Armoa, paratiisia ja ikuista elämää luvataan, mutta kovan työn, tuskan ja kärsimyksen takaa.

Sitten vielä tekemisiä ja tekemättä jättämisiä perustellaan Raamatulla. Oe nokkiisa!

"Ei me vaadita, mutta jos haluaa elää Jumalan sanan mukaisesti, niin..."

Kielletään, kiemurrellaan, venkoillaan, jopa valehdellaan. Syytetään mustamaalauksesta. Ensin väsätään säännöt, vaaditaan niiden toteuttamista ankarien seuraamisten uhalla, sitten kiistetään kaikki kun asia otetaan puheeksi julkisesti. Pahinta ei ole itse asia, vaan siitä puhuminen. Niin paljon on yhteistä julkisessa keskustelussa vanhoillislestadiolaisten ja Jehovan todistajien tiimoilta. Huomaavatko näiden yhteisöjen jäsenet saman lukiessaan kirjoituksia?

Raamatulla voidaan perustella vaikka mitä. Useimmiten kyse on siitä, mitä ihminen saa tai ei saa tehdä, eli laista. "Ei armo tarkoita sitä että voi tehdä mitä haluaa", on lainopettajien mielilause. Sitten väännetäänkin tekovaatimukset omaksi haluksi, haluksi noudattaa Jumalan sanaa.

Jos on pitkään tai ikänsä saanut kuulla julistettavan jotakin asiaa pyhänä ja Jumalan tahtona, on vaikea päästä ajatuksesta irti. Sekä VL-liikkeessä, että JT- liikkeessä on vallalla liikkeestä eronneille karttamissääntö. JT:llä se on konkreettisempi ja tiukempi ja jos VL-liike olisi jatkanut 70-luvun mallilla, siellä homma olisi lähes samanlainen. Mutta karttamista sielläkin löytyy, se on vain enempi henkisellä puolella tapahtuvaa, toki ihan oikeaakin karttamista ja jotkut sanovat sen jopa ääneensä. Kokonaan ulkopuolisen, kuin entisen vl-ihmisen, on paljon mutkattomampaa pitää yhteyttä vl-ihmisiin. Liikkeestä lähtenneet ovat aina jotenkin varottavampia ja pahempia kuin kokonaan ulkopuoliset.

Tietenkään kummassakaan yhteisössä näitä asioita ei voi yleistää liikkeiden kaikkia jäseniä koskeviksi. Jehovan todistajilla, näin tiedän kertoa, kaikki eivät tottele karttamissääntöä tiukasti, vaan tapailevat salaa sukulaisiaan. Uskoisin, että asia ja käytännöt riippuvat paljolti siitä, miten tosissaan liikkeessä ja sen opetuksissa ollaan kiinni. Vl-ihmisten kohdalla asia selviää heti kättelyssä. Lasimuurin paksuus on helposti havaittavissa kehonkielenä ja äänensävynä. Sen aistii heti, kuka ottaa liikkeen opetukset vakavasti. Asia on tosi mielenkiintoinen. On mukava sellainen tapaaminen vl-ihmisen kanssa, jossa minkäänlaista lasimuuria ei tunne. Ei minkäänlaista hyljeksintää. Näitäkin tilanteita tulee eteen.

Tuossa raamatunkohdassa kehotetaan karttamaan sellaisia  ihmisiä, jotka EIVÄT TUNNUSTA Jeesusta Kristusta ihmiseksi, lihaan tulleeksi. Vl-liikkeessä kehotettiin 70-luvulla karttamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät tehneet HENKIPARANNUSTA. Mutta kun ihmiset eivät lue paljonkaan Raamattua, juttu meni läpi kuin häkä koko huushollin kun pellit olivat kiinni. "Älä ajattele, mieti, ihmettele, kyseenalaista, usko ainoastaan". "Usko, mitä veljet sanovat."

Mutta mitä ikinä tuo tarkoittaakaan, kun Raamattuun on tuollainen asia kirjoitettu, niin en millään jaksa uskoa sen tarkoittavan sitä, että ihan ketään ihmistä pitää alkaa syrjimään, eristää hänet, sillä se on henkisen väkivallan pahimpia muotoja.

Moniavioisuutta voidaan perustella Raamatulla, samoin huoruutta ja orjuutta, sillä mitä muuta esimerkiksi Jaakob teki, kun hänellä oli kaksi vaimoa ja kaksi orjatarta petikavereinaan? Samaan hengenvetoon pidetään tosi pahana ja kuvottavana asiana kahden saman sukupuolen välistä rakkautta. Itselleni tuo Jaakobin malli on ehdottomasti pahempi juttu. Tosin homorakkaus ei ole mielestäni ollenkaan paha. Seksuaalisuus on biologiaa, luontoon istutettu sellaisena kuin se on. En voi millään pienellä ymmärrykselläni käsittää sitä, että miksi ja miten homojen/lesbojen pitäisi pystyä vastustamaan luontoansa, kun ei sitä pysty tekemään heterotkaan. En siis voi vaatia keneltäkään sellaista mihin en itsekään pysty. Sama kuin kieltäisin toiselta ihmiseltä ajattelemisen, jota ei millään voi estää niin kauan kuin henki pihisee.

Verensiirto kielletty, ehkäisy kielletty, kahvin- ja teenjuonti kielletty, kielisuudelmat pakollisia ja kaikkia asioita perustellaan Raamatulla. Ja kaikki aiheuttavat enempi ja vähempi kärsimystä yhteisöjen jäsenissä. Ihan kenenkään ei kannata liittyä yhteisöön, joka pistää jäsenensä kärsimään taivastoivon, paratiisin, ikuisen elämän toivossa. Joku viisas kolumnisti kehotti kysymään yhteisöistä niiden uhreilta. Olen tasan samaa mieltä.