miksi juuri pastori? Tulisiko kaikilla yhteisöillä olla oikeus saada kouluihin ihmisen kohtaamiseen koulutettu henkilö? Miksi tämä pastori on niin erityinen, varsinkin näin maallisessa maassa?
Eli, miten nämä tieteet opettavat minua uskomaan itseeni? Eiväthän tieteet niin tee, joten miksi kysyä sellaista? Jostain näistä tieteiden sisällä kerätyistä tiedoista voi joku saada syyn korostaa jotain syytä olla enemmän jotain kuin jotain toista.
Nätti vertaus mutta ei juuri tarjoa tietoa, eli aika irrallinen mistään varsinaisesta argumentista. Jos pää sanoo, että kristinuskon oppi ei ole loogista, enkä siihen usko niin ei sydän voi sanoa, että minäpä uskon kuitenkin kristinuskon Jumalaan. Ja tiedän, että sanot, että on vain yksi maailmankaikkeuden Jumala, joten samalla toteat, että kaikki jotka uskovat erilailla kuin tämän ainoan Jumalan sana ovat ateisteja.
”Eli, miten nämä tieteet opettavat minua uskomaan itseeni?” Päinvastoin. Halusin osoittaa, ettei usko itseen tai muuhun elämää kannattavaan ja edistävään riipu tiedosta. Tämän taisit itsekin todeta. Kristinoppi koettaa kuvata uskoa, mutta ei opeta uskomaan. Se ei myöskään ole uskon kohde. Ainakaan sen ei pitäisi olla.
”Sanot, että on vain yksi maailmankaikkeuden Jumala, joten samalla toteat, että kaikki jotka uskovat erilailla kuin tämän ainoan Jumalan sana ovat ateisteja.” Jumala on niin käsittämätön ja sanoittamaton, ettei Häneen voi uskoa ’oikein’ tai ’väärin’. Kristityt kinaavat siitä, onko Raamattu Jumalan sanaa vai ihmisten sanoja Jumalasta. Vain yksinkertaisimmat uskovat, että Raamatussa voi olla jokaista yksityiskohtaa myöten täydellinen selostus siitä, mitä Jumala on ja mitä hän ei ole.
Mitä ihmettä varten me sitten tarvitsisimme pastoreita kouluihin.
Ja tämäkin sisältää vain kristittiyjen keskinäisen kinan. Siksi en toivoisi näiden kinaavien kristittyjen tai minkään muunkaan uskonnon saavan tilaa kouluissa. Uskoa saa mutta ei tuoda uskontojen ristiriitoja oppilaitoksien arkeen opettajien toimesta.
Uskonnonvapauslain hengen mukaisesti kyllä. Siis kaikilla uskonnovapauslain tarkoitamilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, kullakin omien itse kustantamiensa resurssien mukaan.
Seikka, että jokin yhteisö täyttää uskonnonvapauslain tarkoittaman uskonnollisen yhdyskunnan kriteerit on riittävä rajaus esimerkiksi suhteessa aatteellisiin yhdistyksiin.
Lain mukaan uskonnollisen yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin. Lain mukaan yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen eikä yhdyskunnan tarkoituksena voi olla taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen.
Uskonnolliset yhdyskunnat ovat perustuslain mukainen osa yhteiskuntaamme