Kirkkovuosi puhuu meistä uskovista kahden valtakunnan kansalaisina. Olemme samaan aikaan maallisen isänmaamme kansalaisia ja taivasten valtakunnan kansalaisia, Jumalan kansan eli kirkon jäseniä. Joskus on sanottu että meillä on jalat maassa ja sydän taivaassa.

Tällä kertaa haluan korostaa esirukouksen merkitystä: Rukoilkaamme rakkaan isänmaamme puolesta!

Jokaisella valtiolla on oma hallintonsa. Vanhastaan hallitusta nimitettiin esivallaksi.

Kirkkomme tunnustus lausuu esivallasta mm näin:

”XVI Yhteiskunnallinen elämä

Yhteiskunnallisen elämän asioista seurakuntamme opettavat, että yhteiskunnan lailliset järjestykset ovat Jumalan hyviä tekoja ja että kristityillä on lupa toimia esivallan viroissa, käyttää tuomiovaltaa, ratkaista oikeusasioita keisarillisen tai muun voimassa olevan lain mukaan, tuomita lain vaatimiin rangaistuksiin, käydä oikeutettuja sotia, olla asepalveluksessa, tehdä laillisia sopimukisia, omistaa yksityistä omaisuutta, vannoa vala esivallan sitä vaatiessa sekä solmia avioliitto.

Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka kieltävät kristittyjä osallistumasta näihin yhteiskunnallisiin tehtäviin.

Ne tuomitsevat myös ne, jotka opettavat, ettei kristillinen täydellisyys ole jumalanpelkoa ja uskoa, vaan yhteiskunnallisten velvollisuuksien hylkäämistä; evankeliumihan opettaa iankaikkista sydämen vanhurskautta. Se ei kumoa valtiota eikä perhettä, vaan vaatii nimenomaan, että ne on säilytettävä jumalallisina järjestyksinä ja että rakkautta tulee harjoittaa näiden järjestysten puitteissa. Sen tähden kristittyjen tulee välttämättä totella esivaltaansa ja sen lakeja, mikäli ne eivät käske tekemään syntiä, sillä siinä tapauksessa heidän tulee (Ap.t. 5:29) totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä (Apt. 5).

(Augsburgin tunnustus 25.6.1530)

Tällä kertaa näiden asioiden keskellä tahdon pyyrää meitä kaikkia rukoilemaan: Rukoilkaamme rakkaan isänmaamme puolesta!

Armaassa kotomaassamme on paljonkin kirjoitettu yhteiskunnasta ja sen elämästä. Näin myös kirkkomme lukuisissa julkaisuissa. On otettu kantaa milloin mihinkin ajankohtaiseen kysymykseen kansamme elämässä.

Otan tähän esimerkkinä vuoden 1948 Kristinopin. Siinä on useampikin kohta kotimaastamme ja elämästämme yhteiskuntamme jäsenenä, mm seuraavaa:

”96. ISÄNMAA

Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme.

Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta.

Jumala on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat. Ap.t. 7:26.

Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä. Sanani. 14:34.

97. VALTIO

Menneiltä polvilta saamamme kallis perintö on myös vapauteen perustuva yhteiskuntajärjestyksemme. Jumalan sana on vuosisatojen kuluessa opettanut kansaamme kunnioittamaan järjestystä, oikeutta ja jokaisen ihmisen koskemattomuutta sekä vastustamaan sekasortoa ja väkivaltaa.

Kansamme käsitys vapaudesta ja oikeudesta on saanut ilmauksensa laissa. Oikeusjärjestyksen ylläpitämisen Jumala on antanut valtion tehtäväksi.

Maa on rakennettava lailla eikä väkivallan teoilla. Sillä silloin maan käy hyvin, kun lakia noudatetaan. Vanha maakuntalaki.

98. KANSALAISEN OIKEUDET JA VELVOLLISUUDET

Valtio takaa jäsenilleen joukon yleisiä ihmisoikeuksia. Jokaisella kansalaisella on uskon- ja omantunnon vapaus, ruumiillinen ja siveellinen koskemattomuus, ajatuksen vapaus sekä oikeus saada työtä ja perustaa koti. Jokaisella on yhtäläinen oikeus edistyä ja ottaa osaa maan asioiden ratkaisuun.

Kansalaisen tulee tunnollisesti täyttää velvollisuutensa, harrastaa yksimielisyyttä, kunnioittaa lakia ja oikeutta sekä rukoilla isänmaan puolesta.

Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Ap.t. 5:29.

Esivalta on Jumalan palvelija. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden. Room. 13:4, 5.

Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudesta ja kunniallisuudessa. 1 Tim. 2:1–2.”

Näin siis sanotaan vuoden 1948 Kristinopissa armaasta isänmaastamme ja sen elämästä.

Tällä kertaa haluan korostaa esirukouksen merkitystä.

Efeson piispa Timoteukselle suunnatussa kirjeessä

kehoitetaan rukoilemaan

kaikkien puolesta

ja erityisesti esivallan puolesta.

Rukoilkaamme rakkaan isänmaamme puolesta!

Sunnuntai 8.11.2026

24. sunnuntai helluntaista

Kahden valtakunnan kansalaisena

Toinen lukukappale eli epistola: 1. Tim. 2:1–4

Ensimmäisestä kirjeestä Timoteukselle, luvusta 2

Kehotan ennen kaikkea anomaan,

rukoilemaan,

pitämään esirukouksia ja kiittämään

kaikkien ihmisten puolesta,

kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta,

jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää,

kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.

Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle,

meidän pelastajallemme,

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat

ja tulisivat tuntemaan totuuden.